torstai 8. elokuuta 2013

Problems in da house


Moro!

Toivottavasti en ole maailman ainut vuokralainen, joka kuvaa uuteen kämppään muuttaessa löytämiään vikoja tässä uudessa kämpässä, ettei sitten pois muuttaessa kukaan voi väittää niitä mun tekosiksi. Tälläistä tein tossa yks päivä meidän uudella asunnolla ja nyt tekin pääsette nauttimaan näistä vuokra-asumisen vioista ja tutustumaan meidän uuden kodin ongelmiin.

Suurin murheen kryyni meillä on suihku. Se näyttää jotenkin homehtuneelta, ei tosin haise mitenkään ja talon huoltomieskin sanoo, ettei se hometta ole, että se on joskus tutkittu. Kuitenkin,vaikka kämppä näyttää muuten hyvältä niin tuo kammottavan ruma suihkuhuone pilaa vähän fiilistä. Onneksi on sentään suihku ja vessa erikseen!

Keittiön lattian kummalliset läikät

Suihku, jossa joskus ollut jonkin tasoinen vesivahinko.

Suihkun katonraja. YÖK!

Suihkun seinää

Tässä ei kai mitään vikaa ole, mutta ei tuo nyt kauheen kaunistakaan ole.

Mistä näitä läikkiä lattiaan oikeen tulee? Tämä työhuoneesta.

Ilmeisesti jotain CD:tä on säilytetty kauan aikaa lattialla?

Tämä vessan katkaisija jo korjattiin, mutta työmies sitten repäisi tuota vaihtaessa palan maalia irti tosta katkaisijan vierestä. Siitä täytynee siis nyt ottaakkin uusi kuva.

Vessan seinästä

Ilmeisesti pakkausteipillä pidetty jotain julisteita kaapin ovissa kiinni. Toivon, että ton saa jollain pois.

Rikki oleva patteri, joka toivottavasti tullaan korjaamaan,

Sellasia pieniä kauneusvirheitä meidän uudessa asunnossa. Toivottavasti osasta niistä selvitään ja lattian väriläiskät voisin yrittää vaikkapa unohtaa tai peittää matoilla. Tänään uudelle kämpälle kannettiin jo paljon tavaraa ja sain myös paljon keittiöjuttuja kaappeihinkin laitettua. Huomenna menen äidin kanssa Ikeaan ostaan rullaverhoja ja muuta tarpeellista, koska tuola kämpässä ei sälekaihtimia ole ja maanantaina onkin sitten vihdoinkin se muutto! En jaksaisi taas odottaa, että tavarat olis paikoillaan ja sais alkaa elämään oikeesti yhdessä asunnossa.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Työetuna Elämysavain


Moro!

Tänään nautittiin Särkänniemestä sateisessa säässä. Onneksi niin kovaa sadetta ei tullut, mitä Forecan mukaan piti olla eikä ukkonenkaan tullut päälle. Pari salamaa näky taivaalla, mutta meitä ne ei häirinneet ollenkaan. Ensimäisenä suunnattiin Koiramäelle ja se nousikin melkeinpä Särkänniemen parhaaksi paikaksi mun listalla. Todella onnistunut konsepti! Harmi vain, että myös vanhemmat, jotka tulevat tonne juoksemaan lastensa perässä joutuvat ostamaan Elämysavaimen päästäkseen koiramäkeen. Hinta on aika kallis, mutta kyllä toi oli kiva paikka.


Koko outfit Namibiasta

 Minä sain nauttia koiramäestä sateenvarjon alla hattara kädessä. Mikalle kerroin heti Särkänniemeen sisään mennessä, että haluan sen ostavan mulle hattaran ja näin tapahtui. Jee <3 Hymyilin sielä kuin pikkulapsi. Meillä ei oikeestaan ollut tarkoituskaan sen enempää kiertää kuin käydä Koiramäellä, delfinaariossa ja akvaariossa, mutta kyllä me sitten lopulta kierrettiin koko aluekkin. Jonoja mihinkään ei pahemmin ollut, varmaan tuon huonon sään ja lomakauden loppumisen vuoksi ja aivan hyvin ehdittiin tekeen vaikka mitä alle neljässä tunnissa, mitä meillä oli aikaa.

Pallokalat on rumia tai oudolla tapaa söpöjä. Akvaario on kyllä hävettävän pieni!
 Ennen tonne kalojen luo menoa käytiin Huvimajassa syömässä. Ruoka tuli nopeasti ja paikka oli melkein tyhjillään, vaikka muuten koko rakennus olikin täynnä ihmisiä vesisateen vuoksi. Hintaa vuohenjuustosalaatilla oli alta 13€. Se oli kyllä todella hyvää ja suuri annos, mutta säälittää kyllä edelleen ne ihmiset, jotka joutuvat tuosta huvista maksamaan sisäänpääsyn jnejne.

Mikan lempparipeili "We are little people"

Metkula on ollut mun lemppari paikkoja lapsesta saakka. Tosin sen jotenkin näin "aikuisena" jostain syystä ohittaa helposti. Oli hauska nähdä, miten jotkut kohdat tosta talosta oli pysyneet täysin samanlaisia, kuin mitä ne lapsuudesta muistan! Särkänniemestä jään kaipaamaan ehdottomasti JetStar vuoristorataa. Se onkin nyt vain mun muistoissani, koska koin karvaan pettymyksen kun tajusin ettei sitä enää ole. En uskonut aluksi, kun kuulin ettei sitä enää ole. En tajua miten olen voinut skipata tollasen uutisen, mutta niin nyt sitten on. Sen paikalla ammottaa tyhjä aukko. Särkänniemessä muutenkin tuntuu olevan paikkoja, jotka aivan hyvin pystyisi täyttämään uusilla laitteilla. Sellaisia odottaessa ja toivoessa Trombi aka aivotärähdyslaitteen katoamista.

Mun lemppari peili "Look at those legs"
Mika häpesi taas silmät päästään, kun minä halusin mennä karkkikaruselliin ja tiedusteltuani laitteen hoitajalta ettei siihen ole mitään painorajaa siirryin muutaman lapsen kanssa hepan selkään. Onneksi yksi mummokin uskaltautui kyytiin, etten ollut ainut peter pan -syndrooman omaava. Heppakyyti oli hauska, se olisi saanut kestää kauemminkin. Musiikki oli ihanaa ja fiilis oli korkeella. Vähän nuhjuinenhan tuokin nykyään alkaa olla, mutta onhan se nyt hieno laite. Aijon mennä siihen seuraavallakin kerralla Särkässä vieraillessani!



Karkkikarusellin jälkeen mentiin Delfinaarioon ja nyt olen keksinyt itselleni unelma-ammatin! Selkeesti musta tulee isona Delfiinien pussailija. Esitys olisi saanut kestää kauemminkin, mutta olihan se nyt viihdyttävä ja ei voi kun nostaa hattua miten kiltisti ne tottelivat kouluttajien käskyjä. 


Sain vielä Mikankin vedettyä pois sen mukavuusalueelta ja istumaan MotoGeen kyytiin. Että rakastan sitä tunnetta siinä alussa, kun tekisi mieli laittaa silmät kiinni ja kiljua, mutta olen joku kumma periaateihminen enkä anna itseni kiljua laitteissa, mutta naureskelen kyllä sen edestä. Ihana kyyti oli ja vaikka Mika sanoi, että se oli hirveetä niin silti sekin nauroi laitteen jälkeen, joten ainakaan ihan mitään pahoja traumoja se ei tainnut saada. Hauska oli myös mennä Audi Racingiin, jossa otin alleni Audi A5 -auton ja mukamas törmäillä ei saa. No, ei siitä pahemmin kiellettykään ja koko ajan oli ihmiset jossan sumpussa jumissa niiden autojensa kanssa. Särkänniemessä vietetty iltapäivä kruunattiin vielä menemällä Näsinneulaan ja sateisesta kelistä huolimatta sielä oli kauniit maisemat ja kauas näki. Oli kyllä taas hauskaa käydä Särkänniemessä! Joskus vielä kasvan aikuiseksi ja menen sielä käymään Sara Hildenin taidemuseossakin, mutta vielä musta ei ole koskaan ollut siihen, kun noi kaikki muut aktiviteetit varastaa mun mielenkiinnon.

Vahinko Suomi vs. Namibia -teksti?


Moro!

En kykene elään hetkessä blogin puolesta, koska sunnuntaina unohdin kirjoitella edellisestä illasta kun innostuin leipomaan. Lauantai aamun vietin kotona tekemättä oikeestaan mitään järkevää, mutta neljäksi suuntasin keskustaan katsomaan Roseiran Sambakulkuetta. Anniinan kanssa koitettiin saada hyviä kuvia ja se kannusti sukulaisiaan, joka olivat kulkueessa mukana. Aika rankkaa hommaa näytti olevan, mitä kuulin jälkeenpäin tanssijoilta, mutta se ei kyllä näkynyt yleisöön ollenkaan! Varmaan vähän lämpöinen kelikin vaikutti jotain asiaan. 

En muuten tänä kesänä ole ymmärtänyt ollenkaan noita uutisia joissa vouhotetaan jostain hellerajan ylittymisistä. Suomessa kun on helle niin muualla maailmassa kävellään talvitakit päällä. Tai itestä ainaki on tuntunut tänä kesänä Suomessa siltä, että lämpösempikin voisi olla, kun kuuma ei missään nimessä ole tullut. Tosin olis kiva olla jossain muualla myös töissä kuin ilmastoidussa sisätilassa, koska nautin tosissani jos ulkona olis lämmin. Mulle se +25 ei nyt viimetalven jälkeen vastaa hellettä, mutta mukavan lämpöstä se on. Aika hyvä vain, kun Namibiassa viimeisen kuun aikana +21 asteessa sormet jäätyivät, mutta täällä ei oo tullut sellasta syväjäätymistä (vielä).

Mekko Australia, Laukku (joka on kaikissa asuissa) Legit Namibia, kengät Namibia, Hiukset silmillä.

Juoksin kaupungilla yllä olevan näköisenä. Roseiran kulkueen jälkeen unohdin kamerani laukkuuni ja loppuillasta ei ole ollenkaan kuvia, vaikka hyvinkin voisi olla. Siirryttiin keskustasta Anniinan luokse ja käytiin hakemassa Alkosta sidukat. En voinut uskoa silmiäni, kun Anniina vakuutti, että Alkosta saa samaa sidukkaa kuin mitä me aina juotiin Namibiassa. Siitä lähti yksi Savanna Dry matkaan ja mentiin Anniinan luokse syömään. (kiitos vielä pikkupitsasta! ;))

Sieltä meidät tuli pari tylleröä noutamaan ja siirryttiin Iidesrantaan alottelemaan ja meikkaamaan. Illan suunnitelmat vähän periaatteessa muuttu, kun aluksi oltiin innoissamme menossa katsomaan Namibialaista Blossomia, jonka oli määrä esiintyä Klubilla, mutta lauantaina aamulla herättiin siihen todellisuuteen ettei Blossom tulekkaan esiintymään FestAfrikassa ja sen korvasi joku ihan jees ruotsalainen bändi, jonka nimeä en muista. Hyvin afrikkalaista musiikkia ne kuitenkin soittivat.



Ilta hurahti ja juotiin me klubilla myös Springbok shotit, tosin vähän reseptiä muuttaen, koska melkein missään baarissa tms ei täällä tarjoilla Amarulaa. Joten ei kun puolet piparminttulikööriä ja puolet Bailaysiä päälletysten shottilasiin ja huiviin. (Elli mä tarjoon sulle joskus!) Oli kyllä hauskaa ja tanssittiin paljon. Olin aivan hiestä märkä, kun lähdin kahden aikaan käveleen kotiin.

Sanoinkin Kimbelle illan aikana, että olen parempi bilettäjä Tampereella, kuin Windhoekissa ja se pitää tosissaan paikkansa. Nautin kyllä suunnattomasti, kun musiikki ei soinut liian lujaa (Suomessa lujaa soiva musiikki ei ole mitään verrattuna Namibiaan!). Nenä ja sisukalut ei kertaakaan tärisseet basson tahdissa ja se oli hyvä.

Josko nyt pari blogitekstiä peräkanaa julkaistuna voisin mennä nukkumaan ja vieläkään ei väsytä.

tiistai 6. elokuuta 2013

Home alone



Moro!

En oikeen tiedä mihin suuntaan tänä blogia pitäisi viedä, mutta jos koittaisin aluksi palata vanhaan ja sen aloitan nyt kun muistin, että mullahan on ollut tapana jakaa joka postauksen lomassa jotain musiikkia kuunneltavaksi. Jännä juttu miten olen tollaseen tapaan edes tottunut, koska en oikeestaan koskaan itse kuuntele muiden linkittelemiä biisejä, mutta ehkä joku tekee niin? 

Tänään oli töiden jälkeen jotenkin tyhjä olo, kun tiesin ettei Mikakaan tule heti töistä ja myöhemmin sitten selvisi, ettei se tule töistä ollenkaan kotiin ennen huomista. Onneksi siis käytin tämän tyhjän oloni hyväkseni ja menin tuhlaamaan Stockmannin lahjakorttiani Seppälään. Tosin ostamisesta en jotenkin saanut sellasta ihanaa teen-väärin-kun-käytän-rahaa-turhuuksiin-mutta-kun-toi-on-niin-kiva -tunnetta. Toivon, etten ole ainut, joka on niin masokisti, että nauttii omien rahojensa hupenemisesta. Nyt tosiaan, kun en käyttänyt periaatteessa omaa rahaa tililtäni, vaikka se raha mun lahjakortilta hupenikin niin en saanut täyttä tyydytystä shoppailusta. Onneksi siis pysyin hillityllä linjalla enkä ostanut edes koko lahjakorttia tyhjäksi!

Lenkkarit Seppälä, Laukku Legit Namibia, Toppi Jet Namibia, Hame NewYorker, Shortsit joku pikku putiikki Namibia

Asusta muuttuikin hyvin kummallinen yhdistelmä ton shoppailureissun jälkeen. En oikeesti varmaan koskaan yhdistäisi noita kenkiä tollaseen asuun, mutta nyt mun ballerinat olivat tehneet rakon mun jalkaani niin heti, kun kävelin Seppälästä ulos vetäisin sukat jalkaani ja uudet korkotennarit jalkaan. Tässä vaiheessa voisin kertoa, että olen ollut koko ajan korkotennareiden kannattaja. En vain ole itse aiemmin omistanut sellaisia. Rakastuin korkotennareihin, kun ystäväni Krista näytti miten hänen tennareissaan oli irrallinen korokepohja, jolla hän sai senttejä lisää, vaikka näytti käyttävän aivan tavallisia lenkkareita. Nää versiot, joista ei sitä korkoa saa pois onkin vähän huonompia versioita mun mielestä, mutta ei se haittaa! 

Sellaisia ajatuksia mun päässä shoppailun lomassa. Kauaa en siis tuola Seppälässä viihtynyt, vaikka tarjoushaukkana tarkistinkin kaikki ale -rekit (miten toikin kirjotetaan oikea oppisesti?). Illasta mun tietenkin piti tehdä koulun vaihtoraporttia. Tai vaihdosta paluuraporttia, mutta en tehnyt sitä yhtään. En edes katsonut niitä tehtäviä! Mun piti myös pakata. En voi nyt sanoa, ettenkö olisi pakannut ollenkaan, mutta siltä tuntuu, kun heitin vain parit jutut keittiöstä laatikkoon. En osaa pakata, kun tiedän, että täällä asutaan vielä useita päiviä ja saatan tarvita jotain! Hiukan meinaan ärsytti leipoessakin, kun vispilä oli jossain pakattuna ja jouduin sen etsimään ennen kuin pystyin kunnolla aloittamaan. (Tottakai ennen kun jaksoin vispilää alkaa etsimään yritin käyttää haarukkaa vispilänä, mutta eihän sellaisesta nyt mitään tule!) 

Mun elämä on siis virallisesti rankkaa. Enkä kaiken lisäksi ole muutamaan yöhön meinannut saada unta ja nyt nukkumaan meneminen tuntuu vieläkin vastenmielisemmältä, kun en edes häiritse Mikaa valvomisellani. Tosin tänään ehkä olisi sellainen ilta, kun ei kannattaisi aivan yömyöhään valvoa, koska huomiseksi sain vaihdettua aamuvuoron. No, siis menen 8.45 töihin eli ei se nyt liian aikainen aamu ole, mutta sen jälkeen mennään Särkänniemeen! Hauskoja työsuhde-etuja (onko toikaan oikein kirjotettu?!) meillä. Huomiseksi iltapäiväksi tietenkin on luvattu vesisadetta. Mitäpäs muutakaan. Tavoitteena kuitenkaan ei onneksi ollut kierrellä huvilaitteissa vaan käydä katsastamassa Koiramäki, joka kuulemma on super symppis paikka ja haluan käydä myös delfinaariossa, akvaariossa ja mahdollisesti myös näsinneulassa. Toivotaan siis, ettei ihan kaatamalla kuitenkaan sataisi, koska olis hauska myös ottaa muutama kuva sielä. 

Sitten haluun hattaraa ja sitä saa ainakin netin mukaan sieltä koiramäestä! Nyt jos joudun pettymään sielä niin alan huutamaan ja vedän itseni oikoseksi lattialle tai johonkin maahan. Karkkikaruselliki olis kiva, mut oonkohan liian iso siihen?

One picture and random text

Huomenta!

Eilen tajusin, etten ole tänä kesänä hyödyntänyt ollenkaan mun vakio kuvauspuistoa. Muutetaan pian poiskin ja sitten täytyykin etsiä uusi kuvauspaikka... Oli siis pakko napata parit asukuvat töihin mennessä. Älkää pelätkö, en kulje töissä omissa vaatteissani, vaan mulla on töissä t-paita päällä.

Liivit Change, tunika, ballerinat H&M, Farkut tehtaanmyymälästä Viitasaarelta, Laukku Legit Namibia, 

Otin eilen osaa tähän muotivillitykseen tai mikä se nyt onkaan, jossa ritsikat vilkkuu paidan alta. Oikeestaan ritsikat vilkkuu milloin mitenkin tämän kesä katukuvassa. Tää oli nyt se mun testaus. Vähän tosin tuntu olevan turhan tyrkky olo, joten ihan jokapäiväiseksi tyyliksi toi ei  ole tulemassa.

Sitä nyt ei tästä kuvasta oikein hyvin näe, mutta mä olen tässä kesä aikana ostanut uudet silmälasit ja hiuksetkin olivat jo edellisessäkin postauksessa saaneet uuden luonnollisen liukuvärjäyksen, jonka toteutti tietenkin Niina ja niitä leikattiin ihan surua tuntematta. Nyt odotan taas jo innolla, että ne kasvais vanhaan pituuteensa!

Tässä alkaa muutto puskeen päälle ja ilmeisesti ensi viikon maanantaina me päästään lopullisesti muuttamaan uuteen kämppään kauemmas keskustasta. Koitan saada tällä kertaa asunnon näyttään sellaiselta, että sen kehtaisi jopa esitellä täällä. Katsotaan miten käy, mutta sen voin ainakin kertoa, että rakastan jo nyt ylipaljon meidän uutta sohvaa, jonka itellan miehet sinne kantoivat viimeviikolla! Ostettiin u-sohva Maskusta, joskin eri värisenä kuin tuola niiden nettisivuilla. Nyt sitten pitäisi olla ainakin löhöilypaikka moneksi vuodeksi! Tosta sohvasta voin sanoa sen verran, että älkää ihmiset ostako sitä halvimmalla kankaalla. Se on kauheeta!

Ps. Jos seuraatte Walking Dead -sarjaa, niin tsekatkaa tää hauska videolinkki!

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Pulla sunnuntai

Tuli töissä yks päivä jäätävä pullan mieliteko, kun näin Tamperelaisen sivuilla pullareseptin.

Päätin sitten tänään käyttää tuota reseptiä hyväkseni! Sen löytää täältä.

Tosin kardemummaa ei meidän lähi siwasta löytynyt, niin heitin sekaan pikkasen kanelia. (en tosin paljon, ettei tullut liian jouluisia pullia. Vielä en ole uskaltautunut maistamaan, mutta ihan hyviltähän nuo näyttävät. Seuraava tavoite pullan leipomisen saralla on ainakin saada kaikista pullista saman kokoisia. Ja olihan niihin pakko vielä voisilmätkin tehdä, voisilmäpulla on parasta!


Olen varmaan ainut leipuri, joka ei saa pullantuoksua leviämään rappukäytävään saakka. No, ei se mitään. Asiaan vaikuttaa varmaan auki oleva parvekkeen ovi. Pullataikina muuten nousi nopeesti parvekkeella auringon paisteessa peitettynä ja sen verran muutin tuota ohjetta, että jauhoja mulla kului enemmän. En tiedä paljonki ja pidin pullaseni 15min uunissa.

Kyllä nää varmasti syödyksi tulee. Lämpöistä pullaa kylmän maidon kera <3

perjantai 2. elokuuta 2013

Moro!

Tuli sitten pidettyä kesäloma blogista.

Heinäkuu meni niin siivillä kaason hommien, hääpuvun ja turisti-infon parissa etten vain jaksanut kirjata elämääni ylös. Anteeksti tästä, mutta onneksi kesällä on kaikilla paljon muutakin tekemistä kuin lukea kaikkien blogeja!

Nyt voisin raottaa jotain kuvia sieltä häistä, jotka mun aikani söivät. 


Viimeisen yön ennen avioliittoa morsian vietti meidän kaasojen kanssa vanhassa mummolassaan. Multa ei hommat loppuneet vaan illalla vielä nauhotin morsiamelle seuraavaksi illaksi tennareita ja ompelin rusettia aiemmin tekemääni sukkanauhaan.



Edellisellä viikolla mulla oli hommaa morsiusneitojen mekkojen kanssa ja sulhaspojan kravatin tekemisessä. Lisäksi tein morsiamelle pitsipöksytkin! Alunperin noihin piti tulla enemmänkin pitsiä, mutta en osannut arvioida paljonko pitsiä yhdet pikkuhousut vetäisivät. Ilmeisesti viisinkertaisesti enemmän kuin kuvittelin, mutta tuli noistakin ihan suloiset. Sen opin ettei alusvaatteiden teko ole mun hommaani.


Ja se tärkein eli morsiamen mekko. Heinäkuun ensimmäiselle viikonlopulle sen lupasin valmiiksi ja aikalailla sitä se oli. Vetoketjun ompelun vuoksi mekko tuli mulle vielä myöhemminkin kipaisemaan. Pisteet pitsien tekijöille! Oli puvussa piilossa kainaloiden kohdalla pari munkin tekemää pitsiliinaa. Onneksi ne oltiin sijoitettu piiloon, koska opin myös tämän projektin aikana ettei musta tule mitään pitsin virkkaajaa. (Nappirivistö puvussa oli yli nätti, oon kyllä ylpee, että keksin ehdottaa sellasta!)


Toki aikaa sitten muuten söivät polttarien suunnittelu, stressaaminen, hääjuhlan ohjelma ja vielä lisää stressaaminen. Tämä vahvisti omaa mielipidettäni etten varmaan ikinä halua naimisiin ja jos menen niin en ainakaan halua isoja häitä. Hääkukkina toimivat kauniit auringonkukat ja me kaasotkin saimme valkoiset pitsisomisteet rintaamme kukkien kanssa.


Vieraskirjana häissä toimi pyykkinaru, se oli kyllä suloinen idea. Kaikki pääsivät lukemaan muiden toivotuksia. Oman kaason pukuni löysin Halpa Hallin alennuksesta alle viikkoa ennen häitä. Olen ilmeisesti kasvanut niin suureksi ettei kunnon kauppojen mekot mulle mahtuneet. Onneksi sentään jotain pinkkiä ja mun kokoista löytyi ja toi on kyllä sellanen mekko, jota voin helposti käyttää toistekkin.


Kun häissä ohjelma oli mun osaltani ohi ja olin päässyt buranan ja alkoholin avulla eroon myös yhtäkkiä iskeneestä selkäsärystä pistin vapaalle ja laitettiin äidin kanssa helmat pyörimään. Vilautteluhan on aina hauskaa ja tolla mekolla se oli hyvinkin helppoa!


Morsian ja sulhanen eläköön happily ever after. Morsiamen sormuskin sopi väriteemaan, kun siinä oli vaaleanpunainen kivi. Niin kaunis sormus! 

Josko sitten koittaisin palata taas tänne svääreihin vähän enemmänkin. Katsotaan mitä tulee, vai tuleeko musta nykyään sunnuntaipostailija sen sijaan kun ennen en sunnuntaisin paljon ehtinyt kirjottelemaan. Mene ja tiedä...