perjantai 30. maaliskuuta 2012

cut copy paste



Yleensä en suostu leikkelemään kuvia muuta kuin oikean valokuvan malliseksi, mutta nyt teen poikkeuksen, koska ympärillä oli sen verran sotkua. Tänään illalla tavoitteena on siivota oma kämppä (vaihteeksi). Kumma homma miten aina onnistunkin heittelemään kaikki vähän käytetyt vaatteet johonkin nurkkaan ja tyhjät pullot on todella vaikee palauttaa kauppaan.


Tänään tää pömppämaha kulki koskarissa pinkissä mekossa, jonka ostin Puolasta. Sukkahousut on tossa kuvassa jäänyt johonkin puolitiehen ton vyön kohdan sijasta, joten olen kuin mikäkin makkaramato, mutta ei anneta sen häiritä. Olen myös alkanut yrittää alkaa käveleen pikkuhiljaa korkkareilla. Ensimmäinen yritys jäi lyhyeen kun mulle tuli lähes heti päkiät kipeiksi. Olisi niin paljon helpompaa jos kadut olisi jo lakastu ettei tarvisi pelätä kiviin kaatumista. Löysin harmikseni myös legginsseistäni reiän, mutta se ei onneksi menoa haitannut.

torstai 29. maaliskuuta 2012

2BiZ



Ninni pisti mut kuuntelemaan tollasen vihabiisin tänään, joten jaetaan se muillekkin.

Eilen alkoi Koskarissa MiinusViirus ja sielähän sitä hulinaa taas riittää. Kaiken kukkuraksi koko mesta on vieläkin remontin alla, joten asiakkaat ovat aivan pallo hukassa. Muutama kolmoskerroksen liike on avannut tän viikon ajaksi Outlet myymälän Ahtojään torille eli Manhattania vastapäätä. Sielähän mekin Leimuskan kanssa ollaan. Huomenna mä olen Outlet myymälässä lähes koko päivän. Sieltä löytyy erinäisiä vaatteita 20€ joista osa on juhlamekkojakin. Muutamia värikkäitä ja paljon valkoisia mekkoja on myös superhalvalla myynnissä 40€ ja vähän vanhemmille naisille juhlamekkoja 59€.


Ite tänään heti töihin mennessä bongasin Leimuskan rekistä 2bizin paidan, jonka pomo joskus talvella heitti mun töissä päälle. Tykästyin siihen kovasti ja nyt hinta oli laskenut 89€:sta 20€ ja tänään mä hamstrasin nopeasti itselleni toiseksi viimeisen kappaleen siitä ja sain myytyä viimeisenkin kappaleen, kun esittelin tuotetta heti päälläni. Toi on kyllä aivan täydellinen työvaate. Se on tarpeeksi rento mun tyyliini, mutta samalla asiallinen. Uskon, että pomokin on mielissään, kun näkee mun päällä oman kaupan tuotteita.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Eilisen aiheena



Taas mulla ei ole käytettävissä mitään kuvitusta, mutta eilen illalla tuli taas aihe esille, jota todellakin inhoon. Tämä ihmisten tapa iskee todella syvälle ja saa mut aika kiukkuseksikin. Keskustelu lähti jostain pienestä maiskutuksesta liikkeelle, mutta jos muutaman kerran tai oikeestaan yhdenkin kerran maiskauttaa esimerkiksi purkkaa syödessä tai muuten niin useimmiten mua alkaa ärsyttää ja kutsun (enkä tosiaan ole ainut) mässytykseksi.

Mun kanssa samassa autossa kouluun kulkevat tytöt on jo oppineet, ettei kannata mässyttää mitään tai saa multa aika nopeesti vihasta kommenttia. Jännä juttu on kuitenkin se, että mulla on paljon miespuolisia ystäviä, jotka mun seurassa mässyttää aivan tahallaan ja ne haluaa saada mut vihaiseksi. Mistä ihmeestä voi tällänen johtua, että halutaan välttämättä ärsyttää toista. Enkä tosiaan nyt mieti sellaisia vastauksia, että rakkaudestakin se hevonenkin potkii. Vaan aivan normaalisti, mikä saa ihmisen tekemään jotain, vaikka tietää sen ärsyttävän toista? Voin kyllä ymmärtää ettei toinen henkilö tajua miksi jokin noinkin yksinkertainen asia voi ärsyttää, mutta jos mieluummin esimerkiksi vaihdan toiseen huoneeseen syömään kuin syön mässyttävän henkilön seurassa niin ei se ole enää ihan pientä ärsytystä.

Pystyn siis kohteliaisuussyistä olemaan samassa ruokapöydässä mässyttävien henkilöiden kanssa, mutta en voi luvata, että jos joudun olemaan viikon sellaisessa tilassa jossa joku mässyttää ettenkö räjähtäisi jo muutamassa päivässä. Tai sitten puran sen kiukkuni johonkin muuhun, mutta jonnekkin sen täytyy mennä.

En ymmärrä miksei ihmiset osaa syödä suu kiinni. Se on mielestäni kohteliasta (ainakin suomalaisessa kulttuurissa) ja kaiken lisäksi nätimpääkin. Kuka haluaa välttämättä päästellä sikamaisia ääniä syödessään. Olen pahoillani, koska varmasti loukkaan joitakin ihmisiä avautumisellani ja myönnän joskus itsekkin mässyttäväni, tosin ehdin tekemään sitä maksimissaan pari kertaa ja alan ärsyttämään itseänikin! Purkan syönti ei siis ole minun suosiossa, vaikka se hampaille hyväksi olisikin.

Olen myös vahingossa onnistunut opettamaan kummityttönikin ilmoittamaan useimmiten, ettei mässytys ole hienojen tyttöjen hommaa. Hups. Toivon, ettei mässytys tule rasittamaan häntä koskaan niin paljon kun mua, koska tälläisistä ärsytyksen kohteista ei ole muuta kuin haittaa. Onnistun aiheuttamaan mielipahaa niin itselleni kuin mässyttäville ihmisillekkin... mutta kaikista päällimmäisenä ongelmana on, että mitä tehdä jos poikaystävän äiti mässyttää?

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Fimo



Ihastuin yhden kavereini kaulakoruun ja innostuin tosissani, kun kuulin sen olevan itsetehty. Kaikista parasta on, että tästä Supreme -kaulakorusta löytyy myös valmistusohjeet yhdestä Joannan blogista.

Eli kun mä halusin alkaa myös itse korutehtailijaksi niin menin ensin nettiin Sinellin sivuille ja aloin pohtimaan värivaihtoehtoja, joita onkin aivan liikaa. Päädyin kuitenkin tilaamaan kimaltavaa harmaata ja helmiäisvalkoista. Yhden paketin hinta on 2,5€ ja ne on tosi riittoisia. 


Tota massaa pystyy muokkaamaan ihan kuin muovailuvahaa ja se kovetetaan uunissa 110 asteessa 30 minuuttia. Massa ei paisu uunissa, joten aika tarkkaakin jälkeä pystyy ihan kivasti tekemään!


Huomasin tossa noi paistettuani, että mun arviot kiinnityslenkeistä oli olleet vähän pieniä, joten seuraavalla kerralla vähän suurennetaan. Keksin myös, että kiinnityslenksukan tosta massasta pystyy kiinnittämään itse korun nurjalle puolelle niin ettei sen tarvitse tulla näkyviin kuten ylemmässä kuvassa, koska massa on aika jähmeetä ja pysyy hyvin muodossaan.


Kaikenmoisia väkerryksiä tuli tehtyä. Toi valkoinen massa on paljon taipuisampaa kuin harmaa ja onnistuinkin jo hajottamaan yhden harmaan hiiren hännän, kun se ei taipunutkaan niin hyvin kuin luulin.


Askartelin näillä myös veljen 6- ja 8-vuotiaiden lasten kanssa ja saatiin aikaiseksi kailenlaisia barbababoja ja lumiukkoja. Jostain syystä veljen tytön kenguru -kaulakorusta katkesi pää ensimmäisenä käyttökertana. Jotenkin tuntuu siltä, että toi valkoinen olisi kestävämpää sorttia kuin harmaa.


Itselleni tein ison avaimen, joka jo ensimmäisellä käyttökerralla keräsi muutamat kehut. Ostin siihen tiimarista ketjun. Hopean värinen ja kultainen askarteluketju maksaa n.3€ ja kultaista ainakin on paketissa 2m, josta saa ihan kivasti kolmeen kaulakoruun ketjut. Hopeista ketjua on paketissa vähän vähemmän, joten en saanut otettua kuin kahteen koruun vähän jopa liiankin lyhyet ketjut.


Tää oli ehdottomasti hauskaa askartelupuuhaa ja aijon tilata tota massaa lisääkin. Tilasin jo ekalla kerralla myös päällyslakan, mutta en ole muistanut käyttää sitä vielä ollenkaan. Ehkä sitten seuraavassa satsissa tai voi olla, että myöhemmin vielä päällystän avaimeni, jottei tarvisi pelätä sen katkeavan. Tähän mennessä se on kestänyt oikein hyvin mm. vauvan kiinni ottamisen.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kevät väsymys



Oon kivasti ottanut viikonlopun vapaata blogimaailmasta. Musta on tuntunut jo hetken aikaa siltä, ettei mulla ole mitään jaettavaa. Yksi askartelupostaus on tekemättä, mutta sen lisäksi pää kohisee tyhjyyttään. Hommaa vaikeuttaa myös se etten pysty kotikoneellani lisäämään youtube linkkejä. Ehkä kannattaisi pian hankkia uusi kone tai edes päivittää tää vanha.

Muutenkin kun viikot on menneet sairastellessa enemmän tai vähemmän niin tekemiset on jääneet makoiluun ja leffojen katseluun. Oon varmaan koko kevään aikana syönyt ainakin 4 antibioottikuuria ja perjantaina sain käydä hakemassa kipupiikkiä ja lihasrelaxantia pyllyyn, kun muuten jouduin kulkemaan kuin mikäkin yli 80-v. mummu selkäkipujeni kanssa. Voisko tulla kesä ja terveys?

Mutta huomenissa ilmestyy jotain oikeetakin tekstiä, kun tänään kerran kiinnostus on vieläkin aivan nollissa.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

I like it, like it.



Tänään oli koulussa just sellanen päivä kun tunsin itseni täysin juntiksi kulkiessani miesten hupparissa, joten kun kipaisin kotona ennen Henkalle kahville tuloa oli pakko vaihtaa eri kuteet niskaan. Mun olemuksesta ei kuitenkaan tullut yhtä kaunis kuin tosta säästä tänään, mutta näillä mennään. En ole jaksanut laittaa naamaani meikkiä varmaan viikkoon. Olen selkeesti huono nainen. Toivottavasti kuitenkin kunnostaudun taas kesän tullessa ja alan laittaan edes puuteria, kun toi kiiltävä otsa ei ole kauheen kaunista. Puolasta ostamia uusia huulipuniakin voisi myös alkaa testaamaan.


Koska oon ollut jo kaksi kokonaista päivää elävien kirjoissa ja flunssa tuntuu olevan täysin takana päin niin Henkalta aijon suunnata salille Pumppiin. En uskalla mihinkään kunnon hikijumppaan vielä mennä, kun toi hapenottokyky vähän reistailee perus rappusissakin ja hengästyn kuoliaaksi jo kahdessa kerroksessa. Eilen koitin myös tehdä siltaa, enkä pystynyt siihen perinteisellä tavalla joten käsilihastreeni todellakin odottaa!


Kaikista parasta tässä päivässä on kuitenkin ollut se, että kevättakki kelit on saapuneet! Kaupungilla pelkkä huppari päällä sai vielä kummaksuvia katseita (en sitten tiedä johtuiko se vain mun junttityylistä), joten ulkoiluun pääsi Onlyn todella vanha tekonahkatakki. Ton takin hupulle kävi vähän hassu juttu joskus kun se oli samassa muovipussissa pilaantuneiden omenoiden kanssa ja heitin pussin roskiin. En sitten muistanut ottaa huppua pois ja sen jälkeen pengoinkin roskiksia turhaan etsien huppuani. Vähän kyllä harmitti, kun joutui turhaan dyykkailemaankin, mutta onneksi toi takki on palvellut hyvin huputtomanakin. Toivottavasti tulee paljon lisää tälläsiä päiviä, ettei tarvitsisi enää ottaa talvitakkia matkaan!

Tumblr.com

tiistai 20. maaliskuuta 2012

ex "kasvissyöjä"

Kännykällä tekstin luominen on mielenkiitnoista, kun ainakaan Nokian E63 ei tue niin hyvin youtubea, että tänne pystyisi linkittään mitään musiikkia...

Tänään oli oikein hauskaa koulusta kotiin lähdettäessä, kun autossa oli käynnissä kunnon keskustelu lasagnesta. Mä siis en ole mikään kokenut lihan syöjä saatika kokkaaja, mutta en mä silti mikään tumpelokaan ole. Marianne jakoi neuvoja tehdä hyvä lasagne koska tänään oli mun kokkausvuoro.

Mutta eihän kasvissyöjä osaa tehdä liharuokaa!?

Oonhan mä tässä jo muutamat kerrat sen jauhelihakastikkeen pyöräyttäny, eikä lasagne ole sen paljo ihmeellisempää. Tällä kerralla sain vaan hiukan arvokkaampaa lihaa paistettavakseni kun mulle oltiin nostettu peuran jauheliha sulamaan. Itse olin ollut huono kokki, kun en tehnyt sitä itse aamulla. En vain tiennyt sen olevan pakkasessa. Tälläset pienet takaiskut ei kuitenkaa haitannut eikä sekään, että pari lasagnelevyä jäi käyttämättä, koska ruoka oli kuin olikin syötävää!


Mun kännykän kamerakin on surkea, mutta kai siitä jotain selviää... Kuumeen jäljiltä mussa taitaa olla jotain vikaa, koska otin koulussakin aivan normaalin annoksen ruokaa enkä jaksanut kaikkea ja sama kävi lasagnen kanssa. Nyt en vain luovuta vaan hetken tauon jälkeen taas toivottavasti maistuu.

Ps. Maha ei tule enää ollenkaan kipeäksi lihan syönnistä, en ole enää lihavammainen! Ja elämä on suunnattomasti helpompaa.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Rockmelt



Eipä ole taas hirveesti jaettavaa, kun viimeyön oon kärsinyt kuumeesta eikä olo ole ihan hyvä vieläkään, joten en lähtenyt tänään edes kouluun.

Kuitenkin pientä muutosta näin nettipuolella on tapahtunut... Eli jos on kyllästynyt vanhaan selaimeensa ja haluu testata jotain uutta niin mun veli suositteli toissapäivänä mua kokeilemaan Rockmelt nimistä selainta, jonka saa ladattua täältä. Se toimii vähän samalla tavalla kuin google chrome, mutta on enemmän facebook pohjainen. Itse en vielä pienellä testailullani osaa sanoa juuta enkä jaata. Ainut mikä tähän mennessä on alkanut ärsyttämään on se, että täytyy joka kerta kirjautua faceen ennen kuin pääsee selaimeen, mutta kai senkin jostain saisi automaattiseksi.

Jos jaksatte koittaa tota niin kertokaa toki teidänkin mielipiteitä!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Huuruissa



Miten voikin joskus auringon paiste ja täydellinen sää ärsyttää niin paljon? Tietenkin se ärsyttää silloin, kun joutuu itse makaamaan kotona kipeenä. Aamusta en meinannut edes uskaltaa avata verhoja, kun kaikki sano puhelimessa sään olevan aivan ihana. Jouduin kuitenkin nousemaan ylös ostamaan syötävää ja kohtaamaan tämän kauniin kelin.


Ulkona mittari näyttää +5 astetta, mutta mun sisällä on kiehunut koko viime yön. En ole edes viittinyt ottaa buranaa, koska oon jotenki aina ajatellut kuumeen menevän sitä nopeemmin ohi mitä paremmin sen vaan antaa tulla, kun eikö se ole periaatteessa kehon oma puolustusjärjestelmä? Mun normaalilämpö on jotain 35,6 ja tän koko päivän lämpö on huidellut vähän korkeemmalla, muttei ihan kuumerajoissakaan.


Ennen yhtä soittelin Ninnille, joka kärsi St. Patrick's dayn jälkeisistä tunnelmista. Se pyysi mua hoivaamaan sitä sen luokse, mutta päädyttiin siihen, että mä tarvitsen enemmän hoivaamista, että se tulee mun luo katteleen leffaa. Nordic-tv näytti tänään meille Bridget jones -elämäni sinkkuna samalla mussuttaen juustopullaa ja jäätelöä, jotka kiltisti suostuin meille hakemaan.




Olen yhä enemmän ja enemmän sitä mieltä, että soda stream on voittamaton kapistus. Oon tässä eilisen ja tän päivän aikana tehnyt itelleni varmaan 6 pullollista juotavaa. Nesteytys on tietenkin tärkeetä kun on kipeenä ja ilman tota kapistusta en olisi juonut varmaan paljo ollenkaan.


Leffan jälkeen vielä fiilisteltiin viime kesän kuvia, kun Ninnin mielestä me ei koskaan tehdä mitään erikoista. Mun mielestä se oli vain unohtanut auton takakontissa baariin menon ja muut hauskat jutut. Ensi kesäksi kuitenkin päätettiin pari pakollista hommaa, jotka täytyy tehdä, kunhan päästään Kihniöön lomailemaan samaan aikaan. Toi tyttö osaa kyllä parantaa ihmisen, koska vaikka lämpö ei normaaliin ole laskenut niin sen täällä hengailusta seurasi mulle paljon parempi olo! Ja huomenna jo pyrin pääsemään Ninnin kanssa pilateksteen keräämään itseäni henkiin...

lauantai 17. maaliskuuta 2012

vertaistuutori



Reissussa rähjääntyy, vai miten se oli? Mä sain eilen päälle taas antibioottikuurin, mutta se ei menoa haitannut, koska edessä oli tuutorikoulutus Virroilla. Marttisiin mentiin bussilla ja eilinen + tämä aamupäivä ollaan kierrelty erinäisiä rasteja tehden mitä hauskempia tehtäviä. Nyt me yli 100 Tamkilaista ollaan sitten ilmeisesti lähestulkoon valmiita tuutoreita odottaen innolla ensi syksyn hunajapalleroita. Aloittavia oppilaita ei saa kutsua pikkusiksi, joten niitä kutsutaan sitten muilla nimityksillä. Ite en ole myöskään ton hunajapalleron kauheen suuri kannattaja, et mulle ne on kai ykkösiä tai tuutoroitavia.

Jännä myös, että väsyttää vaikka mä olin yksi niistä harvoista, joka nukkui kunnon 8,5 tunnin unet viime yönä. Tosin mun väsymys voi johtua lääkityksestäkin, mutta kyllä tuli huomattua ettei tuutorointi ole mitään ihan helppoa hommaa.. Kaikenlaista täytyy tietää ja täytyy mm. osata tehdä biisin sanoja. Ohessa video osasta meidän ryhmän sanoituksia:



Tuutorit tunnetaan yleisesti kovimpina bilettäjinä, mutta tänään ei lähdetä myöskään minnekkään. Nyt on aika lepuuttaa mieltä ja kehoa, mutta ensin täytyy tsekata opiskelijantampere.fi sivut ja mennä ehdotteleen lisää opiskelijaetu paikkoja. Niitä kun ei koskaan voi olla liikaa.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Dry your hair again



Taas se kuivashampoo on ollut loppu jo iät ja ajat, enkä ole löytänyt lemppariani Fudgea mistään kaupoista, joten päädyin juoksemaan Stockalle hakemaan jotain pika-apua. Mun hiukset vetää nykyään alle päivässä ihan likasiksi, joten alan ehdottomasti taas kantamaan jotain kuivashampoota repussani.




Testiin pääsi Klippoteketin kuivashampoo, joka maksoi huomat 5,2€. Pieni söpö vaaleenpunanen ilmestys näyttää juurikin siltä mitä se on. Hintakin kertoi jo, ettei se voi toimia hirveen hyvin ja niin se on. Tuote tuoksuu aika voimakkaasti, mutta hajuallergikkona vielä juuri ja juuri sen kestän. Valkosia länttejä jää päähän helposti, etten ainakaan tummahiuksisille viitsi suositella. Kai tuo paremman puutteessa menee, onneksi purkki ei ole iso ja vähän on etukäteen sellaset fiilikset, että toi korkki saattais valskatakkin.

Jälkeen kuvaa ei nyt ole, mutta olihan se parempi kuin toi ennen, mutta ei niin hyvä kuin Fudgella. Mun täytyy ilmeisesti alkaa hamstraamaan sitä jostain nettikaupasta.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Äkkipikaa heipat



Tää tyttö on taas bilemeiningeissä ja musta tuntuu, että Pistot on joka viikko, mutta kai nää kuukaudet vaan hurisee silmissä ohi. Kevät on käsillä ja kouluakaan ei ole enää jäljellä ku pari kuukautta.


Mutta sitä ennen meen Hennan kanssa Cafe Europaan kahvitteleen ja Ritikselle etkoileen, että aika kiirus loppupäivä luvassa, kun aikataulut on lähes minuuttitasoa.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Sorry mom



Ketä muuta ärsyttää, kun Facebookissa, joku kommentoi sun vanhaa kuvaa ja yhtäkkiä kaikki alkaa kommentoimaan siihen ja tykkään siitä, niin kuin se olisi uusi? Mä olen valmistunut about kaksi vuotta sitten ja nyt ihmiset on löytäneet facebookin ihmeellisestä maailmasta mun valmistujaiskuvan! Niitä pariakymmentä uutta tykkäystä katsellessani tuli mieleen, et voisin katsella mun muutkin valmistujaiskuvat.

Niitä etsiessäni löysin tekstin, jonka olen kirjottanut Tampereen Ammattiopiston opiskelijayhdistys TaQ:n pääkirjoitukseksi viimeisenä amisvuotenani. Toi teksti jotenkin mun mielestä sopi kuin nenä päähän tähän päivään, kun olen menossa "tutoroimaan" jatko-opintopäiville pääTamkille ja kertomaan toisen asteen opiskelijoille ammattikorkeakoulussa opiskelusta jos ne jotain sattuu kysymään. En selkeesti ole muuttanut vanhoja tapojani, vaikka äidille lupasinkin, etten enään lähtisi opiskelijayhdistystoimintaan. Noh, nyt olen Ikaalisissa Tamkon alaisen ika-klubin varapuheenjohtaja... Mutta lupauksen äidille aijon pitää vielä seuraavalla tavalla: En hanki Tamkon korttia, niin en voi ruveta mihinkään isompaan ja aikaa enemmän vievään hommaan.


Pääkirjoitus TaQ:n lehdestä 2010

Koulun aloitus ja lopetus

Olen ollut fanaattinen opiskelijatoiminta-aktiivi koko toisen asteen opiskelujeni ajan. Ensimmäisenä kouluvuotenani olin innokkaana Santalahdentiellä oppilaskuntatoiminnassa mukana ja joulukuussa 2006, kun TaQ:sta puhuttiin ensimmäistä kertaa olin paikalla suunnittelemassa. Mielessäni ei ollut silloin, että minusta tulisi tulevaisuudessa TaQ:n puheenjohtaja. Tuolloin 16-vuotiaana tunsi itsensä todella nuoreksi uudessa koulumaailmassa, vaikka eihän meillä päiväkoulussa opiskelevilla amiksilla ole kuin kolme tai neljä vuotta ikäeroa. Kuitenkin tämän koulun aikana kasvamme lapsista aikuisiksi. Nyt koulun seniorina olen kateellinen innokkaille ykkösluokkalaisille, jotka jaksavat istua koulussa. Itsellä kun ei ole ollut enää pitkään aikaan ammattipuolen tunteja.

Toivon syvästi, että koulumme yhteisen opiskelijayhdistyksen toiminta jatkuisi vielä monta vuotta. Suurin osa aktiivisista hallituslaisistamme valmistuu keväällä ja meidän tilalle tulee uudet toimijat. Tuntuu kuin antaisi oman lapsen hoitoon ensimmäistä kertaa! Oppilasyhdistyksen tehtävänä on tehdä koulusta parempi paikka opiskelijoille, huolehtia heidän eduistaan ja järjestää mukavaa oheistoimintaa. Valitettavasti pienen hallituksemme ongelmana on ollut, ettei suurin osa opiskelijoistamme tiedä mikä TaQ on. Siksi tarvitsemmekin paljon uusia idearikkaita ihmisiä toimintaan, koska ilman toimintaa emme saa mainostustakaan ja tapahtumissamme ei ole ihmisiä. Minulla opiskelijayhdistyksessä toimimisesta on tullut osa elämäni perusrutiineista, joten en ole jaksanut panostaa asiaan enää tänävuonna tarpeeksi, mikä harmittaa näin jälkikäteen katsottuna. Joskus kuitenkin täytyy vain ajatella, että kyllä kaikki järjestyy ja jättää turha murehtiminen muille!

Sanotaan, että ne nuoret menevät amikseen, jotka tietävät mikä heistä tulee ”isona”. Minä en tiedä vieläkään, vaikka pukuompelijan opinnot ovat käytännössä katsoen takanapäin. Oppilaskuntatoiminnasta on tullut CV:ni luottamustoimet kohta pidemmäksi, kuin itse työpaikkojen kohta ja yhdessä työpaikassa sanottiinkin tästä syystä minun olevan liian pätevä toimistosihteerin sijaiseksi. Tuntuu hullulta, miten olemme jo liian päteviä työhön, vaikka emme ole edes amiksesta valmistuneet ja silti koulutamme itseämme vielä lisää. Tosin innokkaimmat työntekijät saavat varmasti töitä nyt lamankin aikana, kunhan jaksavat etsiä ja olla positiivisia. Työntekijöitä tarvitaan aina! Varsinkin tulevaisuudessa kun suuret ikäluokat eläköityvät. Amiksessa opiskelu on hyvää harjoitusta tulevaa työelämää varten. Meillä on paljon työssäoppimista, jota lukiolaiset eivät saa kokea, joten meillä on myös parhaat mahdollisuudet työllistyä nuorena ja saavuttaa haluttu korkeampi taso elämäämme heti koulun loputtua. Minä ainakin olen ylpeä siitä että olen amis.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Rumien kuvien päivä



En ehtinyt eilen kirjotteleen tänne ollenkaan, kun juoksin koko päivän ensin äidin perässä ja sitten veljen lasten kanssa. Oli kyllä ihan mahti vapaapäivä ja sain kaikkee aikaseksi, tein jopa muffinsseja! Olin jo heti aamusta aktiivisena ja luin kirjan loppuun, joka on ollut mulla kesken lähes vuoden ja tulin kotiin tekemään viimesiä silauksia ompelutöihin.


Isäkin halusi tunkea mukaan kun äidilla ja mulla oli kuvaussessiot kesken.

En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt miesten vaatteita niin pikku potkupuvusta oli hyvä aloittaa. Meni oikeestaan yks kokonainen päivä ton kaavojen väsäämiseen. Onneksi kaavoja ei tarvinnut alusta asti tehdä, vaan piirtelin ne mun pinkistä jumpinista. Kangasta kului n.2,5m, eli ei se hirveen kalliiksikaan tullut. Tosin toiki homma meinas jäädä roikkumaan niin kuin yleensä, mutta eilen otin itteeni niskasta kiinni ja sain tehtyä viimeiset ompeleet.


Tää toinen päivän piristyskuva on varmaan viikon vanha, mutta pakko silti lisätä, koska unohdin esitellä Puolan ostoksissani mun uudet arskat. Mun pleksit maksoi 5€ katukauppiaalta ja ne on aivan sairaan hyvät, koska pystyn käyttämään niitä mun silmälasien päällä.

Toivon, että jatkossa musta saatais vähän edustavampia kuvia ja sen + suuren muodomuutoskisan innoittamana lähden tästä pumppiin. Oikeesti pitäis vaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja käydä useemmin treenaamas, tekee oikein pahaa kattoo vuosi sitten otettuja kuvia, kun silloin olen vielä kehdannut kulkee shortseissa pitkin maita ja mantuna, josko sitä ehtis vielä kesäkuntoon?

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Dream come true



Ihan mahtava päivä tänään. Sain palkkion siitä, että annoin Ninnin punkata mun luona pari kuukautta.



Ei voi muuta sanoo ku, että KIITOKSIA! Sooda maistuu sairaan hyvälle ja osattiin jopa laittaa toi vehje toimintakuntoon. Ninni luki ohjekirjaa ja mä pelkäsin kaasupullon korkin irrotusta.

Lisäksi varasin äsken matkan syyslomaksi Äidille ja mulle Ateenaan. Käytettiin siihen Grouponin lentolippualennukset, jotka maksoi aikoinaan 29€ johon piti lisäksi maksaa verot yms, niin lentojen yhteishinnaksi tuli alle 145€. Katsoin halvimmat lennot Ateenaan Vertaa.fi:stä ja sielä ne oli yli 170, joten kyllä tässä muutama euro säästettiin. Niina nauro mulle myös hotellin valinnassa, koska en voinut ottaa vanhaa rakennusta, kun sielä saattaa kummitella. Nyt on kuitenkin Hotels.comin kautta 144€ hotellihuone varattu, joka sisältää aamiaisen. Ihanaa kun on taas jotain mitä odottaa. Niin juu ja sain vaihtopaikan Liettuasta, sinne meen sitten ensi vuoden alussa puoleksi vuodeksi.

Cocomilk



Kevättä alkaa oleen väkisinkin rinnassa, kun ilma on niin kaunis ja eilen satoi vettäkin (=räntää). Mä alan saamaan itseäni ylös sängyn pohjalta, eikä kurkkukaan ole niin kipeä kiitos eilisen jättimäisen jäätelöannoksen.



Tänään löysin maustehyllyltäni makupillejä, jotka olin vallan unohtanut. Olin tietenkin juonut jo parhaat maut ja jäljellä oli enää kaakao ja keksikerma. Olen ostanut noi pillit Australiasta ja ne oli silloin mun mielestä maailman hauskin keksintö ja toin niitä tuliaisiksi veljen lapsillekkin. Nyt olen sitä mieltä, että helpommin kaakaonsa kuitenkin saa ihan perus jauheesta.


Eli tänään tein kaakaoni pillin läpi. Lapsillehan näitä mainostetaan "taika pilleinä", koska maito ei välttämättä itsessään värjäänny ollenkaan kuin vasta pillin sisällä. Mulla on ollut paha tapa noiden kanssa, kun haluan joka siemauksessa olevan saman verran makua vetvoa sitä maitoa ton pillin sisällä ja puhallella kuplia. Todella aikuismaista käytöstä ja aikaa kuluu todella paljon enemmän kuin perus kaakaon sekoittamisessa.


Tosin mansikkamaidon vuoksi tollanen vaivannäkö ja pillistä juominen olisi sen arvoista. Miksei Suomessa myydä mansikkamaitoa tai sitä edes jauheena! En ole tajunnut katsoa nyt lähimaissa matkaillessani, että myydäänkö sielä. Heti seuraavalla ulkomaanreissulla mun täytyy mennä metsästämään mansikkamaitoa <3

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Nothing new



Mun lauantai on sujunut oikeestaan täysin samoissa merkeissä kuin perjantaikin. Eilen illalla mulla alkoi oleen kurkku kipee ja vaan makoilu kiinnostaa. Olen aika nätisti onnistunut perumaan kaiken mitä mun piti tehdä tänä viikonloppuna ja lukittautunut kotiin.

  

Eilen illalla huomasin Mariannen kaverin kynsilakkojen jääneen torstaina mun luo, enkä voinut vastustaa kiusausta testata Isadorin Graffiti kynsilakkaa. Olen tämän testikierroksen jälkeen aivan myyty. Lakka kuivuu silmissä ja muodostaa todella kivan vähän eläinkuosiin verrattavan pinnan. Tollanen musta lakka täytyy käydä hommaamassa myös itselle!


Mun kuvaajalla oli selkeesti omaa kivaa ja se kuvaili vaihteeksi kaikkea mitä sen eteen osui. Jotenki aina, kun antaa Topille kameran sinne ilmestyy vähintään 10 epämääräistä otosta aivan muusta kuin itse aiheesta. Tällä kertaa pelikuvat odoittautuivat kuitenkin ihan hauskoiksi, enkä joutunut poistamaan kaikki otoksia.


Illalla tavattiin Ninni, Niina ja Taina Ukko Nooassa. Mä koitin parantaa kurkkukipuani minttukaakaolla (kiitos tästä Topille, joka oli oikein antelias ja tarjosi sen mulle), mutta mun oloni ei tuntunut alkoholinkaan vaikutuksella paranevan, joten skippasin muiden mukaan yläaleen menon ja painuin suoraan kotiin. Yritin vielä katsella Supernaturalia, mutta nukkeja pelkäävänä vahanukkejakso yöllä katsottuna ei oikein inspannut, joten otin ja nukahdin oikeastaan samantien.

Tänä aamuna, kun Topi nukkui keskellä lattiaa patjalla yli myöhään katselin sen vahanukkejakson, joka ei päivänvalossa ollutkaan yhtään niin paha ja jatkoin varmaan 9 jakson verran. Mitä ihmettä on nämä tälläiset päivät kun mä oikeesti haluan olla kotona? Ei yhtään mun tapaista. Huomenna koitan ryhdistäytyä ja käydä vaikka pumpissa ja pyykkivuorokin on jo varattu. Onneksi on pidennetty viikonloppu (maanantaikin vapaa), muuten en saisi kämppääni järjestykseen koskaan!

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Oikea vapaapäivä



Tänään on juuri sellainen päivä, joka aloitetaan aamusta asti Supernatural maratonilla. Silloin kun Jussi vielä asui Tampereella meillä oli tapana katsella porukalla Supernaturalia järjestyksessä, mutta ollaan oltu varmaan parikin vuotta jo jämähtäneenä 5 tuotantokauden alkuun. Tänä aamuna kuitenkin oli hyvä tilaisuus verestää mustoja ja rakastua tohon sarjaan uudestaan!





Oikea tarkoitus tälle päivälle oli siivota kämppä läpikotaisin, mutta tämä telkkarin vahtaaminen on tainnut viedä voiton siltä, vaikka kyllä mä ehdin jo välissä käymään Nesteella kahvilla I-E:n ja Jussin kanssa ja hakemaan yhden paketin postistakin. Tunnin sisään saan vielä Topin seuraani illaksi. Toivotaan ettei se pahastu sotkuisesta kämpästä (varmaan jo tottunut siihen, et mun luona vallitsee pieni kaaos) ja tv:n vahtauksesta.

Eilisillasta haluaisin kommentoida sen verran, että olin todella positiivisesti yllättynyt Ilonassa olleesta livebändistä. Tosin Pauskin kanssa todettiin, että Australia on sekoittanut meidän päät, koska oltiin molemmat sitä mieltä, että se olisi ollut parempi jos paikalla olisi ollut vain mies ja kitara. Tuntui, että suurinosa ihmisistä innostui enemmän vasta levymusiikin alettua pauhaamaan, mutta me ei kauheen kauaa enää sen jälkeen viihdyttykään baarissa. Viimeinen biisi oli kuitenkin pakko reivata, koska meillä oli tällä viikollakin Backstreet boys -viikko koulumatkoilla.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Taas joku päivä



Se on naistenpävä. En taaskaan kauheesti välitä tollasista, mutta silti otin vähän nokkiini kun yks tyyppi mun facebookissa oli laittanut seinälleen:
"Sanon jo nyt kaikille teille vaginan omistaville, että ihan turha ruveta tänään pelaamaan sitä "naistenpäivä" -korttia ollenkaan. Aivan turha odottaa minkään valtakunnan erityiskohteluita. "Tänään on naistenpäivä, joten sun täytyy tehä sitä tai tätä" ja kaikki muu samanlainen ylimääräinen paskanjauhanta on aivan yhtä turhaa tänään kuin vuoden jokaisena muunakin päivänä."

Miesten mielestä varmasti todella hyvä teksti, mutta mulle tuli mieleen et onko tolla jätkällä joku vaginakateus tai jotain... Mä en onneksi toivonut mitään, enkä velvoittanut ketään keksimään mulle mitään "naistenpäivä" kivaa. Mä olen silti siitä onnellinen, että sain silti mun lempi kukkia! Tosin en keltää mieheltä vain äidiltä <3




Kukkien lisäksi kaveri Kajaanista astui mun ovesta sisään punkkaamaan yhdeksi yöksi skumppa ja viinipullo mukanaan. Tänään on tiedossa haalaribileet (jotka on muuttaneet Fatladysta Ilonaan) ja hauskan pitoa sekalaisella porukalla. Huomenna on onneksi vapaapäivä koulusta ja nyt on tehty kaikki tämän periodin tentit ja ruotsistakin pääsin läpi, joten syytäkin on juhlia!

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Shoppa Shoppa Shoppa



Mun pokkarin muistikortti ei ole suostunut vieläkään yhteistyöhön, joten joudun varmaan jättämään osan Puolan reissustani kertomatta täällä, mutta sitä ennen haluan esitellä löytöni. Yhdet harmaat farkut multa jäi kuvaamatta, mutta ne tullaan varmasti joskus näkeen ihan päällä jossain kuvissa...


Number uno on yks mun lemppari ostoksista! 10€ maksanut valkoinen talvitakki New Yorkerista. Toi kuva on otettu sielä sovituskopissa niin väri menee aika keltaiseen, mutta toi on ihana ja todella lämmin.


New Yorkerista myös 15€ LMFAO sufflaus kengät. Eräs herra kutsui mua pissaliisaksi kun kuljen pinkeissä housuissa ja nämä jalassa, mutta minkäs teet? Nämä kengät huusi mun nimee kaupassa ja vaikka ne on yhtä kokoa liian isot ja ei minkään laatuiset niin ne täytyi saada puhki käveltäviksi.


Tämä pinkki mekko oli paikallisesta pikkuputiikista Zakopanen keskustan alarinteestä samoin kun alla oleva sininen hame. Hameessa ei ole merkkiä ollenkaan, mutta mekossa lukee moda for you. Hinta molemmilla oli 59 ränkylää eli alle 15€. Molempien mukana tuli myös vyöt. Tosta ruskeesta mä tykkään, mutta musta vyö saa varmaan mennä kaapin perukoille pölyttymään.

Anteeksti hyvin huono kuvanlaatu!


Sain myös aivan ihanat ylipolven saappaat pilkkahinnalla. Nääkin on yhtä kokoa mulle liian isot, mutta mahtuupa ainakin villasukka sisään ettei varpaat jäädy. Hintaa jäi alennuksien jälkeen n.17€ ja alkuperäinen hinta lähenteli 70€. Oikein muikea ostos! Mun paksujen pohkeiden vuoksi en oo oikeestaan koskaan edes yrittänyt testata ylipolven saappaita, mutta nämä iski hyllystä heti silmään.


Yhden pikkukaupan myyjä sai mut ylipuhuttua ostamaan vielä korviksia kassalta. Sain 2 korvikset 3€:lla ja ostin noi koska mun mielestä yksi mun kaveri kaipaa selkeesti tollasia mansikkakorviksia. Kukkasten tilannettta en vielä tiedä minne ne päätyvät.



Alennuksesta osta 3 maksa 39 ränkylää (3,25€/kpl) sain varmaan 70PLN arvosta tavaraa. Eli ostin sulkapannan, koska tiedän kesällä taas rakastavani niitä ja käynnös sormuksen. Lisäksi ostin Ninnille riipuksen, mutta se varmaan jo roikkuu sen kaulassa. Zakopanesta paikallisesta pikkukojusta sammakkosormuksen alle 4€:lla. Jouduin maalaan molempien sormusten taustat läpinäkyvällä kynsilakalla, jotten nikkeliallergia pääsis yllättämään.


 Nämä korviksetkin oli myyjän yllyttämä ostos, enkä edes varmaan halua niitä. Jasu kuitenkin vähän lupaili ostavansa ne, mutta 1,5€:n hinnalla voisin nämä vaikka sille lahjoittaa. Ostin siis cache c cache -kaupasta ne harmaat farkut, jotka jo aiemmin mainitsin ja leopardipannan, mutta pannan onnistuin katkaisemaan jo Puolassa, kun koitin työntää liian paljon tavaraa mun reppuuni.


Laivalta lähti mukaan klipsi, jossa on kukkasia. Hinta taisi olla 1€. Ajattelin, että noi sopii hyvin yhteen mun lein kanssa, että kai niitä voisi joskus jossain naamiaisissa käyttää tai kesällä nutturan kanssa.


Innostuin yhdessä liikkeessa alennetuista huulipunista ja ostinkin 3kpl 3€:n punaa, lisäksi bongasin 1€:n luomivärejä, joten ajattelin testata niitä, vaikka tarvetta ei todellakaan olisi ollut. Kynsilakalle sentään löytyi tarvetta, koska mun kynnet lohkeili tosi pahasti koko reissun ajan enkä ollut muistanut ottaa ainuttakaan lakkaa mukaan. Sen hintaa en muista mutta ostin sen Krakovasta Lidlin kaltaisesta kaupasta.


Onkohan mulla muita kuin myyjien yllyttämiä tai rakkausostoksia? No silmälasikotelon hankin uusille pinkeille laseilleni, hinnastakaan ei ole mitään muistikuvaa, mutta noi huulirasvat! En ole löytänyt suomesta noita, ja hypin riemusta kun löysin paketin, jossa oli 4 eri makua. Ja todellakin haluan sanoa makua, koska noi maistuu juuri sille aineelle mitä kyljessä lukee. Mulla on ennestään Ausseista tuotu vanilja kokiksen makuinen ja nyt sain laajennettua valikoimaani ja hamstrattua vielä toisen lemppariani.


1,5€:lla ostin Zakopanen pikkukojusta pari pantaa. Olen monesti salilla käydessäni miettinyt, että tosi monilla on kivoja hikipantoja ja nyt ajattelin hankkia sellaisen myös itselleni. Harmi vaan, että tykkään käyttää noita muutenkin niin en tiedä raaskinko laittaakkaan niitä salille. Ehkä uhraan mustan salikäyttöön, koska se on muutenkin huonompaa materiaalia...

Näiden kaikkien lisäksi ostelin vielä muutamia juttuja tuliaisiksi, mutta niitä en alkanut kuvailemaan, koska niiden saajatkaan eivät ole nähneet niitä. Tosin tietenkin puolihuolimattomana niin kuin aina kuvailin pari sellaista juttua jo tännekkin muiden ostosten seassa, mutta se annettakoon anteeksi. Paljon en tuliaisia tuonut, joten ei kannata alkaa itkemään jos lukee tätä eikä arpaonni kolantanutkaan omaan nilkkaan.


Viimeisenä, mutta ehkä tämän tekstin tärkeimpänä osana ostin kaulakorun, joka mulle merkkaa jo ala-asteeltakin tunnettuja sanoja Best Friends Forever. Ajattelin jo, että olen menettäny cupcakeni, mutta kannattaako hyvää ystävyyttä heittää täysin hukkaan muutaman erimielisyyden vuoksi. Minä en halua riidellä ikuisesti jostain asiasta, jota ei edes itse aloitettu, joten olisin täysin valmis antaa menneiden olla ja katsoa tulevaan. Toivon, että tän korun ja yhteisten muistojen perusteella myös cupcake haluaisi olla taas mun ystäväni, vaikka olenkin aikamoinen rude hölösuu.