sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Rammstein



Eilen tuli seisottua kyllä hietsussa aikalailla. Menin Rock the Beachin alueelle kahden aikoihin ja puoli kolmelta olin jo lavan edessä, tosin toisessa rivissä odottamassa Rammsteinia. Senhän oli aika esiintyä siis vasta 21.30, joten aikaa ainakin oli odotella. Kuuntelin ensimmäistä kertaa Huoratronin transea tai mitä se nyt olikaan, joka ei oikeen uponnut tuola sitä päätähteä odotellessa. Ensimmäisenä lavalle, jonka edessä olin astui kotiteollisuus ja sain siinä vaiheessa myös Mirasta seuraa ettei yksin tarvinnut odotella. Kotiteollisuus lopetti settinsä sanoihin "menkää nyt kuunteleen oikeeta musiikkia" ja se kyllä sopi fiilikseen.

Sen jälkeen lavalle hyppäs Shikari ja sitäkään en ollut aikaisemmin kuunnellut. Ei iskenyt tämäkään. Tottakai kuitenkin kun oli ne hyvät paikat niin siinä piti silti pysyä. Harmi vain, että Shikarin fanit eivät olleetkaan ihan perus rockaajia vaan kunnon sekoboltsitanssijoita ja tukkahevareita yms kivaa. Shikarin soittajatkin oli jotenkin kreisejä, koska ne lähti yleisön päälle surffaamaan ja muuta mukavaa. Jännä, että vaikka se oli isoilla kylteillä kielletty niin julkimot voi silti tehdä mitä vaan. Noh, olen kai vähän "vanha vihainen mummo". Shikarin rumpari tuli sitten yhdessä vaiheessa ja heitti saavin yleisön käsien päälle juuri siinä meidän edessä ja siihen tuli tietenkin kauhee väenpaljous, kun kaikki fanit halusivat sitä koskea. Ei siis valittu paikkaamme ehkä parhaiten kun ei edes tiedetty bändiä. Siinä se sitten rummutteli hetken meidän pään päällä. Melkein alkoi pelottaan se väentungos meidän ympärillä.

Kun Shikarista selvittiin niin väki väheni. Meidän edessä olleet tukkajumalatkin häipyivät. Siis eturivi vapautui! Mehän ryykättiin siihen ja jäätiin onnellisena istuskellen odottamaan Danko Jonesin keikkaa. En tiennyt niiden setistä kun yhden biisin. Taisi olla Just a beautiful day jos oikein muistan. En siis ollut tehnyt taustatutkimustani kauheen hyvin ennen festareille menoa, koska olisihan tohonkin bändiin voinut etukäteen vähän paremmin tutustua! Laulajasta tuli mieleen yksi mun tuttu ja sen maneerit ja pitkät välispiikit vähä kyllästytti, mutta musiikki oli ihan mukavaa kuunneltavaa. Ei silti pääse mun kärkikastiin. Vähän melkein alkoi säälittäänkin, kun ne joutui esiintyyn ennen Rammsteinia ja tätä asiaa käsiteltiinkin niissä välispiikeissä säälipisteitä keräillen aika paljon. Ihan viihdyttävää oli kyllä. Danko Jonesin jälkeen sen lavan edessä ei enää mahtunut istumaan, kun oli muutaman muunkin idea jäädä siihen odottaan Rammsteinia. Paramore kuunneltiinkin sitten sieltä kaukaa, koitin sinnekkin zoomailla kamerallani, johon olen aivan rakastunut. Pitää vielä opetella käyttämään sitä paremmin ja löytää parhaat keikkakuvaus systeemit.

Sitten viimeinkin kello löi 21.30! Olin 7 tuntia ollut siinä samassa paikassa yhtä vessataukoa lukuunottamatta, milloin Mira vahti meidän reviiriä. Huh. Jaloissa tuntui ja aloin melkein epäileen ettei mun festarisaappaat olleetkaan paras vaihtoehto, mutta parempi ajatella, että sen vuoksi sielä ei alkanutkaan koko päivänä satamaan vaikka oltiinkin luvattu kaatosadetta, koska olin niin hyvin varautunut huonoon säähän! Rammstein aloitti yllättäen suht oikeeseen aikaan ja ei niin yllättäen teatraalisesti. Hienon aloituksen ja verhon takaa heijastuvien soittajien ihailun jälkeen verho edestä tippui ja kunnon lavashow alkoi. En kyllä usko, että mikään bändi ikinä voi tulla vetämään yhtä upeita esityksiä kuin rammstein! Vanhaakin juttua oli, mutta olin yllättynyt siitä miten paljon kaikkea uuttakin oli! Keikan koho kohtana oli ehdottomasti akustinen Mein Herz Brennt, jota en ollutkaan koskaan aikaisemmin jostain syystä kuullut tollasena versiona! (tämä kappale myös tämän päiväisenä youtube linkkauksena)

Ainut miinus mikä keikalla oli, oli se, että lava oli hitusen turhan korkeella. Tietenkin takana olleille se ei ollut niin paha juttu, mutta esimerkiksi kotiteollisuuden rumpalista näin vain päälaen. Olisi ollut ihan kiva, että lava olisi ollut vähän matalampi tai sitten lavan asettelu olisi ollut samaa luokkaa kuin Rammsteinin keikan aikana, eli että soittajat on jollain erillisellä korokkeella lavalla. Ainahan kuitenkin pitää valittaa! Sitten jottei tämä postaus olisi aivan kuvaton on tietenkin odotettavissa kauheeta kuvaoksennusta Rammsteinin keikalta. Tässä mun ottamat parhaat palat:






























ps. Käytiin tänään aamupäivällä brunssilla ravintola Kiilassa Mannerheimintiellä. Hintaa Brunssille oli 20€, mutta pöydässä oli vaikka mitä herkkuja, joten kyllä siitä tuon iloisesti maksoikin. Vedin massuni niin pinkeeksi kuin vain suinkin pystyin ja samalla sai juoruta tyttöjen juttujakin, joten päivä alkoi mainiosti!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Rockrock

Terve!

Tuntuu taas, että siitä olisi ikuisuus, kun olen yhtään mihinkään blogiin kirjottanut. Oikeestihan Namibiassa olin paljon pidempiäkin aikoja kirjoittamatta kuin nyt, mutta Suomessa on koko ajan sellanen fiilis ollut että hitto, kun ei oo kamera mukana ja että tästä haluisin kirjottaa jotain, joten ehkä täytyy oikeesti aloittaa virkistään vanhoja postaustapojani.

Juhannukseksi siis palasin rakkaaseen Suomeen ja Nummirockissa pööpöiltiin aamuun asti kolmen päivän verran. Sunnuntaina kerrankin olin jopa hyvässä hapessa ja sitten kierreltiinkin sukulaisia. Oli varmaan eksoottista halata ihmistä, joka ei ollut pessyt hampaita 4 päivään. Ei tullu otettua hammasharjaa festareille mukaan ja peseytymisen muutenkin hoidin järveen pulahtamalla. Aika äijä meininkiä. Tosin en tiedä kavereistä kävikö ne ees suihkus tai uimas ollenkaa. En edes halua tietää.

Ainut kuva musta festarivarustuksessa Nummessa (ketään ei varmaa kiinnosta tarkemmat tiedot asusta?)
Nummesta en jaksa tehdä mitään bändipostauksiakaan, koska katsoin keikoista mitä olin katselemassa vain osan enkä osaa sanoa bändeistä mitään, kun sillä ei oikeastaan ollut väliä, että mikä soi kunhan soi. Eläkeläisistä voin mainita sen verran että oli kovaa settiä, mutta sekin johtuu lähinnä yleisön sekopäisyydestä.

Huomenna festareilla käynti jatkuu! Olen maailman onnellisin nainen sielä luvatussa kaatosateessa, kun Rammstein nousee lavalle. Festarisaappaille on varmaan taas käyttöä! Pitää oikeesti miettiä, että mitä sinne uskaltaa pukea päälleen, kun lämpöä on luvattu yli +20, mutta vettä ku saavista kaatamalla. Sormet siis ristiin ettei niin kävisi!

Niin ja ostin myös tänään lipun Tampere Liveen. PMMP:n jäähyväiskiertueelta on pakko päästä näkemään edes yksi keikka! (oikeestihan menen sinne Cheekin vuoksi)

Aika musiikkipainoista tämä elämä periaatteessa siis. Oikeesti ei kuitenkaan. Eka viikko kotona olemista takana ja hirveesti olen yrittänyt nähdä ystäviäni, mutta meinaa muut kiireet painaa enemmän niskaan. Aloihin harjottelun uudessa työpaikassa heti maanantaina ja olen ainakin näin ekan viikon perusteella viihtynyt todella hyvin! Vielä 9 viikkoa harjottelua jäljellä (hyvin menee jos nyt jo laskee viikkoja kesän loppumiseen ja koulun alkuun?). Eilen äiti toimi mun hovikuskina kun lähdin parkanoon ompelemaan yhden morsion hääpukua. (Siitä koitan saada luvan julkaista kuvat häiden jälkeen) Ommellessa aika vierähti kivasti puoli 4 asti yöllä ja hovikuski sai mut taas aamulla kuskata töihin. Josko sitä sitten tämän illan ottaisi rennommin, että jaksaa huomenna leikkiä hevaria!



tiistai 18. kesäkuuta 2013

Penguin




Mekko, pitsishortsit ja vyö - joku ryysykauppa, Windhoek
Kengät - converse
Kengännauhat - Mr.Lace
Ray Sunit - Barcelonan rannalta
Korvikset - Post street Mall, Windhoek
Laukku - Legit
Käsikorut - Nomination, Luokkakoru, itse tehtyjä ja post street Mall, Windhoek
Pingviinit - Simon's Town, South Africa

Mikähän oli mun eilisen paras "asuste" näissä kuvissa?

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Table Mountain

Heipsis Kapkaupungista!

Tänään ollaan oltu kunnon turisteja ja kierretty hop on, hop off bussilla kaupunkia. Bussikyyti oli kyllä yllättävän halpa. Vain 150 Randia elikkä alle 15€. Sen kyydissä suunnattiin Pöytävuorille ja sielä olikin henkeä salpaavan kauniit maisemat. Samassa paikassa otetuista kuvista nappasin myös asukuvat.

Mekko saatu lahjaksi, kengät Jet, Laukku ja musta paita Legit, harmaasta paidasta en muista.

Aamulla mietittiin tuuleeko vuorella niin paljon, että jäädytään. Uskaltauduttiin silti reissulle mekot päällä. Toi mekko oli tänään viimeisellä matkallaan. Mun täytyy saada matkalaukusta vielä kaksi kiloa pois tavaraa ja tossa on pieni leikkausvirhe niin se saa nyt sitten jäädä tänne. Hyvin tarjettiin, vaikka vähän tuulikin. Ihan turhaan pelättiin, että täällä olisi +12 lämmintä, mikä täällä tosin olikin viimeviikolla. (en tiedä mikä tota kuvaa vaivaa, kun se on osittain heilahtanut ja se on jotenki kumman mallinenkin, mutta kelvatkoon!)


Jätin melkein kaikki kynsilakkani, jotka mukana oli hostellilla asuvan tytön hoiviin. Mukaan lähti vain musta kaviaarikynsikoristelujuttujen mukana tullut lakka, joka on ihan parasta, yhdellä vedolla jo saa täydellisen mustan värin. Niin ja ton vaaleen violetin lakanki säästin, jonka ostin Windhoekista. Oli kyllä aika täydellinen tausta kynsilakkojenki kuvailulle...


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä uudet kengät! Joo, niitä on tullut taas hamstrattua aika kivasti, mutta ainaki on mun tyylisiä! (myös siniset sukat, jotka vilkkuu kengistä on mun tyyliset :D) Meidän maailman fiksuin idea ennen Windhoekista lähtöö oli tekemässä viimehetken shoppailuja. Ostin itselleni matkalle maxihameen ja tollaset matalat kengät. Nyt on sitte ainaki "matkavaatetta" reissaamisen... pitää siis pukee miljoona kerrosta vaatetta päälle kun täältä lähetään keskiviikkona kohti Suomea.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Shoe"Fix"

Voi morjes!

Toi lupaamani viikonloppuna kengistä avautuminen meni vähän pitkälle, koska eräs ääliö pitkälettinen herra täällä hostellissa, lataili vaa netistä jotain ties mitä kaiket päivät ja yöt ja me muut vaan valitetaan kun netti ei toimi. Nyt sitten selvis siihenkin syy ja kun kyseinen herra sulki latauksensa latautu tännekkin kuvat yhdessä hujauksessa ja sain yhden portfolionki palautettua nettikurssille. Huh.

Sitten siihen mun alkuperäiseen valittamisen aiheeseen. Ostin rakkausjengät Jetistä joskus... öö, en muista koska, mutta asiasta myös täälläkin silloin mainitsin asukuvien yhteydessä. Niistä kengistä kuitenkin toisesta katkes korko kerran baarissa. Kaikki mun tanssityylin tietävät varmaan arvaavat, että miksi! No, en oikeesti ole varma syystä, mutta ei toi kauppa mitää kauheen laatutavaraa myy, joten se oli ihan arvattavissa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun multa irtosi korko kengistä. Enkä ees kaatunut. Olen kai tottunut pieneen horjahteluun tanssimisen yhteydessä...

Aikani panttasin kenkiä sänkyni alla ja mietin haluanko ne mukaan Suomeen ja korjautan ne vai heitänkö ne roskiin. Kuitenkin mun rakkaus edelleen oli vahva noita kenkiä kohtaa, joten päätin ne korjauttaa, vaikka se maksoikin melkein saman verran kuin kegät uutena. Vernhill Parkissa ShoeFixissä kummankin koron kiinnitys (ei se toinen irti ollut, mutta ei se hyvin kiinnikkään ollut) ja toisen kengän kärjen liimaus maksoi 140N$ eli alle 14€ ja he lupasivat laittaa viestiä, kun on valmista

Parin päivän päästä ihmettelin, kun ei viestiä alkanut kuulumaan ja kaupassa Vernhillillä käydessäni ajattelin myös poiketa kysymään mitä kengille kuuluu. Ne oli kai toivonut etten tulisikkaan. Korot oltiin kiinnitetty, mutta kengän kärkeä ei oltu liimattu, vaikka he itse väittivät, että antoivat liimauksen "kaupan päälle". Luulivat mua aivan tomppeliksi. Noh, siinä sain kengät matkaan ja mentiin syömään. Aloin siinä odottaessani tutkia kenkien kuntoa ja löysin tälläsen:

Toi valkonen viiru kengän pohjassa on mun korjauksen tulosta niiden "korjaukseen" älkää siitä välittäkö

Toiseen kenkään (se josta aiemmin oli korko irti) oli ilmestynyt kiva "tahra"! Toivoin hartaasti, että he voisivat sen putsata pois ja vein kengät takaisin, koska tosta kohtaa lähti jotain mustaa väriä mun käsiinikin, vähän niin kuin plankkia. Jollain märällä rätillä ne niitä pyyhki ja sanoivat, että toi menee pois, kunhan kengät kuivuu. Menin sitten takaisin ruokapaikkaan ja syötiin ja odoteltiin kenkien kuivumista. Kengät kuitenkin olivat syömisen päätteeksi täysin kuivat ja läntti oli siinä vieläkin.

Vein kengät takaisin ja räyhäsin minkä ehdin siitä miten ne oli pilanneet mun kengät, että heidän täytyisi tehdä niille jotain ja antaa mun rahat takaisin! Siinä oleva poika sanoi etteivät he voi rahoja palauttaa ja minä lupasin olla sielä niin kauan kun rahaa kassasta mun käteen tipahtaa. He näyttivät mulle eri väristä mustaa kangasta, jolla he sanoivat, että jäljen voi kauniisti peittää. Ilmoitin kankaan värinkin olevan eri ja he vain kohauttivat olkiaan sanoen, että se on musta. Värisokeita paskiaisia. Mä sanoin, että tekevät minkä parhaaksi näkevät, koska kengät on kuitenkin pilattu sielä. Lopputulos oli tämä:



En tiedä saako kuvista niin selkoa, mutta kuitenkin liima/plankki/mikälie kohta oltiin peitetty eri sävyisellä kankaalla (jopa miehet hostellilla huomas sävyeron!) eikä ton kankaan reunoja oltu päätelty mitenkään, jonka ne oli siihen päälle laittaneet.

Nämä kun näin rupesin itkemään. Mua kiukutti niin paljon, että yhdet mun lempikengistä oltiin tollee pilattu enkä ollut jaksanut odottaa, että voin ne Suomessa viedä osaavalle suutarille. Ilmoitin edelleen, että kengät ovat pilalla enkä voi niitä tuon näköisenä käyttää! Poika varmaan säikähti sitä, että aloin itkemään koska sen jälkeen se lupasi, että ne ostaa mulle uudet kengät jos löydän kaupasta tollaset samanlaiset tai samantyyliset. Menin sitten Jettiin etsimään. Ei ollut samanlaisia eikä oikein saman tyylisiäkään, joita olisin halunnut. Halusin vanhat kenkäni takaisin.

Menin takaisin ShoeFixiin ja ilmoitin, että samanlaisia ei ole enää myynnissä enkä halua mitään uusia sieltä. Sitä paitsi olisi tullut heille kalliimmaksi ostaa minulle uudet kengät, joita en oikeastaan edes halunnut kuin antaa rahat takaisin korjauksesta. Tämän kuultua kahden miehen kanssa tuli neuvottelemaan myös yksi naispuoleinen työntekijä Afrikaansiksi, mutta sen verran saksaa ymmärrän ja Arikaans on jotain sinne päin, että tajusin naisen sanovan, että antakaa nyt tuolle tytölle rahat ja vanhat kengät takaisin. En sitten tiedä pelkäsikö se, että pelotan kaikki asiakkaat, koska varmasti olin pelottanut jo muutaman pois, mutta sain rahani ja pilatut kenkäni takaisin. 

(paikalla oli muuten myös yksi toinen nainen, jonka kengät olivat kadonneet, miten kiva ylläri!)

Kotiin palattuani olin iloinen, että he eivät olleet liimanneet tuota jäätävän rumaa kangasplänttiä muuta kuin kengät pohjan väliin kiinni ja pystyinkin sen kynsisaksilla leikkaamaan irti. Siitä siis ylimmässä kuvassa näkynyt valkoisen viiru kengän pohjan vieressä. Ei auttanut kuin alkaa potkia hiekkaa, että se valkoinen väri peittyisi. Pimeellähän noita voi hyvin käyttää, kun tollanen virhe kengissä ei näy ja kyllä mä päivälläkin periaatteessa voin. Ärsyttää vain vieläkin suunnattomasti. Pitänee miettiä mitä Suomessa maksaisi ton korjaus. Siihen voisi tehdä jonkun remmin peittämään vikaa, mutta ei todellakaan tolla tavalla kuin mitä ShoeFixissä tehtiin vaan oikein ja kunnolla saman sävyisestä kankaasta tai sitten jostain aivan eri värisestä jos villeiksi aletaan. 

Ja mitä tästä opimme? Jo lapsena opitun hyvän tavan "itkin niin sain".

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Hippiletti

Heips!

Viikonloppuna pääsen avautuun tännekkin tämän päiväisestä kenkäfiaskosta jonka kävin läpi, mutta nyt esittelyssä on mun uusi hippiletti! Tällä kertaa en tuhlannut rahojani langan ostoa enempää, koska viimeksi kun otin Barcelonassa letin päähäni (sielä hintaa oli 20€) tutkin vähän, että miten se nainen sen mulle teki ja nyt osaan homman itse. Tämän nähdessään on varmaan taas parturi-kampaajani super tyytyväinen!

Voisin tässä pienen ilmaisen mainoksen myös antaa mun ystävälle Niinalle, joka pistää mun hiukset aina kuosiin. Niina toimii 11.6 lähtien Style by Heini Liikkeessä Tampereella Satakunnankatu 14:ssa. Kaikista parasta on kuitenkin, että tällä viikolla varatuista ajoista saa -20% alennuksen! Minä käytin tämän tarjouksen hyväkseni. Jos siis hiusten laittoa kaipaa kannattaa soittaa numeroon: 0443342910.
(Niinasta voi tykkäillä myös Facebookissa, tästä)

Hippiletti ja pupukorvis (ostin super suloisia korviksia, pitäisi kai ottaa koko setistä kuva)

Olisin taas ollut fiksu niin olisin ottanut kuvan myös itse tekovaiheesta, mutta jos joku sellaista kaipaa niin monesti tälläsen naruletin valmistusohjeet löytyy myös jostain ystävyysrannekoruista! Koitan kuitenkin omin sanoin selittää miten tuon päähäni kieputtelin...

Hommaan tarvitsin noin metrin verran lankaa. Lankoja mulla oli käytössä 3kpl oranssinbeigeä, 3kpl vaaleankeltaista ja 1kpl mustaa. Aloitukseen täytyy tehdä pätkä lettiä, jotta langat saa "jumiin" hiusten kanssa ja aloitukseen jätin myös pätkät jokaista lankaa kaksinkertaisena. En tiedä miten välttämätöntä se olisi, mutta ainakin toimi noin. Hiuksia otetaan letitykseen mukaan vain pieni tupsu. Lettiä ei tarvi tehdä kuin sentin verran ja sitten otetaan yksi lanka, jota aletaan pyörittämään hiusten ja muiden lankojen ympäri. Tällä tyylillä saa kivasti peitettyä lettiosuudenkin, mikäli ei halua sen jäävän näkyviin, vaikka siitä kohdasta tuleekin vähän paksumpi. Siinä sitten vain kieputellaan ja vaihdetaan välillä vain kieputettavaa lankaa ja jatketaan. mitään päättelyitä tai muita noissa langan värin vaihdossa ei tarvita. Lopuksi solmin vain narut keskenään. Katsotaan kauanko pysyy kiinni. Ja jos ei pysy voi sen aina korjata. 

HippiRokki Alisa on siis nyt valmis kesään ja Suomeen paluuseen! Enää tasan viikko aikaa, kun lähdetään Namibiasta ja vähän alta kaksi viikkoa niin olen kotona (tai jos tarkkoja ollaan Nummirockissa).

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Tarjolla pikselimössöä, olkaa hyvät!

Haluan ensiksi pyytää anteeksi näitä kuvia. Pitäisi varmaan kuvata valoisaan aikaan jos haluaa ja ehkä pyytää jotain muuta ottaa kuvan kuin tupla peili oma käsi kikkoja.

Ei kuitenkaan huolita niistä, kun halusin tulla vaan näyttämään meikitöntä pärstääni ja kivaa rusettikampausta! Löysin Saara Sarvaksen -blogin kautta kivan hiusbloggaajan, jonka sivulla kikkailtuani löysin ohjeet ihanaan pikkurusettiin. Se tehdään samalla tekniikalla kuin isot yleensä päälaella nököttävät rusetit, mutta se on paljon sievempi! Pitänee alkaa harjoittelemaan tuon tekoa paremminkin, koska toi voisi olla yksiin kesähäihin aika kiva kampaus, mutta mutta... Siis klikkailkaa Id rather hair you now -blogiin kurkkaamaan hiusjuttuja ja metsästään vaikkapa tänkin rusetin ohjetta, koska nyt en sitä itse jaksa sieltä kaivaa esiin. Hihii.

Zoom rusetti. Kaunista kuvanlaatua. 


Pitää varmaan keksiä jotain kehittävää tekemistä vielä täksi loppuillaksi, kun tunnun olevan hyperaktiivisella tuulella iltatentin jälkeen (käteen muuten sattuu kirjoittaminen ihan sairaasti!). Josko ensi kerralla sitten palaisin eetteriin ihan meikkiäkin naamassa, mutta ei sitä tälläisinä melkein kotipäivinä jaksa. 

Poltin muuten tuon pärstäni jo toistamiseen viimeviikon sunnuntaina ja nyt se alkaa oleen palautunut "normaaliin väriin" eli vähän melkein jopa yliruskeaksi. Muutkin ovat jo huomautelleet miten ruskettuneet kasvot mulla on. Pitänee muutenki koittaa saada vielä näiden viimesten parin viikon aikana täältä Namibiasta hyvät lähtövärit (ja ihosyövän alut) matkaan, kun Suomessakin on ollu niin hyvät helteet, enkä halua jäädä kakkoseksi värinvertailukisoissa.

Ja muuten näin lopuksi vinkkinä, että jos menette leffaan niin katsokaa ihmeessä ne elokuvat loppuun asti. Meille kävi niin, että käytiin kattomassa Hangover 3 ja koko sali tyhjeni heti lopputekstien alettua. On taas siis syy katsoa tuokin aivot narikkaan leffa uudestaan!