Alisa kävi Berliinissä

Oon opparini kanssa ja Tamkin matkailun blogiin lisäilly niin paljon perus turistikuvia Berliinistä, että enää en jaksa. Turistin täytyy itse näyttäytyä myös kuvissa ja mä ajattelin kertoa Berliinistä kuvieni perusteella, joissa itse esiinnyn. Ihme kyllä yksikään kuvista ei ole tällä kertaa mikään perus pönötys perus nähtävyyksien edessä. Yleensä harrastan sellasia, mutta parempi kai näin jälkikäteen huomata, että Berliinissä kaikki on niin suurta tai vastaavaa ettei mulle sielä tullut mieleenkään pyytää ketään ottaa mitään perus pönötyskuvia! Mahtavaa vaihtelua!

Ensimmäinen kuva kertoo kaiken mitä heti Saksaan päästyä täytyy tehdä. "Saksassa juodaan sitten kaljaa" on jäänyt lentäväksi lauseeksi ainakin mun suujun Topsukan ja mun roadtripin jälkeen ja sitä totellaan. Saksassa täytyy ensimmäisenä etsiä kaupasta tai jostain grilliltä käteensä kalja ja sitten vasta voi miettiä mitä muuta tekisi. Suosittelen myös döneriä! En oikeen Suomessa ole mikään suurin kebabin ystävä, mutta Saksassa sekin maistuu paremmalle. En tiedä mistä se johtuu, mutta näin on. Tällä kertaa en saanut parasta döneriä, mitä olen Berliinissä maistanut, mutta ehkä ensi kerralla!

Turistin tunnistaa kartoista. Mä olen reissuilla joku karttojen suurkuluttaja ja tykkäisin mielelläni jo etukäteen tutustua kohdepaikkani karttaan. Aina se ei onnistu ja silloin varsinkin ensimmäinen päivä menee aina kartta jossain taskussa mukana kulkien. En silti kävellessä ihan katso karttaa, koska tykkään opetella reitit ulkoa (mulla on suhteellisen hyvä kuvamuisti). Täytyy aina vain toivoa, että olen osannut lukea karttaa oikein päin. Berliinissä julkisen liikenteen aka metron ja junan kartta tuotti mulle aluksi tuskaa, kun en tajunnut mikä on maan pinnalla ja mikä ei, mutta siitäkin selvittiin vain yhdellä virhearvioinnilla!

Vandalismi on myös mukavaa! Tottakai kun käy jossain niinkin merkittävässä paikassa, kuin Berliinin muurilla täytyy sinne jättää myös oma jälkensä. Mä päätin kirjoittaa Nirvana -sanaan oman nimeni. Sen voi kuka vain käydä sieltä bongaamassa. Monet muutkin olivat jättäneet East Side Galleryyn oman puumerkkinsä, mutta kyllä sieltä silti hienoja teoksia niiden seastakin löytyy. Mitään kunnollista vandalismiä en siis suosittele kenellekkään!

Reissuilla voi koittaa myös edustaa. Tosin munkin edustuskuva menee vähän pilalle ja lapselliseksi, kun olen halunnut otattaa sen ison monivärisen yksisarvisen vieressä. Me kipaistiin Berliinin reissullamme ITB-messuilla, jotka on matkailualan suurimmat messut. Ne ei tosiaan ollut millään tavalla edes verrattavissa Suomen matkamessuihin! Tuola matkailu osataan ottaa oikeana bisneksenä eikä vain leikkinä, niin kuin Suomessa usein tunnutaan tekevän. Matkailu kuitenkin tuo paljon rahaa ja työpaikkoja, joten alkakaa ihmiset ottamaan se vakavasti. Nih! Jos nyt pääsen tästä kiukustani yli niin voisin kehua myös Berliinin WelcomeCardin alennusjuttuja, koska jos haluaa edustaa tai muuten vain käppäillä fiininä niin museothan ovat vallan mainioita paikkoja siihen. Berliinissä myydään matkakortteja, jotka käyvät kaikkeen julkiseen liikenteeseen kesustan alueella ja sen lisäksi siihen voi vielä ostaa laajennuksen, jolla pääsee "ilmaisena" kaikkiin museosaaren museoihin. Tämä tarjous täytyy käyttää hyväksi ensi kerralla Berliinissä!

Messuilla köyhä opiskelija paljastui, kun mulla oli mukana omat eväät. Niin huonolla budjetilla olin taas matkalla, ettei 4-5€ maksaminen mistään kämäsestä hodarista kiinnostanut. Maistiaisilla mentiin ja päälle vielä hostellin aamupalalta pöllitty omena. Tämäkin on vandalismiä, mitä tykkään harrastaa. Jotenkin on aina vain pakko ottaa aamupalalta mukaan joku hedelmä, jonka voi sitten nauttia välipalaksi. Hotelliaamiaisen jälkeen, kun monesti jää lounas kokonaan väliin niin pakkohan sitä kiireisen ihmisen on jotain syödä. Muuta kuin hodaria. Olisihan sielä messuilla kai parempaakin ruokaa myyty, mutta mä laskin mieluummin paremmaksi ruuaksi currywurstin ja kaljan, joita mentiin nauttimaan messupäivän jälkeen!

Kyllä niistä nähtävyyksistä voi ottaa kuvia ilman normi pönötystäkin! Voit vaikka istua junassa ja nähtävyys sattuu kivasti kohdalle ja siitä voi ottaa kuvan. Tosin kuvia ei ehdi ottaa hirveen montaa ja jos ensimmäisessä on tyhmä ilme niin luultavasti myös lopuissa, mitä luultavimmin myös heilahtaneissa kuvissa on tyhmä ilme. Aina ei voi voittaa, mutta joskus vois hymyillä ihan oikeesti leveästi. 

Ja jos ihan oikeasti leveästi voisi hymyillä niin aina kuvissa ei myöskään tarvitse tehdä idioottimaisen näköistä avaan suuni ja olen hyvin hyperiloinen tai hyvin kummallisen näköinen... No se siitä naamasta ja ilmeestä. Matkalla täytyy aina hankkia matkamuistoja. Me hankittiin matkamuistot sellasesta automaatista, johon tungettiin kolikoita ja sitten pyöritettiin kampea ja tuloksena oli kahden sentin kolikosta painautunut Berliinikuva. Kuvavaihtoehtoja oli neljä ja sen kuvan olisi fiksuna voinut myös valita pyörittelemällä kampea halutun kuvan kohdalle, mutta minä en sellasta tajunnut vaan otin sen minkä onni minulle soi. I love Berlinhän sieltä tuli.

Matkalla täytyy myös rentoutua ja jos joku ei tiedä niin varsinkin jos istutaan baarissa ja juodaan 4€ coctaileja tekee joskus mieli ottaa välikuolemaa. Saksassa alkoholin hinta on aika paljon halvempi, kuin Suomessa niin tulee turisteille helposti lieviä ylilyöntejä, koska viinaanhan muka on aina rahaa, vaikkei ruokaan olisikaan! (Ainakin opiskelijoilla tuntuu menevän usein näin) Mun lempparein rentoutusasento on yllä olevassa kuvassa näkyvä. Hyvin rentouttava, mutta ei tossa kehtaa kauaa kellistellä tai tulee heitetyksi ulos koko paikasta. Hetkenkin rentoutus kuitenkin auttaa! (Minä menin tona iltana nukkumaan ajoissa, vaikka tarkoitukseni oli lähteä baariin. Too much long island ice tea!)

Jotta en esiintyisi ihan jokaisessa kuvassa niin lopuksi halusin jakaa yhden mun lemppareimmista kuvista, jonka otin Berliinin muurilla. Suosittelen kyllä Berliiniä matkakohteena. Itse ainakin tykkään 

Matkamessut 2014

Hellurei!

Eilen illalla pääsin kotiin enkä millään meinannut saada aikaiseksi mentyä nukkumaan. Jännittävää sinällään, että reissussa olisin halunnut sammahtaa aina jo kympiltä. Taisi mennä uniaika ohi, kun mäkkärissä odottelin bussia saapuvaksi. Ennen Jordanian ihmeelliseen maailmaan sukeltamista oli kuitenkin ne matkamessut ja niistä voisin pari sanaa sanoa. TAMK maksoi meille liput Matkamessuille ja opiskelijaseminaariin, mutta matkoihin ei noin isolla koululla ollut varaa meitä sponssata.

Ennen messuja osallistuttiin opiskelijaseminaariin. Koko seminaarin ajan vähän ärsytti miten mm. työ- ja elinkeinoministeriöstä Nina Vesterinen paukutti miten matkailu on kasvava ala ja silti sen opetus esim TAMKissa lopetetaan. Tai oikeestaan laitetaan liiketalouden alle jonkinlaiseksi suuntautumisvaihtoehdoksi, mutta meikäläisiä Matkailun Restonomeja sieltä ei enää valmistua paria porukkaa enempää. Nyt toki jo matkailualalla työskentelee paljon väkeä, jotka eivät ole matkailusta koulutustaan saaneet, mutta olishan se ihan jees, että näinkin kasvavan alan omaan koulutukseen panostettaisiin. Koskahan se ministeriö ja muutenkin eduskunta huomaisi tämän virheen yhteiskunnassamme...

Olen pikku pingviinin kokoinen!

Tämän matkailualan kasvu vs. koulu avautumisen jälkeen voisin mainita muutamia asioita, jotka jäivät seminaarista mieleen. Oikeastaan näistä kaikki tuli Pasi Latvan suusta. Hän oli kyllä oikein hyvä puhumaan! Hänen sanojensa mukaan matkailu on hyvä ala, koska ihmiset lisääntyvät ja täten ihmisten määrä maailmassa kasvaa koko ajan, joten matkailukin kasvaa. Hän painotti matkailun olevan ala, jossa herkästi jää jumiin Suomeen lähettämään muita ihmisiä ulkomaille, mutta jos haluaa matkustaa täytyy markkinoida Suomea ulkomaalaisille ja saada Suomeen lisää matkailijoita. (kuulostaa ihan fiksulta)

Kaikki puhujan seminaarissa oli kovia puhumaan verkostoitumisesta ja Pasi Latvan mukaan tämä kannattaa aloittaa jo esimerkiksi käymällä opiskelijabileissä. Sieltähän niitä tuttuja löytyy ja lopulta kun ollaan työelämässä on aina tiedossa henkilö, joka on kyseiseltä alalta, jolta voi kysyä apua. Ihan hyvä periaate, jatkan siis tämän keväänkin vielä bileissä ravaamista (Pistot jäi heti väliin Jordanian loman vuoksi).

Työelämästä tulleet puhujat Anu Nylundin johdolla kannustivat aloittamaan "pohjalta" ja sieltä nousemaan ylöspäin. Anu kertoi päässeensä jonkinlaiseen johtotehtävään töihin, mutta ensimmäisenä päivänä kuulleensa lauseen "Kai sulla rätti pysyy kädessä?". Eli jokaisessa työtehtävässä tulee tuntea myös mitä alaiset tekevät. Kuitenkin puhujien urat tuntuivat olleet niin nousukiitoisia ja aika paljonkin onnella ja etenkin suhteilla pehmitetyiltä, että en usko oman urani kulkevan aivan saman suuntaisesti. Ehkä jään sinne pohjalle pitään sitä rättiä kädessä tai sitten mullakin käy hyvä tuuri. Ei voi tietää. Puhujat kuitenkin painottivat kokeilemaan monenmoisia hommia ja Karoliina Mansikkala sanoikin, että "Mitä laajempi näkökulma sinulla on tästä alasta sitä paremmin pärjäät". Näillä mennään! Mikä vain yhtään vakinaisempi työ tällä alalla valmistumisen jälkeen kelpaisi!

Pasi Latva kehotti myös tilaamaan jonkun lehden (en sitten tiedä oliko tuo messuilta maksettu mainos tai jotain, koska sielä oli paljon lehtien kaupustelijoita). Lehdistä kuitenkin voi oppia koko ajan jotain uutta. Mä kuitenkin paperilehtien sijasta kannatan melkein nettiä. Vaikka lehtiteollisuuttakin toki varmaan pitäisi tukea, mutta olen todella surkea lukemaan tilaamiani lehtiä, joten en tilaa. Jos vain jaksaa klikkailla ja lukea niin netistä voi mielestäni oppia enemmän kuin tilaamalla lehden. Esimerkiksi Facebookista löysin eilen linkin Iltalehden sivuille. Tuosta linkistä voi opiskella miten Tampereella ei pidä käyttäytyä.

 Itse matkamessuilla meillä meni varmaan ainakin 5 jos ei 6 tuntia aikaa. (Ei ihan ollut riittävä silloin ykkösluokalla se 2 tunnin kiertelyaika, kun tultiin luokan kanssa bussilla messuille.) Kyllä sieltä taas mainoksia ja kaikkea tuli napattua mukaan, vaikka ei pitänyt. Messut Suomessa on vain jotenkin vaisut, kun esittelijät eivät kauheesti tyrkytä itseään. Aika rauhassa sai kävellä jos ei itse pysähtynyt johonkin. Me tietenkin pysähdyttiin paljon täyttelemään arpakuponkeja, mutta eipä tainnut missään tärpätä.

Kuvautin toki itseni osana Olympiajoukkuetta.

Toki messuilla oli taas ihan hauskojakin juttuja! Aurinkomatkat oli laittanut pystyyn rantabaarin, mutta ylihinnoteltujen juomien vuoksi, minä en sellaiseen sortunut. Restel Hotelleilla sai kuvauttaa itsensä Olympiajoukkueen kanssa ja ne jakoi myös zero kolaa. Kaikki ruokamaistiaisjutut on tietenkin aivan parhaita! Muutamissa paikoissa sai pyöräyttää onnenpyörää ja minä voitinkin yhdessä kupongin ilmaiseen hodariin Soittoruokala Rymy-Eetussa Helsingissä. (Monet kaikista kupongeista oli voimassa maaliskuulle asti, joten ihan jees sinällään näin ei Helsingissä asuvalle) ja Finnmatkoilla oli erilainen ständi kuin yleensä. Heillä iso tila, jota videoitiin ja kun sinne meni seisomaan saattoi screenillä tulla viereen tanssimaan Bamse tai jotain muuta jännää. Me ei sinne menty ja olisin kyllä kaivannut vähän normaalimpaa ständiä. 

Ihan hyvät messut oli, mutta mieleen ei jäänyt mitään hirveän erikoista ja mahtavan upeeta. Odotan kyllä suuresti maaliskuussa olevia Berliinin matkamessuja, kun pääsee vertaamaan Pohjois Euroopan suurimpia messuja (joilla oli tänä vuonna muuten 67 000 kävijää) ITB Berlin messuihin, jotka ovat maailman isoimmat matkailupainotteiset messut!