keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Viimeviikon kauneimmat maisemat

Oon katsellut auringonlaskua monellapuolella maapallolla, mutta missään ei mun mielestä ole ollut vielä niin kaunista kuin joskus meidän mökillä on. Tuli viimeviikolla vähän innostuttua nättien auringonlaskujen kanssa ja otin varmaan sata kuvaa tai enemmänkin. Yritin ottaa itelleni tietokoneeseen uutta taustakuvaa, mutta nyt kuvia on niin paljon etten osaa valita. En osannut valita tännekkään vaan paria kuvaa vaan niitä tuli valittua yli 20. Hups. Mulle voi antaa ehdotuksia, mikä noista olis paras taustakuvaksi!






















Tää kuva on otettu sisältä ja sen pilaa tyhmä rullaverhon naru, jota en huomannut aikaisemmin.


Viimeseen oli pakko lisätä oma mökkipärstäkin. Sen kuvan otti äiti ja muut olen itse ottanut. Näitä kuviahan ei ole muokattu muuten kuin suoristamalla horisontin jos kuvauskäsi ei ole ollut ihan vakaa. Aika mahtavat värit oli noin luonnostaan!

tiistai 20. toukokuuta 2014

Asua ja aamupalaa

Mekko, sukkahousut H&M, pitkähihainen Namibiasta, korkkarit DinSko, Hattu Oriflame, Laukku saatu Jaanalta <3

Mulla ei ole pahimmista hellekeleistä tietoakaan, kun olin eilenkin melkein koko päivän sisällä. Ulos lähdin kuitenkin, kun täytyi käydä koululla laittamassa oppari kirjoihin ja kansiin, että sen vois antaa myös opettajalle. Ihana työparini Anniina myös maksoi koko kansilystin. Onneksi meidän opettaja ei vaadi kalleimpia kansia, vaan sille saatiin tehdä halvimmat muovikannet. Oli muuten aika jänniä hetkiä, kun tota opparia täytyi kansiin laittaa. Ei jotenkin oltu henkisesti valmistauduttu, että koko homma tehdään itse ja jännitys oli suuri. Opettajan versiosta ei edes kauheen hyvä tullut, mutta pääasia on, että sivut pysyvät kansissa kiinni. Onneksi kirjaston edessä lämmityslaitteella oli ihan hyvät ohjeet kansien kiinnittämiseen. Lisäisin ohjeisiin vielä ettei kirjasta kannata pitää koko aikaa kiinni, niin kaikki sivut varmasti pääsevät valumaan liimapintaan kiinni. Anniinalla meinas sivut vähän lennellä, kun se ahkerana piti kirjaansa pystyssä koko lämmityksen ja jäähdytyksen ajan.

Mä halusin eilen pukea päälle lepardisukkikset ja niiden kaveriksi etsin mustaa. Kaapista löytyikin joskus hennesistä halvalla ostettu mekko, mutta se olikin aika lyhyt. Oon aika ilonen, että ymmärsin pukea alle myös shortsit niin vilautteluvaara pieneni huomattavasti. Pitkästä aikaa laitoin myös korot jalkaan, niitä pitäis taas alkaa käyttää useammin. Anniinan kommentti mun asusta oli, että sopisin mustat lesket -sarjaan. :D Hattu ja aurinkolasit varmaan kruunaa ton fiiliksen. Mun oli pakko saada uusi kesähattu, koska edellinen jäi rikkinäisenä Namibiaan. Nyt toivon tälle hattukaunokaiselle pitkää ikää.


Tänään tein itselleni herkkuaamupalan ja yllätyin itsekkin miten hyvää siitä tuli. Sekoitin turkkilaista jugurtttia, pakastimesta sulatettuja mansikoita ja vähän sokeria keskenään ja jättimäinen annos itsetehtyä mansikkajugurttia oli valmis! Oli kyllä niin hyvää, että tekis sitä mieli lisääkin, mutta värkkejä ei enää ole. Toi varmaan toimis myös ilman lisäsokeria, mutta mä kaipasin tänään makeeta. Ens kerralla voisin koittaa pakastemustikalla.

Nyt äiti tuli meille, täytyy kuulemma alkaa ikkunanpesuhommiin!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Harvinainen sunnuntaipostaus – leivontaa

Innostuin eilen Nelliinan sipulipiirakka reseptistä ja halusin äitienpäivän kunniaksi tehdä piirakkaa myös itse.

Tänään me ei päästy juhlimaan äitienpäivää, kun äidillä oli työvuoro, mutta me pidetään huomenna äiti-tytär aikaa, kun mennään mökille ja matkalla poiketaan uimaan Ikaalisten kylpylään. Matkaevääksi saadaankin ottaa sitten mun tänään leipomaa sipulipiirakkaa. Ohjeitahan mä en osaa noudattaa, joten piirakasta tulikin sitten aivan erilainen, ku Nelliinalla. Todella hyvää kuitenkin varsinkin lämpösenä!


Pohja:
150g margariinia
1dl kaurahiutaleita
2,5dl vehnäjauhoja
3rkl vettä

Täyte:
6 pientä sipulia
1/4 purkkia maissia
1/2 paketillista fetaa
2 purkkia kermaviiliä
2 kananmunaa
mausteita ja juustoraastetta oman maun mukaan, itse laitoin vähän suolaa, sipulirouhetta ja valkopippuria

Sipulit pilkotaan ja laitetaan voinokareen kanssa pannulle hautumaan. Pidin levyä ykkösellä ja sipulit saivat muhia n.10 min kannen alla. Sipulien hauduttua pehmeiksi laitoin niiden päälle sokeria, valkosipulia ja valkopippuria. Lisäsin lämpöä ja annoin niiden vielä lämmetä ja ottaa väriä kunnolla.

Sillä välin kun sipulit oli hautumassa tein pohjan eli mikrotin vähän voita ja sekoitin kaikki aineet keskenään. Testasin ekaa kertaa levittää pohjan leivinpaperin päälle, niin piirakan pystyi helpommin ottaan tarjolle muunlaiseen astiaan. Hyvin onnistui, tosin valmiin piirakan siirtämiseen alustalleen olisi kannattanut odottaa vähän kauemmin, että piirakka olis ollut kylmää niin olis homma mennyt vähän helpommin.

Täytteenkin teko on niinkin yksinkertaista, että kaikki aineet sekoitetaan keskenään. Karamellisoitujen sipulien kannattaa antaa vähän jäähtyä ennen kuin ne sekoittaa täytteen joukkoon, mutta en mä koskaan ainakaan jaksa kauaa odotella. Siitä vain sitten kaadetaan täytteen vuokaan pohjan päälle ja piirakka uuniin

Paista 200°C n.40min.

Piirakan teko on kyllä ihanan helppoa. Sekaan voi heittää mitä vaan ja aina tulee hyvää! Tosin tuhrautuhan tossakin aikaa varsinkin, kun sipulien kuoriminen ja pilkkominen ei ole mun lempihommaa. 

lauantai 10. toukokuuta 2014

Mansikoita, pingviinejä ja geeliä

En voinut viikolla vastustaa espanjalaisia mansikoita, joita oli S-kaupassa alessa. Yksi huonokin joukosta löytyi, eikä maku tietenkään ollut yhtä hyvä kuin kotimaisissa, mutta olihan ne nyt silti hyviä! Mä oon enemmän vadelma- kuin mansikka ihminen, mutta joskus tulee näemmä mansikan himokin.


Kotona ollessaan sitä ei oikeen mieti mitä päälleen laittaa. Mulla oli hyvin epätyylikkäät vaatteet päällä, kun Ninni tuli käymään teellä, enkä muutenkaan ollut jaksanut edes keittiönpöytää sekalaisista tavaroista siivota. Pöydällä siis paistettuja kananmunia, rusinoita, teejutskat, mansikat ja kaiken lisäksi vaaleanpunainen jatkojohto. Minkähän takia kaikenlaiset asiat aina kerääntyvät pöydille eivätkä mene omille paikoilleen?

Ninni nappas musta junttikuvankin teehetken lomassa. olin heittänyt lämmikkeekseni pingviiniyöpaidan normivaatteiden päälle. Tosin nekää vaatteet ei niin normit ollu, kun vaihdoin ahdistavan kiristävän mekon lempimekkooni, mikä ei sopinut ollenkaan mun sukkahousuihin ja villasukkiin ja onnellisena hengailin niissä kuteissa tajuamatta miten tyhmältä näytin ennen kuin tuli vieraita. Lasken vielä sen piikkiin, että oon ollut kipeenä. :D

Juntin Alisan teehetki. Tervetuloa vaan ystäväiseni kylään!

Eilen pistin uudet geelit kynsiini. Kynnet alko taas oleen niin heikot ja liuskottuvat, että oli melkeimpä pakko. Nyt viikonloppuna oon hommissa partiokisoissa ja ensi viikon kokonaisuudessaan aijon hengailla mökillä ja hommailla vähän asuntovaunun laittamista eteenpäin niin ei mun omat kynnet olisi sitä kestäneet. Nyt pitää vain toivoo, että geeli kestää homeenpoistoaineen ja muun. Pitää yrittää opetella käyttämään työhanskoja!


Josko siis rivien välistä pystyin kertomaan niin ensi viikon on blogi lomalla, kun minä mökkeilen. Äidin tabletilla en ainakaan aijo mitään postauksia enää tehdä, koska se oli niin ärsyttävää! Ensi viikolle tilaisin myös kauniin ilman, jotta saatais jotain muutakin kuin laiskottelua, kirjan lukemista ja saunomista aikaiseksi.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Asusta Daniels pulloon

Huomenta!

Olin eilen hyvin rohkea, kun uskaltauduin laittaan jalkaani maailman rumimmat vaaleanpunaiset sukkahousut. Niille ei hirveen paljo ole käyttökertoja tullut, mutta on ne talvella kalsareiden virkaa ajanu ihan hyvin. Eilenkin sitte sato vettäki nii mun suunnitelmat ulkona otetuista asukuvista meni vähän pieleen, mutta hyvin hämärän kuvauspaikan kuitenkin löysin kun noutoparkki oli ihan tyhjä.

Eilen piti juoksennella keskustaan viemään akkuporakoneen akkua uudelleen kennotettavaksi. Se jos mikä on törkeen kallista! Samalla hinnalla melkein sais uuden porakoneen, mutta isä halusi väkisin  kennottaa vanhan. Kai se sitten on vaan niin hyvä kone. Kävin myös Henkan kanssa siivillä. Siipiweikkojen siivet on kyllä parhaita! Harmi ettei niitä oikeen voi syödä usein. Oon koittanut muuttaa syömistapojani sen verran, että söisin aina tasaisin välein. Myös ruokien laadusta pitäis pitää huolta, mut jos nyt aluksi opettelen noi oikeet ruokailuvälit, vaikka aamupalaksi vedänkin jo puuroa ja päivälliseksi salaattia. Kaippa niihin terveellisiin elämäntapoihin vois tässä tottua. 

Sukkahousut, Kengät, Bandeau toppi H&M, Takki (ikivanha) Veromoda, Mekko Namibiasta JET

Terveellisistä elämäntavoista viskin juomiseen... Mulla on ollut pitkä projekti saada Jack Daniels pullo tyhjäksi. Ostin sen lentokentältä, kun palasin Afrikasta ja siitähän on nyt jo melkein vuosi. Viimeinkin sain homman valmiiksi eli pullon tyhjäksi, että pystyn sen täyttämään saippualla. Ajatuksena oli siis tehdä Daniels pullosta tiskiaineen säilytysjuttu. Onhan tollanen pullo nyt paljon hienompi, kun muovinen Fairypurnukka.



Toihan oli ihan törkeen helppo tehdä sen ku putsas tyhjän pullon ja lisäs siihen vaan viinankaatopään. Tiskiainetta ei tuukkaa sillai ihan liikaa niin ku yleensä, kun vähempikin riittää. Seuraavan vuoden projektina aijon tyhjentää Jack Daniels Honey pullon ja tehdä siitä vessaan saippuapumppupullo. Ensin täytyy vain etsiä sellanen juoma ja tyhjentää se. Sen pullon ei onneks (ehkä) tarvi olla ihan noin iso!

torstai 8. toukokuuta 2014

1. korjausyritys


Ostin Halpahallista ensihätään oranssinkeltaista tyveä parantamaan Biozellin colormaskin. Hintaa oli alle 8€. Multa kului noin puolipurkkia kun pistin ainetta kuiviin hiuksiin vain tyveen. Olisi varmaan tullut joku halpis hiusväri halvemmaksi, mutta en halunnut rasittaa hiuksiani näin pian värjäämisen jälkeen uudella värillä. 

Alkutilanne

Lopputulos (Miten hiukset voi olla jo likaiset, kun pesin ne illalla. Aamusuihkut kunniaan!)

Yritin ottaa kuvia mahdollisimman samalla valaistuksella, mutta ei se ihan onnistunut saman ikkunan ääressä ilta ja aamuavalossa. Kuitenkin tuloksena oli se, että väri hitusen muuttui tai ainakin vähän "soluttautui" tummempiin hiuksiini paremmin. Tyven oranssinkeltainen ei ole siis enää kai niin leveä kohta. Pidin väriä n. 20 min päässä, vaikka ohjeessa lukee ettei 5 min jälkeen väri tartu enää enempää. Toivoin kuitenkin hartaasti. Mä olen pettynyt tulokseen, koska jos olisin ostanut kalliimman KC colormaskin niin olen varma, että tulos olisi parempi. KC:n maskeja olen käyttänyt paljon ennenkin ja aina väri on ollut todella pigmenttinen varsinkin jos sen on laittanut suoraan kuivaan hiukseen.

Nyt varmaan kuitenkin voisin lopettaa tälläiset kikkailut ja pistää päähän oikeen värin, joka toivottavasti auttais. Ärsyttää. Tosin tästä saisi aika hyvän testin aikaiseksi jos kävisin ostamassa KC:n maskin vielä vertailukohteeksi, kun nyt niitä olen jo hehkuttanut. Saa nähdä joudunko pettymään, mutta luotto on kova! Onneksi en ole mitenkään herkkä hiusteni suhteen, ettei tule itku silmään jos tälläisiä mokia käy :D

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Alisa kävi Berliinissä

Oon opparini kanssa ja Tamkin matkailun blogiin lisäilly niin paljon perus turistikuvia Berliinistä, että enää en jaksa. Turistin täytyy itse näyttäytyä myös kuvissa ja mä ajattelin kertoa Berliinistä kuvieni perusteella, joissa itse esiinnyn. Ihme kyllä yksikään kuvista ei ole tällä kertaa mikään perus pönötys perus nähtävyyksien edessä. Yleensä harrastan sellasia, mutta parempi kai näin jälkikäteen huomata, että Berliinissä kaikki on niin suurta tai vastaavaa ettei mulle sielä tullut mieleenkään pyytää ketään ottaa mitään perus pönötyskuvia! Mahtavaa vaihtelua!


Ensimmäinen kuva kertoo kaiken mitä heti Saksaan päästyä täytyy tehdä. "Saksassa juodaan sitten kaljaa" on jäänyt lentäväksi lauseeksi ainakin mun suujun Topsukan ja mun roadtripin jälkeen ja sitä totellaan. Saksassa täytyy ensimmäisenä etsiä kaupasta tai jostain grilliltä käteensä kalja ja sitten vasta voi miettiä mitä muuta tekisi. Suosittelen myös döneriä! En oikeen Suomessa ole mikään suurin kebabin ystävä, mutta Saksassa sekin maistuu paremmalle. En tiedä mistä se johtuu, mutta näin on. Tällä kertaa en saanut parasta döneriä, mitä olen Berliinissä maistanut, mutta ehkä ensi kerralla!


Turistin tunnistaa kartoista. Mä olen reissuilla joku karttojen suurkuluttaja ja tykkäisin mielelläni jo etukäteen tutustua kohdepaikkani karttaan. Aina se ei onnistu ja silloin varsinkin ensimmäinen päivä menee aina kartta jossain taskussa mukana kulkien. En silti kävellessä ihan katso karttaa, koska tykkään opetella reitit ulkoa (mulla on suhteellisen hyvä kuvamuisti). Täytyy aina vain toivoa, että olen osannut lukea karttaa oikein päin. Berliinissä julkisen liikenteen aka metron ja junan kartta tuotti mulle aluksi tuskaa, kun en tajunnut mikä on maan pinnalla ja mikä ei, mutta siitäkin selvittiin vain yhdellä virhearvioinnilla!


Vandalismi on myös mukavaa! Tottakai kun käy jossain niinkin merkittävässä paikassa, kuin Berliinin muurilla täytyy sinne jättää myös oma jälkensä. Mä päätin kirjoittaa Nirvana -sanaan oman nimeni. Sen voi kuka vain käydä sieltä bongaamassa. Monet muutkin olivat jättäneet East Side Galleryyn oman puumerkkinsä, mutta kyllä sieltä silti hienoja teoksia niiden seastakin löytyy. Mitään kunnollista vandalismiä en siis suosittele kenellekkään!


Reissuilla voi koittaa myös edustaa. Tosin munkin edustuskuva menee vähän pilalle ja lapselliseksi, kun olen halunnut otattaa sen ison monivärisen yksisarvisen vieressä. Me kipaistiin Berliinin reissullamme ITB-messuilla, jotka on matkailualan suurimmat messut. Ne ei tosiaan ollut millään tavalla edes verrattavissa Suomen matkamessuihin! Tuola matkailu osataan ottaa oikeana bisneksenä eikä vain leikkinä, niin kuin Suomessa usein tunnutaan tekevän. Matkailu kuitenkin tuo paljon rahaa ja työpaikkoja, joten alkakaa ihmiset ottamaan se vakavasti. Nih! Jos nyt pääsen tästä kiukustani yli niin voisin kehua myös Berliinin WelcomeCardin alennusjuttuja, koska jos haluaa edustaa tai muuten vain käppäillä fiininä niin museothan ovat vallan mainioita paikkoja siihen. Berliinissä myydään matkakortteja, jotka käyvät kaikkeen julkiseen liikenteeseen kesustan alueella ja sen lisäksi siihen voi vielä ostaa laajennuksen, jolla pääsee "ilmaisena" kaikkiin museosaaren museoihin. Tämä tarjous täytyy käyttää hyväksi ensi kerralla Berliinissä!


Messuilla köyhä opiskelija paljastui, kun mulla oli mukana omat eväät. Niin huonolla budjetilla olin taas matkalla, ettei 4-5€ maksaminen mistään kämäsestä hodarista kiinnostanut. Maistiaisilla mentiin ja päälle vielä hostellin aamupalalta pöllitty omena. Tämäkin on vandalismiä, mitä tykkään harrastaa. Jotenkin on aina vain pakko ottaa aamupalalta mukaan joku hedelmä, jonka voi sitten nauttia välipalaksi. Hotelliaamiaisen jälkeen, kun monesti jää lounas kokonaan väliin niin pakkohan sitä kiireisen ihmisen on jotain syödä. Muuta kuin hodaria. Olisihan sielä messuilla kai parempaakin ruokaa myyty, mutta mä laskin mieluummin paremmaksi ruuaksi currywurstin ja kaljan, joita mentiin nauttimaan messupäivän jälkeen!


Kyllä niistä nähtävyyksistä voi ottaa kuvia ilman normi pönötystäkin! Voit vaikka istua junassa ja nähtävyys sattuu kivasti kohdalle ja siitä voi ottaa kuvan. Tosin kuvia ei ehdi ottaa hirveen montaa ja jos ensimmäisessä on tyhmä ilme niin luultavasti myös lopuissa, mitä luultavimmin myös heilahtaneissa kuvissa on tyhmä ilme. Aina ei voi voittaa, mutta joskus vois hymyillä ihan oikeesti leveästi. 


Ja jos ihan oikeasti leveästi voisi hymyillä niin aina kuvissa ei myöskään tarvitse tehdä idioottimaisen näköistä avaan suuni ja olen hyvin hyperiloinen tai hyvin kummallisen näköinen... No se siitä naamasta ja ilmeestä. Matkalla täytyy aina hankkia matkamuistoja. Me hankittiin matkamuistot sellasesta automaatista, johon tungettiin kolikoita ja sitten pyöritettiin kampea ja tuloksena oli kahden sentin kolikosta painautunut Berliinikuva. Kuvavaihtoehtoja oli neljä ja sen kuvan olisi fiksuna voinut myös valita pyörittelemällä kampea halutun kuvan kohdalle, mutta minä en sellasta tajunnut vaan otin sen minkä onni minulle soi. I love Berlinhän sieltä tuli.


Matkalla täytyy myös rentoutua ja jos joku ei tiedä niin varsinkin jos istutaan baarissa ja juodaan 4€ coctaileja tekee joskus mieli ottaa välikuolemaa. Saksassa alkoholin hinta on aika paljon halvempi, kuin Suomessa niin tulee turisteille helposti lieviä ylilyöntejä, koska viinaanhan muka on aina rahaa, vaikkei ruokaan olisikaan! (Ainakin opiskelijoilla tuntuu menevän usein näin) Mun lempparein rentoutusasento on yllä olevassa kuvassa näkyvä. Hyvin rentouttava, mutta ei tossa kehtaa kauaa kellistellä tai tulee heitetyksi ulos koko paikasta. Hetkenkin rentoutus kuitenkin auttaa! (Minä menin tona iltana nukkumaan ajoissa, vaikka tarkoitukseni oli lähteä baariin. Too much long island ice tea!)

Jotta en esiintyisi ihan jokaisessa kuvassa niin lopuksi halusin jakaa yhden mun lemppareimmista kuvista, jonka otin Berliinin muurilla. Suosittelen kyllä Berliiniä matkakohteena. Itse ainakin tykkään 

tiistai 6. toukokuuta 2014

Halpaa hiusten värjäystä



Ostin Venäjällä käydessäni itselleni tuliaisiksi pari halpaa hiusväriä. Ajattelin, että tokkopa noilla nyt tyven värjäisi. Ensimmäinen ongelma värjäystä aloittaessa tuli tietenkin siitä ettei noin pieni väripaketti sisältänyt sekoituspurkkia. Ei auttanut, kun heittää värit muovikippoon. Seuraavaksi en löytänyt vanhoja hiustenvärjäyssuteja. Onneksi sentään piikkikamman löysin muuten olisi mennyt hermot kokonaan värin levityksen kanssa. Sormilla vaan päähän, toivotaan parasta ja välillä kammataan. 


Lopputuloksesta voi kuitenkin olla montaa mieltä. Aloin jo värin vaikutusajan alkaessa pelkäämään, että saan oranssin tyven. Onneksi ihan niin pahasti ei kuitenkaan käynyt. Huonossa valaistuksessa väri saattaa näyttääkin hyvin lähelle mun tummanruskeeta hiusta, mutta mitä tapahtuukaan, kun kunnon luonnonvalo iskee! Tyvestä tuli sitten vähän kellertävän oranssihtavan ruskea. Väri mallikuvien perusteella näyttää lähinnä siltä vaaleimmalta ennen kuvalta. Mulla olisi vielä toinen eri merkkinen hiusväri, mutta en kyllä jaksa alkaa väriä värillä korjaamaan, koska siitä ei ainakaan seuraa muuta kuin katastrofi.

Ei se tyvi paljon alkuperäisestä hiirenharmaasta parantunut.
Kaippa tällä nyt hetken pärjää, mutta voi olla, että haluan mennä ostamaan jonkun ruskeaksi sävyttävän hoitoaineen. Nyt kun opintotuetkin tulivat voisi sellainen alle 10€ satsaus hoitoaineeseen olla poikaa, kun koskaan en muka sellasta raaski ostaa. Toivotaan seuraavalle värjäyskerralle parempaa onnea!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Lintubongausta ja lunta

Perjantaina ja lauantaina bongailtiin kurkia.

Kaverin perheellä on joka vuosi lintubongauskisa. Tietyn ajan sisällä täytyy bongailla lintuja ja kirjottaa niiden nimet ylös. En tiedä saako voittaja muuta kuin kunniaa, mutta mun mielestä toi on ihan hauska idea. Jos mä olisin viikonloppuna ollut mukana tollasessa kisassa olisin saanut vaikka kuinka paljon lintuja listalleni! Viikonlopun sää oli muuten aika mielenkiintoinen. Välillä paisto ja välillä satoi mitä vaan. Onneksi maa on jo niin lämmin ettei siihen lumi jää enää pitkäksi ajaksi makaamaan!

Oravaakin oli vaikea kuvailla aamulla, kun lumi"hiutaleet" oli niin suuria!

Tyttö liian suurten haalareiden sisällä. Asun omistajista ja ostopaikoista en kommentoi.

Viimeksi tähän aikaan vuodesta on satanut lunta maa valkoiseksi silloin, kun oon ollut 5v. Muistan, että musta on silloin otettu meidän pihassa kuva niin pakkohan se oli nytkin otattaa parit kuvat lumisateessa. Mä en tajua mitä tapahtui, mutta poikaystävä sai mut houkuteltua ilman ees kummempaa yrittämistä mukaan tarkistaan verhot ja siirtään rysää eilen aamulla. Minä en ole mikään suurempi kalastuksen ystävä ja hauet varsinkin on mun mielestäni pelottavia. Kalaa voin kyllä syödä jos joku on sen ensin järvestä hakenut ja mulle perannu valmiiksi. Ahvenienkin syönti on niin ärsyttävää, kun sielä on pikkusia ruotoja jokapaikassa! Yleensä poikaystävä on ihana ja perkaa mulle pyrstöt ja syö itse muut kohdat, missä on enemmän ruotoja. 

Minä pelokkaana tyttönä laitoin pelastusliivit. Mun mielestä kaikkien pitäisi käyttää niitä!

Järvelle mennessä sää oli todella kivan toukokuinen ja järvikin aivan tyyni

Tolla kalalla on ollut surkee säkä, kun se ei ole ihan mahtunut ulos rysästä

Saaliina oli tällä kerralla vain kasa särkiä. 

Tottakai, kun järvellä oltiin niin sää ei voinut pysyä tyynenä ja kauniina vaan alkoi sataan märkää lunta. hmph.

Harmaalokki vai kalalokki?

Mun mielestä on ainakin ihan hyvä, ettei kaloja tällä kerralla saatu. Oikein onnistunut reissu siis! Tai ne särjet, jotka saatiin heiteltiin paluumatkalla lokeille ruuaksi. Lokkeja tulikin oikein iso parvi herkuttelemaan buffetin antimilla. Toi ei tosiaan olis ollut lintupelkosen paikka! Siinä vaiheessa taas kun lähettiin pois hellitti myös sankka lumi/räntäsade, joka oli kastellut meidät aivan märiksi. Onneksi mulla oli ne haalarit päällä, niin alla olevat normivaatteet säilyivät kuivina.

Niitä lokkeja oli joka lajia!

Kuikka pariskunta

Kuovi

Lintubongarin ja kalastajan hommat voisin jättää tohon yhden päivän kokemukseen, vaikka eilen vielä leikittelin mielessäni, että meidänkin perhe vois alottaa kyseisen harrastuksen. Tänään palaankin normaalimpaan arkeen ja vuorossa on hääpuvun korjausompelua. Toivottavasti saan jotain aikaiseksi!