perjantai 31. tammikuuta 2014

50 Dreams


Heips!

Oon joskus miettinyt, että pitäisi itsekkin tehdä lista josta voi ruksata pois unelmia jotka on saavuttanut elämässään. Koska olen jo ehtinyt saavuttaa joitain unelmiani niin ne löytyvät myös listalta yliviivattuina. Mitään paremmuusjärjestystähän näissä ei ole vaan ne ovat siinä sillai miten ne ovat mieleen putkahdelleet.

1. Käydä Australiassa
2. Minna Parikan kengät
3. Käydä uudelleen Australiassa
4. Matkustaa Uuden-Seelannin ympäri autolla
5. Löytää varmasti oikea elämänkumppani (Luulen, että this is it, mutta miten vois olla varma?)
6. Nähdä Alice in wonderland patsas Central Parkissa New Yorkissa

Kuva

7. Nähdä pyramideja ja sfinksi (Giza olis mahtava!)
8. Saada lapsia
9. Uida Victorian putouksilla
10. Käydä Disney landissa/worldissä/molemmissa
11. Tehdä euroopan roadtrip.
12. Tehdä pingviinien katselumatka Etelä-Amerikkaan ja ihan minne vain muuallekkin <3
13. Käydä Machu picchulla.
14. Omistaa talo
15. Omistaa kesämökki
16. Nähdä Rammsteinin viimeinen keikka


17. Valmistua Tamkista
18. Saada vakityö
19. Oppia arvostamaan elämän pieniä iloja
20. Käydä Livingstone's islandilla
21. Nähdä paikka, jossa meri on täydellisen turkoosia
22. Käydä Intiassa
23. Nähdä Taj Mahal
24. Pysyä perusterveenä pitkään
25. Nauttia paikalleen asettuneesta elämästä (tähän kai ei auta nää mun matkustushaaveet?)
26. Käydä Legolandiassa
27. Pitää paino edes jotenkin hallinnassa
28. Käydä Petrassa



29. Nähdä Grand Canyon
30. Tehdä USA:n  roadtrip
31. Nähdä Colosseum
32. Oppia ilmaisemaan itseäni lempeämmin
33. Saada lapsenlapsia
34. Omistaa asunto-auto
35. Nähdä Kreikan ihmeet
36. Lomailla Lontoossa
37. Käydä Tsernobylissä
38. Matkustaa kesäloma Suomessa asuntoautoillen
39. Käydä Nummirockissa niin kauan kunnes kyllästyn
40. Olla koskaan kasvamatta "aikuiseksi"
41. Käydä Kolmårdenissa
42. Katsoa Salkkareiden viimeinen jakso
43. Käydä Pompeijissa
44. Pitää ystävät lähellä, vaikka elämäntilaneet muuttuu
45. Nähdä Stonehenge
46. Kävellä Kiinanmuurilla
47. Oppia pesemään hampaat myös iltaisin
48. Rion karnevaalit
49. Jatkaa maalausharrastusta
50. Muistaa aina ettei unelmointi saa lopettaa

torstai 30. tammikuuta 2014

Suolaista ja makeaa


Moro!

Käytiin Paapin kanssa "kahvittelemassa" tiistaina Kuparitalon Vohvelikahvilassa Tuomiokirkonkadulla. En ollut koskaan ennen käynyt tuola, koska olen ajatellut muiden vohvelikahviloiden olevan vain riesa alkuperäiselle Ojakadulla sijaitsevalle yksilölle, josta tykkään todella paljon. Kuparitalon versio on kyllä suurempi ja valoisampi vohvelikahvila ja sinnekkin on saatu tehtyä ihana tunnelma.


Me istuttiin tiskin lähellä ihanassa vaalenapunaisessa kahden hengen pöydässä. Kauheasti sinällään rauhaa tuola ei voi saada, koska tila on sen verran pieni, että kaikki varmaan kuulee mitä sä puhut (varsinkin jos on näinkin kaunis ja kantava ääni kuin mulla ja Paapilla). Muutenkin tunnelmaa ehkä pilaa se, että pöytiä on aseteltu liiankin lähekkäin. Toki voi ymmärtää, että tuola käy paljon väkeä ja halutaan tarjota heille myös istumapaikat, mutta liika on jo liikaa. 




Ruokalistassa en näe mitään valittamisen aihetta. Siksi nämä vohvelikahvilat varmaan niin suosittuja ovatkin, mutta puheltiin siinä, että miten niillä riittää asiakkaita, kun mekään ei käydä vohveleilla kuin ehkä kerran vuodessa. Kaippa jotkut ovat täysin hurahtaneita ja käyvät lounaallaankin vetämässä aina vohvelia? Me päädyttiin nälkämme kanssa syömään ensin suolaista ja sitten katsomaan josko makeakin maittaisi. Suolaisten vohveleiden hinnat oli muistaakseni 6-8€ väliltä ja minä tilasin kana, vuohenjuusto vohvelin. Parempaakin vuohenjuustoa olen maistanut, mutta kyllä se hyvin meni alas. Paapi otti chilihärkää ja ainakin kovasti kehui omaa vohveliaan.



Tottakai me vielä jaksettiin vetää makeakin vohveli. Tosin kun ton sai napaan niin olikin jo aika ällömakea tunne suussa, joten ei oltais kokonaista pystyttykään syömään. Jäätelön ja vaahterasiirapin kanssa vohveli maksoi 6€ ja innostuin ottamaan vielä glöginkin tuon kaveriksi. Hyvää glögsykkää oli, vaikka lisähärpäkkeitä heillä ei ollut enää tarjota. Se ei kyllä haitannut ollenkaan.

Täytynee käydä vielä testaamassa Tampereen uusin vohvelikahvila Puutarhakadulla, jotta voin päättää onko nämä uudemmat tulokkaat parempia kuin alkuperäinen.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Eilat


Hyvää päivää!

Niin jännittävä tarina tossa yllä olevassa musiikkivideossa etten ihan ole päässyt siitä vielä selvyyteen, että mistä siinä tarkalleen ottaen lauletaan (vaikka osa sanoista tuleekin englanniksi). Katsokaa tekin ja tehkää omat päätelmänne lentävistä taikakynistä.

Tämän päivän matkailutarjonna, joka samalla on mun viimeinen postaus reissusta kertoo piipahtamisesta Israelissa. Aqabasta on n.10min taksimaksa rajalle ja taksi maksaa 10JoD. Takaisin tullessa hinta on 11JoD jostain kumman syystä. Taksi tosiaan Jordaniassa ja myös Israelissa maksetaan kuten Suomessakin per auto eikä per henkilö periaatteella (kuten esim. Namibiassa tehtiin).

Krista fiksuna otti matkamessuilta mukaan Eilatin kartan

Rajojahan ei saa kuvata niin minä tuhmana turistina kuvasin.





Jordaniasta ja Israelista ei ole maahan tulo maksuja, mutta maasta poistumismaksu on. Aika fiksua sinällään! Tervetuloa tänne ilmaisena, mutta maksa itsesi kipeäksi pois lähtiessä. Jordaniasta maasta poistumismaksu Israelin puolelle on 10JoD. Jordanian puolella rajaa kaikki sujuikin ihan näppärästi ja päästiin kävelemään n. 100m matkaa Israelin puolelle. Oltiin fiksuja tyttöjä ja käveltiin keskellä tietä. Vasta takaisinpäin tullessa huomattiin, että kävelijöille oltiin osoitettu oma paikkansa kulkea tien vasemmassa laidassa. Hieno saapua aseistetun vartijan eteen kuin maan valloittaja tai omistaja. 

Israeliin ei ollut ihan niin helppo päästä. Rajalla työskentelevät naiset kyselivät matkan tarkoitusta ja kestoa monesti. Kristan passin ne meinas viedä kokonaan (oli kai hämmentävä, kun se oli niin uusi). Meidän kaikkien passit oli erilaisia niin sekin oli varmasti epäilyttävää. Mun sukunimen alkuperäisyyttä epäiltiin ja jouduin lausumaan sen useasti. No, selvittiin kuitenkin ja Kristaa pyydettiin näyttämään sen kännykkää ja kysyttiin onko sillä muuten taskut tyhjät. Kummallista hommaa, kun se oli kuitenkin jo aikaa sitten kävellyt metallinpaljastimen läpi. No, siitä päästiin jatkamaan ja seuraava passin leimaajamies olikin jo vähän rennompi ja toivotti tytöille hyvät päivänjatkotkin, kun oli ensin tentannut multa matkan tarkoituksen ja keston ja pyytänyt ottamaan lasitkin päästä, kun en kai näytä samalta kuin passikuvassani.


Israelin puolelle päästiin! Sitten kyseltiin yhdeltä rajamieheltä, että mistä menevät bussit keskustaan. Hänen mukaan niitä ei mennyt, mutta ei uskottu, koska jostain opaskirjasesta olin lukenut että busseja olisi ja Reyad taksikuskikin sanoi kuulleensa bussien olevan paljon halvempia kuin taksien. Lopulta luovutettiin bussin odotus ja todettiin ettei niitä oikeasti mene. Rajamies soitti meille taksin. Naistaksikuskin kyyti maksoi alle 50sekeliä Ice -nimiseen ostoskeskukseen. (100sekeliä on n.20€)

Jääostoskeskuksen keskellä voi luistella.




Ostoskeskuksessa pyörittiin hetki ja yritettiin shoppaillakkin, mutta aika huonolla menestyksellä. Jotenkin en pystynyt käsittään ton rahan arvoa ja kaikki tuntui kalliilta, vaikka melkein kaikki laukutkin mitä katseltiin maksoivat alle 20€. No, eipähän tullut elettyä yli varojen. Ainut mihin raaskin tuhlata oli kalajalkahoito 40sekeliä. Se oli mun ensimmäinen kerta tollasessa ja voin sanoa, että KUTITTI! Hihittelin ja sätkyin vähän väliä, mutta mun onnekseni mun kala-altaassa oli mun jalkojen lisäksi kaloilla myös kuollut lajitoveri, jota ne söi. Kannibaalikaloja. Noita on kai ihan meressäkin ja ne voi kasvaa tota paljon isommiksikin. Ihan hauska kokemus. Tytöt osti mukavalta leidiltä, joka tuota kalahierontapaikkaa piti jalkarasvaakin, jota levitettiin jalkoihimme kalahoidon jälkeen. Oikeesti hoidon olis pitänyt kestää 20min, mutta se antoi meille lisäaikaa, koska oltiin kuulemma mukavia. Mä luulen, että saatiin olla kauemmin, koska minkäänlaista asiakasryntäystä ei näyttänyt olevan.




Raamattuteemainen huvipuisto Kings City (MITÄÄÄ!!!)



Nälkä alkoi jo hiipiä, kun lähdettiin ostoskeskukselta. Rantaravintoloiden hinnat tuntuivat kalliilta, mutta päädyttiin sen parempia vaihtoehtoja löytämättä mennä syömään Moses -ravintolaan, kun pyhässä maassa oltiin. Syötiin hamppareita ja nugetteja. Hyvin paikallista ruokaa siis! Mun sisäinen kasvissyöjä meinas taas nostaa päätään, kun en tykännytkään hampparin pihvistä. Se jäi sitten jonkun tyhmän maun vuoksi syömättä. Eilatissa pitää antaa tippiä 12-15% ja me ei jätetty kuin 10%. Lähdettiin sitten nopeasti pois ravintolasta ettei tarvinnut hävetä enempää huonoa käytöstämme.

Aqaban rantaviiva Eilatista kuvattuna

Hän veti uimapuvun ylleen ja hiippaili mereen



Eilatissa meillä oli tarkoituksena kierrellä kaupunkia, ottaa aurinkoa ja uida. Aurinko alkoi kuitenkin olla jo suhteellisen matalalla ja laskemassa, kun päästiin rannalle. Krista pitäytyi rannalla vahtien meidän tavaroita ja kääriytyneenä huiviinsa kun me muut suunnattiin lapsen innolla veteen. Vesi ei edes ollut hirveen kylmää! Uiminen oli kivaa ja vesi oli todella kirkasta, kuten esim. tosta yllä olevasta jalkakuvasta näkee. Rannoilla ei kuitenkaan ollut sieläkään mitään ihanaa sileää hiekkaa vaan pikemminkin pieniä kiven ja korallinmuruja, jotka välillä tuntuivat vähän ilkeiltä. Kauaa ei kuitenkaan uiskenneltu, kun piti muutakin vielä ehtiä tekemään!








Käveleskeltiin kohti paikkaa, missä meidän kartassa luki City Center ja bussiasema. Alunperin meidän olikin tarkoitus jäädä sinne taksista, mutta kuski sanoi ettei sielä ole mitään ja vei meidät sinne jääostoskeskukselle, joka on hotellialueella. Totta tuo ystävällinen taksikuski puhui ettei bussiaseman lähettyvillä ollut mitään erikoista. Muutenkin tämän hetkisen näkemykseni mukaan Eilat on aikamoinen turstikaupunki ja sielä on paljon venäläisiä.

Aurinko aloi laskea jo kovaa vauhtia meidän päästessä bussiasemalle. Sielä joku mies bongasi meidät ja kyseli mitä ollaan tekemässä ja hän sitten hihkaisi meille heti jonkun taksikuskituttunsa heittämään meidät rajalle. Jordanian ja Israelin välinen raja menee kiinni klo 20, joten me haluttiin olla sielä ajoissa. Oltiinkin paikalla 5 jälkeen jos oikein muistan. Tällä kertaa taksi maksoi vain 40 sekeliä.


Rajalta kohti Jordaniaa oli paljon paljon helpompi päästä. Rajamaksu päästäkseen pois Israelista oli n.105sekeliä per naama eli n.20€. Ei tullut hirveen halvaksi tuon päivän rajan ylityksen takseineen, mutta kerrankos sitä Eilatissa käy. Jordanian puolella meinas tulla pieni ongelma, kun rajavartija ei meidän hotellia kysyessään tiennyt Aqabassa olevan hotellia, jonka nimi on MyHotel. Siinä kun hetken hoin hotellin nimeä se vartija kysyi yhdeltä pojalta, että onko sellaista hotellia ja kun vastaus oli myöntävä päästiin kaikki suit sait sukkelaa taksia kohti ja takaisin leppoisaan Jordaniaan. 

Tällä hetkellä on sellainen olo, että Jordania on mukavampi ja ystävällisempi paikka. (vaikka jotenkin tuntui, että Israelilaiset ovat eri mieltä) Jordaniassa on paljon rennompi meininki, mutta niillä ei olekkaan niin "pyhää" maata suojeltavanaan. Voin kyllä lomakohteena suositella mieluummin Aqabaa kuin Eilatia, vaikka Eilatissa saakin yleisellä rannalla vilautella biksuissa eikä tarvitse välittää pukeutumissäännöistä, mutta Aqabassa voi vilautella vaikka hotellien uima-altailla tai yksityisillä rannoilla.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Petra


Iltaa!

Käytiin katsomassa toista Jordaniassa sijaitsevista maailman ihmeistä. Yksi maailman luonnonihmeistä Wadi-Rumin autiomaa on myös lähellä Aqabaa, mutta sinne ei nyt tällä reissulla ehditty. Sen sijaan mua himotti ihan törkeesti nähdä Petran autioitunut kauppakaupunki ja sinne lähdettiinkin seikkailemaan. Apollomatkojen retki olis maksanut 200€ ja se tuntui mun mielestä aika riistohinnalta. 

Meinattiin vuokrata auto, mutta opas sanoi, että reitti Petraan on kiemurainen vuoristossa, joten ei ainakaan itse lähtisi sinne ajamaan. Todellisuudessa reitti ole ollut ollenkaan niin pahasti kiemurainen eikä pahemmin missään jyrkänteidenkään reunalla, eli sinne olisi aivan hyvin voinut ajaa itsekkin. Päädyttiin sitten kompromissiin ja otettiin taksikyyti. Kyyti maksoi 70 Dinaaria koko autolliselta eli alle 20€/pää, joten hintaa retkelle tuli paljon vähemmän kuin suomalaisen oppaan kanssa. Ei sielä sellaista tarvittu. Maksu suoritettiin vasta takaisin Aqabaan meidän oman hotelliin eteen päästyämme.

Kuvista on muuten suurin osa Hennalta pöllittyjä, koska mulla loppui kamerasta yllätys yllätys akku aika pian sen jälkeen kun Petraan päästiin. Olin mukamas ladannut kameraa edellisen yön, mutta se ei tietenkään ollut ihan onnistunut.


Wadi Rum



Matka alkoi klo 8.00 ja ensimmäinen pysähdys oli tien vieressä olevalle peduiiniteltalle. Sielä juotiin paikallista teetä ja katsottiin, kun kamelia lypsettiin. Kaiken kukkuraksi meille vielä juotettiin sitä lämmintä kamelin maitoakin. Ei se sen ihmeempää ollut kuin lehmän maitokaan. Reyad -niminen kuski oli tosiaan suunnitellut meille retken eikä pelkästään ajamista Petraan ja takaisin.

Seuraavaksi pysähdyttiin yhdellä kauppapaikalla, vaikka meillä ei ollut suunnitelmissa shoppailla niin shoppailtiin silti kaikki itsemme kipeiksi kuolleen meren tuotteita, kun niitä sai kaksi yhden hinnalla ja vähän muutakin. (tarkistettiin myöhemmin ihan perus marketissa ettei oltu ainakaan ylihintaa tuotteista maksettu.)

Ennen Petran visitor centerille pysähdyttiin vielä yhdelle näköalapaikalle, josta Reyad osoitti reitin, jota kävellään Petraan johtavaan kallion halkeamaan ja näytti myös paikan jossa raamatusta tuttu Joosef kuoli. Uskoo ken tahtoo. (Edit. Krista sivisti mua, että se oli Joosefin veljen kuolinpaikka)





Päästiin sisään Petran visitor centerille ja maksettiin itsemme sisään. 50JoD yhden päivän sisäänpääsystä. Jos vain voi niin suosittelen kyllä viettämään yön Petran kaupungissa ja ostamaan kahden päivän lipun, koska tota aluetta ei ainakaan jalkasin pysty millään tutkimaan ja ihastelemaan yhdessä päivässä!

Kun lähdettiin kävelemään meille tyrkytettiin paljon hevoskyytejä jotka "sisältyvät pääsylipun hintaan". Periaatteessa juu, mutta tippiä täytyy kuitenkin hevosten juoksuttajille antaa. Mulla ei ollut enää yhtään rahaa jäljellä edes takaisinmenotaksiin! Onneksi raha-asiat saatiin aina sumplittua hotellilla. Hevoskärryillä olisi päässyt kallionhalkeamankin matkan ihan Petraan asti. Mun mielestä kallion halkeama oli kuitenkin kaunis ja siinne on suurimmaksi osaksi valettu "lattiakin", joten se kannattaa kävellä.



Petra itsessään on todella iso paikka ja sielä jos rahaa olisi ollut olisin suositellut ottamaan esimerkiksi aasikyydin. Kyytien tarjoajia oli paljon ja aasit menevät kyllä aivan mihin vain! Aasikyydin olisi saanut vitosella, mutta en tiedä miten pitkään se olisi kestänyt. Kannattaa sopia hinnasta etukäteen ja ainakin taksikuskin mukaan ei kannata lähteä niiden kyydin tarjoajien matkaan, jotka kertovat vievänsä katsomaan Petraa vuorilta. Sielä voi kai tapahtua jotain hämäräbisneksiä. Me kuljettiin kuitenkin kävellen. Kamelilla olisi ollut hauska ratsastaa, mutta säästetään se sitten hamaan tulevaisuuteen Egyptin reissuun.







Kukkia!

Petran uusimpia rakennuksia

Me käveltiin about puoleenväliin n.4km pitkää Petran aluetta ja pidemmälle en olisi jaksanutkaan. Murtunut varvaskin alkoi takaisinpäin kävellessä vähän kiukuttelemaan. Paljon jäi näkemättä, mutta sille ei mahda mitään. On ainakin syy palata sinne mahdollisesti tulevaisuudessa! (silloin varaisin rahaa aasiin) Petran kallioon hakatut rakennukset oli kyllä upeita ulkoa, mutta ne mihin kurkkailtiin sisään olivat hyvin pieniä ja mitäänsanomattomia. (Toki palatsille asti ei menty, joten se vois ihan hieno ja iso ollakkin) En vieläkään ymmärrä miten tai miksi noi rakennukset on tehty ulkoa noin isoiksi ja kauniiksi. Topsukka kertoi mulle version, että ison ja mahtipontisen näköisestä paikasta on varmasti ollut helpompi myydä omia tuotteita.






Tuola jopa yllätyin siitä, miten hyvin säilyneitä yksityiskohtia Petrasta vielä löytyy, koska toi kallio on kuitenkin hyvin "pehmeää", kun se on jotain hiekkakiveä niin luulisi luonnon ja ihmisen jo muokanneen koko alueen aivan pilalle! Paljon ihmeteltävää ja kummasteltavaa ihmisten kädenjälkeä tuola kyllä on, mutta myös luonto on todella kaunis! Kalliossa on aivan uskomattomia värejä ja maisema on kaunis eikä edes ihmisten kaivertamat kalliot rumenna maisemaa, päinvastoin! Yleensä koen, että ihminen on pilannut monta maisemaa, mutta tätä ihminen on vain parantanut. Silti en tykkää yhtään turisteista kuvissani jos se en ole minä itse tai joku mun tuttu :D



Kotiin palatessa poikettiin vielä yhdessä näköalapaikassa, johon oltiin rakennettu jokin kahvila/ matkamuistomyymälä, josta Reyad varmaan toivoi meidän ostavan jotain. Ei ostettu. Se myös tyrkytti meille ystävänsä Buffet ravintolaa Petran kaupungissa, kun tultiin väsyneinä pois kävelyltämme, mutta meillä oli ollut omat eväät messissä niin ei menty syömään. Ei se buffan hinta paha olis ollut, vain 10 Dinaaria, mutta mitäs laittoi meidät shoppaileen ennen Petraan menoa! 

Voin kyllä suositella tätäkin yhtä seitsemästä maailman uudesta ihmeestä. En kyllä usko, että näissä missään ihmeeksi luokitelluissa paikoissa mitään vikaa on. Kaikki on varmasti näkemisen arvoisia, mutta nostaisin Petran kuitenkin suht korkealle What I want to see before I die -listassa.