I love Mangos

Pakko jakaa tämä ohje jos joku vielä ajattelee, että mango on hankala syödä. Sehän on hyvin helppo, kun leikkaa mangon kolmeen osaan molemmilta puolilta mahdollisimman läheltä kiveä. (Kivi on litteä mangon suuntainen pitkulainen ja iso ihan mangon keskellä) Kiven reunoihin toki jää vähän hedelmälihaa ja sen voi siitä jaksaessaan kalvaa, mutta jäljelle jääneet kaksi puolikasta mangosta on helppo syödä, kun niihin tekee viillot ja kääntää vain kuperaksi ympäri niin mangon kuori pitää itsensä vähän niin kuin siilinä ja palat on helppo napsia suuhunsa. Mun yksi lemppareimmista herkuista! Tulee kyllä syötyä melkein liian harvoin. Nykyään oon harrastanut enemmän kuivatulla mangolla herkuttelua.

Selfietä töissä huom. ennen avaamista otettu! en käytä työaikaani tälläseen :D (ps. ihana feikkihymy)

Ekaa kertaa harrastin myös Facebookkikirppistelyä. Yksi pirkkalalainen nainen myi Seppälän tunikaa vitosella ja minä tartuin syöttiin. Kuvassa tosin se näytti keltamustalta, mutta olen tyytyväisempikin tähän mustavalkoiseen. Vähän suuri se tuntuu olevan, mutta olen jo suunnitellut pientä muokkausta... Ajattelin ommella rinnan kohdalla olevia laskoksia rinnan alle asti kiinni niin sen saisi istumaan paremmin ja myöskin ylimääräinen löysä katoaisi siitä kohtaa. Muuten kyllä tykkään, että toi on tollanen rento ja väljä malli.

Tammerfest 2015

No onko taas kirjottaminen vähä jääny. Huhhuh, ajatuksen tasolla blogi on ollutmielessä, mutta pari viikkoahan siinä taas vierähti, että sain itsestäni aikaiseksi otettua Tammerfesteillä napsitut kuvat pois kamerasta. Muitakin kuvia blogiin oon napsinut sen jälkeenkin, mutta eihän niitä nyt ole voinut tulla postailemaan, kun festikuvat ovat olleet selaamatta.

Nyt kuitenkin katsoin vihdoin ne kuvat läpi, joita oli muuten aika paljon, kun keikoilla on vaikeeta saada hyvää kuvaa, kun melkein aina mun tuurilla joku spottivalo osoittaa just mun kameraa kohti. Kyllä sieltä niitä helmiäkin joukosta onneksi löytyi.

Ensimmäinen päivä Tammerfestejä oli meille keskiviikko. Se oli vähän niin kuin extrapäivä, koska festirannekkeilla, jotka Bööna meille voitti ei tuolloin alueelle vielä päässyt. Oltiin etukäteen ostettu liput Antti Tuiskun keikalle ja se olikin hyvä, sillä lopulta keikka oli loppuunmyyty. Oli aika huvittavaa lukea Instassa fanien kommennteja Antille "Onko kiva, kun järjestyksenvalvojat käännyttää sun fanejas pois?" tai jotenkin sinne päin. Kai se nyt on kivaa esiintyä täydelle tuvalle! Lattia tärisi kun ihmiset hyppi ja melkein välillä pelottikin se miten koroke, jolla me seisottiin kestää. Onneksi se kesti hyvin. Aluksi oltiin vähän turhan lähellä lavaa ja Peto on irti -biisi olikin näin ollen tuskaa, kun mä en kestä ollenkaan basson tärinää lattiassa ja korvatulppiakaan ei ollut. Siirryttiin loppukeikaksi kauemmaksi ja pystyttiin sitten nauttimaan fiiliksestä.

Otettiin festarialueella friendsiet joka päivä, mutta ei ne muut ole lähelläkään julkaisukelpoista :D (lähinnä siis mun todella typerien ilmeiden tai kaksarin vuoksi) Tässä siis tämä yksi, joka otettiin Torstaina festialueella. Mä jouduin lähteen töihin heti ekan esiintyjän eli Stigin jälkeen, mutta eipä siinä välillä niin ihmeellisiä esiintyjiä oliskaan ollut, että olis kauheesti harmittanut. Tampereelle iski tolloin myös törkee rankkasade niin olin ihan tyytyväinenkin, että olin suojassa Koskikeskuksessa.

Illemmalla kipaistiin katsomaan, kun Kaija Koo heitti keikan. Kyllä sitä vanhempikin nainen vielä jaksaa keikuttaa! Illaksi oltiin ostettu liput taas Ilvekseen Pariisin Kevään keikalle. Se ei ollut loppuunmyyty ja fiilis oli muutenkin aivan erityylinen kuin edellisenä päivänä Tuiskun keikalla. Todella hyvä keikka oli! Me vedettiin selvinpäin koko Tammerfestit jos yhtä skumppalasia jonka join keskiviikkona ei lasketa. Ilveksessä palvelu oli muuten erinomaista ja sielä tehtiin meille tosi hyvää alkoholitonta mansikkamargaritan tapaista juomaa. Herkkuaherkkua!!

Bööna oli seuraavana päivänä töissä aamupäivän ja mä menin yksin fiilistelemään Jukkapoikaa. Silloin aurinko jaksoi vielä porottaa oikeen, kunnolla, mutta sen lopetettua alkoi taivas näyttään hiukan pelottavalta ja vähän tihutti vettäkin. Aloin pelkään, että edellispäivän sadekuuro toistuu taas ja kipaisin Koskariin hakeen itelleni jätesäkkiä suojakseni, koska kaikki sadetakit oltiin myyty Tokmannilta ja muistakin koskarin kaupoista loppuun jo edellisenä päivänä. Sade ei kuitenkaan iskenyt ja menin sitten yksikseni vielä katsomaan Happoradiota, jonka keikan viimeisen biisin aikana Böönakin saapui mestoille.

Vaikka perjantaina käytiin välillä syömässäkin niin nähtiin silti Yö, Apulanta ja Haloo Helsinkikin. Erityisesti niistä täytyy mainita Haloo Helsinki, joka veti törkeen hyvän keikan. Väkee oli paljon katsomassa ja fiilis oli katossa, kun ihmiset lauloivat mukana biisejä. Vähän kylmä meinasi iskeä, mutta silti jaksettiin katsoa keikka loppuun asti. Se oli kyllä kunnon show pyroineen sun muine raketteineen. Haloo Helsingin showssa muutenkin oli hauskaa, kun taustalla pyöri videoita ja biisien sanoja. Vähän karaokee suomen kansalle :D

Lauantaina oltiin taas molemmat ensin alkupäivän töissä ja kuuden aikaan suunnattiin alueelle. Mä aloin oleen jo festaroinnista aika poikki ja alkuviikosta alkanut flunssa ei tuntunut yhtään parantavan oloa, vaikka ei se ollut pahentunutkaan. Olisin voinut ihan hyvin lähtee jo työpäivän jälkeen suoraan nukkuun, mutta niin sitä vaan sinniteltiin katsomaan Elastista, joka toi kyllä hymyn huulille ottamalla pienen pojankin lavalle kanssansa. Elastisen jälkeen käytiin vetäsemässä Munkkikahvilan munkit ja sitten siirryttiin katsomaan Leila K & Rob 'n' Razia. Ei ollut mikään sensaatio ja Leila tuntui unohtaneen mitkä olivat sen kohtia laulaa. Vanha Ysäripoppi ei tuntunut iskevän myöskään yleisöön, joka oli vain kourallinen mestoilla jos ei lasketa anniskelualueella ollutta porukkaa. Illan kruunasi Popeda ja voin kyllä sanoa Paten nuorentuneen todella paljon siitä, kun olen viimeksi Popedan nähnyt. Ilmeisesti alkoholittomuus tai nainen tai joku muu on tehnyt tuolle miehelle todella hyvää! Eturivissä katsottiin alkukeikka ja loppukeikaksi siirryttiin kauemmas. Jotkut keski-ikäiset naiset häiriköivät mua eturivissä. Vähän meinasi alkaa ärsyttämään...

Keikan loputtua Bööna heitti mut kotiin ja ei tarvinnut kyllä kauaa odotella unta palloon. Vieläkin väsyttää, kun ajatteleekin tota iltaa. Oli kyllä rankat festit, mutta oli hauskaakin!

Nimpparijuttuja

Yläasteella tehty essu toimii vieläkin hyvin!

Pistin Facebookkiin kuvan jättisuuresta konjakkilasista, jonka Mika oli käynyt meidän lähikirpparilta ostamassa mulle nimipäivälahjaksi. Sain sinne kommentin, että saako nimipäivänäkin lahjoja? Mun mielestä juhlia kannattaa aina, kun on juhlan aihetta ja nimipäivä on samalla mun puolivuotissyntymäpäivä, joten on tuplasti aihetta juhlaan. Joka vuonna lapsesta asti meidän perheessä on mun nimipäivänä pidetty mökillä juhlat. Mikankin perheessä on aina ollut tapana juhlistaa nimipäivää ja vähintä mitä voi tehdä on onnitella. Mä oon silti todella huono muistamaan nimipäiviä. Jos joku on keksinyt kännykkään nimipäiväsovelluksen niin voisin kyllä ladata sellasen. Näin aikuisena mä en enää vietä nimppareitani mökillä, mutta silti juhlin jollain tasolla. Ainakin kakku täytyi leipoa. 

Mikalta alunperin pyysin, että se asentaisi mulle pyöränjalan nimpparilahjaksi. Sain sen ja extrana vielä sen ihanan jättisuuren konjakkilasin, jonka tilavuus oli 1,75 litraa, eli se vetää sisälleen 2 viinipulloa eikä se todellakaan näytä niin suurelta! Mikan vanhemmat kävivät viimeviikolla meillä kylässä ja toivat samalla mulle nimpparikukkia! Tosi ihanaa, kun naapureillakin on monilla tollaset kukat ja mun aikaisemmin tuparilahjaksi saama kukka alkoi tehdä kuolemaa. Nostin sen alas tosta, oven viereen ja sekin on siinä tykännyt olla enemmän. Mikan pitäisi vielä hankkia vähän pidempi koukku tuohon ovenviereen kukille, kun tohon ei oikeen meinaa sataa.

Äidiltä tuli itseasiassa viesti päivää ennen mun nimipäivää, että onko nimpparikakkua tarjolla. Pakkohan se oli sitten tehdä! Tein aikaisemmin jakamalla suklaakakun ohjeella. Tällä kertaa nutella kakun. Siitä tuli vielä enemmän mutakakun tyylinen kuin mitä suklaakakusta tulee. Kaikki sitä kehuivat kovasti, mutta mun mielestä se oli jo melkein liiankin makea. :D Äiti toi mulle nimipäivälahjaksi Luhdan ison pyyhkeen ja kaksi muumilusikkaa mun kokoelmiin <3 Samana iltana tätikin poikkesi miehensä kanssa nimpparikahveille ja he toivat herkkuja ja tädin itse kutoman pipon, joka olin pyytänyt pari viikkoa aikaisemmin. Aika nopeeta toimintaa! 

Kun nimipäivä oli juhlittu tuli aika juhlia Tammerfestejä. Koitan niistä ehkä selvinneenä ensi viikolla jotain kirjotellakkin. Ainakin kameraa olen kiitettävästi mukana kantanut ja jopa keikoilla käyttänytkin!

Meidän pihan kukkia Heinäkuu

Pellis on alkanut uudestaan kukkimaan

Taas on aika tehdä katsastus mitä meidän pihaan on tässä kuukauden aikana noussut! Kukkia on taas paljon ja en edes tunnista niitä kaikkia.

Ruohosipulin kukka

Juhannusruusu kukki 2 viikkoa juhannuksen jälkeen. 

Apinannaamat sain Mikan äidiltä. Ne pitäisi talveksi viedä sisään tai peitellä kunnolla. Istutin puolet Apinannaamasta (jota myös kutsutaan lapin orvokiksi ilmeisesti Kihniössä ainakin) maahan kuunliljan viereen. Liljaankin on itseasiassa nyt tullut jo nuput, mutta en siitä vielä kuvaa ottanut, kun nupuilla tuntuu kestävän aika kauan aueta.

Naapurin ja meidän rajalla kasvaa kurttulehtiruusu. En ole oikein varma onko se meidän vai naapurin :D

Tän keltaisen kukan nimeä en tiedä, mutta sitä kasvaa jokapaikassa ja leikkimökin vieressä sitä on jättipuska.

Tämänkään nimeä en tiedä, mutta haluan siitä eroon. Liian korkea ja kauhee leviään. 

Terassin vieressä oli pensas, jota ei tunnistettu ennen kukintoa. Se paljastui ihanan tuoksuiseksi Jasmiiniksi!

Jasmiinin vieressä on toinen vähän kitukasvuinen pensas. Kukinnostakaan ei keksitty mikä se on.

Pelliksen vierelle on myös noussut toista punaista kukkaa. En tiedä senkään nimeä.

Kukkapenkkiin on noussut myös sinikukkaista, oliskohan jotain liljaa. En tiedä

Myös pallomaisia sinivioletteja kukintoja on noussut moneen paikkaan. Tätä voisi siirtää mökillekkin.

Runkoruusu teki niin paljon kukkia, että sitä piti jo tukea, Lopeliat ovat myös alkaneet kukkia!

Tomaattikin kukkii!

Koristekurpitsakin on tekemässä paljon kukkia

Jos joku haluaa ah niin muodikasta nokkoskeittoa niin meidän pihalta voi tulla hakemaan värit!

Maahumalaa on alkanut puskemaan monesta kohtaa. Se tykkää oleilla vuorenkilven juurella.

Näitä kellokukkiakin puskee paikoista, johon en olisi kuvitellut kukkia tulevankaan.

Täti kertoi mulle tämän nimen, jonka jo unohdin.

Sekä etu-, että takapihalla aidoissa kiipeää villiviiniä.

Etupihalla on ihana pensashanhikki, joskin vähän kitukasvuinen, mutta silti mun lemppareimpia pensaita.

Äitikään ei muistanut tämän vanhanajan kukan nimeä, mutta sekin alkoi nousemaan kivikkokukkien seasta.

Nyt oli kyllä niin paljon kukkia joiden nimeä en tiennyt. Saa auttaa niiden tunnistamisessa, jos tiedätte jonkun! Mä jään innolla odottamaan miten nää kukkapenkit kehittyy, kun ei uskoisi yhdessä penkissä olevan noin montaa kukkaa!

Hurvittelua kyläkaupassa

Mika vietti työnsä puolesta joku aika sitten yönsä Tuurissa hotellissa ja sieltä kulkeutui meille ilmaislippu kahdelle hengelle Miljoona Tivoliin eli Tivoli Sariolaan. Mika ei niin paljon laitteiden pyörityksestä välitä, joten oli selvää, että mä käytän lipun ja otan Böönan sinne mukaan. Alunperin meidän piti mennä tivoliin nyt torstaina tai perjantaina, mutta huonojen sääennusteiden vuoksi lähdettiin reissuun jo maanantaina. Tivolihan on alle 13-vuotiaille ilmainen, mutta vasta paikanpäällä huomattiin toi lipukkeen arvo 60€. Ihan sairaan kallista mun mielestä, koska aikuisille sopivia laitteita oli ehkä 6-7. 

Kuva jostain troikan tapaisesta menopelistä. Ainut laite, johon mentiin kaksi kertaa!

Me suunnattiin ensimmäisenä kummitusjunaan, josta tulikin sitten mun elämäni karmaisevin kokemus. En enää ikinä mene kummitusjunaan. Alusta lähtien olin melkeimpä silmät kiinni, mutta eipä sielä paljon mitään näkynytkään. Muutaman kerran tuli jotain hapsuja naamalle, mutta kaikista kauheinta oli, kun ilmeisesti joku työntekijä sielä hyppää kärryn kyytiin ja tulee koskettelemaan asiakkaita. NIIN ÄLLÖTTÄVÄÄ! Mä kiljuin ihan täysillä, kun jonku käsi heilu mun päässä ja kyljessä. Bööna oli tyyni kuin mikä vaikka sen korvaankin oltiin kai puhalleltu. Ton reissun jälkeen kuitenkin meidän molempien hiukset olivat hyvin sekaisin ja mä sain kauhun kummitusjuniin. En tosiaan halua, että joku vieras ihminen tulee missään koskettelemaan mua!

Hiukan ärsytti, kun kesken hurvittelun kaikki laitteet pysäytettiin ja me jäätiin siinä yhden laitteen jonoon odottamaan niiden uudelleen avaamista. Sielä oli pysäytyksen aikana joku arvonta, tosin kaijuttimet olivat vain toisella puolella Tivolia, joten me ei kauheen hyvin selostusta kuultu. Sitten joku taiteilija nousi maailmanpyörän huipulle ja käveleskeli sielä silmät peitettynä ja seisoi tuolilla. Tämä lysti vei puolituntia meidän hurvitteluajasta. Toivottavasti se taiteilija saa vaarallisentyön lisää tai jotain, koska mun silmiin ei sille osunut edes mitään turvavaijeria tai muuta. Esityksen päätteeksi päästiin toiseen kierrokseen Tropical Tripille ja nautin kyllä kyydistä, kun taustalla soi Peto on irti ja me vähän bailattiin ja laulettiin. Laitteen pitäjäkin kiusasi meitä ja kun luultiin kierroksen olleen ohi ja nostettiin kätemme saadaksemme turvapuomin nouseen niin se pirulainen pyöräytti laitetta vielä kerran. Tässä vaiheessa Böönakin jo kiljui, mua taas ei tollaset pyöritykset ota mahaan niin paljon kuin sitä.

Jonot alkoivat oleen sen verran pitkiä, että meidän saldoksi laitteissa käymiseen jäi 4 laitetta, joista yhdessä käytiin kaksi kertaa. Onneksi ei siis oltu maksettu lipuista! Hurvelin eli nykyään Waltzer nimellä kulkevaa laitetta olisi kyllä ollut mahtava testata, mutta ehkä ostan siihen joskus toiste kertalipun.

Syömässä käytiin Onnen Tähti ravntolassa ja pakko kyllä vähän haukkua. Mä tilasin pihvini medium miinuksena ja sain hädintuskin medium plussaa muistuttavan pihvin. Törkee nälkä oli niin tottakai sen söin, mutta odotin yli 20€ annokselta parempaa. Bataattiranut olivat hyviä. Kukaan meistä ei oikeastaan ollut tyytyväinen annokseensa, joten olis vaan pitänyt mennä hamppareille. Äiti oli ollut shoppailemassa koko sen ajan, kun me hurviteltiin ja se alkoi olemaan jo tosi kyllästynyt, kun me haluttiin vielä vähän kiertää kauppaa. Se sielä sitten odotteli, kun me hypisteltiin tavaroita, mutta alko siinä itselläkin jo väsy lopulta painamaan. Paras löytö minkä tein oli himoitsemani Vallilan kettukarkki patakintaat, jotka maksoivat vain 3,5€/kpl.

Onneksi tuola "ostoshelvetissä" ei tarvitse käydä turhan usein. Yleensä kerta tai kaksi vuodessa on riittänyt aivan mainiosti.

Kesäpäivä kotikonnuilla

Yleensä jos päivä alkaa kasalla kirsikoita niin siitä ei voi tulla huono (hyödynsin tätä samaa ajattelutapaa myös tänään, koska eilen oli vähän huono päivä). Viime lauantaina mulla oli vapaapäivä. Alunperin mun piti olla mun suunnittelemalla partioretkellä Viroon, mutta kukaan ei sitten ollutkaan innostunut ideasta ja ilmottautunut mukaan niin sain harrastaa kotiseutuhengailua. Sain Haren tulemaan pyöräretkelle veljensä ja poikaystävänsä kanssa Pirkkalan Vähäjärvelle nauttimaan mun kanssa auringosta ja herkuista. Heiteltiin siitä frisbeetäkin ja mä olen siinä kyllä törkeen huono!

Noi miniruissipsit on tosi hyviä! Ufo kekseissä on käytetty ihan liikaa pakkausmateriaaleja. 

Olin edellisenkin päivän nauttinut auringonpaisteesta niin aina kun istuttiin syömään, juomaan ja hengaileen niin mä istuin varjoon. Ihan tarpeeksi tuntui sitä aurinkoa saavan muutenkin, kun illasta tuntui, että oon juonut liian vähän. Pitäisi myös opetella käyttämään jotain päähinettä, kun auringonpistos ei ainakaan ole kiva kaveri! 

Illaksi Haren piti mennä töihin ja mä suuntasin kotiin vaihtamaan vaatteita. Bööna oli edellisenä päivänä kysellyt haluisinko lähtee kaupungille istumaan terassille ja syömään. Sopihan se, kun sunnuntaikin oli vapaapäivä! Yritettiin päästä Little Joe -laivaan syömään, mutta se ja kaikki muutkin aurinkoiset terassipaikat tuntuivat olevan täynnä. Törmättiin siinä ruokapaikkaa etsiessä mun muihinkin kavereihin, mutta ei ollu toivoakaan, että isolla porukalla mihinkään mahduttaisiin missä oltais voitu syödäkkin. Suunnattiin Miamiin, missä palvelu tiskillä oli törkeen hidasta. Siitä käveli yks tarjoilija meidän ohiki ja kysy vielä, että tuleehan teille jo eikä silti ottanut kuuleviin korviinsa asiaa, kun koitin sanoa "EI". Hän käveli vain ohi. Niinpä mekin päädyttiin kävelemään ohi ja mentiin herkuttelemaan Amarilloon.

Nachokuorrutettu kanahamppari bataattilohkoilla, törkeen hyvää <3

Suunnitelmat terdellä istumisesta muuttui siinä matkan varrella, kun Bööna keksi, että leffassa menee silkkaa seksiä eli Magic Mike XXL. Pakkohan se oli mennä katsomaan! Kätyrit olivat toisena vaihtoehtona, mutta vatsalihakset voittivat. Leffa alkoi vasta 22.50, joten meillä oli kivasti aikaa syödäkkin vaikka oltiin kaupungilla vasta joskus 9 aikaan.

Ja voi se leffa oli hyvä! Naurettiin mahamme kipeiksi ja ihailtiin miesten tanssitaitoa. Mun mielestä tosin tässä leffassa oli vähän vähemmän sitä tanssia ja enemmän jotain muuta hömppää, mutta ei se haitannut. Edellisenkin leffan juoni oli aika suppea ja niin oli tämänkin, sekään ei haitannut. Se vasta vähän haittasi, kun miehet stripatessaan vetivät housut pois ja heiluttelivat säkkejään tangoissa. Se ei ole kauheen kaunista. Mieluummin katselen miehistä kroppaa farkut jalassa.

Edellisellä kerralla, kun olin Böönan kanssa katsomassa PMMP -leffaa jouduin kesken leffan kipaisemaan vessaan. Bööna pelkäsi saman tapahtuvan taas uudestaan, kun ostin leffaevääkseni jäähilejuoman. Näin ei kuitenkaan nyt käynyt ja hilejuomakin kesti yllättävän pitkään! Harmi vain, että siinä herkästi kaikki maku valuu pohjalle ja päälle jää vain mautonta jäätä. Jouduin sitä vähän väliä sekottelemaan. Äänestä ei kuitenkaan luultavasti aiheutunut harmia kenellekkään muulle kuin meille, koska teatteri oli aika tyhjä.

Eipä sitä tarvitse aina lähteä merta edemmäs kalaan, että voisi nauttia kesästä.