torstai 31. elokuuta 2017

Cuscosta Punoon

Noin! Vihdoinkin löysin taas muuton jäljiltä mun ulkoisen kovalevyn ja valokuvat. Harmi vaan, että mun matkapäiväkirja reissun ajalta on jossain hukassa. Hitto... Se on kyllä pakko löytää! Onneksi tähän postaukseen ei kaivattu niin paljon nippelitietoa hinnoista tms. mikä nyt jotakuta saattaa kiinnostaa. 

Cuscossa suunnattiin oikeestaan suoraan linja-autoasemalle ja sieltä koitettiin vaan etsiä joku matkatoimisto, joka mainosti matkoja Punoon. Melkein kaikillahan niitä oli, mutta paikka oli löydettävä vielä samalle illalle yöbussiin. Jotenkin randomilla valittiin bussi ja ostettiin lippu. Bussin lähtöön oli vielä monta tuntia aikaa ja etsittiin lähistöltä joku kämänen ruokapaikkakin, joka näytti just sellaselta, että sieltä kanasta saa salmonellan varmasti. Syötiin silti hyvällä ruokahalulla vaikka tilaaminen oli vähän haastavaa, kun ne ei meinannu ymmärtää mun espanjaa ja mä en ymmärtänyt niiden ravintolan konseptia. Onnistuin kuitenkin saamaan pöytään kokonaisen kanan paistettuna ja ranut. Meille ei ollut mitään majapaikkaa varattuna Punossakaan, mutta ei jaksettu stressata siitä vaan oltiin ilosia, että edes päästiin heti Cuscosta jatkamaan. Mulla oli hyvin vielä mielessä Cuscossa tullut vuoristotauti ja en halunnut sitä uudestaan. Tosin tällä kertaa ei mitään oireita enää ilmennyt.

Hienosti piilotin tästä bussilipusta Paintilla mun henkilötietoja. Bussimatka Cusco Puno maksoi 50 Solesia eli se oli halpa!

Yöbussin mukavuudet! (tähän sydänsilmänen emoji) Leveät penkit, musiikkia, leffaa ja oma rauha verhoilla. Tykkäsin!

En nyt näin ulkomuistista tietä oltiinko Punossa 6 vai 8 aikaan aamulla. Johonkin sellaseen aikaan. Oltiin tosi väsyneitä ja ihan pihalla. Heti bussiasemalla joku vanhempi mies taksikuski halusi huijata meille kyydin keskustaan, hänen tutun hostelliin ja vielä liput Titicaca järvelle retkelle. Olin sitä mieltä, että ihan sama otetaan kaikki, kunhan päästään nopeesti hostelliin lepäämään. Saatiin heti sisään päästyämme huone. Aamiaisen alkamiseen oli vielä aikaa, joten levättiin hetki, kunnes hostellin työntekijä tuli hakemaan meidät aamiaiselle, joka oli valmistettukin vain meitä varten. Perus leipää, voita, teetä ja papaija fruitie, joka maistu mun mielestä kauheen pahalle. Ei silti kehdattu jättää mitään syömättä, kun se oli vain meitä varten valmistettu! Tän jälkeen vielä makoiltiin hetki kolkossa, mutta isossa huoneessa ja sitten lähdettiin katseleen olisko Punon keskustalla meille mitään annettavaa. Ei tiedetty paikasta oikein mitään.

Meidän isossa hostellihuoneessa oli kolme sänkyä, mutta huone oli silti vain meidän kahden käytössä.

Punon keskustasta, ei näytä jotenki siltä, että toi paikka olis todellinen, mutta illalla sielä hengas paljo väkeä!

Kauppakatu oli tosi kiva ja yllättävän siisti!

Hengailtiin puistossa paikallisten papparaisten kanssa..

Tuo kotka on ilmeisesti joku nähtävyys, ei jaksettu kävellä noita rappuja ylös vaikka maisema olis voinu olla aika jees!

Armeijan joku esittäytyminen, kukaan ei oikeen marssinut tahtiin, mutta ainakin ne yritti

Keskustasta ei aamulla oikeen saanut mitään irti. Sielä ei ollut oikeen mikään paikka auki ja turisti-infossa meille neuvottiin, että ainut tapahtuma koko päivänä oli armeijan esittäytyminen. Parasta siinä oli sotilaskoira, muuten esitys oli vaisu varsinkin kun ei ymmärretty miksi ne sielä patsasteli ja marssi. Ostettiin jätskit ja jäätiin seuraamaan tapahtumaa. Ei kuitenkaan ihan kauheen kauaa viihdytty, eikä se kauaa kestänytkään niin lähdettiin käveleen Titicaca järven rantaan. Sielä kierreltiin myös ilman mitään suunnitelmaa, joka oli päivän tavoitekkin. Rentoa hengailua ja kaupungin kiertelyä. Seuraavalle aamulle oli varattuna se retki Titicaca järvelle ja kelluville saarille.

Paikallisten mopokulkupelejä, jotka toimi myös vähän kuin taksina ja keltanen kupla!

Vähän siistimpiä sähkötöitä kuin Riossa

Torilla tavataan! Tuola myytiin lähinnä ruokaa niin ei jääty kiertelemään.

Rannassa vuokrattiin polkuveneitä, jotka oli turistien suosiossa.

Villejä marsuja! Näitä odotinkin näkeväni, ihme ettei ne olleet joutunu jo jonkun paikallisen kokin soppaan.

Jokin juhlavene, jota paikalliset turisteille esitteli.

He olivat niin söpö nuoripari.

Piti tilata pieni Fish & Chips tyyppinen ratkasu ja tilattiin molemmille kokonaiset kalat ja mustia perunoita.

Turistikrääsäkauppoja oli vaikka kuinka, mutta harvat niistä oli auki. Ei tainnut ihan helmikuussa olla sesonki.

Poispäin ei jaksettu kävellä vaan otettiin pyöräkyyti. Säälin sitä kuskia, joka pyöräili pienessä ylämäessä me painona!


Vähä sai pelätä oman kirjan puolesta, kun lapset leikki niin innokkaasti vaahtosotaa

Ilta vietettiin paikallisten seurassa aukiolla, jolla käytiin myös aamulla.
Illaksi onnistuttiin valitsemaan rafla, jossa taas ei pahemmin ollut muita. Mä sain sielä parasta ruokaa koko reissulla. Jotain kermasta kanamössöä. Miljöö oli taas kyllä epäilyttävä ja äänet vaikutti siltä et ne tappo sen kanan siä takapihalla.


Mikan ruoka se vasta epäilyttävältä näyttikin! Siinä oli paikallista makkaraa, banaania, jotain leikettää, munaa, riisiä ja tottakai ranuja. Siä tarjottiin aina riisiä sekä ranuja samalla aterialla!

Ostettiin myös vähän täytettä mun matkamuistohyllylle. Nää ei muistaakseni ollu kauheen halpoja missään.
Varmaan luulen, että seuraavankin postauksen joudun selviään ilman päiväkirjan muistitukea. Harmittaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti