Eilat

Hyvää päivää!

Niin jännittävä tarina tossa yllä olevassa musiikkivideossa etten ihan ole päässyt siitä vielä selvyyteen, että mistä siinä tarkalleen ottaen lauletaan (vaikka osa sanoista tuleekin englanniksi). Katsokaa tekin ja tehkää omat päätelmänne lentävistä taikakynistä.

Tämän päivän matkailutarjonna, joka samalla on mun viimeinen postaus reissusta kertoo piipahtamisesta Israelissa. Aqabasta on n.10min taksimaksa rajalle ja taksi maksaa 10JoD. Takaisin tullessa hinta on 11JoD jostain kumman syystä. Taksi tosiaan Jordaniassa ja myös Israelissa maksetaan kuten Suomessakin per auto eikä per henkilö periaatteella (kuten esim. Namibiassa tehtiin).

Krista fiksuna otti matkamessuilta mukaan Eilatin kartan

Rajojahan ei saa kuvata niin minä tuhmana turistina kuvasin.

Jordaniasta ja Israelista ei ole maahan tulo maksuja, mutta maasta poistumismaksu on. Aika fiksua sinällään! Tervetuloa tänne ilmaisena, mutta maksa itsesi kipeäksi pois lähtiessä. Jordaniasta maasta poistumismaksu Israelin puolelle on 10JoD. Jordanian puolella rajaa kaikki sujuikin ihan näppärästi ja päästiin kävelemään n. 100m matkaa Israelin puolelle. Oltiin fiksuja tyttöjä ja käveltiin keskellä tietä. Vasta takaisinpäin tullessa huomattiin, että kävelijöille oltiin osoitettu oma paikkansa kulkea tien vasemmassa laidassa. Hieno saapua aseistetun vartijan eteen kuin maan valloittaja tai omistaja. 

Israeliin ei ollut ihan niin helppo päästä. Rajalla työskentelevät naiset kyselivät matkan tarkoitusta ja kestoa monesti. Kristan passin ne meinas viedä kokonaan (oli kai hämmentävä, kun se oli niin uusi). Meidän kaikkien passit oli erilaisia niin sekin oli varmasti epäilyttävää. Mun sukunimen alkuperäisyyttä epäiltiin ja jouduin lausumaan sen useasti. No, selvittiin kuitenkin ja Kristaa pyydettiin näyttämään sen kännykkää ja kysyttiin onko sillä muuten taskut tyhjät. Kummallista hommaa, kun se oli kuitenkin jo aikaa sitten kävellyt metallinpaljastimen läpi. No, siitä päästiin jatkamaan ja seuraava passin leimaajamies olikin jo vähän rennompi ja toivotti tytöille hyvät päivänjatkotkin, kun oli ensin tentannut multa matkan tarkoituksen ja keston ja pyytänyt ottamaan lasitkin päästä, kun en kai näytä samalta kuin passikuvassani.

Israelin puolelle päästiin! Sitten kyseltiin yhdeltä rajamieheltä, että mistä menevät bussit keskustaan. Hänen mukaan niitä ei mennyt, mutta ei uskottu, koska jostain opaskirjasesta olin lukenut että busseja olisi ja Reyad taksikuskikin sanoi kuulleensa bussien olevan paljon halvempia kuin taksien. Lopulta luovutettiin bussin odotus ja todettiin ettei niitä oikeasti mene. Rajamies soitti meille taksin. Naistaksikuskin kyyti maksoi alle 50sekeliä Ice -nimiseen ostoskeskukseen. (100sekeliä on n.20€)

Jääostoskeskuksen keskellä voi luistella.

Ostoskeskuksessa pyörittiin hetki ja yritettiin shoppaillakkin, mutta aika huonolla menestyksellä. Jotenkin en pystynyt käsittään ton rahan arvoa ja kaikki tuntui kalliilta, vaikka melkein kaikki laukutkin mitä katseltiin maksoivat alle 20€. No, eipähän tullut elettyä yli varojen. Ainut mihin raaskin tuhlata oli kalajalkahoito 40sekeliä. Se oli mun ensimmäinen kerta tollasessa ja voin sanoa, että KUTITTI! Hihittelin ja sätkyin vähän väliä, mutta mun onnekseni mun kala-altaassa oli mun jalkojen lisäksi kaloilla myös kuollut lajitoveri, jota ne söi. Kannibaalikaloja. Noita on kai ihan meressäkin ja ne voi kasvaa tota paljon isommiksikin. Ihan hauska kokemus. Tytöt osti mukavalta leidiltä, joka tuota kalahierontapaikkaa piti jalkarasvaakin, jota levitettiin jalkoihimme kalahoidon jälkeen. Oikeesti hoidon olis pitänyt kestää 20min, mutta se antoi meille lisäaikaa, koska oltiin kuulemma mukavia. Mä luulen, että saatiin olla kauemmin, koska minkäänlaista asiakasryntäystä ei näyttänyt olevan.

Raamattuteemainen huvipuisto Kings City (MITÄÄÄ!!!)

Nälkä alkoi jo hiipiä, kun lähdettiin ostoskeskukselta. Rantaravintoloiden hinnat tuntuivat kalliilta, mutta päädyttiin sen parempia vaihtoehtoja löytämättä mennä syömään Moses -ravintolaan, kun pyhässä maassa oltiin. Syötiin hamppareita ja nugetteja. Hyvin paikallista ruokaa siis! Mun sisäinen kasvissyöjä meinas taas nostaa päätään, kun en tykännytkään hampparin pihvistä. Se jäi sitten jonkun tyhmän maun vuoksi syömättä. Eilatissa pitää antaa tippiä 12-15% ja me ei jätetty kuin 10%. Lähdettiin sitten nopeasti pois ravintolasta ettei tarvinnut hävetä enempää huonoa käytöstämme.

Aqaban rantaviiva Eilatista kuvattuna

Hän veti uimapuvun ylleen ja hiippaili mereen

Eilatissa meillä oli tarkoituksena kierrellä kaupunkia, ottaa aurinkoa ja uida. Aurinko alkoi kuitenkin olla jo suhteellisen matalalla ja laskemassa, kun päästiin rannalle. Krista pitäytyi rannalla vahtien meidän tavaroita ja kääriytyneenä huiviinsa kun me muut suunnattiin lapsen innolla veteen. Vesi ei edes ollut hirveen kylmää! Uiminen oli kivaa ja vesi oli todella kirkasta, kuten esim. tosta yllä olevasta jalkakuvasta näkee. Rannoilla ei kuitenkaan ollut sieläkään mitään ihanaa sileää hiekkaa vaan pikemminkin pieniä kiven ja korallinmuruja, jotka välillä tuntuivat vähän ilkeiltä. Kauaa ei kuitenkaan uiskenneltu, kun piti muutakin vielä ehtiä tekemään!

Käveleskeltiin kohti paikkaa, missä meidän kartassa luki City Center ja bussiasema. Alunperin meidän olikin tarkoitus jäädä sinne taksista, mutta kuski sanoi ettei sielä ole mitään ja vei meidät sinne jääostoskeskukselle, joka on hotellialueella. Totta tuo ystävällinen taksikuski puhui ettei bussiaseman lähettyvillä ollut mitään erikoista. Muutenkin tämän hetkisen näkemykseni mukaan Eilat on aikamoinen turstikaupunki ja sielä on paljon venäläisiä.

Aurinko aloi laskea jo kovaa vauhtia meidän päästessä bussiasemalle. Sielä joku mies bongasi meidät ja kyseli mitä ollaan tekemässä ja hän sitten hihkaisi meille heti jonkun taksikuskituttunsa heittämään meidät rajalle. Jordanian ja Israelin välinen raja menee kiinni klo 20, joten me haluttiin olla sielä ajoissa. Oltiinkin paikalla 5 jälkeen jos oikein muistan. Tällä kertaa taksi maksoi vain 40 sekeliä.

Rajalta kohti Jordaniaa oli paljon paljon helpompi päästä. Rajamaksu päästäkseen pois Israelista oli n.105sekeliä per naama eli n.20€. Ei tullut hirveen halvaksi tuon päivän rajan ylityksen takseineen, mutta kerrankos sitä Eilatissa käy. Jordanian puolella meinas tulla pieni ongelma, kun rajavartija ei meidän hotellia kysyessään tiennyt Aqabassa olevan hotellia, jonka nimi on MyHotel. Siinä kun hetken hoin hotellin nimeä se vartija kysyi yhdeltä pojalta, että onko sellaista hotellia ja kun vastaus oli myöntävä päästiin kaikki suit sait sukkelaa taksia kohti ja takaisin leppoisaan Jordaniaan. 

Tällä hetkellä on sellainen olo, että Jordania on mukavampi ja ystävällisempi paikka. (vaikka jotenkin tuntui, että Israelilaiset ovat eri mieltä) Jordaniassa on paljon rennompi meininki, mutta niillä ei olekkaan niin "pyhää" maata suojeltavanaan. Voin kyllä lomakohteena suositella mieluummin Aqabaa kuin Eilatia, vaikka Eilatissa saakin yleisellä rannalla vilautella biksuissa eikä tarvitse välittää pukeutumissäännöistä, mutta Aqabassa voi vilautella vaikka hotellien uima-altailla tai yksityisillä rannoilla.

Esittelyssä Aqaba, Jordania

Huomenta!

Tänään ajattelin kertoilla vähän millainen paikka Aqaba oli ja tuli sitten ladattua tänne 41 kuvaa. Jordania on vähän erilainen matkakohde, mutta kun kaikki sitä kyselee ja ihmettelee, että miksi te sinne menitte niin siksi, että saatiin halpa matka. Reissu kokonaisuudessaan lentoineen, hotelleineen, aamupaloineen ja maastapoistumisveroineen maksoi 310€ lisäksi siihen otettiin 14€ Apollomatkojen hotellikyyditys. (Tän reissun jälkeen voin taas vain todeta, että omatoimimatkat rulez, vaikkakin pakettimatkat on joskus helppoja ja tässä tapauksessa halpakin).

Aqaba on mun mielestä pysynyt vielä suhteellisen perinteisenä kaupunkina, vaikka sieläkin aika paljon hotelleja on. Alueella näkee paljon paikallisia ja he melkein suoraan huutelevat suomea tai puhuvat suomea. Siitä voimme huomata, että tuola käy PALJON suomalaisia turisteja ja kun jotkut miettivät, että voiko sinne mennä, kun lähellä on rauhattomia maita niin minä sanoisin, että ehdottomasti voi! Aqabassa pystyi ihan rauhassa liikkumaan, vaikka jotkut rakastuvatkin suomalaisen vaaleaan ihoon ja nilkkojen vilautteluun niin ei se niin paljon häirinnyt, että matkan olisin jättänyt ostamatta.

Jordaniassa on pääosin muslimeita ja sielä tosiaan on soveliasta piilottaa olkapäät ja nilkat. Kyllä sielä turisti voi jossain capreissakin kulkea... Mutta missään minishortseissa en suosittelisi menemään, koska katseita me ainakin saatiin osaksemme jo sitä pelkkää nilkkaa vilauttamalla. Mä kannatin pitkien hameiden ja huivin käyttöä. Turistikaupoissa myydään paljon pashmina -huiveja ja ne maksaa 4-8JoD. Jordanian Dinaarin kurssi on melkein sama kuin Euron, joten minä en ainakaan vaivautunut miettimään rahaa sen kummallisemmin. Joissain isommissa ostoksissa alkaa vasta se hintaero vaikuttamaan.

Huomasimme, että enemmän verhoutuneet musliminaiset välttivät katsomasta meihin, mutta muut taas suorastaan vahtasivat. Varsinkin lapset ja jotkut äidit oikeen usuttivat lapsiaan tuijottamiseen. Kummallista. Tosin ihan hauskaa jos he tuijottivat niin meilläkin oli siihen "oikeus" ja pystyi vähän paremmin katselemaan heidän huivejaan ja muuta meille erilaista. Naisia joissain paikoissa myös liikkui ilman mies seuraa, mikä ei ole ihan yleistä muslimeille, joten varmaan Aqabassakin tiukat muslimirajoitukset ovat pikkuhiljaa muuttumassa.

Lähikiskas, joissa tosin ei käyty.

Hotellin katolta kuvattuna

Hotellin katolta kuvattuna

Päämoskeija

Eilat Aqaban rannalta kuvattuna

Aqaba on Jordanian eteläisin kaupunki ja se sijaitsee punaisen meren rannalla. Oikeastaan suoraan vastapäätä Aqabaa on Israel ja sielä Eilat. Aqabasta on siis lyhyt matka visiitille Eilattiin ja siitä voisin tehdä oman postauksen, koska me sielä yhtenä päivänä käytiin. Aqabasta pääsee myös n.30min laivareissulla Egyptiin. Sen testaamiseen meillä ei ollut aikaa eikä rahaa (vaikka en kyllä tajunnut kysyä paljonko se maksaa) 

Päämoskeija

Katutaidetta

Katutaidetta

Aqabassa on PALJON pikkuisia putiikkeja jotka ovat auki koko päivän, mutta kaupunki herää henkiin illalla auringon laskettua. Aqaba vaihtaa myös talvi ja kesäaikaa, kuten Suomi, joten Suomen talviaikaan käydään samaa aikaa ja Suomen kesällä aikaeroa on 1 tunti (eteenpäin). Kauppojen aukioloajat ovat siitä hassut, että niitä ei oikein ole. 9 aikaan tai aikaisemmin avataan ja sitten suljetaan kun asiakkaita ei enää ole eli joskus 12 maissa varmaan. Me mummut ei liikuttu enää koskaan niin myöhään ulkona! :D Perjantaisin kaupat ovat aamupäivän kiinni, mutta suurin osa niistäkin aukaisee ovensa illaksi. Perjantaisin on myös Souk by the sea -tori, jossa myydään paikallisten tekemiä tuotteita, mustan meren tuotteita ja jotain rihkamaakin.

Koska Jordania on muslimimaa sielä kuulee tämän tuosta rukouskutsuja. Tämä meidän korvaan jonkin tason mölinä oli ihan hauskaa kuunneltavaa. Tosin kuulin yhden suomalaisnaisen kiroavan kutsua, johon hän oli herännyt 05.20 aamulla. Kutsut alkavat auringon loppuessa ja päättyvät auringon laskiessa joskus puoli 6 aikaan. Minäkin joskus aamulla heräsin kutsuun, mutta ei se mua haitannut. Pikemminkin oli vain hauska ajatella miten paikallisväestö herää jo silloin rukoilemaan ja silti valvoo aika myöhään!

Mövenpick hotellin vieressä/vastapäätä on vanhan sataman rauniot, joihin pääseen ihan vapaasti kiertelemään. Kauheasti niissä ei näkemistä ollut. Sielä käytiin katsomassa yksi ilta auringonlasku. Paikalla hengaili myös joku paikallinen pulsu, jonka oli ilmeisesti pakko tulla esittelemään elintään, kun me kuvattiin auringonlaskua. (Hän kävi pissimässä palkun juureen meidän edessä) Se olikin oikeastaan ainut pulsu joka nähtiin... Joitain kerjäläisiä oli kauppakaduilla maassa ja yksi vaihtoi koko ajan paikkaa ja yhtenä iltana tuntui, että nähtiin se jokaisessa paikassa mihin mentiin. Muuten paikallinen väestö oli siistiä, käyttäytyi hyvin eikä mitään ongelmia heidän kanssa tullut. Kaikki myös puhuvat sujuvasti englantia.

Aurinko laskee Eilatin taa

Vuoret auringonlaskun aikaan

Hevosparkki tien keskellä

Kameliparkki

Kaupungissa kiertää tyyppejä yrittäen kaupitella kameliratsastusta ja heppakärryjäkin on joka nurkassa. Ei niiden hintoja kyselty, koska ne kuitenkin olisi olleet ylihinnoiteltuja. Mikäli haluaa kamelilla ratsastaa suosittelisin tekemään sen jossain kauniimmassa ympäristössä, kuten Wadi Rumin autiomaassa (luonnonihme) tai Petrassa (yksi maailman 7 uudesta ihmeestä), josta teen myös ihan oman kertomuksen. Kamelin kanssa kuvaankin meneminen voi kaupungissa maksaa, mutta sielä on myös parkissa kameleita, joita ei kukaan vartioi, joten niistä napsin kuvia sitten enemmänkin. Myös hevosia oli parkississa milloin missäkin.

Krääsäkauppa

Puistossa kaunis sateenvarjokatto

Paikallisten asukauppa

Kaupoissa oli paljon lintuja 

Käytiin myös tsekkaamassa paikallisten naisten vaatekauppa ja olihan ne mekot hienoja! Sieltä löytyi jos jonkinlaista ja myös hyvin värikkäitä pukuja. Melkein teki mieli ostaa joku itsellekin. Raha kuitenkin taas puhui eikä mekot olleet kauheen halpoja. Ilmeisesti osa oli silkkiäkin tai jotain. Yllä olleessa kuvassa olleiden mekkojen hinnat muistelisin olleen 40-80 JoD väliltä, joten mielestäni vielä sopuhinta. Kauheasti myyjät väittävät heti antavan alennusta. Jordaniassa ei ole kauheen vahvaa tinkaamiskulttuuria, eli jos tuotteessa on jo hintalappu valmiina niin hinta ei siitä paljon tipu. Jos hintalappua ei ole voi asiasta keskustella.

Aqaba katutaiteena

Yleinen ranta

Yleiselle rannalle ei oikein biksuissa uimaan mennä. Sitä varten on hotellien rannat ja jos hotellilla ei ole rantaa niin esim Hiltonista ja muistakin hotelleista voi ostaa kyydityksiä Berenice rannalle hintaan 7,5Jod, johon kuuluu kyyditys, rantapyyhkeet ja tuolien ja varjojen vapaa käyttö. Bereniceen mekin mentiin yksi päivä ottamaan aurinkoa. Sielä on myös 3 uima-allasta, joissa on ainakin näin talvella todella kylmää vettä, mutta myös meressä voi uida. Heti rannan läheisyydessä on korallia, joten monet sielä snorklasivat ja myös sukelluskursseja järjestetään. Yleisellä rannalla Aqaban keskustan vieressä paikalliset istuskelevat tuoleissa aurinkotuolien alla hengaillen. Jotkut polttelevat vesipiippua ja lapset käyvät uimassa. Paikallisille naisille on myös omia uima.asuja, jotka peittävät koko kropan, vähän kuin märkäpuku, mutta löysempi.

Yleinen ranta

Linnan raunioita

Linnan raunioita

Linnan raunioita

Petyttiin ehkä hieman kun mentiin katsomaan Aqaban linnaa. Jotenkin en osannut odottaa mitään raunioita. Ja linna oli myös korjauksen alla, joten sinne ei valitettavasti päästy sisään. Linnan lähellä on myös todella korkea (en nyt muista kuinka korkea) lipputanko, jossa liehuu Arabikapinallisten lippu, muistuttamassa siitä, että alue on joskus ollut vallattu. Jordanian lippu on melkein samannäköinen. Värit ovat vain eri järjestyksessä ja punaisen kohdalla on valkoinen tähti. Ei tuonne linnalle kävely silti yhtään harmita, vaikka se ei ollutkaan niin iso ja hieno mitä odotin. Koko kaupunki on niin pieni, että sen kävelee päästä päähän varmaan vartissa!

Arabikapinan lippu

Ostin vesipiipun

Ravintolasta kuvattu

Ravintoloissa ei oikeastaan missään myydä alkoholia. Sitä voi ostaa yhdestä irkkupubista (jossa ei käyty) ja jahtiklubin ravintolasta (jossa on törkeen hyvä suklaamoussejälkkäri!). Me ei juotu tippaakaan alkoholia koko lomamme aikana. Ravintoloissa myytävä "pahe" on vesipiippu eli oikeastaan shisha jos tarkkoja ollaan. Piippuun voi itse valita maun ja se maksaa n. 3JoD riippuen paikasta ja mausta. Tuossa paheessahan on n.0,05% nikotiinia, joten tupakkaan verrattavissa se ei ole. Ravintoloissa ruoka-annokset on yleensä aika isoja, joten niistä söisi melkeimpä kaksi henkilöä ja hinnat on paikasta ja ruuasta riippuen 4-10JoD välillä. Toki varmasti halvemmallakin voi päästä jos johonkin paikalliseen kebulaan menee. Jotkut ravintolat laskevat palvelulisän ja verot jo valmiiksi laskuun, mutta toiset eivät. Tippiä on yleensä tapana jättää 10% ja vero on 7%.

Perjantain tori hotellin katolta kuvattuna

Perjantain tori hotellin katolta kuvattuna

Perjantain torilla

Aqaba on sellainen lomakohde, jota voin suositella rentoutumiseen. Jos ei alkoholia halua vetää kauheesti tai bilettää. Hotelleihinkaan ei saisi kantaa mitään omaa ruokaa tai juomaa, mutta ei ne mitään sanoneet kun vettä sinne vei, katsoivat vain vähän pitkään. Lomakohteeksi voin suositella ja suosittelen myös juomaan LemonMint -juomaa, joka on tehty vastapuristetusta sitruunasta ja mintun lehdistä. Joissakin paikoissa se saattoi olla hieman liian tujua sitruunan vuoksi, mutta ainakin meidän hotellin yläkerran ravintolassa (MyHotel) se oli meidän mielestä tehty kaikken parhaiten.