tiistai 24. helmikuuta 2015

Eteisen muodonmuutos

Kauan siinä meni, mutta nyt on eteisen remppa valmis. Alkutilanne oli siis se, että eteinen oli sellanen ruskea. En pitänyt väristä ollenkaan. Eteisen hattuhyllyn päällä oli kaappi ja kun se poistettiin niin alta paljastui valkoista seinää. Siinä olikin hyvä syy alkaa maalaushommiin!

Lähtötilanne.

Poistettiin yläkaappi, katto otti vähän osumaa, mutta sitä ei oikein pysty korjaamaan.

Lahjoitin hattuhyllyn pois ja tilalle tuli uusi eteisen kaappi Ikeasta. Hintaa tolle tuli n. 200€

Siistiähän meillä ei ole, työkaluja on edelleen missä sattuu. Lipasto muutto keittiöön ja peili lähti uuteen kotiin.

Mun kavereita tuli maalausprojektiin apuun. 

Osa apulaisista oli ns. taiteellisena apuna. En uskoisi enää, että meidän seinässä luki SWAG ja YOLO :D
Harelle iso kiitos avusta! Hän kävi muutamankin kerran meillä maalailemassa mun kanssa :)

Valkoisena eteinen oli ihan kiva myös, mutta vähän turhankin kliininen. Valoa tuli rutkasti lisää!

Uuden maalipinnan väriksi valitsin harmaan. Mielestäni ei mitenkään tumma, vaikka miehet väittävät niin.

Harmaaksi maalaaminen aloitettiin eteisen kaapin takaa, jotta se saataisiin pian paikoilleen.

Valmis lopputulos! Oi, että olen tyytyväinen! Eikä mielestäni yhtään liian tumma tai yhtä synkkä kuin alunperin!

Uusi peili (Mika voitti jostain ampumakisoista) ja Partyliten lyhdyt jotka odotti melkein vuoden kaapissa.

Takit sun muut mahtuivat juuri sopivasti uuteen kaappiin.

Nurkkaan laitettiin pari hyllyä mille laskea avaimet tms ja pari mustekalakoukkua meidän käyttötakeille (ja mun laukuille).

Kengille ostettiin alusta, ettei lattia mene pilalle. Äiti toi meille uuden maton eteiseen.

Ennen ja jälkeen kuvissa lisäsin tohon ennen kuvaan valoa, koska en ollut tajunnut laittaa silloin kuvatessani kattolamppua päälle. Kuvat eivät siis ole ihan täysin vertailukelpoisia, mutta kyllä mun silmään eteisen ilme raikastui ja paljon! Ihanaa saada takit piiloon kaappiin niin yleisilme tulee paljon siistimmäksi. Tässä kuvia katsellessa tajusin, että uusi päällinen tohon kenkäkaappiin/penkkiin on vielä kesken. Täytynee tästä alkaa siis ompeleen niin saa senkin valmiiksi. Siitäkin tulee mustavalkoinen niin sopii sisustukseen paremmin kuin toi vanha riemunkirjava.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Leffaa ja flunssaa

Enhän mä sitten muistaut ottaa edes kameraa mukaan, kun menin töihin ja leffaan. Ei se oikeestaan edes haittaa, koska ei ollut sellasta fiilistä, että haluisin itseäni kuvattavan. Kai se on pakko myöntää vihdoinkin, että tää flunssa voitti 100-0.

Sunnuntaina kuitenkin flunssasta ja yskimisestä huolimatta kävin likkojen kanssa sielä leffassa katsomassa 50 shadesin ja ei se nyt niin huono ollut, kuin mitä arvostelijat ovat väittäneet. Vähän pehmompaa oli, kuin mitä kirja ja huumoria oli yritetty sekoittaa joukkoon vähän liikaa mun makuuni. Miehet sielä saivat nauraa. Vieläkin oikeen hävettää sen tytön puolesta, joka oli meidän edessä istuneen miehen kanssa. Mies räkätti lujaa leffan hassunhauskoille pikkujutuille, jotka olivat kirjan lukeneelle aivan selkeetä peruskauraa. Se nauru ei niinkään hävettänyt vaan siis se, että kun leffa loppui niin mies ponkaisi heti pystyyn ja sanoi suureen ääneen Bull Shit.

Älkää rakkaat naiset ottako miehiä mukaan katsomaan tota leffaa!

Ihan siis viihdyttävä pätkä oli. Jossain vaiheessa mua alkoi jo aikapaljon haukotuttamaan ja odotinkin jo leffan loppumista. Oli kyllä hienoa, kun sentään tiesi mihi kohtaukseen leffa loppuisi. Jotkut varmaan odottivat tuon kohtauksen jälkeen tapahtuvan vielä jotain, jotka eivät olleet kirjaa lukeneet, mutta minä huokaisin helpotuksesta, että pian pääsisi kotiin. Taisi toi flunssa jo silloin kertoa, että olisi aika vain levätä.

En olisi halunnut luovuttaa tämän flunssani kanssa vaan mennä vielä eilen töihin. Ajattelin, että hakisin tänään aamulla sitten saikkua, kun olisin eilisen saanut tsempattua. Lääkärihän ei jostain syystä mulle perjantaina saikkua antanut, vaikka sellaista pyysin. Sanoi vain, että tule uudestaan jos olo pahenee. Mikäs siinä jos tulehdusarvot oli 51 ja kuumettakin niin olon pahentumista siinä en ainakaan olisi toivonut. Onneksi sain sentään antibioottikuurin.

 Seuraavaa kappaletta en suosittele heikoimpien lukea, sisältää mahdollisia ällötyksiä mun olotilasta.

Kaiken lisäksi, että olin todella flunssainen perjantaina lääkärissä käydessäni niin mun pissa oli muuttunut punaiseksi. Kusin siis verta enkä saanut edes saikkua! Aluksi mulla epäiltiin munuaislähtöistä virtsatieinfektiota, mutta eilen olivat pissan viljelystä tulleet tulokset ja mulle ilmoitettiin, ettei mitään virtsistä ollut. Sen olisin melkein osannut itsekkin kertoa ja koitinkin kertoa jo perjantaina lääkärissä, kun virtsiksessä yleensä mua sattuu pissaaminen todella paljon. No, kyselin sitten, että mistä toi saattaa johtua, koska eihän se nyt normaalia ole, että nuori ihminen kusee verta. Eivät osanneet sanoa. Käskivät vain syödä antibioottikuurini loppuun ja tulla uudestaan jos vaiva ei parane. Olisihan se syykin ihan kiva silti tietää, jottei tällästä vaikka tapahtuisi uudestaan!

Eilen sitten tosiaan meinasin mennä töihin. Olo oli huono, mutta sisulla yksi 4,5 tuntia menisi. Paikalla oli vielä illalla mun pomonikin, kun saavuin. Yksi työkaveri siinä kysyi, että mikä mulla on ja vastasin vaan et sairaan huono olo. En vaan flunssassa kestä sitä, että mua katsotaan säälien ja kysytään, että pärjäänkö varmasti. Pomo tietenkin teki niin ja aloin itkemään. Siinä meni se sisu, jota olin kerännyt työvuoron tekemistä varten edelliset pari tuntia. Se sitten mulle jankkasi ettei voi mua pakottaa pois, mutta suositteli lääkäriin menemistä. Mä sitten lähdin hoitajalle. Olisi pitänyt luvuttaa jo aiemmin, mutta päivällä ei ollut niin paha olo kun illalla! Hoitaja ihmetteli miksei lääkäri jo perjantaina ollut kirjottanut mulle saikkua. Sain nyt käskyn levätä kolme päivää eikä kyllä mitään muuta tekisikkään mieli tehdä. Eilenkin menin sitten nukkumaan jo ysiltä ja olo on edelleen todella tukkoinen. Kuumettakin eilen illalla taas vähän nousi, vaikka koko viikonloppuna kuumetta ei enää ollut.

Nyt olisi sitten tarkoitus parantua torstaiksi!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Keltaista, oranssia, punaista ja vivahdus harmaata

Tämä aamupäivä on ollut varsin ruokapainotteinen. Aamiaiseksi valmistin Mikalle ja mulle pekonia ja munia. Ai, että tollanen tosi rapeeksi paistettu pekoni on hyvää, mutta sitä valmistaessa näki kyllä miten hyvin rasvaista se on. Onneksi sitä ei tule silti usein ostettua vaikka yksiä mun lemppareita liharuuista se onkin... 


Melkein heti aamiaisen syötyäni keksin haluavani tänään myös mannapuuroa. Mika kertoi joskus ostaneensa mulle mannasuurimoita ja olihan niitä kaapissa. Mika ei mannapuurosta tykkää (Ihan kummallinen tyyppi), joten tein itselleni puolenlitran annoksen. Oli muuten mahtava toi meidän haudutuskattila, kun ei tarvinnut puuroa koko ajan sekoitella! Nyt voin uskaltautua tekeen useamminkin mannapuuroherkkua! Harmittaa toki, että silmäksi puuroon mulla ei ollut kun mansikkahilloa. Olisin halunnut pakastettuja mansikoita soseutettuna ihan niin kuin teininä Böönan kanssa... 


Puurosta kertomisen jälkeinen kuva olikin kissasta. Hups. En tajunnut ottaa puurosta kuvaa ennen kuin söin sen. Tämän päivän värimaailmaan kuuluu kuitenkin myös meidän musta kissa, joka muuttuu auringonvalossa oranssiksi. Ei voisi kyllä uskoa tuosta miten paljon sen väri vaihtuu, mutta onhan mulle opetettu jo lapsena ettei ihan mustia eläimiä paljonkaan ole vaan kaikki ovat vain eri sävyisiä ruskeita. Lissu on oranssi! Sen nimeksi alunperin ehdotettiin Satu Kultsia, joka on lyhennys satunnaisesta kultasuihkusta. Ollaan välillä heitelty sitä nimeä taas ilmoille, kun meidän Kuningatar Elisabeth on pissinyt Mikan peittojen päälle mielenilmauksissaan. Sopisi kyllä myös tuohon väritykseen se nimi... Ei kai sitä voi enää vaihtaa.


Päivän punainen osuus tulee kukista! Mä rakasta tulppaaneita ja ne onkin mun lempparikukkia. Mika käväsi eilen katselemassa Kyykän kilpailuja Hervannassa ja kotiin tullessaan toi ystävänpäivän kunniaksi pinkkejä ja tummanpunaisia tulppaaneja. Eilen ne oli vielä ihan nupulla ja tänään alkoivat aukeemaan. Täytyneekin muistaa heittää niille vielä muutama jääpala hidastuttamaan lakastumista ennen kuin suuntaan töihin. 


 Päivän keltainen osuus tai voi tämän myös oranssiksikin luokitella. Ollaan tässä Mikan kanssa flunssailtu ja äiti toi meille yksi keskiviikkona appelsiineja. Toki silloin mä en ollut vielä kipeä ja Mikan ideana oli ollut tehdä tuoretta appelsiinimehua. Ihana äiti kuunteli toivetta ja toi mukanaan kassillisen appelsiineja. Kerrankin tuli kyllä käytettyä koko kassillinen, koska vastapuristettu appelsiinimehu on todella hyvää! Mä inhoon kaupan mehuissa hippusia, mutta tollasessa tuoreessa mehussa ne ei jotenkin haittaa yhtään niin paljon. Toki puristimessakin on eri kokoisia reikiä, joilla hippujen määrää mehussa pystyy vähän säätelemään, mutta pieniä reikiä käyttämällä puristin tukkeutui niin helposti, että meni hermot ja ajattelin kestää ne hiput ja yllätyinkin positiivisesti. Toinen vaihtoehto toki on, että mustakin on tullut vanha ja tykkään eri jutuista mistä tykkäsin ja mitä inhosin lapsena. En ole lapsuuden jälkee suostunut kaupasta ostamaan niitä hippuja sisältäviä mehuja, mutta sellaista en kyllä uskalla vielä testata!


Päivän harmaa tapahtuu illalla. Oikeestaan se tapahtuu koko ajan mun mekossa, mutta otatan siitä sitten vaikka illalla kuvat. Mennään likkojen kanssa leffaan katsomaan Fifty Shadesia. Vähän jänskättää, kun jotkut haukkuu kovasti (kuten kaikki kriitikot) ja toiset kehuukin yllättävän paljon (kuten mun kaikki tutut). Selkeesti siis kriitikot ei voi olla täysin oikeessa ja nyt täytyy mennä tarkistamaan asia. Huomenna siis koitan kertoa lisää elokuvakokemuksestani ja ehkä sitten kuvaa myös tästä asusta, jossa tänään pompin ympäri Pirkkalaa ja Tamperetta.

(Blogissa on kuulemma vieläkin vikaa eikä mobiiliasetuksienkaan muokkaus auttanut. En enää ymmärrä mitä voisin tehdä sen kanssa, ettei tämä blogi muuttaisi muotoaan paljon kapeammaksi yhdelle lukijalle. Edelleen saa ilmiantaa itsensä jos osaa jotenkin auttaa asiaan tai jos muillekkin tapahtuu täällä jotain kummia!)

lauantai 14. helmikuuta 2015

Kynsilakan poisto

Tästä mun on pitänyt kirjoitella jo aikaisemminkin, jos sielä vaikka sattuisi olemaan vielä joitakin, jotka eivät ole päässeet testaamaan näitä mahtavia kynsilakanpoistoaineita ja käyttävät vielä jotakin perus vanulappuun laitettavaa poistoainetta. Mä olen jo hetken aikaa vannonut näiden dippailtavien kynsilakanpoistoaineiden nimeen. Tosin ne ei ehkä ole niin käteviä varpaankynsille käytettäviksi, mutta yleensä mä olenkin niin laiska varpaankynsien lakkaaja, että lakkaan joko aina samalla värillä enkä poista lakkoja välissä tai lakkaan niin harvoin ettei vanhaa lakkaa enää ole jäljellä.

Sormen kynsien lakan poistoon siis erinomaista on esimerkiksi mun käyttämä Maybellinen Express remover juurikin tuona dippailtavana versiona. Purkin kyljessä on vähän kummalliset käyttöohjeet... 1. Kasta Kynsi 2. Käännä 3. Sulje. No, mä alottaisin purkin aukaisulla ja kääntämisen sijaan vain dippaan sormia purkkiin ja vähän painan kynttä vaahtomuovia vasten, mitä purkin sisällä on. Ihan peruskynsilakka lähtee yhdellä dippauksella. Kimallelakoissa saa nähdä vähän enemmän vaivaa, mutta nekin lähtee kivasti, kun antaa kynnen vähän aikaa olla purkissa ennen kuin vetää sen pois. Myös kynsitarrat lähtevät aika kivasti pois, kun on ensin kerran dipannut päällilakan pois ja sitten vaan rapsuttaa tarran irti ja dippaa uudelleen.

Tein oikein esittelyvideonkin aiheesta! Taustalla soi Amaranthen Hunger, älkää säikähtäkö sitä.. :D

Tuosta purkista innostuneena päätin myös kokeilla, että tuleeko sieltä kynsilakan poistoainetta ulos helposti. No... Purkin voi kääntää aikalailla sivuttain, mutta sitä enempää en suosittelisi. Nyt mun kissa välttelee tätä vilttiä, joka mun päällä oli varmaan seuraavat puolivuotta sen alkoholintuoksun vuoksi. Tämäkään kynsilakanpoistoaine ei siis tuoksu mitenkään hyvälle. Enkä suosittele tuhlaamaan sitä ylösalaisin kääntämällä. Kaikkea tyhmää sitä täytyykin kokeilla! :D

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Tikusta asiaan

Moro!

Mites sitä on ennen selfiekepin omistamista otettu kuvia? Niin mahtava lelu toi on!

Selfietikkukuva Elisabethistä.
Paita Lidl, Farkut Virosta, Sukat NewYorker, Kaulakoru Barcenonasta

Napsaisin yksi päivä perus arki asustani kuvan. Tosin valaistus oli hieman huono niin laadusta ei tullut hyvä, mutta sehän ei selfiekepistä johtunut vaan kuvaajasta. Kaveri oli linkannut hauskan kepistä alkaneen keskustelun faceen. Viikonloppu.com Selfietikku tuhoaa maailman. Saa kyllä aika paljon erilaisissa ihmisissä reaktioita aikaiseksi yksi hassu keppi. Paljonkohan tonkin keksijä on saanut rahaa... :D


Ekassa kuvassa ei näy mun vyö yhtään. Harmi, koska se on mun mielestä törkeen hieno! Sain sen isältä Espanjassa. Isä osti sen alunperin itselleen, mutta sitten se löysi itseään miellyttävämmän mallin ja mäkin tarvitsin vyötä niin sain ton sikasiistin maailmankarttavyön! Tossa on automaattikiinnitys eli ei tarvi kuin vetää vyöosa ton kiinnitysosan läpi ja se kiristää itse itsensä. Ton kiinnitysosan alapuolella on sitten sellainen nappula jota kääntämällä saa vyön aukeemaan. Ai, että rakastan vyötäni! Mulla ei ole ollut moneen vuoteen kunnon vyötä, kun vanha niittivyökin on oikeestaan jo pari vuotta sitten alkanut sanomaan sopimustaan irti ja nykyään se on lähes kahdessa osassa.


Tikku oli mukanani myös partiokisoissa. Kuvissa hymyilytti, mutta 7 aikaan illalla pimeellä ja kylmässä ei rastipaikalla seisoskelu enää pahemmin hymyilyttänyt. Kisat itsessään meni kyllä ihan hyvin eikä rastilla ollut pahemmin ongelmia. Mun tehtäväkäskyssä oli yks moka, kun materiaalipisteestä ei ollutkaan mainintaa, vaikka piti olla. No siitä selvittiin onneksi vähällä. Tehtävänä oli rakentaa kaleidoskooppi. Ihan hyvin sitä ryhmät olivat osanneet tehdäkkin, vaikka kaikki eivät ihan loppuun asti ohjeita olleet lukeneet tai jaksaneet niihin keskittyä. Mitenkään törkeän hyvää kaleidoskooppia, jossa silmissä näkyy vain tähtiä ei kyllä tollaisin helpoin menetelmin minkään hopeapaperin ja talouspaperirullan kanssa pystykkään tekemään, mutta se ei toki ollut tavoitekkaan. Päivä oli kyllä todella pitkä ulkona lähinnä seiskoskellen. Olin vähän kateellinen yhdelle partiotoverilleni, joka oli ostanut mukaan varpaiden ja sormien lämmittimet. Sellaiset pikkuset pussukat, jotka lämpesivät ihan itsestään ja lämmön kesto oli jotain 7 tuntia. Sellaisia aijon ostaa kyllä jatkossa itsellenikin! (hetkeen ei tarvi kyllä kuvitellakkaa silti mihinkään talvikisoihin tms lähtevänsä, ei niin kivaa ollut) Vähän rikottiin sääntöjä, kun lähdettiin rastilta ennen lupaa sen sulkemiseen, mutta alkoi olemaan kiiruskin. Ei kiinnostanut enää edes jäädä sinne koululle syömään, vaikka oltais saatu ilmainen ateria. Äkkiä kotiin oli ajatus.

Kaikki ei sitten mennyt niin kuin olin suunnitellut. Partiokaveri heitti mut Topsukan luo missä Mäksä oli odottamassa mua ja mentiin hakeen meille pitsa puokkiin. Siinä pitsaa odotellessa tajusin ettei mulla ollut avaimia kotiin ja Mikakin oli porukoidensa luona. Kävin kysymässä naapuriltakin apua, mutta mitään yleisavaimia ei täällä harrasteta, joten hän suositteli sorkkaraudalla takaoven rikkomista. En kauheesti innostunut ideasta. Mulla loppu kännykästä akkukin, mutta onneksi Mäksän puhelimessa piisasi virtaa niin pystyin soittamaan Mikalta apua. Ei siinä auttanut, kun soittaa lukkosepälle. Yllätys olikin suuri, kun hinnaksi kerrottiin 200€ ja maksu piti suorittaa käteisellä. Aika halpaa toi kotiin pääseminen. Kerrostaloissa se on vaan muutaman kympin! No, haluttiin meille saunomaan joten lähdettiin hakemaan rahaa. Mullahan ei tollasta summaa edes ollut tilillä, kun palkkapäivä oli vasta tulossa maanantaina. Mäksä maksoi kivan parin sadan sisäänpääsyn sitten, että päästiin meille saunomaan ja siinä odotellessamme syötiin pitsaa ja juotiin Mäksän autossa olleita kaljoja. G4S:n Lukkoseppä joutui rikkomaan koko lukon ja asentamaan uuden, ilmeisesti näihin Abloyhin ei niin helposti murtaudutakkaan... Siinä siis syy miksi hinta oli niin korkea. Ehkä siinä oli myös jotain lauantai-illan lisää!

Josko nyt tästä opimme, että teettäisimme jonnekkin vara-avaimen.

Sellaista tällä kertaa. Selfie tikuista omaan kotiin murtautumiseen. Perus settiä.... :D

lauantai 7. helmikuuta 2015

Partsa jännitystä ilmassa.

Tänään on sellainen päivä, jota olen odottanut ja pelännyt viimeisen vuoden. Nopeesti se ei tullut ja paljon hermoja sen eteen sain menettää. Onnistumisen tunteita ei ole tullut kertaakaan, toivotaan tämän päivän itsessään tuo jotain positiivistakin!

Tiedossa on siis Hämeen piirin talvimestaruuskilpailut ja minä olen sielä rastipäällikkönä. Päälliköitävänä mulla on kaksi mun lippukuntalaista ja rasti itsessäänkin on suhteellisen helppo vedettävä, joten toivon kovasti ettei mitään ongelmia synny!

Mitään en saa tehtävänannosta paljastaa näin etukäteen. Jännittää aikas paljon! Otan kameran mukaani jos vaikka saisin näpsästyä pari Partio kuvaakin, kun kerrankin taas teen jotain :D

Toivottakaa mulle onnea!

(ps. yksi lukija valitti miten tabletissa blogi jotenkin muokkaantuu todella kapeaksi. Olen yrittänyt korjata asiaa, mutta en tiedä vielä onko ollut vaikutusta. Onko muilla samanlaisia ongelmia??)

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Nahkatakkinen tyttö

Mulla on ongelma. Heitin vanhan tekonahkaisen takkini roskiin muuton yhteydessä. Ei sitä olisi kyllä kehtannut enää käyttääkkään, mutta tuleva kevät pelottaa jo, kun ei ole nahkatakkia kaapissa odottamassa! Mulla alkaa nyt oleen käsillä siis hetket, kun haluan tilata uuden takin ja sovitukseen varmaan pitäisi tilata muutamakin erilainen, että keksisin mikä on se malli, jonka haluaisin. Edellisessä takissa oli mulle liian lyhyet hihat, mutta tykkäsin siitä todella paljon. Se oli lyhyttä biker mallia ja jotain samanhenkistä varmaan haluaisin jatkossakin. 

Ehkä lempparein näistä 189€, turtleneck 159€, Peruspertti 159€, feikkinapillinen alessa 151,20€ (norm 189€)

Olen jo melkein päättänyt tilaavani takin Ellokselta. Sielä tuntuu olevan kokoja tarjolla vaikka kuinka, joten luulen, että ainakin jostakin löytäisin myös mun ylipitkille käsille sopivan vaihtoehdon. Lisäksi taistelen sen kanssa, että haluanko kunnon kauluksen vai riittääkö mulle kaulukseton versio tai turtleneck. 

HM takit molemmat biker mallisia 179€ ja alennuksessa 100€ (norm. 199€)
Tota ensimmäisenä kuvassa olevaa vähän jo hypistelinkin Hennesillä käydessäni, mutta silloin tunnuin olevan vielä satavarma siitä, että haluan kauluksen takkiini. Olisi pitänyt sovittaa! Nyt vähän harmittaa enkä jaksaisi lähteä keskustaan testaileen takkia jos joudunkin pettymään. Myös kutkuttava 99€ alennus takista kuulostaa kiinnostavalta. Toi alennustakki näyttää aika simppeliltä perusmallilta, mutta lyhyemmältä kuin toi toinen. Tosin se mun edellinen tekonahkatakki oli Hennesiltä ja siinä oli ne lyhet hihat. Vähä pelkään, että noissa olisi myös...

Kehtaisinkohan tilata nää kaikki sovitukseen?

tiistai 3. helmikuuta 2015

Itse tehtyä näkkäriä


Innostuin tossa viikko sitten, kun Mika toi äitinsä tekemää näkkileipää ja halusin itsekkin kokeilla. Mulla on ollut jo vuosikausia joku näkkärin ohje jossain. En jaksanut sitä alkaa etsimään vaan etsin netistä ohjeita. Halusin siis tehdä täysin gluteenittomia näkkäreitä, jotta pystyin viemään niitä lahjaksi veljen vaimolle. Ensimmäisenä löysin gluteenittoman muumimamman ohjeen, joka tuntui lopulta kaikkia näkkäriohjeita selaillessani parhaalta. Koitin myös toista ohjetta, mutta muokkasin sitäkin vähän itselleni sopivammaksi, joten olkoon se nyt minun oma reseptini!

Ensimmäinen ohje, joka on todella helppo kuuluu näin:

3dl Auringonkukan siemeniä
2dl Seesaminsiemeniä
1dl Pellavansiemeniä
½dl maissijauhoja
1tl suolaa
3 kananmunaa

Kaikki aineet sekaisin ja 15-20min 175 asteisessa uunissa.

Itsellä meni tuohon ohjeesee hieman liikaakin suolaa (n.1,5tl) , joten vähempi on näissä mielestäni parempi. Makuahan näkkäriin saa tietenkin jos laittaa voita siihen päälle vielä. Nämä menevät kyllä välipalapatukoiden tapaan ihan pelkästäänkin.



Gluteenittoman muumimamman ohjetta muokkasin myös hieman.

2dl Maissijauhoja
1dl Auringonkukan siemeniä
½dl Pellavansiemeniä
½dl Seesaminsiemeniä
½dl Kurpitsansiemeniä
2½dl kiehuvaa vetta
½dl öljyä
1tl suolaa

Sama ohje tähän kuin edelliseen eli suolaa mieluummin vähempi on enempi.
Kaikki aineet sekaisin ja kiertoilmauunissa 150 astetta 35 minuuttia.

Molemmat näkkärit kannattaa heti uunista otettua leikata paloiksi.


Jälkimmäisen ohjeen näkkäristä tuli ehkä vähemmän kaunista kellertävän värinsä vuoksi, mutta makutesteissä se osoittautui paremmaksi. Täytyykin tästä alkaa varmaan heti tekemään uutta satsia näkkäriä, koska se vaan on niin hyvää!