Maaseutumatkailua

Morso tais tulla toissa yönä käymään mun oven takana, koska eilen oli ainakin sellanen fiilis. Tsemppasin kuitenkin aamupäivän tosi hyvin ja lähdin maaseutumatkailun opintoretkelle. Aluksi käytiin Valkeakoskella Ilolassa ja sielä syötiin mautonta kotiruokaa ja kuunneltiin jotain niiden historiaa. En hirveesti pystynyt keskittymään.

Ensimmäisen kohteen jälkeen oikeen kukaan ei tiennyt miten sieltä ajetaan seuraavaan kohteeseen, joka oli pajutila Kangasalla. Kun lopulta päästiin perille monen, monen mutkan ja sen, että poliisit pysäytti meidän autojonoa vetäneen opettajan auton niin oltiin jo ihan sairaasti myöhässä ja visiitti jäi todella lyhyeksi. Se paikka oli kuitenkin niin kiva, että otin sielä jopa kuvia.

Vedin "härkää" sarvesta

Ehkä vähän pelottavakin heppa veti kärryjä

Sisätiloissa oli maailman suloisin (ja ehkä kallein) kauppa

Portaat alakertaan oli ihanat, kun joka porraksella oli jotain kaunista ja söpöä

Näin myös enkeleitä

Suloiset kaupat jatkuivat myös pihapiirissä

Pajueläimiä ei voinut välttää, koska suurin osa niistä oli sisääntulon yhteydessä. Ihania norsuja <3

Kävin myös eilen eiffeltorinin juurella

Retki jatkui pajutilalta vielä Ahlmanin koululle, jossa myös myydään sielä tuotettua maitoa, jogurttia, juusto ja kaikkea muutakin mitä tästä läheltä on saatu. Eli jos olet hurahtanut Tampereella lähiruokaan niin kannattaa käydä tsekkaamassa Ahlman. Meille suositeltiin kotiin vietäviksi Ahlmanin jogurttia ja mä kotiutinkin 2€ hintaan puolen litran vadelmajogurttipurkin. Tosin mun mielestä se ei ollut niin hyvää kuin esittelijä antoi ymmärtää...

Eilen kuitenkin kotiin päästyä olin niin rikki etten koko päivänä jaksanut edes telkkarin edestä nousta koneelle. Mä otin jopa päikkärit, joita en koskaan ota! Enkä jaksanut mennä illalla yksiin pikkujoulu illanistujaisiinkaan. Olin eilen illalla huono ihminen.

Have you remembered this?

Good day!

Tänään illalla vaihteeksi biletetään. Mennään tyttöjen kanssa Kahvillaan pubivisaan ja siitä Tamkon pikkujouluihin. Eipä oikeen ole varaa, mutta otetaan iisisti. Ajattelin, että kun kerran joudun yöllä vaeltamaan takaisin kotiin niin haluan jakaa jotain hyvin tärkeää, mitä pidän aina talvisin mukana...

Oon tässä pikkuhiljaa varustautunut oikeesti siihen, että vuoden pimeä aika on saapunut jo aikaa sitten ja melkein kaikki tuola pihalla rientää vieläkin ilman turvavälineitä eli heijastimia! Mä heitin ensimmäisenä maailman sulosimman sydänheijastimen, jonka sain kesällä häistä takkiini ja siitä heijastinten keräily sitten alkoikin. Toivottavasti en ole kuin joulukuusi tammikuun loppuun mennessä!

Äiti taas kertoi, että heijastimen kuuluisi aina olla noin polven korkeudella, joten tänään kilttinä tyttönä otin mukaan myös toisen heijastimen, koska mun sydän on takin kauluksessa. Aluksi kyllä mun kaverilta pöllimä pöllöheijastinkin lensi liian korkealla, mutta vaihdoin sen heilumaan takin helmaan niin ei minkään auton valojen pitäisi osoittaa ainakaan sen yli! Lisäksi kun se killuu sielä edestakaisin niin se näkyy joka puolelta, kun sydänheijastin näkyy vain edestä.

Tälläisiin talven "turvavälineisiin", joita käytän haluan myös välttämättä luokitella noi tumpunpidikkeet, joita olen varmasti hehkuttanut ja tulen jatkossakin hehkuttamaan! Mulla ei ole nyt enää muutamaan vuoteen hukkunut yhtäkään tumppuparia, kun ne on aina kiinni takissa noilla! Täytyisi ehkä tänä vuonna käydä ostamassa myös toiset mokomat paksummille tumpuille niin ei tarvisi niitäkään vaihtaa, kun haluaa vaihtaa vähän lämpimämpää asustetta päälle.

Energiamessuilta, jossa oltiin koulun puolesta hommissa keräsin talteen itselleni myös Suomen muotoisen avaimenperä heijastimen, jonka kiltisti kiinnitin laukkuuni. Se on ollut nyt pimeällä yli kätevä, koska siinä on samassa myös taskulamppu. Enpähän ole ainakaan pimeillä kujilla kulkiessani astunut yhteenkään vesilätäkköön tämän avustuksella! Hyvä minä ja hyvä taskulamppuheijastin! Tosin siinä lukee toisella puolella pohjolan voima ja mistään tollasista mainosjutuista en niinkään välitä. 

Ihanat luokkalaiset jaksoivat vielä tänään muistuttaa aivan ihanan hahmon olemassaoloistakin.

Varokaa ettei Morso tule teidän oven taakse tänä yönä! Pitäkää taskulamppuheijastimet valmiina ettei Morso pääse yllättämään! (vaihtoehtoisesti pelkkä taskulamppukin käy)

Watch your back or you get a helicopter on your head

Täällä pelätessäni ettei mun poikaystävälle ostamani leluhelikopteri tipahta toista kertaa mun niskaani (oikeesti tosi hyvä lahja ku se tykkää siitä, mut itellä saa kyllä hermot venyä ton kans aika paljon) ajattelin kertoa tämän päivän aktiviteeteistä vähän paremminkin kun eilen jäi kirjoittamatta. Ainut syy siihen oli, etten jaksanut ladata kamerani akkua. Laiska nainen.

T-paita GT, Shortsit (uudet alesta) H&M, Sukkahousut ikivanhat, Nilkkurit Barcelona, Pipo H&M (viimevuonna ostettu lastenosastolta), Laukku ADAX, Kaulakoru Barcelonasta

Halusin vielä kaulakorusta lähikuvaa, koska se on niin <3 ja unohdin sen kun tulin takaisin Suomeen!

Nämä kaksi sekopäätä olivat tänään treffeillä. Opin yhdeltä mun luokkalaiselta, että treffeillä voi käydä vaikka oltais oltu kauankin yhdessä tai asuttais yhdessä. Tosin poikaystävän mielestä hän meni vain opiskelemaan korkeakulttuuria tai vastaavaa, mutta se ei oikeen menny mulle läpi, koska hän ei halunnut viime viikolla tulla ilmaisena katsomaan mun kanssa Tampereen Teatteriin Veriveljiä.

Korkeakulttuuristen treffien päämääränä oli tänään Vapriikki. Sinne pääsi sisään 2€:lla, kun näytti opiskelijakorttia ja s-etukorttia, joten tuon kulttuurielämyksen hinta ei päätä huimannut varsinkin kun sillä hinnalla pääsi näkemään paikan kaikki näyttelyt. Tosin lelunäyttely oli mulle yhtä tuskaa ja juoksin sen läpi, kun en oikeen niistä miljoonista nukeista ympärilläni innostunut. Samalla meni kenkäpuoli vähän pilalle, kun tiesin seinän toisen puolen olevan täynnä nukkeja.

Jos nuket haittas mua niin kuolleet ihmiset ei vaivanneet mua oikeestaan ollenkaan. Tämän muumio -näyttelyn takia oikeestaan mentiin tonne, koska poikaystävä ei ollut koskaan ennen nähnyt muumiota. Olihan se toki mielenkiintoinen näyttely, tosin mun mielestä aika pieni. En tiedä edes miksi odotin jotai suurempaa, kun kerran kyseessä oli näyttely Tampereella eikä missään oikeassa suurkaupungissa.

Kuitenkin tuola alkoi vähän säälittää, että seistään vähän niin kuin jonkun toisen haudassa ja lapsen muumiosta en edes raaskinut ottaa kuvaa, kun se tuntui jotenkin niin väärältä, että me vain sielä vahdataan joskus kauan sitten kuolleita ihmisiä. Valokuvaustahan tuola sai harrastaa ilman salamaa, mikä oli kyllä ihan kiva. Ainakin toi mies tuntui napsivan vähän enemmänkin kuvia kaikista mahdollisista jännistä jutuista mitä sieltä löytyi.

Mun mielestä hauskinta tuolta oli Lennossa -näyttely, jossa pääsi vähän kuin livenä pelaamaan angry birdsiä. Mun mielestä toi oli super hauskaa, vaikka multa menikin aika monta lintua hukkaan ennen kuin löysin oikean tyylin ja sain ton possun alas! Tossa olis voinu viettää aikaa kauemminkin ja miten hauskaa olis jos vaikka jonkun lapsiperheen lasten huoneessa olis tollanen. Ainut huono juttu tossa vaan on, että noilla voi ampua myös kavereita, kuten poikaystävä mulle teki kun oli sen vuoro ampua! Niin törkeetä.

Verkatehdas on myös aika kiva juhlapaikka, vaikka vähän kolkko onkin.

Luonnontieteellisessä museossa muistutettiin ettei täytettyä hirveä saa ruokkia. 

Tampere näytti mun mielestä taas kauniilta kun käveltiin Vapriikista pois. Poikettiin myös Koskariin katsastamaan juuri avatun Tiger -kaupan, jonne mua ei missään nimessä saisi päästää! Sieltä sai kivasti koskari alennustakin ja mä kotiutin sukkahousut, äidille joululahjan (tästä varmaan jotain kuvaa joulun jälkeen), kukkaron ja magneettishakin. Sielä siis mikään ei maksa paljoo, mutta kun kaikki on niin kivaa!

Käytiin myös testaamassa koskarin ykkäs kerrokseen tullut jogurttijäätelö -baarin ja voin kyllä vain kehua. Sellanen kiva jätskisatsi omavalintaisella "pehmisellä" ja lisämausteilla maksaa alle 5€. Mun mielestä toi on täydellinen spice icen korvaaja, varsinkin jos ne vielä laittais mausteiksi purkkikirsikoita <3 (tosin niitä on kiva ostaa vaan kotiinki ja syödä suoraan purkista).

Josko ei tässä ollut tarpeeksi tekemistä yhdelle päivälle kuin pelkkä kaupungilla pyöriminen ei riitä niin koko aamun sain painaa niska limassa kouluun erilaisia ryhmätehtäviä ja varmaan nyt vielä homma jatkuu. Mikä siinä on, että koulutehtävät pitää aina jättää viimetinkaan ja sitten alkaa ahdistaa. Tähän ei auttanut myöskään se, että nukuin tänään aamulla 2 tuntia liian myöhään. Tuli vähän kiire ja stressi saada kaikki valmiiksi kun loppuviikosta on parit pikkujoulutkin niin ei varmaan silloin tule mitään tehtyä.

Onneksi deadlinet on vasta ensi viikolla, joka on muuten varmaan mulle viimeinen virallinen kouluviikko ennen joululomaa! Jei! Huomenna kuitenkin elämysmatkailun tentti ja perjantaina kotimaan matkailun tentti. Torstaina kotimaanmatkailun puolesta mennään yritysvierailuille, joten tekemistä riittää ja stressi ei poistu. Varsinkin kun ton elämysmatkailun kanssa ei tule lukemisesta taas vaihteeksi mitään eikä kurssilla ole koulussa oikeen kauheesti käyty mitään fiksumpaa teoriaa läpi. ÄRSYTTÄÄ!

Kisu

Muuttaminen tuo aina tullessaan ongelmia ja nyt mun eteen tuli yksi henkisesti iso ongelma. Kun koitin nostaa mun ylirakasta pehmoleluani muuttolaatikosta mun sormet meni sen läpi! Olen koko lapsuuteni käyttänyt tuota kissapehmolelua niin paljon, että siitä on lähtenyt karvat irti ja äiti on monesti joutunut täyttämäänkin sen uudestaan, kun vanut on vaan pursunneet ulos enkä ole suostunut luopumaan siitä. Silmätkin ovat vaihtuneet napeiksi kun alkuperäiset ovat irronneet.

Niin rakas kun tuo pieni rähjäinen pehmoeläin on niin en voinut vieläkään luopua siitä. Se on oikeestaan mulle vähä ku sellanen todiste äidin rakkaudesta ja siitä, että kaikki aina järjestyy. Mun pehmokisu on korjattu niin monen monta kertaa ettei siinä ole enää mitään järkeä enkä voinut heittää sitä kylmäverisesti roskiin, kun se hajosi. Kyyneleet silmissä sitten vain etsin jotain kangasta, jolla sen voi korjata ja ompelin kisun kokoon. Luulen, että saan vielä jossain vaiheessa parsia koko kissan tuolla pitsillä kokoon, mutta tähän mennessä vain selän peittäminen toimi eikä uusi purkaumia tullut. Kisu on nyt entistä enemmän enkeli, mitä se on ollut mun teinivuosista lähtien kun kiinnitin sille siivet, mutta silti se on mun silmissä kuolematon. Toi kisu istuu varmaan mun hyllyssä vielä silloinkin kun olen mummo ja sitten voinkin ottaa sen hautaan mukaan. Toivon tosissaan ettei se haperru kokonaan jossain vaiheessa.

Varmaan kaikilla muillakin on tälläisiä todella tärkeitä esineitä, joista ei vaan pysty luopumaan. Näyttihän se varmasti poikaystävän silmissä tyhmältä kun poraan ja ompelen jotain pehmolelua kokoon samalla kun sen täytteet eli eriväriset vanulaput vain pursuavat ulos. Olin kuitenkin mielestäni aika hyvä lääkäri ja kisusta tuli entistä kauniimpi. Jotkut asiat vain Kaunistuvat mun silmissä ainakin mitä enemmän niitä on korjattu.

outfit

Mulla on ollu tän viikon aikana jäätävät Rammstein fiilistelyt taas päällä, ihan vaan sen vuoksi, että odotan kyseisen bändin tuloa Suomeen niin paljon, vaikken edes tiedä pääsenkö itse paikalle. Harmittaa kyllä NIIN PALJON jos en pääse ensi kesän rock the beach -festareille katsomaan niitä. Tosin joudun odottelemaan, että yhden päivän lippuja tulisi myyntiin, kun ei toi kolme päivää yhdellä välipäivällä heti Afrikasta palaamisen jälkeen saatika juhannuksen jälkeen kiinnosta. Voi ja juhannus! En tiedä milloin mun festarivillitys lakkaa, mutta odotan myös suunnattomasti Nummirockia. Kunhan tässä nyt joulusta päästään vaan niin liput tulee myyntiin ja mähän ostan ne! Mulle on oikeestaan niillä festareilla ihan sama ketä tulee esiintyyn, koska sinne tulee aina jotain mun lemppareista ja se tunnelma vaan on niin täydellistä. Hullua fiilistellä ensi kesää ennen sitä joulua...

Toppi H&M, Villapaita Nelly.com, Legginssit Veromoda, Sukat NewYorker, Kaulakoru Mungolife

Ton asun housujen kanssa kävi köpelösti. Olin lähdössä ulos ja laitoin ylipolven saappaita istaaltani jalkaan, kunnes kuului kräts. Noi oli kyllä ihan yli kireet ja vanhatkin, enkä ole niitä kaapista ulkoiluttanut varmaan pariin vuoteen, joten ne oli ehkä vähän lahonneet. Tuli sitten kiireessä vielä housujen vaihto, kun olin kaupungille lähdössä, mutta olen aika iloinen, että tulin ostaneeksi hiljattain Ginasta sellaset rennommat farkkuleggarit, joten ne sai pelastaa ton asun.

Harmittaa pikkasen noiden vanhojen farkkulegginssien puolesta, mutta minkä sille mahtaa kun on perse levinnyt eikä hatara kangas kestä ihan kaikkea. Olin vain tehnyt noiden eteen ison homman joskus kun ompelin satiininauhat sivusaumoihin, mikä ei ole ihan helppoa jälkikäteen noin kapeissa housuissa. Roskiin ne kuitenkin lensivät. R.I.P viimeiset vanhat farkkulegginssit. (ehkä niiden aika alkaa sitten tosissaan olemaan ohi... ainakin mun osaltani)

DWM

Kiitos Jaanan pystyn taas jatkamaan tämän blogin kirjoittamista hänen tunnuksillaan. Tällänen toisten tunnusten lainaaminen jatkuu varmaan tammikuun loppuun, milloin lähden vaihtoon Afrikkaan ja teen itselleni uudet tunnukset ja blogikin saa uuden osoitteen. Näillä siis mennään nyt ja oon niin kiitollinen Jaanalle tästä tarjouksesta! 

Eilen siis oli tarkoitus kirjoittaa eilisestä, joten tänään aloitan kirjoittamalla toissapäivästä. Mulla oli vaihteeksi sellainen minuuttiaikataulu vapaapäivälle ettei toista. Tai siis klo 10.30 lähdettiin tekemään meidän Nature Tourismin tehtävää, eli käymään jossain luontomatkailukohteessa. Valitsimme kohteeksemme Birgitan polun Lempäälässä ja kun se on 50km pitkä eikä sitä kokonaan aijottu kävellä niin etsimme sieltä kohteeksemme Vähä-Riutan lammen, johon oli tieltä 1,2km kävelymatkaa.

Paikkaan ei Savontielle ollut mitään tiennumeroa, joten ajeltiin sitä päämäärätiedottomana eteenpäin, kunnes tuli ihan hyvät opasteet Birgitan polulle. Oon aika tyytyväinen ku ei oikeestaan edes eksytty matkalla, vaikka navigaattori olikin koko ajan hukassa! Suunniteltiin myös tyttöjen kanssa, että tonne laavulle olis kiva tulla kesällä jollekkin yöretkelle.

Sellaiset perus retkivarusteet: Collarit Cubus, Takki Halti, Kengät Nike, Paita NewYorker, Koru ja tumput DIY

Birgitan polulta päästyämme mentiin vaihteeksi Ideaparkkiin NewYorkeriin shoppailemaan. Tarkoituksena oli löytää mätsäävät pikkujouluasut ja sellaiset kaikki saikin ja vain yhdestä kaupasta! Miten täydellinen pitää kaupan olla, että 3 tyttöä löytää sieltä mätsäävät asut?? Sukkahousuissa vähän villiinnyttiin ja otettiin kaikki samanlaiset. Kuitenkin tämän pikkujouluasun pistän jonkun kuvaamaan tänään itse bileissä niin en viitsi niistä vaatteista vielä vilautella mitään kuvaa.

Takaisin Tampereella ja treffit ihanan tytön kanssa. Vähän meinas aluksi tulla pelko pöksyyn, kun oltiin sovittu näkevämme Waynesissa, mutta kun toista ei näkynyt pelkäsin hänen menneen eri Waynesiin kuin minä, mutta eipä hätä ollutkaan sen näköinen vaan kaupungilla pyörivät tutut olivat estäneet matkan tekoa. Hinnat myöskin Waynesissa on aika kalliita, kun isosta jäälatesta ja bagelista sai pulittaa 10,20. Mutta hyviähän ne oli, vaikkakin bagelin täytteet lenteli minne sattuu sitä syödessä. Muutenkin hämeenkadun uusi Waynes on ihan mukava rauhallinen istuskelupaikka, jossa ei ainakaan vielä hengaile samanlaista porukkaa kuin mitä hämpin coffee house on täynnä.

Illalla mut ilahdutti yksi äiti ja tyttö, jotka olivat tulleet seuraneideiksi, kun mun päähän oli taas pitkästä aikaa tarkoitus tehdä ihmeitä. Ihmeitä oli myös tapahtunut tuolla Miiuskalla, koska se on käyttänyt yli 2-vuotta samaa Ausseista ostettua laukkua, mutta nyt se oli ostanut uuden! Ja kiva se olkin, ihana pinkki pipo oli myös uusi ja H&M:stä löytyy. (pakko alkaa käyttään myös omaa pinkkiä pipoa, harmi vain ettei se ole noin ihanan muhkea)

Sitten hiusten lopputulokseen. Poikaystävältä kysyin, että mitä se tykkää mun raidoista ja se vastasi tähän, että aika tummat. Alko kyllä vähän naurattaan, koska mulle oltiin vaalennettu blondeja raitoja ja noi tummat kohdat on mun omaa hiusten väriä! Yhdessä kohtaa mun hiuksissa on vielä vanhoista raidoista jäänyt tummempi läiskä, muttei sitä ihan perus meiningeissä huomaa ja mulle tärkeintä onkin, että tyvi on taas kunnossa! Kyllä tää oman värin kasvatusjuttu on päässyt jo ihanan pitkälle, mutta kun katson kuvia, jossa mulla on tummat hiukset niin tekisi hirveesti mieli värjätä! Mun personal hiusten laittaja vaan ei suostu värjäämään muuta kuin vaaleeta tällä hetkellä, koska tää projekti on ollut pitkä ja tuskallinen, mutta ensi vuoden syksynä se lupasi laittaa mulle ruskeeta sävyä, kunhan oon ensin polttanut hiukseni sielä Afrikassa! JEIJEE!!

Enpäs ollut aikaisemmin ajatellut, mutta tästä tulikin vahingossa sellanen päivä minun kanssani -postaus. Tosin lopusta puuttuu vain muuttolaatikoiden raahaaminen, mutta se onkin tylsää...

-Alisa

sekaisin edelleen...

Siihen asti kun mä yritän edelleen yhden kaverin avustuksella saada tän blogin kuvallista toimintaa toimimaan niin kuunnelkaa ihmeessä tää mashup, joka on mun mielestä superhyvä! (sekä video, että musiikki)

Mitä tapahtuu!!!

Picasa taas tappaa mut. Ärsyttää ihan sikana kun yritän ladata edes yhtä kuvaa tänne blogiin ja tää alkaa heti herjaan, että mun picasan kuva-albumi on täynnä. En tosiaan halua ostaa lisätilaa sen vuoksi, että voin harrastuksekseni kirjoitella blogia...

En yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä vai pitääkö mun luoda kokonaan uudet tunnukset ja alottaa blogi vähän niinkuin alusta... ÄRSYTTÄÄ!!! Just ku mulla olis ollu monta kuvaa lisättävänä ja asiaa kirjotettavana ja kuvien puuttuminen vie kaikelta mun tekstiltä pohjan...

MITÄ VOIN TEHDÄ???!?!??

Huomenta

Sunnuntaina Indiedaysin Tyyliä metstästämässä -blogin Veera kirjoitti varsin osuvasti blogeihin tulevasta kritiikistä ja siitä miten ihmiset eivät hyväksy bloggaajia meikittömänä. Tyyliä metsästämässä -blogissa haastettiin kaikki varsinkin vähänkään tunnetut bloggarit (mä niin en kuulu tohon ryhmään, mutta ei haittaa!) mukaan naked truth tekstien tekoon ja siitä se ajatus sitten lähti. Siitä levisi hyvinkin laaja aalto, jossa kaikki bloggaajat ovat lisänneet oman meikittömän naamansa blogeihinsa ja eilen myös minä ajattelin, että tuohon haluan osallistua. 

Kuvauksen kuitenkin tein vasta tänä aamuna ja ei siltä peilistä kauheen pirtee tai suoratukkainen tyttö takaisin katsonut. Monesti lähden kouluunkin ihan tuolla samalla lookilla kuin herään, joten mun kanssakulkijat ovat tottuneet jo katsomaan mun meikitöntä naamaani ja pörröisiä hiuksia. Tosin mun kasvojen fiilistä muuttaa aamusta aika paljon silmälasit, jotka "viimeistelee" mun pörröisenkin lookin, minkä vuoksi halusin tarttua tähän haasteeseen ilman niiden tuomaa turvallisuuden tunnetta.

Mielestäni näytän sokealta ilman silmälaseja ja sitä vähän olenkin, joten en tykkää hirveesti käyttää piilolinssejäkään, kun en osaa enää meikata silmälasittomille silmille sopivalla tavalla. Tosin en tiedä onko siihen jotain sääntöjä, mutta mun mielestä lasit vain kuuluvat mun päähän enkä halua niistä eroon. Meikittömyys tosiaan on mulle arkipäivää, mutta niin on myös kuvien muokkaus. Kuvat kulkevat lähes aina picasan läpi jossa vähintään leikkaan kuvaa, mutta yleensä myös muutan valo asetuksia tai maalaan isoimmat finnit piiloon tai silotan punaista nenänpäätäni. Nenänihän kesii oikeastaan joka kuukausi niin aika ajoin se punottaa pahasti. Onneksi tämä onnellinen hetki tapahtui pari päivää sitten eikä tänä aamuna, sillä petteri punakuonon katsominen silmälasittomana olisi varmasti ollut hyvinkin hauskaa. (tosin voisin joskus ottaa siitäkin kuvan ihan vain kiusatakseni teidän näköhermoja)

Muistakaa, että te olette kauniita omina itsenännekin ettekä vain pakkelin tai photoshopin avulla <3

Kotimättöä

Heips!

Taas haluan jakaa yhden ruoka ohjeen, koska se vain oli niin hyvää ja helppoa. Täytyis varmaan alkaa hillitteen näissä ruoka jutuissa, mutta katsotaan vaan niin parin vuoden päästä tää on pelkkä kakkublogi!
Yksi Bööna linkitteli mulle viime viikolla tortilla lasagnen ohjeet ja suositteli kokeilemaan sitä. Mä tein sunnuntaina työtä käskettyä ja myös muokkailin ohjetta oman makuni mukaan.

Alkuperäisen ohjeen löytää siis tuolta ylempää linkistä, tässä mun versio.

Ainekset:
6kpl isoja yrtti & valkosipuli maustettuja tortillalevyjä
1 purkki rypsiöljy ruokakermaa
puoli pussia pakastesipulisilppua
1 herne-maissi-paprika -pussi
purkillinen mediumia tacokastiketta
purkillinen pirkka valkosipuli tomaattimurskaa
1pkt sika-nauta jauhelihaa
pussillinen pizzajuustoraastetta

Pistin vuoan pohjalle vähän ruokakermaa ettei ensimmäinen kerros tartu siihen kiinni ja leikkasin tortillalevyt kahtia. Vuoan päihin leikkasin vielä 1/4 palat tortillalevystä. Tortillalevy paketti meni kivasti tasan tollai leikellessä.

Kastikkeeseen paistettiin ensin jauheliha ja sekaan heitettiin ensin sipulit ja herne-maissi-paprika sulamaan ja lopuksi kaikki muutkin ainekset paitsi juusto heitetään sinne sekaan.

Lopulta kun soosi on valmis niin toi homma kasataan niin kuin lasagne normaalistikkin. Lisäsin vielä jokaiseen väliin vähän juustoraastetta ja päällimmäiseen levykerroksen päälle laitoin vain vähän kastiketta (no, koska se ei riittänyt) ja sitten paljo juustoa. Nam!

Paistoa alle vartin verran 225 asteessa ja ruoka on valmis noin puolessa tunnissa!

Lopputulos oli ainakin mun ja äidin mielestä ihan sairaan hyvää! Tosin ehkä ton herne-maissi-paprikan olis voinut korvata vielä jollain muulla...

Muuttaminen

Miten vaikeeta onkaan pakata 18 neliön tavarat ja lähteä? Oon asunut aika kauan tässä samassa talossa Suomessa ollessani ja nyt kun täytyisi lähteä niin pakkaaminen tuntuu tietenkin ylivoimaiselta niin kuin aina, mutta eniten ärsyttää etten voi enää käyttää tämän talon tuomia mahdollisuuksia. Esimerkiksi kerho ja saunatilat ovat välillä olleet todellakin kovassa käytössä ja olisi siistiä pitää vielä viimeiset bileet, mutta pikkujouluaikaan kaikilla on menoa koko ajan enkä itsekkään ole mikään kiireetön ihminen. Parempi idea tästä talosta läksiäisiksi olisikin varmaan kutsua mun tässä samassa talossa asuneita kavereita koolle ja juoda punkkua yksi ilta ennen kuin kuu vaihtuu.

Mä oon oikeesti maailman surkein pakkaaja ja tykkään jättää asiat viime tinkaan, kuten muuttopäivään. Näin olen kyllä nähnyt monien muidenkin tekevän, koska eihän laatikoiden keskellä voi asua! Onneksi en enää oikeastaan asu täällä niin olen saanutkin oikeasti jo pari laatikkoa pakattua kun ensi viikolla pitäisi niitä pikkuhiljaa iltaisin kantaa uuteen osoitteeseen. Poikaystävä kertoi ettei ala mitään muovipussimuuttoa tekemään (kuten tehtiin, kun muutin 4. kerroksesta kuudenteen) ja mä irtisanoin poikaystävän kokonaan tän muuton hommista. Siivotkoon omalla kämpällään mulle vaan tilaa. Toivon siis kovasti ettei kaikki mun kaverit ole kiireisiä ensi viikolla, koska en todellakaan tiedä miten aijon saada esimerkiksi pöytäni kuljetettua!

Muuttaessa on kuitenkin ihan parasta se, että saa oikeen luvan kanssa heittää ylimääräistä roinaa menemään ja nytkin voin miettiä etten ole tarvinnut jotain koko tässä 6. kerroksessa asuessani niin miksi tarvisin myöhemminkään. Olen karsinut jäätävät kasat vaatteita ja osaa tavaroistakin, joita tuntuu riittävän silti enemmän kuin tarpeeksi. Jotkut asiat ovat kuitenkin sellaisia, jotka kulkevat mukana aina ja ylemmässä kuvassa olevan laatikon sisältö on juuri sellaista. Ne on mun aarteita ja kulkevat mun sylissä muuttaessa. <3

Toivon tosissaan, että saan tän koko muutto homman pois alta ensi viikolla niin jää hyvin vielä aikaa (äitille?) siivota tää kämppä ennen kuun vaihdetta. Olen aika iloinen, että sain myös tästä kuusta vuokrassa -20% alennuksen yläkerran vesivahingon vuoksi, joten ei haittaakkaan niin paljon etten täällä enää tässä kuussa ole ollut. Vesivahingon korjaajatkaan eivät ole vielä tulleet mun tielle ja toivon, että he pysyvät poissa myös ensi viikon ajan.

Shopaholic

Eilen se tapahtui ja me tytöthän aamulla lähdettiin innokkaasti ajamaan kohti Ideaparkkia! Oltiin juuri sopivasti paikalla, kun mitään kauheeta ryysistä ei ollut, mutta nähtiin kun sakset tuotiin punaisella tyynyllä paikalle ja uuden liikkeen ovien edessä kulkeva nauha napsastiin poikki ja eikun ryntäys sisään! Joku valokuvaajakin kuulemma meistä ehti napsaseen kuvan kun mentiin sisään, mutta enhän mä mitään huomannut kun olin niin innoissani alelappujen kiilto silmissä!

Sovitukseen pääsi heti kasa vaatteita, enkä edes joutunut jonottamaan, koska olin niin sairaan nopee! En edes viitsinyt katsella muita kuin ale tuotteita (niin kuin yleensä aina teen) ettei tulisi mitään maailman suurinta intohimoa mihinkään kalliimpaan, mutta ei oikeestaan tarvinnutkaan, kun noi ale jututkin oli ihan sairaan hyviä! Yksi ei alessa ollut huivi jäi kyllä mun mieleen, mutta koitan unohtaa sen, vaikka ei sekään kallis ollutkaan!

Ensimmäinen sovitettava paita ja heti lähti mukaan. Se ei nyt ehkä edusta parhaimmalla tavalla tässä kuvassa, mutta jotenkin tosta tuli niin mieleen ne vaatteet joita käytin kun olin 18v. tai jotain niin oli pakko ostaa! Eikä hintaakaan ollut kuin 6,95€

Outfit: Tunika Leimuska, Housut H&M, Kaulakoru DIY, Kengät Barcelonasta, Kassi NewYorker <3

Tää kaveri sai kävellä hyvin onnellisena kaupasta pois, koska en joutunut edes maksamaan mistään! Oikeesti mulla oli jäänyt mun rahapussi kotiin ja Marianne joutui lainaamaan. Onneksi meillä on sama pankki niin sain heti kotiin päästyä maksaa sille mun ostokset takaisin. Vähän oli orpo olo ilman rahapussia vaatekaupan jonossa, mutta hyvinhän se sitten meni ja pussikin löytyi keittiön lattialta. Hyvä minä! Ideaparkissa jaettiin myös 5€ alekuponkeja NewYorkeriin, joten hyödynnettiin sellainen sitten kimpassa Mariannen kanssa.

Hiukset halusin pitää aamulla kiinni, että ne olisi sitten illalla gaala kampausta tehdessä puhtaat. Päähän pääsi uusi kaikista isoin hiusvalkki, jonka sain Ainolta. Annoin vaihtokaupassa Ainolle mun pienemmän Ruotsin H&M:stä ostetun valkkiponnarin, koska sen hiukset ei riittänyt tähän isoon ja tuntuu mullakin tekevän tiukkaa varsinkin kun aamulla kiireessä ne tohon pyöräyttää. Tossa ponnarissa parasta on se, että sen saa isolla nepparilla tollai pyöreeki, kun muuten se on sellanen suora, jolla voi tehdä mm. banaaninutturaa, jota koitetaan väsätä tänään illaksi. Jännä nähdä mitä tulee!

Sitten vielä viimeisenä loput ostokset:

Miesten osastokin oli hyvä ja sieltä tarttui poikaystävälle kauluspaita 9,95€

Fishbonen ihana musta peruspaita 4,95€

Parit trikoohameet vas. 4,95€ oik. 2,95€

Grau! Gebardiliivit niskalenkillä. Niillä jopa oli kokoon 85D asti, mikä on tosi jees. Nää maksoi 6,95€

neljän tähden illallinen

Viikko sitten nautittiin tyttöjen kanssa katkarapujuhlista ja samalla pidettiin omaa mini neljän tähden illallista. Kaikki arvostelut tehtiin suoraan ruokapöydässä aterian syömisen jälkeen, eikä mun mielestä kukaan antanut millekkään huonoja pisteitä. Nyt kuitenkin kuvakertomus meidän illallisesta.

Niin ja tietenkin koska juominkeina alkoholia niin K18, kiitos!

Mariannen bravuuri oli jotain punaista ja makeaa. Kynttilästä voi päätellä mitä limpparia käytettiin.

HareKrishna hoitivat kattauksen ja me Mariannen kanssa tajuttiin vasta ruokailun lopuksi lautasliinojen olevan <3

Alkupala aineksia.

Eihän se suuri annos ollut, mutta sairaan hyvää! Suosittelen oikeesti kokeilemaan! (onneksi sai santsata)

Alkupalan kanssa juotiin pirskahtelevaa valkoviiniä, joka oli yllättävän hyvää!

Alkuruokana oli mun bravuuri. Tällä kertaa täytin pasteijat katkaravulla ja maustetuilla fetapaloilla. Tää ruoka oli aivan mahtava day after party -ruoka esimerkiksi suolaisen nälkään aamupalana

Pääruokana oli kahden eri ihmisen loihtimat herkut. Hare teki vihreää katkarapusalaattia ja Marianne uuniperunoita ja niihin katkaraputäytettä. Tässä vaiheessa oltiin jo niin täynnä ettei jaksettu syödä niin paljon kun kokattiin. Vähän harmi sinällään, koska ruoka oli tosi hyvää, että sitä jäi. 

Pääruuan kanssa juotiin viinimarjalta tuoksuvaa viiniä, josta mä en välittänyt yhtään. Laitoin sekaan limpparia ja se haju kuvotti mua silti, mutta muille tuntui ruuan yhteydessä maistuvan ihan hyvinkin!

Ennen jälkkäriä pidettiin kunnon tauko, koska oltiin aivan ähkyssä ja jälkkäriäkin tuli tietenkin aivan liikaa! Herkku vaniljaisen mansikkarahkan loihti Krishna

Jälkiruokaviini meni alas suht kivuttomasti, tosin tässä vaiheessa sillä maulla ei enää ollut niin isoa merkitystä. Meitä hiukan nauratti, kun alkossa myyjä sanoi yhdestä pullosta tulevan 6-8 lasillista, mutta meidän käytössä niitä tuli 4.

Mä päätin vielä tehdä samanlaiset alkudrinkit lähtödrinkeiksikin, koska se vaan oli niin herkkua. Sitten illan asuun:
Musta toppi, Musta trikoohame H&M, Viininpunainen toppi GT, Sukkahousut Seppälä, Sukat New Yorker

Rakastan noiden sukkahousujen alaosaa! Marianne oli myös ihana ja kiharsi mun hiukset, kiitos vielä <3

Asu vähän muuttui loppuillasta, kun suunnaksi otettiin haalaribileet. Pitäis useimminkin etkoilla tollai herkutellen, koska mäkin jaksoin olla kerrankin baarissa jopa kolmeen asti, mikä on hyvin hyvin harvinaista!