lauantai 31. tammikuuta 2015

Koristepuu

Liityin MyIittalan jäseneksi. En ole aikaisemmin liittynyt, kun äiti on ollut sielä jäsenenä ja oon pistänyt omat ostokseni aina sen tiliä kartuttamaan. Nyt kuitenkin tuli sellainen hetki, kun halusin tilata netistä Iittala Shopista muumitauluja ja MyIittalan jäsenet saivat tilauksestaan 30% alennusta. Äiti oli ulkomailla, joten en tohtinut hänen tunnuksiaan käyttää ja liityin sitten itse. Sain vielä postikulutkin ilmaisena ja suureksi yllätyksekseni alennus annettiin kaikista kalleimmasta tuotteesta!

En toki itse hyötynyt tästä mainoksesta, mutta olen hyvin tyytyväinen asiakas! Tilasin aika kalliilla tuotteita, kun 3 uutta Muumi koristepuun palasta oli ilmestynyt ja ne oli pakko saada. Samalla pistin tilaukseen myös yhden synttärilahjan.


En viitsinyt aikaisemmin laittaa pelkästään Muumimammaa ja -pappaa seinälle, mutta nyt kun seuraksi saapuivat Muumipeikko, Pikkumyy ja Nuuskamuikkunen en voinut enää piilotella noita kaunokaisia laatikoissaan. Niissä oli myös mukana kätevät pahvit, joiten avulla ruuvit oli helpompi asetella oikealle kohtalle seinään. Toki enhän minä niitä ruuveja laittanut vaan Mika. Seisoin kyllä vieressä varmistamassa ettei mikään menisi pieleen. Muumit pääsivät nyt koristamaan keittiön seinää. Heti ensimmäistä kertaa meidän uuden kodin nähtyäni tiesin, että haluaisin noi juuri siihen.

Kuva lainattu 

En ole koskaan ollut esimerkiksi mikään muumimukien suurin keräilijä, mutta tämä puu vei kyllä mun sydämen kokonaan! Tykkään myös muista Muumi-tauluista, mutta niiden kanssa aina iskee piheys. Nyt kun tämän keräilyn on aloittanut niin en voi enää ainakaan lopettaa! Viimeiset palat ilmestyvät 2017, joten hetken aikaa tää harrastus kestää. Sitten saa nähdä jatkanko muumikannujen keräämistä vai mitä... Niitä mulla on jo kaksi ja nekin on aivan ihania!

(Huomasin muuten tätä kirjoittaessani, että mun Pikkumyy palanen on vähän erilainen, kuin mitä tossa mallikuvassa oleva...)

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Tämän pävän kynnet ja eilisen kissa

Huh! Vihdoinkin vapaapäivä! 

Viimeviikolla mulla ei ollut kuin yksi vapaa ja alko jo hieman tuntumaan, että olen aina vaan töissä. Varsinkin, kun tein vielä yhden pitkänkin päivän, kun yksi työkaveri oli kipeänä... Nyt onneksi saan nauttia viimeviikon kärsimyksestä ja oleilla vapaalla jalalla ruhtinaalliset 3 päivää putkeen! Mun tuurilla ne tietenkin on keskellä viikoa, mutta eipä tuo tuntunut haittaavan, kun olen suunnitellut kaikkea kivaa näille päiville. Tänään menen hierojalle ja illalla lauleskeleen karaokea ja huomenna lähden Jyväskylään tapaamaan ensimmäistä kertaa suloista vauvaa ja tietenkin vähän myös vauvan vanhempia. 

Meillä on koti vähän rempallaan ja tässä, kun mun pitäisi siivota niin on paljon mukavempi kirjoitella blogiin. (aivan pakko vähän edes järjestellä paikkoja ettei Mika saa helpulia töistä kotiin tullessaan) Eteinen on tällä hetkellä rempan kohteena. Haettiin sinne jo Ikeasta uutta kaappia, mutta taidanpas tehdä eteisestä oikeen erillisen postauksen sitten joskus, kun se on kokonaan valmis. Täytyy vielä maalata sun muuta, joten hetki varmaan menee! 

Lissu ylhäällä vaatekaapin päällä vahtimassa työn sujumista

Vapaiden kunniaksi maalasin kyntenikin. Mulla harmikseni on vaan paha tapa unohtaa lakatut kynnet ja töissä kun ei saa olla kynsilakkaa. Sielä on todella surkeeta kynsilakanpoistoainetta ja aina joudun poistaan lakat sillä. Pitäisi varmaan ostaa sinnekkin oma dippailtava kynsilakan poistaja niin ei tarvisi aina harmitella omaa lahopäisyyttään. Tällä kertaa kyllä tein sen verran silmiin pistävät lakkaukset, että luulisi näihin jo kyllästyvän ennen lauantain työvuoroa!


Harmitti oikeestaan heti kynsien lakkauksen jälkeen, että olin lähtenyt tällä lailla sooloilemaan ja tekemään noihin pilkkuja. Ei sillä että pilkut sinällään ärsyttäisi, mutta mulla on ollut kaapissa jo toista vuotta Tigeristä ostettuja foliokynsikoristeita ja en oikeen tiennyt miten niitä pitää käyttää ja olen unohtanut ne sinne kaappiin. Jokunen aika sitten luin Saara Sarvaksen blogista  ohjeistusta niiden käyttämiseen, mutta en koskaan muista niitä, kun alan vapaapäivinä kynsiäni lakkailemaan! Voiskohan joku seuraaville vapaille muistutella mua?

maanantai 26. tammikuuta 2015

kotijumppaaja

Kuinka moni voi sanoa mahtuvansa samoihin pyöräilyshortseihin vieläkin 25-vuotiaana kun 5-vuotiaana? Minäpä mahdun! Tosin se ei johdu mitenkään siitä, että olisin pieni, vaan housut on hyvin venyneet mun mukana. Toki ne palautuu myös aina pienemmäksi. Aika hyvää kangastakin, koska käytössä ne on olleet oikeestaan aina. :D Lähinnä siis kotona. Mihkään muualle en ole kehdannut näillä enää 7-vuotiaan jälkeen lähteä.

Shortsit ovat toimineet jo pitkän aikaa kotihömppäilyhousuina tai treenihousuina. Tällä kertaa ne pääsivät jalkaan, kun vedin kotitreenini ja päätin samalla ottaa selfien, koska en käy salilla ja pääse sielä ottamaan hotteja saliselfieitä niin esitän coolia yksin kotona pyöräilyshortsit jalassa.


Aika hottis asu vai mitä? Sain joululahjaksi ton 8kg kahvakuulan ja nyt sitä täytyy alkaa kuluttamaan. Oon jo muutaman kerran vetänyt 25min kuulatreenin ja kyllä iskee hiki pintaan. Vähän muutenkin mukavaa, että kerrankin on jotenkin motivaatiota tähän kotona treenaamiseen! Tosin en kehtaa hikoilla ja hyppiä tässä olohuoneessa telkkaria vahdaten ja kahvakuulaa heilutellen silloin, kun Mika on kotona. En toki tiedä mitä noloa siinä on, mutta koti ei tunnu kuntosalilta silloin kun täällä on muita.


Linkitin myös tähän ohjelman, jota olen käyttänyt. Jos jollain on hyviä vinkkejä noin puolentunnin kahvakuulatreeniin niin saa jakaa kommenttiboksiin! Mieluitenhan teen kuitenkin treenin jonkun ohjaamana kuin aivan yksikseni. Jos kävisin salilla niin ryhmäliikuntatunnit on se mun juttu ja youtubea vahtaamalla saa vähän saman fiiliksen. Mun 8kg kuula on kyllä hieman liian painava joihinkin liikkeisiin mitä tossa videolla tehdään. Varsinkin siitä videon pari viimeistä liikettä. En pysty ihan niihin ainakaan vielä, mutta ehkä joskus! Täytyis ehkä omistaa pari eri painosta kuulaa nii toimis paremmin tai sitten pitäis ostaa kevyet käsipainot. Ja oon muuten hieman kateellinen tollasesta törkeen hienosta kuulasta, jossa voi painoa lisätä tai poistaa. Tollanen olis ollut tosi kätevä! (Tosin nyt en voi lepsuilla ja vetää kevyellä painolla, kun on vain mahdollisuutena toi 8kg tai ei mitään)

Toivon kovasti, että tää innostus pysyy ja jaksan tehdä vaikka koko loppuelämäni edes yhden tai kaksi tollasta treeniä viikossa! 

lauantai 24. tammikuuta 2015

Pupu pusikossa ja yksisarvisia


Eilen illalla pupunen loikki meidän etupihan tuntumassa ja koitin räpsiä siitä kuvia. Mistään kuvasta ei tullut kauheen tarkka. Tyhmä pupu, kun liikku liian lujaa, ettei mun kamera pysynyt perässä. :D Kuitenkin sitä pupua ja muutenkin ihanan kimmeltävää lunta kuvaillessani tulin ajatelleeksi, että asukuviakin voisin yrittää opetella ottaan taas. En ihan osaa vielä käyttää selfie stickiäni sillai, että olisin kuvissa jotenkin fiksusta kulmasta kuvattuna ja vähän jännitysmomenttia oli muutenkin kuvailla etupihalla. Jos vaikka naapurit näkis ja pitäis mua hulluna itserakkaana tyyppinä. (Sellainenhan en tietenkää ole) Ajatus alunperin oli mennä kuvaileen takapihalle, mutta sinne olikin tippunut ilmeisesti katolta lumet, enkä saanut ovea auki. Kivakiva!

Älkää välittäkö ripustuslenkistä, laitoin sen jo piiloon enkä kehtaa mennä ulos ottaan uusia kuvia.

Ihan kun vaatteiden takia postaillaan niin voin kertoa, että rakastan niitä! Mä ostin ton paidan Espanjan reissulta viimesenä aamuna. Tokaisin vaan, että tossa paidassa on jo jotain yritystä ja se oli pakko saada. Toi oli torilla myynnissä isossa kasassa, missä monia tollasia paitoja oltiin korjailtu yms, mutta tossa mun yksilössä ei ollut mitään vikaa. Kävi hyvä tuuri. Se pulitti mun lompakkoa 6€. Oon käyttänyt tota oikeestaan melkein päivittäin sen jälkeen, kun ostin sen enkä halua edes laittaa sitä pesukoneeseen ettei se menisi pilalle. Ehkä pakko pian laittaa ennen kun alan haiseen kuolemalle. Niin ja noi ripustuslenksukat varmaan pitäis leikata pois ettei ne olis aina näkyvillä.

Selfie stickistäkin sen verran on mainittava, kun se tossa kädessä näkyy, että tokihan sekin oli pakko saada pinkkinä. Pitäis ehkä jostain tutkia jotain käyttöohjeita ja vinkkejä siihen niin osaisin ens kerralla vähän paremmin.


Ei ole varmaan tota hamettakaan vilahtanut blogin puolella, vaikka ostin sen jo joskus aikaa sitten, kun vielä asuttiin Tampereella. Se on hennesin ihana trikoinen kellohame, tosin kuvassa näyttää vähän pidemmältä kuin oikeasti on. Just täydellinen kaikkiin rientoihin! Jalkaan vetäisin myöskin Espanjasta ostetut wetlook legginssit. Oli pakko ostaa tollaset leggarit, kun Topsukka on joskus sanonu, että kaikkien naisten pitäis käyttää vaan tollasia (ei kuulemma mun) ja ettei legginssit oo housut, että jotain sais peittääkki. Mä tosin en kehtaa käyttää tälläsiä housuina joten en kai sitten onnistunut kauheen hyvin ärsytysyrityksessäni... Wetlookit rokotti mun rahapussia myöskin suunnilleen sen 6€ verran samoin kuin Hennesin hamekin. Taitaa kaikki asiat mun asussa olla suunnilleen ton hintasia, ku kengätki on aikoinaan maksanut vitosen :D Tosin niihin olen teettänyt uuden pohjan, joka maksoi yli 40€, että tulipahan halvoista kengistä vähän kalliimmat.

Nyt tuntuu taas ihan tyhmältä, että tuli kirjoteltua vaatteista noinkin pitkät pätkät. Tosin oon huomannu, että tykkää välillä katsella elämääni taaksepäin tän blogini avulla, joten menkööt! Kyllähän sitä nyt omia kuteitaan saa rakastaa.ou

torstai 22. tammikuuta 2015

Tämän vuoden mummoloma

Näköala äidin ja isän parvekkeelta

Nyt on yli viikko kulunut kotiinpaluusta ja pystyn jo katselemaan matkakuvia. Onkohan jollain muullakin sellanen typerä fiilis aina, että heti matkan jälkeen ei reissukuvia voi katsella?

Käytiin siis Topsukan kanssa moikkaamassa mun äitiä ja isää Fuengirolassa. Oikee kunnon mummolomakohde ainakin! Lomalle oltiin suunniteltu poikkeemista Gibraltarilla, mutta ei oikeen muuta.

Hiekkataideteoksia rannalla

Matkaseuralaiset tyytyväisinä odottamassa ruokaa.

Ensimmäinen päivä kului lähinnä käveleskellessä ympäriinsä äidin ja isä selittäessä asioita niiden mielikuvitusystävistä, joita ei koko lomamme aikana tavattu. Käytiin syömässä lounasta rannalla Reflassa, joka on suomalainen paikka. Isällä on pakkomielle käydä sielä päivittäin. Mä koitin jo loppulomasta suistaa sitä tekeen jotain muutakin kuin poikkeemaan aina niissä tutuissa ja turvallisissa paikoissa, mutta siitä ideasta se ei oikein pitänyt. Kyllähän nyt karpalolonkeroa pitää Espanjassakin saada, vai mitä? (not) Illalla käytiin suomalaisessa ravintolassa Kukossa syömässä. Olihan se tonnikala todella hyvää, joten kannattikin käydä.

Iso puu bioparckissa

Vähän joka paikkaan oli ripoteltu hauskoja jumppavälineitä

Paella, 2 viinipulloa ja alkupalaksi paistettuja sardiineja neljälle yhteensä 30€

En tiennyt aiemmin, että rahapuut kukkivat

Reflassa sangriaa ja jätskiä

Toinen päivä kului myös kävellessä. Pientä valituksen soraääntä kuului, kun yritin innostaa porukkaa mukaan Bioparckiin. Ei sitten menty, kun hinta oli jotain 20€/pää. Vähän turhan kallista apinoiden katselusta. Nähtiin kuitenkin ovensuulta iso puu, joka on bioparcin erikoisuus. Jatkettiin päivä oikeestaa samalla hyväksi havaitsemalla tavalla ja käveleskeltiin ympäri kaupunkia ja välillä poikettiin juomaan pienet oluet tai viiniä. Rannan lähellä vetästiin paellat, jotka tilasin espanjaksi ja isä vähän epäili mun kielitaitoja, että saataisiinkohan tarpeeksi suuri annos. Onneksi tarjoilija oli ymmärtänyt mua ja ruokaa oli riittävästi! Siitä meidän täytyi mennä myös reflaan jälkkärille, koska sielä täytyi käydä päivittäin. Tona päivänä tuli kyllä kulutettua viiniä aika lailla. Illalla kokkailtiin kotona ja käytiin vielä lauleskelemassa karaokea näin suomalaisittain tottakai kahdessakin paikassa ja äidin ja isän mennessä kotiin me Topin kanssa vielä etsittiin Mikko Rasilan ja Hannele Laurin baari nimeltä Mask. Sekin löytyi täysin vahingossa ja rasila teki meille Pinacoladat. (melkein sukua julkkikselle?)

Jättimäinen kirpputori

Selfiestickin testailua

Beibe rannalla uudessa uimapuvussa

Taas Reflassa

Otettiin myös perinteisiä kirkkokuvia

Kolmas aamu avautui aurinkoisena ja lämpimänä. Topsukka ei kestänyt edellisen päivän viinimäärää, joten se jäi isän kanssa kotiin (isää laiskotti), kun me lähdettiin äidin kanssa kiertämään kirppistä. Kirppis oli todella suuri tori, joka oltiin pystytetty äidin ja isän asunnon viereiselle aukealle. Mukaan kirppikseltä tarttui selfie stick, jonka kuvanottonappi ei joko toimi tai sitten en osaa sitä käyttää. Onneksi kamerassa on itselaukaisin ja sen lisäksi myös isot korvikset, joita en tosin ole osannut vielä käyttää... Torin jälkeen lähdettiin äidin ja isän kanssa rannalle ja jätettiin Topsukka nukkumaan. 

Kerättiin simpukoita ja nautittiin auringosta. Isää hävetti, kun me äidin kanssa turisteina palvottiin aurinkoa ja se istui meistä kauempana eikä antanut meidän ottaa aurinkotuoleja. Vähän kiukutti. Rannalta sitten isän toiveiden mukaisesti mentiin TAAS Reflaan syömään lounasta. Olihan se metstästäjänleipä hyvää, mutta samanlaistahan saisi Suomessakin. Kun palattiin kotiin oli Topsukka toipumaan päin ja mentiin katselemaan autovuokraamoita Gibraltarin matkaa varten. Vuokraamot olivat suljettuja, mutta löydettiin suomalaisten pitämä cosmos baari, jossa täytyi poiketa yhdellä. Illaksi mentiin taas Kukkoon. Sielä oli Rasilan show ja sisäänpääsy oli 10€. Syötiin samalla kaikki keittoa ja isä ihmetteli mun kykyä vetäistä kokonainen viinipullo tuosta noin vaan. Muille ei tuntunut maistuvan. Lauantai-illan baarittelusuunnitelmat menivät myttyyn, kun Topsukalle ei alkoholi maistunut. Jäi siis tällä kertaa Fuengirolan yökerho Mai Tai kokematta.

Muumikirja loppui liian aikaisin

Yksi Fuengirolan nähtävyyksistä

Sunnuntaina meillä oli rento päivä ja tällä kertaa Topsukkakin pääsi mukaan rannalle lukemaan kirjaa ja nauttimaan lämmöstä. Nyt en antanut isän pompottaa meitä vaan otettiin ne aurinkotuolit. Hinta oli todella suolaiset 4€, joten kyllä kannatti! Isä ei taaskaan kehdannut meidän kanssa olla vaan kierteli yksinään. Mä tinkasin itselleni kahdet aurinkolasit kaupustelijalta 6€:lla ja mentiin satamaan syömään lounasta. (en suostunut enää menemään Reflaan) Sattumalta satamassa oli yksi äidin ja isän tuttu Kihniöstä ja siinä meni hetki niillä rupatellessa. 

Illalla käytiin syömässä Tapaksia jossain paikassa, jossa porukat eivät olleet ennen käyneet ja poikettiin myös lasillisella Mundossa, joka oli karaokepaikkaa vastapäätä. Mä sain sielä vähän helpostusta mun kurkkukipuun, joka ei enää palannutkaan viskilasillisen jälkeen. Tottakai sitä oli pakko poiketa myös karaokessa ja isän kanssa lyötiin Nummirockin lipuista vetoa aiemmin, että onko Ajan päivin, ajan öin Popedan kappale. Minä sanoin, että ei ja isä sanoi, että on. Se paljastui Pate Mustajärven biisiksi ja sovittiin pistävämme riita puoliksi, joten mun lipun hinta sai kivan -50% hintalapun! Onhan Popeda nyt todella lähellä Mustajärveä. Sen isä sitten lurautti yleisölle ja päädyttiin pian sen jälkeen lähtemään nukkumaan.

Gibraltar espanjan puolelta katsottuna ja kummallinen turistiryhmä

Lento nousee päätieltä!

Tori, jolla syötiin kallista ruokaa

Äiskä ja iskä ravintolassa. (tykkejä oli muuten jokapuolella)

Sielä se AFrikka on! Näettekö?

Normaali turistiposeeraus

Euroopan eteläisin kohta

Erilainen turistiposeeraus. Noi kengät muuten jäi tolle matkalle.

Vuoren huippu toisesta suunnasta

Moskeija ja äitikin sielä näkyy kävelemässä vähän meitä edellä.

 Gibraltarin keskustassa käveleskelemässä

Perinteisiä Lontoo poseerauksia.

Alaikäinen ratissa, eikä äidin tarvinnut edes paljon pelätä. Oli hyvä kartturikin.

Paras kuva on hyvä jättää viimeiseksi. Viimeisen illan illallisella duckface

Maanantai-aamu alkoi aikaisin ja mentiin vuokraamaan autoa. Meile selvisi ettei alle 27-vuotias voisi autoa vuokrata, mutta koska mulla oli äiskä ja isä mukana niin he suostuivat tekemään poikkeuksen. Autohan vuokrattiin tietenkin suomalaisesta vuokraamosta. Hintaa päivävuokralle tuli 70e plus ylimääräiset kilometrit ja bensa. En ihan ole perillä lopullisesta hinnasta, mutta jotain satasen yli se meni. Lähdettiin siitä sitten heti aamusta ajamaan kohti Gibraltaria. Päiväksi oltiin luvattu sadetta Fuengirolaan, joten sieltä lähteminen tuntuikin hyvältä idealta. Matka meni todella nopeasti ja sinne oli helppo osatakkin. Tosin autovuokraamosta saatu kartta oli huono, koska siinä ei näkynyt teiden numerot. Gibraltarilla Espanjan puolella oli hieman vaikeuksia löytää parkkipaikka, mutta sekin onnistui ja siitä suunnattiin passia vilauttamalla Lentokentälle, joka katkaisee Gibraltarin pääkadun. Mua kiinnosti juurikin eniten toi lentokenttä ja olinkin onnellinen ettei ollut liian tuulista lentojen lähtemiseen. Yhtään laskeutuvaa konetta ei kuitenkaan nähty. Tuulta silti riitti ja onneksi otettiin takit sun muut mukaan, koska mitenkään lämmin ei ollut! Gibraltarhan on Englantiin kuuluva alue, joten sielä oli käytössä eurojen lisäksi punnat ja kaikki hinnat olivat muutenkin kalliimpia kuin Espanjan puolella. Toki hinnat huijasivat, kun ne oli merkitty aina puntina. Äiti varsinkin meinasi mennä hinnoissa halpaan...

Meille kerrottiin heti aluksi, että vuoren päälle menevä kaapelireitti oli suljettu koko kuukauden ajan ja Topsukan kanssa saatiin kokea karvas pettymys ettei päästy ylös. Tosin sääkään ei siihen olisi suosinut, joten ehkä parempi näin. Otettiin bussi ja mentiin katsomaan paikkaa, jota mainostetaan Euroopan eteläisimpänä kohtana. Ei sitten tiedetä onko se totta, kun kartan mukaan moni muukin paikka olisi etelämpänä (kuten Tarifa Espanjassa). No, sielä kärjessä oli kuitenkin kiva majakka ja moskeija. Käveleskeltiin ja ihmeteltiin. Mieli olisi tehnyt vähän tutkia enemmänkin, mutta vanhukset halusivat keskustaa kohti. Mentiin sitten takaisin bussilla keskustaan, kahviteltiin ja käveleskeltiin katsellen kellokauppoja, joita oli paljon. Gibraltariltahan saa ostettua juttuja taxfreena, joten tollasten kalliimpien ostosten tekeminen sielä on suosittua. Iskä alkoi valittaa jo kävelystä, joten päädyttiin sitten lähtemään. Oikeesti mun mielestä ei kävelty läheskään niin paljon mitä muina päivinä Fuengirolassa.

Päästiin valoisan aikaan vielä takaisin Fuengirolaan ja saatiin autokin parkkiin ihan "kodin" viereen. Pakkailtiin Topin kanssa ja sitte lähdettiin syömään. Ekassa paikassa oli ravintola suljettu ja siirryttiin seuraavaan. Onneksi siirryttiin, koska sielä oli törkeen hyvää ruokaa! Ei oikeen kukaan tiedetty kunnolla mitä tilattiin ja Topsukka sai ison varrastikun, mä dippilautase, äiti täytetyn munakoison ja isä mustia nuudeleita. Oi, että oli hyvää ja jälkkäriksi vielä tuli talon puolesta pahat shotit.

Viimeisenä aamuna me käytiin vielä torilla ja siitä lähdettiin junalla Topsukan kanssa kohti Malagan lentokenttää. Kentällä saatiin vielä järjestää matkalaukkujamme uudestaan, kun isossa laukussa oli 4kg ylimääräistä painoa. Tuli hamstrattua aika paljon viiniä kotiinvietäviksi. :D Luulin toki, että Norvegianilla saisi olla 22kg laukku, mutta se olikin vain 20kg. Siitä sitten vaatetta niskaan ja lentolaukkuihin (ostin edellisenä iltana lentolaukun 14,5€:lla) ja saatiin laukut oikean painoisiksi. Vähän lämmin meinasi vaan olla. Vedettiin mätöt Burger Kingissä ja siitä lennolle. Tampereella bussi oli vasta 22.20 ja silloin olikin jo aika väsy. Onneksi Mika tuli hakeen meitä asemalta.

Sellanen oli kaikenkaikkiaan meidän mummoloma!

tiistai 20. tammikuuta 2015

Puettu kissa on onnellinen kissa


Meidän Lissukka steriloitiin viimeviikon perjantaina. Lääkäristä saatiin mukaan kauluri, jonka lissu sai oikeestaan heti irti. Solmin sen paremmin kiinni, mutta raukka ei pystynyt kuoleen edes etukäpäliää saatika syömään se päässä. Kisu vaikutti tosi surkeelta ja yritti aina välillä vetää kauluria pois ja nuoli sitä, kun ei muuhun osunut. Raukka. Se lähinnä nukku pari päivää, kun sen kiinnostus leikkimistäkin kohtaan lopahti aina ennen ku alkokaan. Kisu ei ollut kauheen onnellinen.


Mulle ehdotettiin sukkahousuista sellasen suojan tekemistä haavakohtaan ja löysin laatikostani vanhat säärystimeni. vedin säärystimen Lissun päälle ja se heti tottakai onnellisena nuoli itsensä puhtaaksi. Ai, että miten pehmoinen sen turkista taas tuli ja kissakin piristyi silmissä.


Pelkkä säärystin ei kuitenkaan pysynyt kauheen hyvin kissan päällä ja venytin siihen tassuille mentävät aukot. Kissan kävely muuttu vähän hassun näköiseksi, kun aukot oli tietenkin liian pienet ja kiristävät. Päätin neuloa sille itse paidan, mutta laiskistuin ja päädyin pikaratkaisuun, että muokkaisin vaan säärystimen sille sopivammaksi.


Ja noin! Säärystin sai yläosan ja nyt se pysyy päälläkin. Kissa on nuollut ton säärystimen yläosan jo parissa päivässä vähän huopuneeksi, mutta muuten sen energiataso on noussut kohinalla! Kauluria käskettiin pitää 7-10pv ja nyt mennään päivässä 5. Olis ollut kyllä ihan hirveetä masentaa Lissua pakottamalla se pitään kauluria niin pitkään. Se eka päivä ja vähän toista olis ollu riittävä aika, että tiedettiin ettei haava vuoda. Tälläsissä tilanteissa suosittelen siis oikein mielelläni eläimille puettavia suojavaatteita! Mun mielestä jotku martat tms. vois alkaa tekeen myyntiin tälläsiä kissan villasukkapaitoja :D (jos muuten kokoa haluatte tietää niin Lissu on aika laiha kissa ja tossa pötkössä on 48 silmukkaa)

tiistai 6. tammikuuta 2015

Heei!

Minä täällä taas pitkästä aikaa!

Tuntuu niin vaikeelta päästä minkääntasoiseen rytmiin blokkaamisen kanssa, mutta ei kai sille voi mitään, että elämä vie mukanaan ja osa ennen niin tärkeistä jopa päivittäisistä rutiineista jää! Kaikkien muiden joululahjapostauksia ja uudenvuoden postauksia on ollut niin kiva lukea ja mieli on tehnyt tehdä omaakin, mutta missähän välissä. Kuvia en tyhmänä joululahjoista ottanut ja ne on ympäri kämppää leviteltynä jo paikoilleen, joten luovun siitä ajatuksesta. En jaksa katsella omaa blogia vuotta taaksepäin, joten uudenvuoden postaustakaan ei tule. Syytän ainaista kiirettä, mutta oikeasti olen varmaan turhan laiska bloggaamaan. Paljon mukavampaa maata sähköllä lämpeevän viltin alla (joululahja) ja katsella Devious Maidsia. Oon ihan koukuttunut tohon sarjaan. Onneksi, sielä mistä sitä kattelen ei ole enää enempää jaksoja!

Pakko kuitenkin mainita niistä joululahjoista, vaikka en niitä ole kuvannutkaan, että sain mahtavia lahjoja!! En meinannut uskoa silmiäni, kun näin lahjamäärän. Kauheesti oli myös yhteisiä paketteja Mikalle ja mulle, mutta yleensäkkin ajatellen, että talossa oli aattona vain 4 aikuista niin pakettien määrä oli törkeen iso. En jaksa edes kaikkia lahjoja luetella, mutta saatiin tosi paljon tarvitsemiamme juttuja, kuten kiulun, keittiövaa'an, mulle tumput, kahvakuula (jonka käyttämiseen pitäis saada lisämotivaatioo ja opastusta), lahjakortin ikeaan ja sain myös myöhäisenä joululahjana toivomani hattarakoneen, vaikka en todellakaan ollut sanonut toivettani ääneen muuta kuin Mikalle. Ystävät osaavat selkeesti tietää mitä mun päässä liikkuu. :D


Uudenvuoden aatto sujui mulla rauhallisesti, koska muiden lomaillessa minä painoin töitä. Pääsin kuitenkin aattona jo 8 maissa lähteen töistä ja siitä suuntasin Topsukalle hengailemaan Pommacin voimalla. Voin sanoa taas kerran tästä viisastuneena kertoa, että turhan suuresta määrästä limuakin saa pahan olon aikaiseksi. Käytiin kaupungilla katsomassa ilotulitus ja yritettiin tehdä vuosilukua värillisillä sädetikuilla, jotka olin meille ostanut. En ollut aikaisemmin tollasia nähnytkään ja ne vielä toimikin. Vuosiluvun tekeminen sen sijaan ei toiminut, kun mun kameran asetukset ei tietenkään olleet niin pitkällä valotusajalla. Ei se mitään, kun hauskoja kuvia niistä silti tuli! Rakettien paukkeen jälkeen mä lähdin kotiin nukkumaan ja löysinkin sohvan alta pelokkaan kisun. Lisbeth ilmeisesti pelkää rakettien pauketta vähän niin kuin koirat. En oo aikaisemmin kuullutkaan, että kissatkin vois sitä pelätä. Raukka oli sohvan alla piilossa ja sinne se käpertyi myös yöksi. Aamulla se ei onneksi ollut enään pelokas, kun mun täytyi taas lähteä töihin. 

Uudenvuoden lupauksista sen verran, että lupasin itselleni vähentää ranujen syöntiä. Voisin lisätä tähän vielä veden juonnin lisäämisen, mutta sitten se ei olisi enää uudenvuodenlupaus vaan ihan joku muu yritys, joka varmaan epäonnistuu. :D

Nyt kuitenkin saan huomenna alkaa ottaan takaisin sitä, että en saanut välipäivinä sun muina lomailla! Mä tein töitä, kun muut mun lähipiirissä lomaili ja nyt kun muut palaa työrintamalle ja kouluun niin mä menen äiskän ja iskän luo Espanjaan. Toivotaan siis Fuengirolaan hyvää ja aurinkoista säätä!