Mentiin partioretkelle Lauhavuoren kansallispuistoon ja mun vaikeudet alkoivat jo heti aamusta kun en löytänyt partiohuiviani, vaikka aivan varmasti pakkasin sen mukaan (koska menin sitä oikeen erikseen keskustasta hakemaan). Huivi on sitten ollut piilossa lauantai-aamusta lähtien, joten sitä en saanut mukaan. Harmittaa jos se on hukkunut, mutta luultavasti se lymyilee jossain keskustan kämpän lattialla...
Onneksi sitä huivia ei retkeilyyn vaadita vaan tärkeämpiä ovat kunnolliset varusteet. Ajattelin olleeni hyvin varustautunut, kun oli vedenkestävä takki ja housut. Tumputkin roikkuivat lasten tumppukiinnikkeillä hihoissa ja autosta vetsäin vielä mun junttipiponkin päähäni. Äiti teki mulle aamulla päätä kiertävän juoksuletin, mutten tajunnut ottaa siitä kuvaa.. :(
Heti ensimmäisenä retkellä nähtiin kivijatta, joka on 800m pitkä jääkauden liikuttama kivipelto. Oikeestaan ton takia halusinkin tänä syksynä lähteä partiolaisten syysretkelle, koska halusin nähdä tollasen paikan omin silmin ja onhan se päätä huumaavaa ajatella miten paljon noita kiviä on tonne kulkeutunut! Tulipahan sitten nähtyä Suomen suurin kivipelto :)
Ehkä mun n.16-vuotisen partiourani aikana olis pitänyt oppia kumisaappaiden merkitys. Huoh...