Vaikka oonkin jo opiskeluni AMK:ssa opiskellut niin tänä vuonna oli silti pari opiskelijatapahtumaa joihin halusin osallistua. Molemmat oli Approja, mutta toisistaan varsin erilaisia. Pääasia niissä kuitenkin oli se, että halusin suorittaa molemmista korkeimman tutkinnon.
Ensimmäisenä Syyskuussa oli NamiAppro. Mättötohtorin titteliä haviteltiin ja kierrettiin Annan ja sen poikaystävän kanssa. Meidän täytyi kiertää 14 Tampereen herkkupaikkaa. Onneksi parista sai ostettua myös mukaan herkkuja ettei ihan kaikkia tarvinnut syödä heti (mm. punnitse ja säästä ja karkkimeri). Tänäkään vuonna mun mielestä kaikki kuppilat eivät antaneet hyviä alennuksia Approilijoille vaan antoivat vaan 10-20% alea. Eniten mun mieleen oli paikat, jossa oli tehty erillinen Approtuote, joka oli helppo ja nopea syödä ja halvempi kuin muut tarjolla olevat herkut.
Ähky silti saatiin aikaiseksi ja kiitos ja ylistys sain myös Läski -merkin, jonka saamisen puolesta jännikin törkeesti. En ollut suorittanut kolmena vuonna mättötohtoria, mutta läski merkkiin ei vaadittukaan kuin viimeisenä vuonna suoritettu tohtori. Nyt on haalareissa hihallinen täynnä jätskimerkkejä ja Läski yksisarvinen pääsi koristamaan mun reittä. Kauheeta ajatella, että noidenkin merkkien arvoksi on tullut joku 150€ yhteensä, mutta silti ne oli pakko saada. Huhhuh. Kaikkeen sitä ihminen haluaakin vähiä rahojaan laittaa. Kesken ei kuitenkaan voinut jättää, kun kerran olin keräilyn aloittanut.
Toisena Approna oli vuorossa Legendaarinen Hämeenkadun Appro. Tähänkin hullutukseen hurahdin jo pari vuotta sitten, kun aloin suorittamaan tuplatutkintoa, että voisin opintojeni aikana kerätä kaikki merkit. Tai kaikki mitä nyt normaaleilla ihmisillä on mahdollisuutena ilman, että työskentelee Approssa. Tänä vuonna mitään kiirettä ei ollut, kun 12 merkkiä saatiin suorittaa 6 paikassa 5 tunnissa. Kuitenkaan ongelmitta en selvinnyt vaan hukkasin suorituspassini jo kolmannessa paikassa ja luulin koko illan ilojen olleen siinä. Onneksi myös muut olivat hukkailleet passeja ja löysin uuden passin, jossa oli yksi leima enemmän kuin mitä olin itse juonut. Löydettiin myös toinenkin hukattu passi, mutta se jätettiin odottamaan onnekasta noutajaansa. Baarimikko ei suostunut ottamaan löydettyä passia tiskin taakse.
Mun löytämässäni passissa oli eri jatkopaikka, kuin mitä mun oikeessa passissa oli, joten vähän jännitti sekin, mutta ihanat ystävät pelasti ja toi mulle jopa kaksi jatkolippua mun alkuperäiseen jatkopaikkaan. Olin varautunut jatkoihin jo hiusten ysärikampauksella (josta on tullut tän kesän aikana mun lempparein kampaus) ja odotin innolla Anna Abreun näkemistä, vaikka en oikeen koskaan sen musiikkia ole kuunnellut. Uusin biisi, joka soi radiossa on kuitenkin hyvä ja tykkään sen musiikkivideostakin!
Kävi vielä lopulta niin, että Anna lopetti esiintymisen yhdeltä ja mulla ei mennyt busseja ennen neljää kotiin, niin menin moikkaamaan kavereita Fätäriinkin. Sielä oli menossa VarjoApprot ja kun saavuin alkoi Karrikoira ja joku muu esiintymään. Niistä en pahemmin välittänyt, mutta nyt olen kerännyt sarjaani myös varjo -merkin, joten eipähän enää onneksi tarvitse ensi vuonna Approilemaan lähteä. Huh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti