tiistai 31. heinäkuuta 2012

viime perjantai



Viimeviikolla vietettiin normaalista tavastamme poiketen täysin alkoholiton perjantai-ilta. Se oli oikeesti todella kiva idea ja tätä täytyisi viljellä useamminkin. Meille saapui eteläsuomesta yksi ystävä kokkailemaan ja tarkoituksena oli myöskin katsoa leffaa. Ilta kuitenkin meni aika myöhälle ennen kuin päästiin telkkarin ääreen ettei enää jaksettu katsoa leffaa, kun kaikilla oli kaamea väsy.


Kokkailuiksi tehtiin pitsaa ja tästä tulikin aikamoinen kisa. Kaikki tekivät omansa ja lopuksi oli tarkoitus arvioida tuotokset. Harmi vain ettei meillä ollut oikeeta tuomaria, koska omaa kädenjälkeään rakastaa aina tietysti vähän enemmän kuin muiden.


Niina teki pitsapohjan ja Mikko raastoi juuston. Minä en luvannut tehdä mitään, mutta lopulta päädyin paistamaan jauhelihaa. Ja tietenkin pilkkomaan omat kasvikseni. Jotenkin mun pitsasta alkoi koko ajan enemmän ja enemmän tulemaan sellainen jämäpitsa (jotka tunnetusti on parhaita).


Meillä oli kaikilla eri tyylit levittää pohja leivinpaperille. Mun tyylinä toimi lattialla pohjan suoranainen hakkaaminen, Mikko levitti omansa käsin ympyräksi(!) ja Niina teki homman vaikeimmiten eli kaulimella. Mikko sai heti siis pisteitä tästä pyöreästä muodosta ja Niinalta lähti pisteitä, koska se käytti apuvälinettä. Mun tilanne olikin sitten varmaan plus miinus nolla.


Ensimmäinen pitsa uunista ulos ja se oli palanut! HAHAA!

Täyte: Chilitomaattikastiketta, jalopenoja, tonnikalaa, paahdettua punasipulia, paprikaa, sinihomejuustoa ja edam juustoraastetta. Maku hyvä, koostumus palamisen vuoksi hiukan kuiva.


Toinen pitsa tuli uunista pihalle aivan täydellisenä. Mikä siinä on, että miehet osaa aina hommansa paremmin kuin naiset. Ehkä siksi ne saavat enemmän palkkaakin...

Täyte: Valkosipulitomaattikastike, ananas, paahdettu punasipuli, paprika, tacomaustettu jauheliha, pepperoni, edam juustoraastetta ja koristeena basilicaa, joka oli itse asiassa aika hyvää ton kanssa syötynä. Maistoin sitä myös pelkästään ja oli hirveen pahaa. Pitsaa en voisi pahaksi haukkua, ihan parasta!


Kolmas eli viimeinen ja omani tuli uunista ulos vähän raakana. Niinhän siinä aina käy, kun alkaa pelkäämään sen palamista. Tosin mä mieluummin syön vähän raakaa kuin palanutta ;)

Täyte: Hottia salsaa, tacomaustettua jauhelihaa, vähän tonnikalaa, mozzarellan paloja, ananasta, kirsikkatomaatteja, sipulisuikaleita, sinihomejuustoa ja mozzarellajuustoraastetta. Maku hyvä, koostumus hyvin kostea. Ehkä toi paprikan ja tomaatin käyttö olis saanut jäädä vähemmälle.

Onnellinen voittaja

Maistelu alkoi heti ensimmäisen tultua uunista ulos.


Voittajan olisi ollut helppo hymyillä, mutta häviäjän (tai jaetulle kakkossijalle tulleen) suu ei hymyyn taivu ainakaan silloin kun suussa on omaa kuumaa pitsaa. Ruokajuomana meillä oli tietenkin kokista, vaikka maitoakin oli kyseiseen hommaan varattu. Se vain pääsi jotenkin tuon kuplajuoman tieltä unohtumaan. Ja tietenkin kuntoplus lehti pöydällä muistutti meitä koko ajan terveellisistä elämäntavoista, joita me ei noudatettu!

Millainen olisi ollut sun voittaja pitsa?

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Karvahattusorsa



Mulle on jotenkin onnistunut kasautumaan kauheesti juttuja joista pitäisi postailla, mutta jotenkin ne aina siirtyy. Syytän asiassa noita muutamaa matkapostausta, koska ne ovat aina niin pitkiä etten halua enää postata mitään muuta samana päivänä. Sen vuoksi siirrän nyt viimeistä matkapostausta, koska viimeviikon tapahtumat ansaitsevat myöskin palstatilaa!


Olen ostanut Cubuksen alesta jo aikaa sitten tuon trikoomekon. Hinta oli 5€ enkä voinut jättää sitä sinne hyllylle lojumaan, koska noi selän aukot ja muutenkin leikkaus oli aivan ihanat. Harmi vain ettei oikeen mitään liivejä voi laittaa sinne alle, joten käytän sen kanssa pääasiassa bandeay -liivejä ja ylemmässä kuvassa näkyykin aikaisemmin GT:n alesta löydetty 3€ liivi joka silloin jäi kuvaamatta.


Edestä tosiaan tuon mekon leikkaus on hyvin kaunis ja antava, joten ihan hyväkin että alla käytän vähän litistäviä bandeauita. Käytin myös viimeviikolla mun kaikki kolme luottokenkäparia suutarilla, koska olen kärvistellyt tässä nyt varmaan vuoden verran korkolappujen kuluneisuudesta ja reijistä kengän kärjissä. Olen jo monta vuotta suosinut Tampereen rautatieasemalla olevaa suutaria ja taas hyvää jälkeä tuli. Yksi pohjan korjaus ja kahdet korkolaput maksoivat 25€ enkä voisi olla tyytyväisempi sipsuttaessani luottokorkkareissa joilla voisi vaikka tarpeentullessa lähteä lenkille.


Koska matkalla töihin kävelen oikeestaan aina sorsapuiston viertä tai sen läpi en viitsi siitä liian usein napsia kuvia, mutta tällä kertaa tuntui siltä, että on pakko. Lumpeenkukat olivat täydessä loistossaan ja olen muistellut mun synnyinkodissa ollutta keltaista kukkapensasta, jota löytyy oikeastaan jokapuolelta kaupunkia. Haluan ehdottomasti tollasen ylemmässä kuvassa olevan pensaan joskus myös omaan kotiini. Harmi vain etten tiedä kyseisen kukan nimeä...




Sorsapuistossa tulee kuvattua liikaa sorsia, vaikka ne vaappuukin sielä söpösti eikä pahemmin pelkää jos menee aika lähellekkin kuvaileen niin ei niiden katselu silti jokapäivä kiinnosta. Useimmiten vaan ravaan kaikkien söpöjen elukoiden kuten karvasten kanojen ja riikinkukkojenkin ohi, mutta silloin tällöin kipaisen piristämään itseäni vahtaamalla noita sulosia luontokappaleita.


Päivän parhaat sisäiset naurut tarjosi tämä ankka(?), jonka päässä oli mahtava karvahattu. Se vain pysyi yksin nurkassaan vaakkumassa kun muut pyörivät ryhmänä toisessa aitauksen kulmassa. Kaikki sen lajitoveritkin varmaan nauroivat sille päin nokkaa, kun raukalle oli tuollainen karvakasa kehittynyt päähän. Mulle tuosta mieleen tulee venäläinen turkiksia käyttävä nainen (linkki esimerkkinä vertailukohdasta).


Kävin viimeviikolla myös särkänniemessä ja tänään sinne mennään sitten eri seurassa. (toivottavasti ei ala ukkostaan päivällä tai ainakaan niin pahasti kuin viime yönä paukkui) Särkänniemestä oikeen siis tuplkapostausta tulossa tällä viikolla ja koitan nyt saada aikaiseksi sen viidennen ja viimeisen Eurotrip jutunkin.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Uusi lemppari



Kyseessä siis on toinen uusista huulipunistani. Moumou kehui hetken aikaa sitten blogissaan kaksipäistä huulipunaa ja mulle oli jo telkkarimainoksista tullut hinku hankkia se, joten menin noutamaan itselleni oman Maxfactor lipstick colour effect punan väreissä kulta ja oranssiin menevä punainen.


Koitin kultaväriä myös aikaisemmin esittelemäni pusunkestävän punan kanssa, kun väri oli jo muuten lähtenyt huulilta ja mun mielestä tämäkin kevyeltä huulten rajauskynän ja kullanhohtoisen huulipunan käyttö yhdessä näyttää ihan kivalta.


Puna on tosiaan kaksipäinen ja puikko pysyy onneksi ihan mukavasti kiinnikkin, koska mulla kaikki kulkee yleensä sekaisin laukun pohjalla enkä halua huulipunilleni silti tapahtuvan mitään kauheaa, kuten niin, että yksi aikaisemmista pinkeistä lempipunistani katkesi laukussa.


Huulipuna ulkovalossa ja alapuolella sisällä. Kuvissa en ole käyttänyt kullanhohtoa, mutta huomasin, että se oikeastaan kannattaa. Pelkkä puna on aika kuivaa huulilla, mutta lisäämällä kultausta saa samalla myös lisää kosteutusta, joten kullanhohto toimii samalla kuin huulirasvana punan päällä.


Tästä tuli ehdottomasti mun kesän lempparipuna ja nyt jo on käynyt mielessä pitäisikö tätä käydä koittamassa ostaa myös jossain muussa värissä. Toisaalta kokeiltuani testereitä käteeni tämä oranssi-kulta tuntui kaikista parhaimmalta ja kirkkaimmalta vaihtoehdolta. Toisaalta voisin käydä varastoimassa tätä samaa toisenkin puikon kotiin, jos se vaikka lopetetaan heti tai jotain muuta kauheeta.

Ps. Huomenna on hämeenpustossa puistokirppis 12-16 ja ajattelin mennä sinne (jos ei nyt kovasti ukkosta) vähän myymään ylimääräisiä vaatteita ja kenkiäni pois.

Pps. Jos joku ei ole huomannut niin väsäsin tänne myös toiseen välilehteen blogikirppiksen, jonne laitan käyttämättä jääneitä juttujani. Hintapyyntöihinkin saa esittää vastalauseita jos tuotteet muuten kiinnostaa!

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Pussailunkestävää



Ostin tällä viikolla pari uutta huulipunaa ja olen ollut molempiin niin tyytyväinen, että ne ansaitsevat omat postauksensa. Joten tästä tulee aika huulipunapainotteinen viikonloppu. Eli toista näistä punista menin varta vasten etsimään Stockmannilta, mutta silmiin hyppäsi kyltti "pussailun kestävää huulipunaa".

Maxfactoryn lipfinity lastin lip tint on kestävää huulipunaa tussin muodossa, mikä oli aluksi aika pelottavaa.

Otin jo kaupassa kuvan kaikista tarjolla olevista värisävyistä
Tässä näkee suurinpiirtein oikean sävyn, vaikka ei tarkka kuva olekkaan.

Itse valitsin niistä tummimman, koska kuivateltuani tussipunat käteen se tuntui parhaiten hankausta kestävältä. Ja en voi valittaa, sillä kävin kokeilemassa punia käteeni tiistaina ja vielä eilen kädessäni näkyi jälki tuosta tummimmasta punasta, parin suihkukerran jälkeenkin!

Huulissa ollut puna n. 6 tuntia -> syöty ja juotu välissä.

huulet tuntui aika hassulta aluksi piirtää tussilla ja helposti sitä piirtää ylikin. Sitä en suosittele tekemään tämän punan kestävyyden vuoksi! Pussailun kestäväksikin puna testattiin, tosin ei se kestä mitään himonuolemista tietenkään, mutta ei tartu toisen huuliin pusutellessa. Kerrankin siis tuote, joka oikeesti pitää mainoslupauksensa! Tämä puna oli alessa ja se maksoi jonku alta 11€.


Ja jottei elämä kävisi liian tylsäksi eikä ihmisten tuijotus lakkaisi heitin töistä päästyäni verkkarit (alelöytö Cubus 7€) jalkaan ja korjasin vielä huulipunat. Ei sitä usein näe ihmisiä lenkkivaatteissa ja kunnon punatuissa huulissa kaupungilla, mutta se oli ihan kivaa vaihtelua muuten meikittömälle naamalle.


Lopuksi vielä mun isän tädiltä ruotsista saama kesäkassi, jota varmaan ainakin alkusyksystä tulen käyttämään myös koulukassina, kun sopivaa ei ole löytynyt sitten millään vanhan rikuttua. Noi ihanan pirteet sävyt melkein pelottaa mua, mutta ton kanssin paras puoli on, että se sopii melkeimpä asuun kuin asuun, koska siinä on kaikkia värejä!

torstai 26. heinäkuuta 2012

Europe Roadtrip part 4.



Heräiltiin Genkissä ennen kymmentä ja aloin sanomaankin Topille, että pian voitaisiin lähteä. Autopesulan omistaja kuitenkin ehti ensin ja tuli ajamaan meitä ystävällisesti pois, koska hän avaisi autopesun kympiltä. Kerättiin sitten itsemme ja ajettiin aika lähelle parkkiin ja mentiin etsimään vessaa ym. kaupungista.


Löydettiin vähän maksavat vessat, jotka olivat yhdessä kolmesta vai neljästä ostoskeskuksesta, joita oli koko keskusta siis pullollaan, ainut outo asia näissä oli, että ne kaikki olivat oikeastaan yksikerroksisisia. Käytiin vähän hennesissä ja mä kävin romukaupassa shoppailemassa.


Genkissä oli omalaatuiset istuimet pienessä ulkoilmateatterissa. Näiden kuvien jälkeen kamerasta loppuikin akku. Ehkä tämä kaikki oli mun kameralle liikaa.

Lähdettiin aamupäivästä pois Genkistä. Topi ajeli meidät Alankomaiden puolelle Eindhoveniin, jonne taas jäätiin shoppailemaan. Löydettiin jopa ilmainen parkkipaikka suhteellisen läheltä keskustaa, vaikka aluksi vähän jouduttiinkin pyörimään ympyrää. Käytiin katsomassa kirkkoa, missä oli joku musiikkiesityksen harjoittelu ilmeisesti menossa ja kierreltiin kauppoja. Hirveesti ei tavaraa tarttunut mukaan, mutta ihan hyvä niinkin.

Illemmalla meidät oli kutsuttu mun kaverin ja hänen poikaystävänsä tupareihin Etten-Leuriin ja sinne me suunnattiin vähän ennen muita vieraita, että päästiin ensin suihkuun ja sain puhelimen ja kamerankin lataamaan. Kuvien otto vaan siltä illalta sitten unohtui kokonaan. Hollannissa on hieman erilainen tyyli viettää tupareita, kuin Suomessa ja me oltiin sielä aivan monttu auki pari ensimmäistä tuntia, kun kaikkee tarjoiltiin suoraan sinne missä sitä itse milloinkin seiso, sellasta ole kuin kotonasi ja itsepalvelua ei oikeastaan tunnettu. Lisäksi bileissä oli kaverien lisäksi koko suku, joten väkeä ainakin riitti! Me oltiin myös viimeiset, jotka lähti. Päädyttiin taas nukkumaan aina niin mukavaan autoomme.


Yöllä meillä ei ollut kauheen hyvä tuuri, kun oltiin jätetty pyyhkeemme ikkunoiden suojaksi ja "kuivumaan", vaikka vettä satoi kuin aisaa. Aamulla mun pyyhe alkoi jo tiputtelemaan vettä auton sisään niin oli pakko ottaa se pois ikkunasta, vaikka sitten etuikkunat huuruuntu vielä entisestään. Kun aamulla sade lakkasi hyppäsi mun kaveri ulos ja tuli pyytämään meitä aamupalalle ja mehän mentiin. Olo oli kuin missäkin parhaassa hotellissa. Saatiin vielä eväsleivätkin mukaan.


Edellisenä iltana meille oltiin ehdotettu, että kannattaisi käydä katsomassa Kinderdijk mikäli halutaan nähdä tuulimyllyjä. Kukaan ei oikeastaan ollut sielä käynyt, vain kuullut siitä, mutta me laitettiin paikka navigaattoriin ja todellakin nähtiin paljon paljon tuulimyllyjä! Ehdottomasti suosittelen poikkeamaan tuola jos Hollannissa ajelee... En kyllä voi ymmärtää mhin on tarvittu noin montaa tuulimyllyä noin lähellä toisiaan.


Kuvanlaatu kunniaan, mutta Amsterdamiin päästyämme me oltiin varattu hostelli (sairaan halpa sellanen n. 17€/yö) Amigo Hostel Amsterdam, oli ihan kävelymatkan päässä keskustasta, vaikkakin vähän pitkän kävelyn (olisko ollut 25min riippuen kävelijän nopeudesta tietenkin!). Hostelli oli siisti ja koska luvattiin kehua hostellia arvostelussamme saimmekin 8 hengen dormin sijasta kahden hengen huoneen. Hostellin mainetta varmaan koitetaan paraikaa parantaa, enkä mä keksi muuta valittamista kuin yöllisen metelin, joka hävisi kokonaan nukkuessa korvatulpat korvissa.

Hotelli oli toisessa kerroksessa tosi jyrkkien portaiden päässä


Ensimmäisenä iltana lähdettiin heti vähän kävelemään ja osuttiinkin heti johonkin festareille. Sieltä sai vain pieniä kaljoja (0,2dl) ja sellaiset hörpättiin ja istuttiin katselemaan menoa. Festarit olivat joidenkin maahanmuuttajien tai vastaavien bileet ja sielä soi paljon räppi yms. musiikki. Kierrettiin koko alue ja jatkettiin matkaa ihan keskustaan.

Kartanlukijaturisti matkalla

Eläintarhassa oli dinosauruksia

Vaaleanpunaisia söpöläisiä <3 Topi ei antanu lupaa mennä eläintarhaan seuraavana päivänä...


Keskusta löytyi muitta mutkitta ja alettiin miettimään, että missä ne punaiset kujat oikeen sijaitsevat. Kyllähän me nekin löydettiin ruokapaikkaa etsiemmämme, mutta sitä ennen kierreltiin vähän Damin ympärillä.


Tyttö ja Dam




Seuraavana aamuna alko aika paha aamukiukku iskemään, kun etsittiin ruokapaikkaa. Topi olisi halunnut ranskiksia, mutta niitä ei tuohon aikaan aamusta saanut. Mentiin sitten yhteen mukavaan kahvilaan, jossa kulki kissakin vapaana sisällä. Sielä taitaa olla vähän eri terveysmääräykset kuin Suomessa.

Päädyttiin aamupalan jälkeen viemään auton johonkin lähemmäs parkkiin ja koska parkkiautomaatti ei toiminut jätettiin se vaan taas Topin tuurilla sinne muutaman korttelin päähän keskustasta.


Koska ei tehty oikeen muuta häröä, kuten biletetty tai polteltu mitään, kuten Amsterdamissa kai kuuluisi niin käytiin me sentään Seksimuseossa. Eipä sielä mitään hirveen erikoita ollut nähtävänä, oikeestaan suurimmaksi osaksi jotain vanhoja valokuvia, mutta kyllä siitä nyt sen 4€ hinnan maksoi. Venustemppeli ton paikan nimenä kuulostaa muuten paljon paremmalta. ainakin niiden ensimmäisten patsaiden perusteella. Lisäksi alkutaipaleelta löytyi ihan hyviä vahanukkedemonstraatioita mm. Amsterdamin prostituutiosta.


Palaten tolta k-18 seudulta ranskalaisiin niin kyllähän Topi niitä sai! Majoneesiä kauhea kasa ja siitäkin piti maksaa ranskisten lisäksi 0,5€. Muuten ei ollut paha maksaa 3-4€ ranskiskiposta, jota ei jaksa kokonaan edes syödä.


Ranskisten jälkeen alkoi vähän tihuutteleen vettä ja me alettiin kiertelemään matkamuistomyymälöitä, joita oli todella paljon. Eksyttiin myös yhteen Reivi shoppiin, jossa musiikki pauhas ja vaatteiden värit loisti neonvaloissa. Olis melkein tehny mieli ostaa sieltä jotain, mutta kaikki oli sairaan kallista. Tuliaiset ostettua siirryttiin takaisin autolle, jonne ei ollut tullut sakkoa. En ymmärrä sen pojan tuuria. Ruuhka-ajan alkaessa poistuttiin Amsterdamista ja vieläkin elossa!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Vesileikkejä



Sunnuntaina häiden jälkeen aurinko otti silmiin ja oli heikko olo, mutta se oli pakko korjata. Mun korjaussarja oli vähän erilainen. Ensin mun täytyi selvitä, ajaa Tampereelle ja heittää poikaystävä kotiin nukkumaan. Siitähän se hauskuus alkoi, vaikka aluksi vähän pelottiki miten pärjään.


Mun veljen vaimo soitti mulle sunnuntaina aamulla, että lähdetäänkö niiden kanssa veneileen. Poikaystävä oli sitä mieltä, ettei se kestä olla veneessä eikä jaksakkaan. En mäkään heti luvannut, mutta hetken asiaa sulateltuani päädyin siihen, että kaunis päivä on aivan pilalla jos en tee jotain! Niinpä suuntasin auton nokan kohti Hatanpään venelaituria, josta mut noukittiin kyytiin.


Mahanpohjassa tuntui ensimmäiset möykyt enkä voinu ku nauraa ja huutaa et mua pelottaa. Mun veli on aivan hurjapää ton veneen kanssa eikä pelkää ollenkaan sen kaatuvan, vaikka kaks naista kiljuu korvan vieressä.

Mahti asukuva! Takki poikaystävän, toppi New Yorker Berlin, Housut Cubus, Gaga Arskat GT


Ensimmäinen pysäkki oli heti Viking -saari, jonne mentiin syömään. Mun hermot ei varmaan suoraan olisi kestänytkään pidempää veneajelua, joten oli ihan hyväkin pitää pieni tauko. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt tolla saarella ja mun mielestä oli yli kivaa lukea sen historiasta yms saaren esitteestä. Löydettiin (kysymällä) myös makkarapaikka ja jätettiin kokkailu mun veljen hommaksi.


Veli onnistui oikein hyvin toisten makkaroiden paistossa, mutta en meinannut millään tajuta kun se ojensi makkaroita sanoen, että ota omasi. Koskin ensin varmaan kaikkiin ja viimeisenä vasta tajusin, että " Hei! Tässähän lukee mun nimi!". Tais olla pikkusisko aika hitaasti käyvällä fiiliksellä ja aivan tampio. Oli kuitenkin ihan hauskat viillot! Ihmettelinkin, että miks se tekee niitä niin kauan...




Kun oltiin syöty ja mä olin kikatellut väsyäni tarpeeksi siirryttiin takaisin veneeseen (helpommin sanottu kuin tehty!).  Koitettiin löytää joku vähän vähäaaltoisempi paikka pieniä vesileikkejä varten, mutta eihän sellaista oikeen löytynyt. Minä hurjapää hyppäsin ensin vedettävälle lautalle ilman pelastusliivejä, mutta veljen vaimo antoikin ne mulle aika pikaseen.



Mut vedettiin paljon kauempaa kuin missä Rosendahlin ranta on ihan keskustan tuntumaan ja koitin reitin varrella varmaan kolmea eri asentoa. Toi oli aivan sairaan hauskaa, mutta olen saanut kyllä tuntea sen nahoissani, kun tollanen hetken liikunta ja pomppiminen on saanut mun lihakset särkemään vielä kolmenkin päivän päästä. Pitäisi varmaan harrastaa useemmin kesälläkin liikuntaa...




Kun mut oltiin saatu takaisin veneeseen haettiin äiti noin 25minuuttia myöhässä Laukontorilta ja veteen sai märkäpuvussa hypätä mun veljen vaimo. Mä todellakin ihmettelin ton kyytini kohdalla, miten se oli aluksi sanonut mulle ettei tossa välttämättä kastu ollenkaan, koska olin ensimmäisen metrin jälkeen aivan märkä johtuen niistä isoista aalloista. Aallot oli kuitenkin pienentyny siinä tunnin aikana ja se sai nauttiakkin vähän rauhallisemmasta menosta. Tosin veli pyöri sillä veneellä niin paljon, että saipa vaimonsakkin kokea sellasen "mä tipun!" -fiiliksen.


Kaikista ehkä pelottavin osuus oli edessä seuraavana, kun meidän kuski meni lautalle. Minä jouduin ajamaan ja mua pelotti aivan sairaasti! Äiti huusi mun vieressä, että käänny tai älä käänny niin nopeesti ja veljellä oli tylsää, kun en uskaltanut mennä kauheen lujaa...


Sielä se yritti kikkailla kaikkia omia juttujaan ja koitti nousta seisomaankin. Vauhti ei vaan tainnut olla ihan tarpeeksi kova, että olis oikeen kivasti päässyt testaileen tota lauttaa. Suunnattiin tässä vaiheessa jo kohti rantaa ja vastaan tuli ärsyttäviä kalaverkkoja ja merkkejä joita en tajunnut, oli pakko hidastaa ennestään tahtia ja kysyä veljeltä apua niiden väistämiseen.


Kun oltiin tarpeeksi lähellä rantaa otti veljen vaimo ohjat omiin käsiinsä ja lähti pyörittään vähän enemmän. Siinä on meillä toinen hurjapää!


Mä pääsin kuvailemaan iPadilla ja veli nousi täysin pystyyn veneen takana. Hullu mies! Sitten se yritti upottaa tota laitetta ja ties mitä. Meillä kaikilla oli hauskaa aina, kun joku oli tuola menossa. Varsinkin, kun naisilla sieltä kuului välillä kiljahduksia eikä sitä tiennyt onko ne hyviä vai pahoja. Oli tosi hyvä, että lähdin mukaan vesille, koska ilman mua muutkaan ei olisi voineet lauttailla. Tossa on pakko oikeestaan olla aina kolme ihmistä, kun yksi ajaa ja yksi katsoo vedettävän käsimerkeistä milloin pitää himmata ja milloin lopettaa...


Suosittelen kyllä kaikille tollasia vesileikkejä, vaikka aluksi vähän jännittäisikin! Mieltä helpottaa kuitenkin, että nähtiin kaatunut soutuvene ja pelastuspartio saapui aika vikkelään sieltä ihmistä noutamaan ja hinaamaan venettä pois. Pelotti vaan ettei me oltais tekemillämme aalloilla sitä kaadettu (ei kai nyt sentään?). Haluan ehdottomasti vielä uudelleen vesille tänäkesänä!