lauantai 25. lokakuuta 2014

Vuosittaiset katkarapujuhlat

Ensimmäisenä juhlissa ihastelin kaunista jälkkäriskumppaa

Järjestettiin syyskuussa tyttöjen kanssa kolmatta kertaa rapujuhlat. Oikeita rapuja ei olla vielä uskallettu alkaa elävältä keittämään, mutta meillä onkin katkarapujuhlat! Ensimmäisenä pakko mainita, että kun yleensä minä olen ensimmäisenä paikalla odottelemassa muiden vieraiden saapumista niin tällä kerralla olin viimeinen! Oikeesti! Kiitos tästä rantatien ruuhkille.


Juhlat alkavat perinteisesti alku drinkseillä ja nämä juomat ovat perinteisesti olleet punaisia. Suuri suosikki on muumilimpparin, mansikkaliköörin ja kirkkaan viinan sekoitus. Nyt muuten kun alkoholin mainostusjutuissa aletaan mennä naurettavuuksiin niin en jaksa välittää mitä pullon kuvia blogiini pistän. Suosituksiakin saattaa tulla. Joskus meinasin vältellä alkoholin näkyvyyttä blogissa, mutta mitä suotta, kun en välttele sen näkyvyyttä omassa elämässänikään.

Mun juhla-asu: mekko, sukkahousut H&M, panta saatu Jaanalta, se on ihana <3


Aperitiivin juomisen yhteydessä söimme herkkutikkuja. HareKrishna olivat innostuneet tekemään tällä kertaa myös toisenlaisiakin tikkuja. Rypäle-juusto-kurkku-katkaraputikut olivat hyviä, mutta eivät ne tietenkään maussa voittaneet supersuosikkeja kotijuusto ja katkaraputikkuja. Toi voi kuulostaa kummalliselta, mutta makuyhdistelmä on tosi hyvä. Mikäli siis tykkää katkaravuista. 

Periaatteenahan meillä on siis, että yksi henkilö tekee yhden ruokalajin. Tälläkin kertaa HareKrishna päätti kokata yhdessä ja Marianne ja minä tehtiin erikseen ruokalajit.



Alkuruoka oli tällä kertaa mun tehtävänä. Päätin tehdä jonkinlaisen katkarapu "tahnan" josta tuli sitten enemmänkin ihan tuttavallisesti majoneesi. Pistin joukkoon yrttimaustettuja katkarapuja, päälläkin olevaa herneen versoa, kevytmajoneesiä ja curryä. Curryn ansiosta tästä ruuasta ei varmaan kukaan meistä olisi voinut päätellä syövänsä katkarapua. Toi maistui oikeastaan kanalta. Oon aika hyvä huijari. Tykkäsin mössöstä ainakin ite ja tarjoilin sitä vaalean leivän päällä. 



Kuten yleensä rapujuhlissa, otettiin meidänkin bileissä shotteja ruokalajien välissä. Shottina toimi sininen UFO ja se oli pahaa. Mä sain muutenkin hillitä tota juomapuolta, koska seuraavana päivänä oli töitä. Juomista rapujuhlissa ei kuitenkaan voi määräänsä enempää rajoittaa, kaikkea pitää maistaa ja jokaisen ruokalajin kanssa on eri juoma. Aperitiivin kanssa alkudrinksu ja oma viini, sitten alkuruokaviini oli tällä kertaa mun tuomaa Pearly bay kuplajuomaa ja pääruuan kanssa oli valkoviini ja jälkkäriviininkin vilautin jo ekassa kuvassa. Jokaiselle tytöllä meni siis periaatteessa alas pullo viiniä ja lisäksi muutakin. Sivistyneesti tietenkin.



Pääruuasta vastasi taas HareKrishna. Ruokana tarjoiltiin uunimunakasta, jossa oli herneitä, paprikaa ja tietenkin katkarapuja. Munakas oli todella hyvää ja olen tehnyt eri variaatioita siitä myös pari kertaa aamiaiseksi. Nam. Munakkaan kanssa oli vihreää salaattia, jossa oli tietenkin katkarapua. Ruokajuoman nimeä en muista, mutta alas sekin meni, vaikka en ole valkoviinien ystävä.



Jälkkäri oli Mariannen bravuuri. En tiedä onko se koskaan aikaisemmin tehnyt tuota, mutta se oli syntisen hyvää! Maailman parhaan suklaaherkun jakoi mun kanssa meidän kuokkavieras. Siitä näkeekin, että meidän katkarapubileet on hyvät bileet, kun sinne tuli kuokkijakin! Jälkkäriskumppakin oli hyvää, vaikka tuntui vähän oudolta juoda tollasta kimaltelevaa mönjää. 

Jälkkärin jälkeen ilta jatkui tytöillä baariin ja mut tultiin hakemaan kotiin nukkumaan. Olin jopa niin fiksu, että join kotona ennen nukkumaan menoa litran maitoa ja seuraava työpäiväkin sujui oikein hyvin. Muilla tytöillä ei tainnut mennä ihan samalla lailla :D Juhlat oli kuitenkin taas kerran onnistuneet ja haaveiltiin jo 5-v ja 10-v bileistä, joissa vois repästä jotenkin. Yhdet rapujuhlat nyt ainakin vielä menee samalla periaatteella kuin tähänkin asti. Aika monenlaiseen ruokaan noita katkarapuja voi laittaa, joten reseptit ei toivottavasti ainakaan vielä hetkeen lopu kesken!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kaiken maailman Approt

Vaikka oonkin jo opiskeluni AMK:ssa opiskellut niin tänä vuonna oli silti pari opiskelijatapahtumaa joihin halusin osallistua. Molemmat oli Approja, mutta toisistaan varsin erilaisia. Pääasia niissä kuitenkin oli se, että halusin suorittaa molemmista korkeimman tutkinnon.



Ensimmäisenä Syyskuussa oli NamiAppro. Mättötohtorin titteliä haviteltiin ja kierrettiin Annan ja sen poikaystävän kanssa. Meidän täytyi kiertää 14 Tampereen herkkupaikkaa. Onneksi parista sai ostettua myös mukaan herkkuja ettei ihan kaikkia tarvinnut syödä heti (mm. punnitse ja säästä ja karkkimeri). Tänäkään vuonna mun mielestä kaikki kuppilat eivät antaneet hyviä alennuksia Approilijoille vaan antoivat vaan 10-20% alea. Eniten mun mieleen oli paikat, jossa oli tehty erillinen Approtuote, joka oli helppo ja nopea syödä ja halvempi kuin muut tarjolla olevat herkut.




Ähky silti saatiin aikaiseksi ja kiitos ja ylistys sain myös Läski -merkin, jonka saamisen puolesta jännikin törkeesti. En ollut suorittanut kolmena vuonna mättötohtoria, mutta läski merkkiin ei vaadittukaan kuin viimeisenä vuonna suoritettu tohtori. Nyt on haalareissa hihallinen täynnä jätskimerkkejä ja Läski yksisarvinen pääsi koristamaan mun reittä. Kauheeta ajatella, että noidenkin merkkien arvoksi on tullut joku 150€ yhteensä, mutta silti ne oli pakko saada. Huhhuh. Kaikkeen sitä ihminen haluaakin vähiä rahojaan laittaa. Kesken ei kuitenkaan voinut jättää, kun kerran olin keräilyn aloittanut.


Toisena Approna oli vuorossa Legendaarinen Hämeenkadun Appro. Tähänkin hullutukseen hurahdin jo pari vuotta sitten, kun aloin suorittamaan tuplatutkintoa, että voisin opintojeni aikana kerätä kaikki merkit. Tai kaikki mitä nyt normaaleilla ihmisillä on mahdollisuutena ilman, että työskentelee Approssa. Tänä vuonna mitään kiirettä ei ollut, kun 12 merkkiä saatiin suorittaa 6 paikassa 5 tunnissa. Kuitenkaan ongelmitta en selvinnyt vaan hukkasin suorituspassini jo kolmannessa paikassa ja luulin koko illan ilojen olleen siinä. Onneksi myös muut olivat hukkailleet passeja ja löysin uuden passin, jossa oli yksi leima enemmän kuin mitä olin itse juonut. Löydettiin myös toinenkin hukattu passi, mutta se jätettiin odottamaan onnekasta noutajaansa. Baarimikko ei suostunut ottamaan löydettyä passia tiskin taakse.




Mun löytämässäni passissa oli eri jatkopaikka, kuin mitä mun oikeessa passissa oli, joten vähän jännitti sekin, mutta ihanat ystävät pelasti ja toi mulle jopa kaksi jatkolippua mun alkuperäiseen jatkopaikkaan. Olin varautunut jatkoihin jo hiusten ysärikampauksella (josta on tullut tän kesän aikana mun lempparein kampaus) ja odotin innolla Anna Abreun näkemistä, vaikka en oikeen koskaan sen musiikkia ole kuunnellut. Uusin biisi, joka soi radiossa on kuitenkin hyvä ja tykkään sen musiikkivideostakin!


Kävi vielä lopulta niin, että Anna lopetti esiintymisen yhdeltä ja mulla ei mennyt busseja ennen neljää kotiin, niin menin moikkaamaan kavereita Fätäriinkin. Sielä oli menossa VarjoApprot ja kun saavuin alkoi Karrikoira ja joku muu esiintymään. Niistä en pahemmin välittänyt, mutta nyt olen kerännyt sarjaani myös varjo -merkin, joten eipähän enää onneksi tarvitse ensi vuonna Approilemaan lähteä. Huh!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Elisabeth - Lisbeth - Lissu - Kulta

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.




Tasan kuukausi sitten meille muutti uusi asukas. Aluksi sillä ei ollut nimeä, mutta pidin kissanristiäiset ja samalla Tupperware -kutsut ja niissä bileissä kisun nimi julkistettiin. Nimen keksi mun veljen vaimo. Lissu on kutsumanimi yleensä, mutta myös Elisabethiä ja Lisbethiä käytetään. Kulta on hellittelynimi. 

Kuten yllä olevista kuvista voi huomata niin Lissu ei ole mikään ihan tavallinen kissa. Lissulla on liikaa kynsiä. Lissu on sukua laivakissoille ja sen peukalo on ylikasvanut. Meillä asuukin nyt tyyppi, joka on aika peukut pystyssä! Lissu on suurien tassujensa vuoksi hieman kömpelö vielä, mutta onhan se vasta pentu. Se on syntynyt 30.05.2014 jos en nyt ihan väärin muista! Koulujen loppumisviikonloppuna kuitenkin...



Lissu kotiutui meille käytännössä katsoen heti. Se oppi päivässä käyttämään vessaa (kahdet pisut tuli sohvalle sanomalehtien päälle) ja muutenkin se tuntuu viihtyvän. Se ei pelännyt meitä ollenkaan ja jo ensimmäisenä iltana makoili meidän sylissä. Tosin silloin se näytti tykkäävän Mikasta enemmän, mutta kyllä me kaikki ollaan ihan tasavertaisesti kavereita nykyään. Lissu tuli meille maalta ja oli ennen muuttoa ulkokissa. Sisäkissaksi muuttamisesta se ei ole tuntunut välittävän. Toki se tykkää katsella ulos, mutta tuntuu, että se tykkää siitä enemmän sen vuoksi, että ikkunan välissä asustaa kärpänen. 

Lissun lempilelu oli aluksi mun villasukka ja vieläkin se meinaa vähän hyökkiä joskus varpaisiin ja käsiin. Kova opetus on käynnissä ettei niin saa tehdä. Lissu on todella ihmisläheinen ja on ainakin tähän mennessä tykännyt kaikista meillä vierailleista. Lapsistakin Lissu tykkää, niiden kanssa on mukava leikkiä. Lissua voi myös vähän vetää hännästä, se ei välitä. 


Toivotaan, että Lissu viihtyy meillä hyvin pitkään! Ollaan saatu siitä ainakin tosi kivan kaverin, vaikka joskus öisin villiintyessään se meitä valvottaakin.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Legoland kooste



Koska en selkeästi saa kirjoitettua tänne mitään niin lisään tänne törkeän pitkän videon Legolandiasta. Mua tolla videolla ei pahemmin näy, koska oon itse melkein koko ajan kameran takana, mutta Mika ja Anniina vilahtelee kuvissa sitäkin enemmän. 

(Jaana sullekkin voi selvitä videolta, että toin kyllä tuliaisen, mutta en oo muistanu tuoda sitä sulle!)