maanantai 24. marraskuuta 2014

Ylipolven villasukat

Sukkakuvauksien alussa kissa pyörähti salamana paikalle.

Olikohan se joulu 2009 vai 2008. En muista, mutta kauan siitä on. 

Jouluna tein pitkän villasukan, samalla olisi varmaan voinut tehdä villahousut, mutta halusin mieluummin sukat. Mulla jäätyy reidet aika nopeesti aina,  joten koin tarvetta ylipolven villasukille. Tarve ei ollut ilmeisesti kovin suuri, koska toinen sukka valmistui ja toinen jäi kaapin perukoille keskeneräisenä odottelemaan. Näin sattuu mun ymmärtääkseni aika monille sunnuntaineulojille. En ole itse ollut koskaan mikään paras, mutta en ihan huonokaan kyseisessä hommassa, mutta täydellisyyttä tavoittelu on näissä hommissa mulle tärkeetä. Koskaan sitä täydellistä ei ole vielä tullut, mutta aina oon kehittynyt!

Se jäi peseytymään mun varpaiden juureen.

En ole oikein koskaan osannut tehdä mitään lettiä neulomuksiini ja harjoittelin sukkaan letin tekoa serkun opastuksella. Se piirsi mulle kuvankin siitä, mutta kun muutama vuosi myöhemmin löysin vihon, missä ohje oli en ymmärtänyt siitä enää mitään. En ymmärtänyt netistä löytyvistäkään ohjeista mitään ja testasin ja aina meni väärin. Meni taas hermot koko sukkiin ja toisen sukan sääreen ei tullutkaan lettiä.

Tästäkin kului pari vuotta ja nyt löysin taas keskeneräisen sukan kaapin pohjalta, kun pakkailin tavaroitani. Innostuin ja kudoin sen loppuun. Lanka ei riittänyt ihan samanlaisen sukan vääntämiseen kuin ensimmäinen, mutta onhan nämä jo muutenkin letillä ja ilman aivan eriparia.

Kun lähdin pois kuvailemasta Lissu jäi vahtaamaan mua tämän näköisenä.
Mulle nykyinen ongelma näissä sukissa on niiden päätteleminen. Löysin myös toiset mun tekemät sukat, joita ei vaan koskaan ole päätelty. Oikeesti... Ei olis enää kauheen iso homma. Mä teen päättelyn yleensä virkkuukoukulla ja nyt en sattunut löytämään koukkua. Pitäisi varmaan taas ostaa uus tai sitten hankkia jostain parsinneula. Taas Oikeesti...! Ompelija, jolla ei ole parsinneulaa. Ehkä mä seuraavan viiden vuoden aikaa saan sukkani pääteltyä. Sitä ennen päästä roikkuva langan pätkä toimii mainiosti kissan leluna ja silti sukkia voi jo kotioloissa käyttää. (Ei tälläsiä varmaan missään muualla käytettäiskää)

Tajusi se onneksi lopulta vetää kiele takaisin suuhun... Ainakin melkein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti