maanantai 16. kesäkuuta 2014

Jalat hajoaa


Noi yllä olevan korkkarit on aivan pelastus jos täytyy lähteä jonnekkin työpäivän jälkeen. Pehmeä pohja ja matala kiilakorko saa mun töissä juoksemisesta turvonneet jalat just sopivasti eri asentoon niin pystyn kävelemään suhteellisen normaalisti. Kotona villasukat jalassa tallustaessani kävelen ihan ku joku 80-vuotias mummeli ja selkääkin särkee! Ja onhan noi kengät samaa väriä, ku mun uus mekkokin! Ostin noi kengät Namibiassa ja ne oliki ainoot korkkarit sen 5kk ajan, ku sielä olin. Mahtavat popot!


Kun tilasin Hennesiltä sovitukseen maksimekkoja valmistujaismekkoa metsästäessäni niin pistin tilaukseen oikeestaan kaikki mekot mitä sieltä löytyi. Tarkoituksena ei ollut ostaa kuin yksi, mutta toinenkin oli pakko ostaa. Mikakin sanoi, että toi mekko on kiva, joten sen täytyy olla tositosi kiva! Mun mielestä toi on täydellinen kesämekko! Sen kangas on ihanan kevyttä, eikä se nuole ihoo vaan laskeutuu kivan rennosti. Tota on ainakin nyt tullut käytettyä jo perus rytkynä niin paljon, että se on osoittautunut hyväksi ostokseksi!

Oon nyt hautaamassa mun nahkatakkiani, koska se on niin huonossa kunnossa ja olen yrittänyt opetella käyttään tota Namibiasta ostamaani ja tuunaamaani farkkutakkia. Vieläkin vähän pelottaa esim tuplafarkkujen yhdistäminen, mutta kyllähän tohon alkaa pikkuhiljaa tottumaan!

Nyt saan taas nostaa kipeitä jalkojani kohti kattoa tai voisin jollain kepulikonstilla saada Mikan suostuteltua hieromaan niitä. Muutenkin pitäisi joku hierojan aika varata, kun kädet puutuvat joka yö ja nyt on päivän mittaan alkanut tuntuun puutumisentunnetta myös lapaluiden kohdalla. Hyvin outoa, mutta minkäs teet. Pitäisi kai ainakin venytellä enemmän.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Sadepäivän tupariasu

Hame (uusi 15€), Kumpparit, Viimesiä vetelevä rotsi H&M, Mainossateenvarjo Helvar, Toppi Tokmanni

Eilen jouduin lähteen kesken töistä, koska olin kipeä. Aamulla en saanut lääkäriltä saikkua, tosin en pyytänytkään, koska luulin pystyväni tekemään töitä. Toisin kävi. Kahteen-kolmeen asti kärvistelin kotona ja sitten olo helpottui kiitos antibioottien. Illalla oli Kriin tuparit ja busseilin itseni sinne. Vähän jännitti jos matkalla olis tullut työkavereita vastaan, mutta tosin tänään olin kuitenkin töihin menossa, joten parempihan mun oli jo illalla olla kunnossa. 

Kriillä ja sen kämppiksellä oli aivan törkeesti herkkuja tarjolla. Ei paljon vaikuttanut mun herkutteluun lääkärin ehdotukset painonpudotuksesta, kun pöydässä oli mm. aivan taivaallisia brownieita! :D No, onneksi työ on sentään fyysistä (jos siitä jotain hyvää tarvii keksiä) niin tulee ainaki "urheiltua". Tänään ei muuten työpäivä tuntunut yhtään niin pahalta kuin normaalisti, vaikka olin sielä yli 8h ja ehdin pitään vaan yhden 10min tauon. Ehkä mun kroppa alkaa jo jotenkin tottumaan raatamiseen...

Eilinen asu oli kummallisten sattumusten summa, kun heitin päälle kaikkea mitä kerran käytetyt -vaatekasasta löysin. Toi toppi on mulle liian pieni, mutta se menee ihan kivasti tollasen korkeavyötäröisen hameen kanssa. Olen aika iloinen myös, että valitsin kengiksi kumpparit, kun lähdin bussipysäkille liian myöhään ja jouduin juoksemaan. Kumppareilla oli tosi hyvä pyyhältää sateessa. 

Hiusväriä pitäisi tasottaa, mutta ei jaksa. 

Unohdin ton sateenvarjon Kriille.

Huomennakin on työpäivä. (Jes, sunnuntaituplat!)

Mika teki tänään törkeen hyvää pitsaa.

Asuntovaunuprojekti alkaa oleen hyvällä mallilla. 

Mä meen nyt nukkuun.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Hiustenpesu repertuaari


Taas tuli kotiin yksi Oriflamen tilaus.

En ole enää jaksanut huudella Facessakaan, kun olen tilaamassa, koska eipä ihmisiä tunnu innostavan tilata paljon mitään ja minä en halua tyrkyttää! Itselleni tilaan lähinnä shampoita sun muita aina ja nyt kun paketti tuli kotiin kotiutti äitikin sieltä yhden shampoon. Ensi kerralla se käski tilata sillekin. Olen tykästynyt tosi paljon tohon Nature Secrets -sarjaan ja melkein kaikki tuotteet mitä päähäni lykkään onkin siitä. Myös mun dödöt on samaa sarjaa. Niiden tuoksu on törkeen hyvä! Harmi ettei niitä ollut tällä kertaa alessa, koska mulla on enää yksi täysi purkki jäljellä. Oon kyllä siitäkin hupsu, kun en oikeen suostu tilaan mitään normaalihintaista, mutta eipä tullut nytkään yhden tuotteen hinnaksi postikulut mukaan lukien n. 3€. Kelpaa!

Nyt täytyy rientää töihin!

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Lahjakimput


Mitään kummempia valmistujaislahjoja en nyt saanut, mutta sain kaksi kaunista kukkakimppua.

Mun harmikseni ruusut on alkaneet jo vähän rusehtaan. En tiedä mikä niitä vaivaa, mutta vaikka ne näyttivät kauan kestäviltä niin ne ei taida tykätä meidän keittiön ilmasta. Ruusukimpun sain vanhemmiltani ja orkideakimpun Mikan vanhemmilta. Molemmissa oli keltaisia kukkia ja samankaltaiset kimput olivat kyllä molemmat mun mieleeni ja hyvin kauniita. Tällä kertaa kestävyydessä taitaa voiton vielä orkideakimppu, mutta se nyt ei taida yllättää, kun orkideat yleensäkkin kukkivat hyvin kauan.

On mukavaa, kun kotona on leikkokukkia. Pitäisi useammin ostellakin kukkakimppuja kodin piristykseksi.


Tähän päivään ei sitten kuulu oikein muuta kummempaa. Kävin luovuttamassa verta ja työhaastattelussa. Tulokset siitä menevät jonnekin heinäkuun loppuun ja mitään ylisuuria odotuksia mulla ei ole. Huomiseksi sitten taas sänkyjä petaamaan ja torstaiksi lähden mökkeilemään.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Valmistumispäivä


Heips!

Nyt on virallisesti valmistuttu ja olinkin ainut meidän luokasta, joka valmistujaisjuhlaan saapui. Meitä valmistui mun tietojeni mukaan nyt kaksi, joten mitään suurta määrää en tuttuja olettanutkaan näkeväni. Aamulla en saanut nukutuksi, kun jostain syystä jännitti. Oikeestaan aihettakin jännitykseen oli, kun olen hukannut meikkipussini jonnekin enkä ole pariin viikkoon meikannut ollenkaan ja nyt piti jostain taikoa jotain kasvoille. Löysin onneksi melkein kaikkea mitä tarvitsinkin! Yllä olevasta kuvasta muuten näkee hyvin, että mun kameran linssissä on inhottava naarmu. Kaikissa kuvissa se ei näy, mutta jos ei zoomaa yhtään niin naarmu löytyy joka kuvasta. Hyvin ärsyttävää. Hiuksia tosiaan koitin kuvailla. Ninni vaalensi vähän niiden latvoja ja mulle tuli tollanen luonnollinen ombre päähän. Jossain vaiheessa aijotaan vaalentaa vielä lisää ja syksyllä varmaan laitan latvaan jotain muuta väriä. Tai saa nähdä, kun nää suunnitelmat tuppaa muuttumaan! :D


Mekko H&M 15€, Kengät Citymarket, Vyö Namibiasta, Kaulakoru Australiasta, Todistus TAMK, Kukkakauppa ?

Kauaa ei tosiaan todistuksen jaossa tarvinnut olla, kun restonomeja noin muutenkaan ei ollut kauheesti valmistunut. Yleensä varmaan kaikki restonomit valmistuvat joulukuussa, joten nyt oli paikalla lähinnä puolivuotta liian ajoissa ja puolivuotta liian myöhään valmistuvia. Päästiin ekana hakeen kakkua, joten jonoa ei ollut ja ulos koululta päästiin noin puolessatoista tunnissa. Tosin se itse pääjuhla tuntui kestävän ikuisuuden enkä ainakaan saanut mitään kannustavia fiiliksiä puheistakaan. Eka puhe oikeestaan jo pilas kaiken ja repesin nauraankin, kun puhuja sanoi, että yleensä ensimmäinen tai toinen työ mitä teette valmistumisen jälkeen on se minne te jäätte. Kiitos vain, en halua jäädä siivoojaksi, että jos mut on sinne tuomittu niin hajoon (niin fyysisesti, kuin henkisestikkin).

Koululta mentiin Amarilloon syömään äidin ja isän kanssa. Ruuan odotus kesti kauan, tosin väkeeki oli paljon ja porukoiden ruuat oli kylmiä. Isän pihvin päälle ei edes maustevoi sulanut! Siinä ei kuitenkaan ollut aikaa valittaa, joten kylmät ruuat naamaan ja kohti uusia pettymyksiä. Mun ruoka oli onneksi hyvää ja lämmintäkin. Ravintolasta suunnattiin kauheella vauhdilla Valkeekoskelle. Mun piti shoppailla mökkieväitä sun muita ja äidillä alkoi viideltä työt. Heitin äidin töihin ja lähdin ajaan kohti Ruovettä.


Matka ei sujunut ihan niin helposti, kun kuvittelin. Autosta puhkes rengas ennen Ruoveden keskustaa. Minä en mekko päällä tosiaan viittinyt alkaa konttaamaan siinä kosteassa maassa vaan soitin Mikan porukat apujoukoiksi vaihtamaan renkaan, eli Mikan isä teki koko työn. No, kaivoin mä sentään vararenkaan sun muut tarvikkeet esiin. Onneksi apu oli lähellä, muuten olisin varmaan liftannut loppumatkan ja jättänyt auton siihen! :D Myöhemmin lähemmässä tarkkailussa, kun vararengas vaihdettiin uuteen paljastui, että olin ajanut lasinsiruun. Kiitos vain sille ääliölle, joka jonku pullon on tielle heittänyt!

Siitä päästiinkin mökkeilemään ja nauttimaan kesästä. Onneksi illalla ei enää satanutkaan! Mä kävin ekaa kertaa uimassa tänä kesänä ja sukelsinkin! Vesi ei ollut edes kauheen kylmää, vaikka mä en yleensä todellakaan ennen juhannusta suostu järveen menemään.

Nyt ei voi muuta kuin laittaa taas nokka uusia haasteita ja luultavasti pettymyksiä. Huomenna olis työhaastattelu palveluohjaajaksi, mutta asun kuulemma liian kaukana. Koitan vakuuttaa, että tykkään ajaa autolla... Mahdollisuudet ei varmaan ole kauheen suuret siis, mutta aina kannattaa yrittää, varsinkin jos on oman elämänlaadun parantamisesta kyse!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Tänä viikonloppuna statukseni opiskelijana loppuu


Hyvää perjantai-iltaa ja alkavaa viikonloppua!

Mulla oli tänään vapaapäivä ja se näkyy ja tuntuu mun vireys ja positiivisuustasossa. Olen niin onnellinen! Eilen lähdin suoraan töistä ajaan mökille ja sielä saunottelin yksinäni ja nautin siitä, että saan nukkua myöhempään kuin normaalisti. Aamulla hengailin monta tuntia mummulassa, kun kerrankin ei ollut kiire ja sen jälkeen luin kirjaa autokorjaamon pihassa, kun meidän Fordi sai vähän uusia osia vanhojen tilalle. Mökillä vielä rakentelin vähän vaunu juttuja ja sitten ajoin takaisin kaupunkiin.

En tiedä kuulostaako kauheen mukavalta päivältä, mutta mun mielestä tänään on ollut ihan täydellistä! Voisipa aina olla tällästä. Tosin sen ottaisin vielä pois, että mökiltä joutuu lähtemään kaupunkiin, mutta mitäs pienistä. Kaupungissa oli ihana mieheni ja hän armollisesti suostui kuumavahaileen mun sääreni. Aika kiva yhteinen harrastus meillä, mutta tällä kertaa homma hoitui nopeasti ja helposti, koska muhun ei sattunut! Ehkä se on sittenkin totta, että sellaseen kidutukseen joskus tottuu. Nyt harkitsen epilaattorin hankkimista, kun kerran ei tarvi sätkiä tai vetää huutonaurua jokaisen ihokarvan poistamisen jälkeen. 

Illan vietän taas yksinäni kotona, kun Mika lähti Ruovedelle ja huomenna erämessuille. Huominen onkin taas varsinaisen jännittävä päivä, koska mulla on TAMKilla valmistujaiset! En aijo mitään isompia juhlia pitää, juhannuksen jälkeen oon pyytänyt kavereita mökkibileisiin, jotka periaatteessa ovat myös mun valmistujaiset. Mitään lahjoja en kuitenkaan odota saavani. (jos tuttu on nyt jäänyt ilman kutsua niin tervetuloa meidän mökille 28.6. klo 17 jälkeen) 

Huomenna koululla olevaa juhlaa tulee mun kanssa seuraamaan äiti ja isä. <3 Juhlan jälkeen mennään Valkeakoskelle kiinalaiseen ravintolaan syömään ja siitä minä lainaan porukoiden autoa ja haen Ipsukan mukaan ja mekin otetaan suunnaksi Ruovesi ja Mikan mökki. Sielä on hyvä viettää valmistujaispäivän ilta. Sunnuntaina on kuulemma ihan kauhee päivä töissä, mutta vielä ei ole ainakaan tullut soittoa, että mun pitäisi sinne mennä. Sitä odotellessa en uskalla bilettää överisti ja varaudun ajeleen takaisin Tampereelle heti sunnuntaina aamulla. 

Tästä piti tulla lyhyt postaus, mutta olikin näemmä tarve päivittää kaikki mun viikonlopun tekemiset. Ylhäällä on kuva asusta jossa viihdyin pari viikkoa sitten aika paljon, tosin asustin sitä vain erilailla eri päivinä. (Mustaa mustalla ja lisää mustaa toimii aina?) Suosikkitakki on tänävuonna nahkarotsin sijasta farkkutakki. Pitäisi ostaa uusi rotsi, mutta se saa odottaa ensi vuoteen. 

Katsellaan ensi viikolla jos äiti napsasis mun valmistujaisasusta parit kuvat :)

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Miksei aina voi mökkeillä?

Eilen pääsin avautumaan elämästäni niin tänään voitais taas katsella vähän remmonpia mökkikuvia. Mökillä en ole ehtinyt pariin viikkoon käymään, mutta ensimmäisen työpäivän jälkeen pääsin onneksi livistämään vielä viikonlopuksi nauttimaan mökkeilystä. Mökki on paras paikka maailmassa, sielä sielu lepää vaikka koko ajan olisikin jotain pikkuista tai isompaakin puuhaa.



Omin Leimuskasta tollasen kukkapannan ja uskaltauduin jopa mökille mennessä sitä käyttämään. Mun mielestä kukkapannat sopii erityisen hyvin just rentoihin lettikampauksiin. Ihan vielä sellasta törkeen isokukallista pantaa en ole uskaltautunut käyttämään eikä ole kyllä suunnitelmissakaan sellaista hankkia. Vähän turhan tyttömäistä mulle, vaikka tällänen pienempikin kukkapanta tuo aika neiti kesäheinä -fiiliksen. Jos ihmetyttää, että miksi toi toppi on mulle niin pieni, niin syy löytyy siitä, että se on hennesin lasten osastolta ostettu. Käytän sitä yleensä kerran kesässä, koska sen käyttämisen jälkeen taas kuvista ymmärrän sen olevan liian pieni. Saas sama homma. Ehkä voisin sen kuitenkin nyt jättää pysyväksi mökkipaidaksi.


Äidin kanssa nikkaroitiin ja äiti maalasi meidän vanhan puukeinun metalliosat. Aikaisemmin metalliosat olivat osakseen ruostuneen metallinväriset ja harmaat. Puut haettiin Kihniöstä Hupilan sahalta (ei taas ole maksettu mainos :D) ja ne maksoi vaan kympin verran! Siitä sitten vanhat puut irti ja uudet nätit puut ruuvattiin tilalle. Ennen kiinnitystä käsiteltiin ne värittömällä puuöljyllä tai lakalla tai mitä se nyt olikaan. Mun ajatuksissa toi puu harmaantuu kauniisti auringon vaikutuksesta. Äiti ei ole ihan niin luottavainen, mutta jos ei näin käy niin voihan siihen pintaan joskus laittaa taas vaikka maalin tai jotain muuta. Entisen keinun laudat oli punaiset, joskin aivan kaikenmoisen kasvuston peitossa, joten ton kunnostamisen aika olisi ollut jo aikaa sitten!



Toistan taas itseäni, mutta olen vain sitä mieltä, että toi maisema ja toi auringonlasku, mikä on todella erilainen eri päivinä on vain kauneinta. Äiskä osti mökille tomaatinkin. Pitää toivoa, että se pysyy sielä hengissä vaikkei sitä päästä kastelemaankaan aina. Pitäisi varmaan hommata joku altakasteluruukku. Suora aurinkokaan ei pääse enää tomaattiin niin pahasti porottamaan, koska tästä lähtien pidetään mökin takaikkunoiden edessä aina verhoja jos ei olla mökillä. Melkein onnistuin polttamaan koko mökin! Olin jättänyt suurentavan peilin pöydälle ja nykyään, kun yksi iso haapa kaadettiin takapihalta, aurinko paistaa sisään aika lämpimästi ja siitä oli sitten lipastonkylki mustunut ja liina sen päältä palanut. Myös yksi muovikippo lipaston päällä oli alkanut sulamaan. Pitäkää siis peilit poissa suorasta auringon paahteesta!



Yllä olevat kuvat ovat mahtava esimerkki Suomen kesästä, jota ei voi ennustaa. Ensimmäisen kuva on otettu 5 min ennen toista ja ensimmäisessä näytti tulevan todella kaunis ilta ja auringonlasku ja seuraavana hetkenä satoikin jo kaatamalla vettä ja päälle nousi vielä ukkonenkin. Ei ollut kauheen mukava kattella lätkää telkkarista, kun kuva pätki tai sähköt meni poikki. Siirryttiin äidin kanssa yhdessä välissä autoon kuunteleen peliä radiosta, kun oli pakko tietää miten Suomen käy. Jännä miten nykyään tykkään seurata Leijonien pelejä. Onneksi nekin on nyt takanapäin ja kesä edessä. Eilisestä postauksesta voi päätellä, ettei siitä kesästä tule ehkä mikään maailman paras ikinä, mutta nytkin on pe-su vapaata ja koitan nauttia niistä hetkistä täysillä!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Ammattikorkeasta siivoojaksi

Ei ole tehnyt mieli kirjoittaa tänne uuden työni aloittamisen (22.5) jälkeen. Jotenkin on tuntunut siltä, että olen täysin epäonnistunut elämässäni ja kaikki on kurjaa. Pitäisi toki olla onnellinen, että suhteellisen huonossa työllistymistilanteessa olen saanut vakityön, mutta en ole kauhean onnellinen. Tälläkin hetkellä, juuri töistä kotiin palanneena, lähinnä ärsyttää.

Unelmat eivät selvästi aina käy toteen ja niin on munkin kohdalla. Olisin ensisijaisesti halunnut työllistyä autovuokraamosta, missä kävin työhaastattelussakin, mutta kokemukseni toimistotyöstä on minimaaliset ja minua ei valittu. Siitäkin pitäisi kai olla iloinen, että pääsin kahden parhaan ehdokkaan joukkoon, mutta en osaa iloita toisesta sijasta, jonka vuoksi töitä ei tarjottu. Tämä oli muuten ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa kerta, kun minua ei ole heti haastattelun jälkeen palkattu töihin, joten olenkin kai ollut oman luontaisen charmini pauloissa ja luullut olevani jotenkin erityisen hyvä. No, en ole. Olen ihan tavallinen.

Nykyisessä työssäni kerrossiivoojana minut palkattiin tosiaan vakituiseksi siltä istumalta, kun työpaikkahaastatteluun menin ja seuraavana päivänä heti alkoivatkin työt. Johtuuko tämä siitä charmistani, vai olikohan työntekijöistä noin kova pula? Epäilen jälkimmäistä, koska en ole kyseistä työtä koskaan aikaisemmin tehnyt. Uudessa työssäni olen vakituinen, mutta tarvittaessa töihin kutsuttava työntekijä. Aika mielenkiintoinen yhdistelmä, mutta minulle luvattiin, että syksyllä saan varmasti vakituiset tunnit. Tällä hetkellä työntekijän tarpeesta ilmoitetaan aika viimetinkaan. Päivää tai kahta ennen ja listassa ei minun kohdallani ennen kuin viimetingassa lue kuin toivomani vapaat. Olen kuitenkin hyvin onnellinen, että olen saanut kaikki toivomani päivät vapaaksi, koska varsinkin nyt kesäkuussa minulla on suhteellisen paljon menoja (valmistuminen, juhannus, valmistujaismökkibileet).

Ärsytystä tänäänkin aiheuttaa työssäni enemmän se, että en saanut mitään koulutusta eikä ole kukaan muukaan saanut. Kukaan ei siis tarkasti tiedä miten työ pitäisi tehdä oikeasti. Kaikki ohjeet ovat vain jotain huhuja tai näin se kai pitäisi mennä -ajatuksia. Tällä viikolla asiaan toivottavasti saadaan muutosta, koska tälläisenään en kauaa jaksaisi kyseistä työpaikkaa katsella. Tosin en halua itseäni irtisanoakkaan, jotten menetä mahdollisuutta työttömyyskorvaukseen. Mutkikas juttu!

Muutenkin minusta tuntuu jotenkin, että häpeän hirveästi tätä työtä. Jotenkin ajatukseni siivoushommasta on, että sitä voi tehdä jonkun muun ohella, mutta jos on vakituinen siivooja on selkeästi koulupudokas tai muuten elämässään epäonnistunut ihminen, joka ei muuta osaa, koska kaikkihan osaavat siivota jos vain viitsivät (huomioikaa, että minä olen ihminen, joka yleensä ei viitsi). Nyt kuitenkin mulla on taskussa amiksen paperit, lukion paperit ja lauantaina saan käteeni myös ammattikorkeen paperit ja olen vakituinen siivooja. Aikamoista epäonnistumista.

Toivon koko ajan, että joku vaikka soittaisi mulle ja tarjoaisi ihan mitä vain mun oman alan työtä, jossa ei selkä väärällä tarvitsisi peitellä matalia sänkyjä viimeisen päälle, mutta eihän niitä töitä tulla kotiin tarjoamaan... telkkariohjelmissa aina tullaan, se on epäreilua, että Salkkareissakin Lasse sai pitsanpyörittäjän työn kotona murjottamalla! Harmi ettei normaali elämä ole ihan samanlaista. Mitään fiksumpaa työtä en osaa nyt edes hakea, koska arvostan kuitenkin sitä, että työni on vakituinen. Mistähän saisi samanlaisen diilin, mutta vähän korkeemmalta tasolta.

Ammattikorkeassa meille on opetettu, että matkailualalla täytyy työnteko aloittaa pohjalta, että suoraan pomoksi ei pääse oikein kukaan ja se on nyt ainakin todettu. Mitenköhän siivoojasta voisi päästä hotelliin töihin jos siivoustyö ja hotelli ei ole edes samaa firmaa. Pitää varmaan toivoa taas jotain ihmettä. Siivoojan hommastakin kuitenkin voi edetä ja sitä toivoisinkin. Mulla on kuitenkin koulutus vähän parempaan kuin siihen pelkkään siivoomiseen ja vaikka palveluiden tuottaminen ja johtaminen olisikin ollut parempi restonomimuoto tähän työhön ja siinä etenemiseen niin kyllä me matkailualaltakin valmistuvat monenlaista osataan vaikkei kaikkea ole koulussa opetettukaan. (onhan kaupan alallakin mun työnkuvaan aina kuulunut osaltaan siivous) Tästä työstä ei mun silmissä voi olla suunta kuin ylöspäin, koska mun listalla arvostus on kaupan kassatyöntekijällekin korkeampi.

Pakko muutan avautua myös vähän siitä, että hain myös monenmoiseen kaupalliseen työhön mistä ei työpaikoista edes tullut minkäänlaista vastausta. Kolmen vuoden kokemus on ilmeisesti pahitteeksi ja työntekijöille halutaan maksaa ensimmäisen vuoden palkkaa. Kiitos tästäkin työnantajat.

Omaa työtäänhän pitäisi tietenkin arvostaa ja mun pitäisi arvostaa myös mun työnantajan periaatteita. Jännä vaan, ettei mun periaatteet ole todellakaan samat. Olen tyytyväinen esimerkiksi jatkavana hotelliasiakkaana aika pieneen siivoukseen (en välttämättä kaipaa mitään pyyhe-eläimiä sun muita, vaikka kivoja ne onkin). Toivoisinkin, että kaikki ihmiset alkaisivat löytämään vähän pidempään hotellissa ollessaan niitä ei siivousta lappuja oviinsa. Kuka nyt oikeesti tarvitsee joka päivälle uuden puhtaan pyyhkeen? Eikä ne roskiksetkaan ihan nopeasti yleensä täyty. Ehkä olen itse liiankin vaatimaton enkä kaipaa välisiivouksia enkä vain ymmärrä vaativampia ihmisiä. Toki sen ymmärtää jos hotellissa viipyy oikeasti viikon tai kaksi, että on kiva jos sielä välillä siivotaankin.

Kuulin ennen tämän työn aloittamista mm. yhdessä eri hotellissa siivoojana työskentelevältä, että ei sielä oikeasti siivota vaan vähän huitastaan vaan, mutta meillä asiat on toisin. Päivän päätteeksi tuntuu kuin olisi juossut koko päivän ja samalla vielä nostellut painoja. Eipähän tarvi harrastaa liikuntaa työn lisäksi, muuten kuin venyttelemällä. Selkään ja jalkoihin sattuu, mutta voin sanoa oikeasti siivonneeni kunnolla enkä vain hutasseeni. Tavoiteaikaan huonesiivouksessa en ole päässyt, mutta eipä tunnu muutkaan pääsevän. Ehkä vaatimustaso aikaan nähden on liian korkea tai siivoojissa ja niiden taidoissa on vikaa.

Kiitos ja anteeksi.