tiistai 23. joulukuuta 2014

Alisan joulukuu

Kerrankin mulla on ollut kuvamateriaalia, mutta taas ei nettiä. Joulukuu on hujahtanut todella nopeasti näin melkein aattoon asti. On ollut muuttoa ja muuta hässäkkää ettei tässä ole edes pahemmin nettiä ehtinyt miettimään. Saatiin netti meille toimimaan vasta lauantaina, kun Mika hankki Elisa viihteen. Mä olisin toki halunnut vaan halvimman netin, mutta tää oli kuulemma parempi. Tiedä häntä, mutta tässä on kooste kuvina Alisan joulukuusta tähän mennessä:


Muutettiin omaan kotiin kuun vaihteessa. Muutto ei ollut mitekään helppo, kun ei heti suoraan päästy asumaan uuteen kotiin vaan raahattiin kamamme täällä yhteen huoneeseen ja toivottiin, että päästäis itse pian perässä. Me luultiin joutuvamme asumaan evakossa vähän pidempäänkin, mutta tän paikan entinen asukas sai kun saikin muutettua kamansa pois 30.11. Asuttiin siis "evakossa" yksi ainut päivä ja sekin omassa vanhassa kodissamme, joka oli sänkyä vaille tyhjä. Lissukka oli hoidossa kavereiden luona, niin sen ei tarvinnut tällästä riepottelua kestää.


En muista minä päivänä, mutta alkukuusta tai joskus mun hiukset katkesivat. Kuvasta näkee sivuprofiilia. Takaa paljon pidemmät kuin edestä. Kuva on otettu itsenäisyyspäivänä, kun meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Mokoman keikkaa. Se olikin myyty loppuun niin päädyttiin Nordiciin syömään maailman parasta ruisreinoa ja sieltä saatiin Ninni meille yökyläileen. Ensimmäiset vierailijat olivat edellisenä päivänä testaamassa meidän saunaa, vaikka koti olikin vielä silloinkin aivan vinksin vonksin.

Äiti toi mulle uuden takin Saksasta. 

14.12 vietettiin meidän perheen joulua mökillä. Vähän outo aika tietenkin, mutta heitin Äidin ja Isän lentokentälle 15pv. He lähtivät nauttimaan eteläisemmistä lämmöistä testaamalla asumista Fuengirolassa. Isän haaveena on aina ollut muuttaa talviksi Espanjaan ja nyt kun eläkeikä lähenee niin unelmista voisi alkaa tekeen totta. Saa nähdä miten tuo niille sopii. Itse menen Topsukan kanssa niitä moikkailemaan sinne tammikuun alussa. 


Ei ihme, että lapset on pelänneet pukkia, kun se on näyttänyt tolta! Pappa esitteli meille mummulassa pukin ulkonäköä ja pääsin itsekkin testaamaan hyvin vanhaa naamaria. Mummulassa ei päästä nyt tänä vuonna käymään jouluna ja se vähän harmittaa. Täytynee tehdä visiitti joskus välipäivinä tai ainakin heti uuden vuoden alussa! 


Saatiin vihdoinkin koti kuntoon ja 18.12 oli meillä luokkakavereiden kanssa pikkujoulut! Koristeltiin pipareita ja kuusi. Mä ja Krista oltiin ylläriksi ostettu lahjoja, muut syytti meitä siitä, kun ei oltu sovittu mitään sellasta, mutta mun mielestä oli kiva lahjoa vieraita. Ruokaa oli yllinkyllin ja jotain herkkuja on vieläkin meillä jääkaapissa, kun ei olla Mikan kanssa saatu ahdettua niin paljon makeeta napaamme. Ilta jatkui baariin ja sieltä taksilla kotiin. Ei tule halvaksi asua näin kaukana keskustasta. Onneksi en kauheen usein sielä bilettämässä käy.

Koristelin pikkujouluissa Harelle ja itelleni kynnet.


Viime viikonloppuna käytiin tekemässä Mikan vanhassa huoneessa joulusiivoa ja tänään töiden jälkeen otetaan Elisabeth matkaan ja lähdetään sinne joulunviettoon.

Rauhallista joulunaikaa kaikille! <3

perjantai 28. marraskuuta 2014

Pian se toivottavasti selviää.


Kyllä kaikkien tulisi voida edes siviilissä avioitua sitä halutessaan. Kirkon mielipide kyseiseen asiaan ei minua kiinnosta, kun en itse siihen laitokseen kuulu. Kuvan voi tehdä täällä

maanantai 24. marraskuuta 2014

Ylipolven villasukat

Sukkakuvauksien alussa kissa pyörähti salamana paikalle.

Olikohan se joulu 2009 vai 2008. En muista, mutta kauan siitä on. 

Jouluna tein pitkän villasukan, samalla olisi varmaan voinut tehdä villahousut, mutta halusin mieluummin sukat. Mulla jäätyy reidet aika nopeesti aina,  joten koin tarvetta ylipolven villasukille. Tarve ei ollut ilmeisesti kovin suuri, koska toinen sukka valmistui ja toinen jäi kaapin perukoille keskeneräisenä odottelemaan. Näin sattuu mun ymmärtääkseni aika monille sunnuntaineulojille. En ole itse ollut koskaan mikään paras, mutta en ihan huonokaan kyseisessä hommassa, mutta täydellisyyttä tavoittelu on näissä hommissa mulle tärkeetä. Koskaan sitä täydellistä ei ole vielä tullut, mutta aina oon kehittynyt!

Se jäi peseytymään mun varpaiden juureen.

En ole oikein koskaan osannut tehdä mitään lettiä neulomuksiini ja harjoittelin sukkaan letin tekoa serkun opastuksella. Se piirsi mulle kuvankin siitä, mutta kun muutama vuosi myöhemmin löysin vihon, missä ohje oli en ymmärtänyt siitä enää mitään. En ymmärtänyt netistä löytyvistäkään ohjeista mitään ja testasin ja aina meni väärin. Meni taas hermot koko sukkiin ja toisen sukan sääreen ei tullutkaan lettiä.

Tästäkin kului pari vuotta ja nyt löysin taas keskeneräisen sukan kaapin pohjalta, kun pakkailin tavaroitani. Innostuin ja kudoin sen loppuun. Lanka ei riittänyt ihan samanlaisen sukan vääntämiseen kuin ensimmäinen, mutta onhan nämä jo muutenkin letillä ja ilman aivan eriparia.

Kun lähdin pois kuvailemasta Lissu jäi vahtaamaan mua tämän näköisenä.
Mulle nykyinen ongelma näissä sukissa on niiden päätteleminen. Löysin myös toiset mun tekemät sukat, joita ei vaan koskaan ole päätelty. Oikeesti... Ei olis enää kauheen iso homma. Mä teen päättelyn yleensä virkkuukoukulla ja nyt en sattunut löytämään koukkua. Pitäisi varmaan taas ostaa uus tai sitten hankkia jostain parsinneula. Taas Oikeesti...! Ompelija, jolla ei ole parsinneulaa. Ehkä mä seuraavan viiden vuoden aikaa saan sukkani pääteltyä. Sitä ennen päästä roikkuva langan pätkä toimii mainiosti kissan leluna ja silti sukkia voi jo kotioloissa käyttää. (Ei tälläsiä varmaan missään muualla käytettäiskää)

Tajusi se onneksi lopulta vetää kiele takaisin suuhun... Ainakin melkein.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivä


Ohhoh!

Ei ole ainakaan ollut ihan rauhallinen tämä pyhäinpäivä. Kerrankin myös mulle koitui haittaa siitä, että kaupat ovat tosiaan pyhänä kiinni. Olin eilen illalla ompelemassa tekonahkaa ja multa loppui lanka kesken. Tavallinen lanka ei ole tarpeeksi kestävää sen ompeluun eikä edes kuljun kartanossa, jonne soitin, ollut myynnissä nahalle sopivaa lankaa. Hieman ärsytti. Onneksi asiasta ei kuitenkaan tullut sen suurempia ongelmia. Saan ensi viikolla saatettua hommani valmiiksi.

Muutenkaan tämä päivä ei ole ollut rauhallinen, kun puoli kasista asti olen ollut pystyssä ensin leikkomassa tuota tekonahkaa. Sitten päätettiin Mikan kanssa lähteä Ruovedelle vaihtamaan autoon talvirenkaita. Eipähän tarvi niistäkään murehtia. Paljon vielä tuntuu Tampereella ainakin olevan väkeä liikenteessä kesärenkailla, mutta kyllä nyt marraskuussa mun mielestä pitäis olla nastat tai kitkat alla.


Eihän se juokseminen Ruovedelle loppunut vaan ajeltiin vielä kiertoteitse takaisin Tampereelle ja tänään lähdetään vielä äidin kanssa rilluttelemaan! Mä halusin tänne itsestänikin kuvan, ku ostin viimeviikolla niin kivat keltaiset sukkahousut hennesistä, mutta eipä nuo kuvasta erotu ollenkaan. Valkoinen talon seinäkin näyttää keltaiselta. Kuvaaja (Mika) väitti, että kengätkin ovat kokonaan kuvassa, mutta ei ne ole. Onneksi ne on niin mustat ettei ne tuolta hämärästä maasta edes erotu. Olis pitänyt ottaa kuva silloin, kun auringon valoa vielä riitti. Takki on muuten itse joskus koulussa ommeltu. Vieläkin rakastan sitä paljon!

Nyt avaan äidin kanssa viinipullon ja siirryn vapaalle. Liikaa kuitenkaan ei sovi ottaa, kun huomenna meen taas töihin. Nykyään ei ole enää mihinkään koskaan aikaa, kun käy töissä. :D

lauantai 25. lokakuuta 2014

Vuosittaiset katkarapujuhlat

Ensimmäisenä juhlissa ihastelin kaunista jälkkäriskumppaa

Järjestettiin syyskuussa tyttöjen kanssa kolmatta kertaa rapujuhlat. Oikeita rapuja ei olla vielä uskallettu alkaa elävältä keittämään, mutta meillä onkin katkarapujuhlat! Ensimmäisenä pakko mainita, että kun yleensä minä olen ensimmäisenä paikalla odottelemassa muiden vieraiden saapumista niin tällä kerralla olin viimeinen! Oikeesti! Kiitos tästä rantatien ruuhkille.


Juhlat alkavat perinteisesti alku drinkseillä ja nämä juomat ovat perinteisesti olleet punaisia. Suuri suosikki on muumilimpparin, mansikkaliköörin ja kirkkaan viinan sekoitus. Nyt muuten kun alkoholin mainostusjutuissa aletaan mennä naurettavuuksiin niin en jaksa välittää mitä pullon kuvia blogiini pistän. Suosituksiakin saattaa tulla. Joskus meinasin vältellä alkoholin näkyvyyttä blogissa, mutta mitä suotta, kun en välttele sen näkyvyyttä omassa elämässänikään.

Mun juhla-asu: mekko, sukkahousut H&M, panta saatu Jaanalta, se on ihana <3


Aperitiivin juomisen yhteydessä söimme herkkutikkuja. HareKrishna olivat innostuneet tekemään tällä kertaa myös toisenlaisiakin tikkuja. Rypäle-juusto-kurkku-katkaraputikut olivat hyviä, mutta eivät ne tietenkään maussa voittaneet supersuosikkeja kotijuusto ja katkaraputikkuja. Toi voi kuulostaa kummalliselta, mutta makuyhdistelmä on tosi hyvä. Mikäli siis tykkää katkaravuista. 

Periaatteenahan meillä on siis, että yksi henkilö tekee yhden ruokalajin. Tälläkin kertaa HareKrishna päätti kokata yhdessä ja Marianne ja minä tehtiin erikseen ruokalajit.



Alkuruoka oli tällä kertaa mun tehtävänä. Päätin tehdä jonkinlaisen katkarapu "tahnan" josta tuli sitten enemmänkin ihan tuttavallisesti majoneesi. Pistin joukkoon yrttimaustettuja katkarapuja, päälläkin olevaa herneen versoa, kevytmajoneesiä ja curryä. Curryn ansiosta tästä ruuasta ei varmaan kukaan meistä olisi voinut päätellä syövänsä katkarapua. Toi maistui oikeastaan kanalta. Oon aika hyvä huijari. Tykkäsin mössöstä ainakin ite ja tarjoilin sitä vaalean leivän päällä. 



Kuten yleensä rapujuhlissa, otettiin meidänkin bileissä shotteja ruokalajien välissä. Shottina toimi sininen UFO ja se oli pahaa. Mä sain muutenkin hillitä tota juomapuolta, koska seuraavana päivänä oli töitä. Juomista rapujuhlissa ei kuitenkaan voi määräänsä enempää rajoittaa, kaikkea pitää maistaa ja jokaisen ruokalajin kanssa on eri juoma. Aperitiivin kanssa alkudrinksu ja oma viini, sitten alkuruokaviini oli tällä kertaa mun tuomaa Pearly bay kuplajuomaa ja pääruuan kanssa oli valkoviini ja jälkkäriviininkin vilautin jo ekassa kuvassa. Jokaiselle tytöllä meni siis periaatteessa alas pullo viiniä ja lisäksi muutakin. Sivistyneesti tietenkin.



Pääruuasta vastasi taas HareKrishna. Ruokana tarjoiltiin uunimunakasta, jossa oli herneitä, paprikaa ja tietenkin katkarapuja. Munakas oli todella hyvää ja olen tehnyt eri variaatioita siitä myös pari kertaa aamiaiseksi. Nam. Munakkaan kanssa oli vihreää salaattia, jossa oli tietenkin katkarapua. Ruokajuoman nimeä en muista, mutta alas sekin meni, vaikka en ole valkoviinien ystävä.



Jälkkäri oli Mariannen bravuuri. En tiedä onko se koskaan aikaisemmin tehnyt tuota, mutta se oli syntisen hyvää! Maailman parhaan suklaaherkun jakoi mun kanssa meidän kuokkavieras. Siitä näkeekin, että meidän katkarapubileet on hyvät bileet, kun sinne tuli kuokkijakin! Jälkkäriskumppakin oli hyvää, vaikka tuntui vähän oudolta juoda tollasta kimaltelevaa mönjää. 

Jälkkärin jälkeen ilta jatkui tytöillä baariin ja mut tultiin hakemaan kotiin nukkumaan. Olin jopa niin fiksu, että join kotona ennen nukkumaan menoa litran maitoa ja seuraava työpäiväkin sujui oikein hyvin. Muilla tytöillä ei tainnut mennä ihan samalla lailla :D Juhlat oli kuitenkin taas kerran onnistuneet ja haaveiltiin jo 5-v ja 10-v bileistä, joissa vois repästä jotenkin. Yhdet rapujuhlat nyt ainakin vielä menee samalla periaatteella kuin tähänkin asti. Aika monenlaiseen ruokaan noita katkarapuja voi laittaa, joten reseptit ei toivottavasti ainakaan vielä hetkeen lopu kesken!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kaiken maailman Approt

Vaikka oonkin jo opiskeluni AMK:ssa opiskellut niin tänä vuonna oli silti pari opiskelijatapahtumaa joihin halusin osallistua. Molemmat oli Approja, mutta toisistaan varsin erilaisia. Pääasia niissä kuitenkin oli se, että halusin suorittaa molemmista korkeimman tutkinnon.



Ensimmäisenä Syyskuussa oli NamiAppro. Mättötohtorin titteliä haviteltiin ja kierrettiin Annan ja sen poikaystävän kanssa. Meidän täytyi kiertää 14 Tampereen herkkupaikkaa. Onneksi parista sai ostettua myös mukaan herkkuja ettei ihan kaikkia tarvinnut syödä heti (mm. punnitse ja säästä ja karkkimeri). Tänäkään vuonna mun mielestä kaikki kuppilat eivät antaneet hyviä alennuksia Approilijoille vaan antoivat vaan 10-20% alea. Eniten mun mieleen oli paikat, jossa oli tehty erillinen Approtuote, joka oli helppo ja nopea syödä ja halvempi kuin muut tarjolla olevat herkut.




Ähky silti saatiin aikaiseksi ja kiitos ja ylistys sain myös Läski -merkin, jonka saamisen puolesta jännikin törkeesti. En ollut suorittanut kolmena vuonna mättötohtoria, mutta läski merkkiin ei vaadittukaan kuin viimeisenä vuonna suoritettu tohtori. Nyt on haalareissa hihallinen täynnä jätskimerkkejä ja Läski yksisarvinen pääsi koristamaan mun reittä. Kauheeta ajatella, että noidenkin merkkien arvoksi on tullut joku 150€ yhteensä, mutta silti ne oli pakko saada. Huhhuh. Kaikkeen sitä ihminen haluaakin vähiä rahojaan laittaa. Kesken ei kuitenkaan voinut jättää, kun kerran olin keräilyn aloittanut.


Toisena Approna oli vuorossa Legendaarinen Hämeenkadun Appro. Tähänkin hullutukseen hurahdin jo pari vuotta sitten, kun aloin suorittamaan tuplatutkintoa, että voisin opintojeni aikana kerätä kaikki merkit. Tai kaikki mitä nyt normaaleilla ihmisillä on mahdollisuutena ilman, että työskentelee Approssa. Tänä vuonna mitään kiirettä ei ollut, kun 12 merkkiä saatiin suorittaa 6 paikassa 5 tunnissa. Kuitenkaan ongelmitta en selvinnyt vaan hukkasin suorituspassini jo kolmannessa paikassa ja luulin koko illan ilojen olleen siinä. Onneksi myös muut olivat hukkailleet passeja ja löysin uuden passin, jossa oli yksi leima enemmän kuin mitä olin itse juonut. Löydettiin myös toinenkin hukattu passi, mutta se jätettiin odottamaan onnekasta noutajaansa. Baarimikko ei suostunut ottamaan löydettyä passia tiskin taakse.




Mun löytämässäni passissa oli eri jatkopaikka, kuin mitä mun oikeessa passissa oli, joten vähän jännitti sekin, mutta ihanat ystävät pelasti ja toi mulle jopa kaksi jatkolippua mun alkuperäiseen jatkopaikkaan. Olin varautunut jatkoihin jo hiusten ysärikampauksella (josta on tullut tän kesän aikana mun lempparein kampaus) ja odotin innolla Anna Abreun näkemistä, vaikka en oikeen koskaan sen musiikkia ole kuunnellut. Uusin biisi, joka soi radiossa on kuitenkin hyvä ja tykkään sen musiikkivideostakin!


Kävi vielä lopulta niin, että Anna lopetti esiintymisen yhdeltä ja mulla ei mennyt busseja ennen neljää kotiin, niin menin moikkaamaan kavereita Fätäriinkin. Sielä oli menossa VarjoApprot ja kun saavuin alkoi Karrikoira ja joku muu esiintymään. Niistä en pahemmin välittänyt, mutta nyt olen kerännyt sarjaani myös varjo -merkin, joten eipähän enää onneksi tarvitse ensi vuonna Approilemaan lähteä. Huh!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Elisabeth - Lisbeth - Lissu - Kulta

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.




Tasan kuukausi sitten meille muutti uusi asukas. Aluksi sillä ei ollut nimeä, mutta pidin kissanristiäiset ja samalla Tupperware -kutsut ja niissä bileissä kisun nimi julkistettiin. Nimen keksi mun veljen vaimo. Lissu on kutsumanimi yleensä, mutta myös Elisabethiä ja Lisbethiä käytetään. Kulta on hellittelynimi. 

Kuten yllä olevista kuvista voi huomata niin Lissu ei ole mikään ihan tavallinen kissa. Lissulla on liikaa kynsiä. Lissu on sukua laivakissoille ja sen peukalo on ylikasvanut. Meillä asuukin nyt tyyppi, joka on aika peukut pystyssä! Lissu on suurien tassujensa vuoksi hieman kömpelö vielä, mutta onhan se vasta pentu. Se on syntynyt 30.05.2014 jos en nyt ihan väärin muista! Koulujen loppumisviikonloppuna kuitenkin...



Lissu kotiutui meille käytännössä katsoen heti. Se oppi päivässä käyttämään vessaa (kahdet pisut tuli sohvalle sanomalehtien päälle) ja muutenkin se tuntuu viihtyvän. Se ei pelännyt meitä ollenkaan ja jo ensimmäisenä iltana makoili meidän sylissä. Tosin silloin se näytti tykkäävän Mikasta enemmän, mutta kyllä me kaikki ollaan ihan tasavertaisesti kavereita nykyään. Lissu tuli meille maalta ja oli ennen muuttoa ulkokissa. Sisäkissaksi muuttamisesta se ei ole tuntunut välittävän. Toki se tykkää katsella ulos, mutta tuntuu, että se tykkää siitä enemmän sen vuoksi, että ikkunan välissä asustaa kärpänen. 

Lissun lempilelu oli aluksi mun villasukka ja vieläkin se meinaa vähän hyökkiä joskus varpaisiin ja käsiin. Kova opetus on käynnissä ettei niin saa tehdä. Lissu on todella ihmisläheinen ja on ainakin tähän mennessä tykännyt kaikista meillä vierailleista. Lapsistakin Lissu tykkää, niiden kanssa on mukava leikkiä. Lissua voi myös vähän vetää hännästä, se ei välitä. 


Toivotaan, että Lissu viihtyy meillä hyvin pitkään! Ollaan saatu siitä ainakin tosi kivan kaverin, vaikka joskus öisin villiintyessään se meitä valvottaakin.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Legoland kooste



Koska en selkeästi saa kirjoitettua tänne mitään niin lisään tänne törkeän pitkän videon Legolandiasta. Mua tolla videolla ei pahemmin näy, koska oon itse melkein koko ajan kameran takana, mutta Mika ja Anniina vilahtelee kuvissa sitäkin enemmän. 

(Jaana sullekkin voi selvitä videolta, että toin kyllä tuliaisen, mutta en oo muistanu tuoda sitä sulle!)

perjantai 12. syyskuuta 2014

Häät ja venetsialaiset


Nyt on häistä taas sen verran aikaa, että uskalsin katsella niistä kuvia läpi. Mulla on aina heti kaikenlaisten tapahtumien jälkeen etten pysty käymään kuvasaldoani läpi, varsinkin kun yleensä olen aika ahkera kuvaaja. Kamera ottaa videoo melkein aina mun kuvatessa ja videot jaksan katsella, mutta kuvien kääntäminen ja huomaaminen, että monet niistä on heilahtaneita on kauheen rankkaa puuhaa. 

Nyt kuitenkin jaksoin katsella josko bileistä olis löytynyt jotain käyttökelpoisia kuvia. En toki jaksanut silti vieläkään kaikkia kääntää. Pitää tehdä se ennen seuraavaa Kihniön reissua, kun pitänee viedä kuvat myös onnelliselle avioparille.


Ainuttakaan yksittäistä kuvaa musta ei löytynyt, joten näin valaistakseni, että häissä olin kaason ominaisuudessa rajasin yhdestä yhteiskuvasta muut pois. Siinähän minä vedin oikein hyvällä ilmeellä. Toivon ettei kaikkien muidenkin kuvat näyttäneet tuolta. Hirveästi en ehtinyt itseeni panostamaan. Hiukset heitin ponnarille ja pyöräytettiin letti sen ympärille ja Koruna toimi Glitterin alesta ostetut sulkakorvikset. Ne oli olleet kuulemma hyvän näköiset, kun mä viipotin kiireissäni menemään. Mekonhan esittelin jo aikaisemmin täällä. Hyvin peitti bolero selkämakkarat :)


Hääjuhla itsessään meni mielestäni todella hyvin ja ilman suurempia kommelluksia. Todellisen suosion sai hääbingo ja todella monet vieraat yrittivät saada mm. kaasoja juoksemaan tai sitten he kävivät tallomassa morsiamen mekon päälle. Onneksi jätettiin mekkoon vähän laahusta! Mekon kanssa kuitenkin oli ongelmia, kun muoviluut eivät jaksaneetkaan kannatella pitkää aikaa morsiamen rintavarustusta. Onneksi oli olkaimet ensiapuna, mutta kyllä pisti silti ärsyttämään. Harmittaa morsiamen puolesta, että tarvitsi pelätä vilautteluvaaraa. Onneksi mukana oli kuitenkin villatakki, joten suurimmilta vilautteluriskeiltä selvittiin sen avulla ja päiväkin oli aika viileä, joten turhan kuumakaan villatakki päällä ei varmasti tullut. 

Hääleikit toimivat kyseisellä hääporukalla oikein hyvin. Jotain extraa juontoihin olisi toki saanut olla ja aikataulutusta olisi voinut miettiä paremmin, mutta fiiliksen mukaan mentiin. Kaikki leikit tuli leikitettyä, mitä ajateltiinkin eli ensimmäisenä tutustumisleikkiä ja sitten ilmapallojen poksauttelua, anoppien taistoa, kameran kierrätystä (yleensä tehdään paketilla, mutta me haluttiin pistää vieraat kuvaileen toisiaan). 

Ruuastakin on pakko mainita, että se oli todella hyvää. Possua en itse syönyt, kun en siitä oikein välitä, mutta rakastan kasvisgratiinia!! Jälkkäripöydän makaronsit olivat tosi herkkuja, mutta vaikka kaikilla bloggaajilla niistä on aina kuvia niin minä huonona bloggaajana pistin ne vaan onnessani poskeeni.


Hääillan kruunasi kaunis ilotulitus, josta saatiin nauttia musiikin kera. Sain siitä yllättävän hyviä kuviakin. Ulkona rappusilla värikkäät pilkut olivat ihania PartyLiten sähkökynttilöitä. Juhlapaikan pöytäkoristeina toimi muutenkin kaikenlaisia erilaisia PartyLiten kynttiläjuttuja, koska morsian niitä myy. Hyvin toimi, vaikka joka pöydässä olikin erilainen pöytäkoriste! Harmi etten tyhmänä ole niistäkään ottanut kuvia. Enkä edes hääkarkeista, jotka olivat lakupiippuja.

Illalla bileissä morsian hyvästeli vanhan sukunimensa ja lähetti sen kirjoittamansa pienen kirjeen kera taivaalle juhlaväen hurratessa. Sitten laulettiin karaokea ja kahdentoista jälkeen vanhukset (kuten me), lähdettiin nukkumaan ja nuoriso jäi vielä bilettämään.

perjantai 29. elokuuta 2014

Rasvasta mukavempiin juttuihin.


Eräänä päivänä tällä viikolla kävin lääkärissä, töissä ja laulamassa karaokea. Olin ihan tyytyväinen mm. asuuni. Tosin arvasin sen mustavalkoisen värityksen ja mustan pitkän hameen aiheuttavan sanomista mun kaverilta, että vaikutan kuuluvan yhteen heimoon. No, en antanut sen haitata vaan heitin jalkaan conssit viemään kyseistä vaikutelmaa pois. Ennen lääkäriä ostin hesestä marjamix fruitien ja se on törkeen hyvää. Tosin en osaa päättää mikä niistä mauista on parasta, koska kaikki on törkeen hyviä! Seuraavana alan testaileen smoothieita.


Mun "nahka" rotsi alkaa veteleen viimeisiään. Onhan se ollut mulla jo törkeen monta vuotta ja jo keväällä ajattelin ettei se tule syksyä näkemään, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että toi kulkee mun päällä vielä tän loppuvuodenkin. Pakkohan mun on sitä käyttää, kun ei oo muutakaan! Ensi keväänä täytyy kyllä ostaa uus ja heittää tää meneen sitten kun ilmat kylmenee niin paljon etten voi sitä enää käyttää. Ja joo, nyt mun on pakko pikkuhiljaa uskoa, että kesä alkaa oleen ohi, kun yölämpötilatkin on alkanu laskeen jo alle 10. byhyy.


Yllätyksekseni heitin rintaan myös korun. Ostin sen vähän aikaa sitten Carnival Skullsilta, koska mulla on samaa sarjaa Liisa ihmemaassa kaulakoru, jonka ostin second handina Barcelonasta. Toi sammakko on kyllä vähän kummallisempi ja huomasin miten ihmiset katso sitä päivän mittaan hiukan ihmeissään. Tykkäisin siitäkin enemmän kaulakoruna, mutta kaippa joskus voin kulkea sammakko rinnassakin.

Mä katselin äsken valokuvia, joita oli otettu mun laulaessa karaokea. Yhtäkkiä kiva paita muuttui ei niin kivaksi, kun näin taas selkäläskini. Täytynee alkaa kulkeen hupparissa. Onneks myös sotkin ton paidan töissä ranskisten rasvaan niin se onkin mitä luultavimmin pilalla. Harmi, koska tykkäsin siitä kovasti ja se on vielä tosi uuskin! Kuvista ei nyt näe, mutta siinä on hihat lepardikuvioista pitsiä. just my style. 

Eli vinkkejä rasvatahran poistoon trikoopaidasta saa antaa ja mä jatkan tota rasvan poistoa selästäni.


Sitten rasvasta mukavempiin juttuihin. Mulla on tämä viikonloppu vapaa töistä, mutta se ei tarkota etten tekisi "töitä". Eilen mun serkku meni naimisiin ja minä olen morsiamen toisena kaasona. Hommia riittää, kun tämä päivä järkkäillään juhlapaikkaa ja huomenna on bileet. Toivotaan, että kaikki menisi hyvin ja ettei huomenna sataisi! Eilen olin ekaa kertaa maistraatissa vihkimistilaisuudessa ja se jos mikä oli nopee keissi. Sulhasen vanhemmat oli ihania ja tarjosi meille ravintolaruuat vihkimisen jälkeen. Tänään siis napataan hotellista sulhanen ja morsian matkaan ja lähdetään Kihniölle mökkeileen ja järjestämään megahääbailut!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Valmistujaismekko vuodelta 2010 uudelleen käyttöön


Vetäisin päälleni vanhan valmistujaismekkoni, joka mulla oli päällä, kun valmistuin amiksesta. Se oli mulle oikeestaan pieni jo silloin, koska olin ommellut sen talvella ja keväällä lihonut. Käytin sitä kuitenkin koululla ja heitin päälle boleron ettei ruma selkääni muodostunut persvako näkynyt. 

Koitin mekkoa tässä yksi päivä ajatuksena laittaa se kuun lopussa oleviin häihin. Se kiristi niin törkeän rumat läskimöykyrät selkääni, etten todellakaan voisi mekkoa käyttää. Lisäks mekon edestäkin näki miten mun maha pursusi korsetin alaosasta ylitse. Ei hyvä. Päätin tehdä mekkoon uuden takakappaleen, koska korsetin pieni suurennus ei ole kova homma. 


Tulinkin sitten toisiin aatoksiin ja päätin ommella jo olemassa olevaan korsetin lärpäkkeeseen (en tiedä onko tuolla kohdalla oikeeta nimeä, mutta se kuitenkin, joka tulee nyörityksen ja selän väliin). Tuota punaista kangasta mulla ei enää ollut enkä jaksanut kangaskauppaankaan juosta. Samaa morsiussatiinia löytyi kuitenkin mustana ja sen jämäpala sai kelvata. Sain tehtyä ihan kohtuullisen suuren suurennuksen, vaikkakin alaosaa myöden alkoikin kangas loppumaan hiukan kesken, mutta se ei käytössä vaikuta mitään.


Mustan pieni vilahdus nyörityksen takaa kulmasta näytti kuitenkin typerältä ja aloin etsimään siihen jotain mustaa pitsiä, jolla voisin vähän korjata tilannetta ja tehdä lärpäkkeestä sen näköisen, että sen muka kuuluisikin näyttää tuolta. Löysin pitsiä, joka on ennen ollut mun vanhoissa pyöräilyshortseissa ja ompelin sen kiinni. Näin ollen musta osuus menee melkein nyörityksen puoliväliin asti ja nopeasti katsottuna se ei häiritse pahasti silmää.

Edelleenkin ne selkämakkarat häiritsevät, kuten ylimmästä kuvasta näkee. Täytynee edelleenkin käyttää bolerokikkaa juhlissa, koska en vaan millään ehdi noita läskejä polttaan viikossa. Tän mekon suurennuksen tehtyäni ja luettuani iltasanomista, että nuudelit ovat pahasta (rakastan nuudeleita) ymmärsin, että olen antanut taas itseni lipsua reippailusta liikaa. Yhden illan tätä surtuani päädyin siihen, ettei asiaan voi vaikuttaa kukaan muu kuin minä ja päätin pistää itselleni pienen haasteen pystyyn. Aion kävellä aina kun olen kotona eli ainakin vähintään 3 kertaa viikossa (mieluiten enemmän) lukonmäen ylös. Tykkään lenkkeilystä aamulla ja pelkän mäen ylös ja alas kävelemiseen menee puolisen tuntia, joten se on ihan hyvän pituinenkin lenkki. Nyt saa taas alkaa kroppa kiinteytyyn, koska ei tollasta selkää jaksa kukaan katsella. Lisäksi pitäis taas vähän tarkkailla tota ruokavalioo. Millekkään dietille en ala, mutta josko pari pullaa tms. viikossa vähemmän tekis hyvää.


Jos reippailusta taas palaisin aiheeseen eli siihen mekkooni ja sen muokkaamiseen niin hyvänä yhdistävänä tekijänä mustalle ja punaiselle toimivat nämä myöskin vanhat valmistujaiskenkäni, jotka ostin 2010 Puolan matkalta. Nehän näyttää ton mekon takaosan pitsin kanssa niin kuin ne olisi oikeesti suunniteltu yhteen. Nyt vielä voisin tehtailla samantyyliset kynnet ja meikin. Mulla taitaa mennä hieman överiksi tää mustapunaisuus, mutta haittaaks se?

Teen sitten häistä omaa postaustaan, kunhan olen selvinnyt sinne asti. Nyt täytyykin lähteä lyhenteleen morsiamen pukua!