perjantai 22. marraskuuta 2013

Elämää


Taas olis yks viikko mennyt enkä ottanut yhtä ainutta kuvaa! Pitää kai yrittää nyt viikonloppuna kantaa kameraa mukaan, kun menen Yläjörvelle Partio Rastipäällikkökoulutukseen. Nyt siis viikonlopun verran opiskellaan varmaan enemmän kuin Iksussa TAMKissa kolmen vuoden aikana yhteensä :D Mulle hommaksi on tullut yksissä vuoden 2015 kisoissa toimia rastipäällikkönä, joten nyt pitää sisäistää asiat hyvin, että ne muistaa sitten vielä yli vuoden päästä! Niin ja ajatelkaa miten aikasin partiolaiset alkaa suunnitteleen noita hommiaan ku ensi vuoden kisat alkaa oleen jo kasassa niin sitten suunnitellaan vielä pidemmälle. Ei taida ihan toimia Kihniön Katajaisissa vielä toi systeemi :D (vaikka sain myös kaverin kanssa hommaksi suunnitella talvileiri ja sen ohjelma alkaa oleen jo aika kivasti hanskassa)

Sitten jos siirrytään partiosta muihin hommiin niin pääsin töihin! Oikeestaan vaan jouluapulaiseksi, mutta silti olen ikionnellinen, että sain töitä. Rahatilanne alkaa oleen jo niin huono, kun olen vuoden ollut vain pelkällä opiskelija tittelillä. Olen siis joulukuun töissä taas Koskarissa (en pääse tosta kauppakeskuksesta kai eroon koskaan :D) Tigerissä lähinnä myyjän hommissa. Siinä kaupassa on kyllä oppimista, koska myytäviä tuotteita on aivan jäätävän paljon! Kiitokset tästä työpaikasta kuitenkin kuuluvat mun kaverille Henkalle, joka suositteli mua sinne töihin. En voi muuta sanoa, kuin että kaupan alalla on kyllä ihan kiva palkka ja mahtavat iltalisät näin joulunaikaan. Muuta en voisikkaan työtä toivoa, kun töissä on ihan kivaakin! Olen siis tehnyt vasta pari 4 tunnin harjotteluvuoroa, mutta kyllä mä uskon, että viihdyn tän tulevan kuukauden aivan hyvin. 

Sitten jos työrintamalla menee hyvin niin koulurintamalla ei ihan niin hyvin. Olin ensimmäinen opiskelija, joka meidän koulutusalajohtajan työuran aikana on lopettanut opinnäytetyönsä kesken, vaikka kaikki mahdollisuudet olis ollut jatkaa. Itkua on tullut väännettyä ton asian vuoksi paljon, mutta onneksi asioilla on tapana järjestyä. Nyt odotellaan sitten toisen aiheen varmistumista, joka toivottavasti tapahtuu ja sitten mietitään noita valmistumisaikoja uudelleen. Edelleen mulla on silti vahva tunne, että saisin tän koulun käytyä pois alta kesäkuun loppuun mennessä, mutta jos ei niin mun opintopisteet riittää kyllä marraskuun loppuunkin. Oikea valmistumisaikahan mulla olis vasta ensi vuoden joulukuussa, joten mitään kiirettä ei sinällään ole! Onneksi Mika lohdutti mua muistuttamalla, että jos myöhäistän valmistumistani siihen ensi vuoden jouluun niin saadaan asua tässä TOASin kämpässä pidempään. Näistähän täytyy muuttaa pois vuoden sisään valmistumisesta...

Sellaista ylämäki-alamäki elämää tällä kertaa. Tulipahan avauduttua mun kuulumisia oikein kunnolla! Vielä pienenä loppukevennyksenä voisin kertoa olleeni mielestäni mahtava ja hoitaneeni kaikki omat joululahjaostokset jo pois alta! Enää pitää auttaa vähän poikaystävää sen sukulaisten lahjoissa.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Terkka käskee


Olen liittynyt elämäntapamuutosta tekevien ihmisten armaaseen joukkoon. En kyllä ihan omasta tahdostani, vaikka ilman omaa tahtoa ei tälläsissä hommissa kyllä pärjäisi. En kyllä aijo silti alkaa miksikään finessmuijaksi vaan elämäntapojen täytyy vain muuttua terveellisemmiksi mun oman tulevan terveyden kannalta tai paisun kuin pullataikina.

Tästä asiasta onkin oikein hyvä alkaa kertomaan, kun viimeviikolla postailin kakun teosta! Oikeesti söin kakusta vain yhden palan ja syötin lopun muille. buahahahahaaa. Kävin noin 1kk sitten terkalla ja hänen mielestään mun täytyi alkaa laihduttaan. Mitään apuja en sieltä oikeestaan mukaan saanut muuta kuin sen motivaation, että mun täytyy pudottaa painoo ja käydä näyttämässä n. 1kk myöhemmin, että mitä on tapahtunut. Terkan puntarilla meinasin pyörtyä. Oma puntari näyttää alempaa painoo, en sitten tiedä huijasko se mua jotenkin vai voiko puntareiden painot heittää niin paljon!


Kiloja terkka käski pudottaa 5, mikä lähtikin jo ensimmäisen kahden viikon aikana (jos nyt oikein noita tyhmiä puntareita tulkitsin). Ainoat ohjeet mitä terkalta sain oli, että ala liikkumaan puolituntia päivässä ja lopeta voin käyttö leivonnassa tai älä leivo ollenkaan ellei ole kunnon syytä. Toi leivontajuttu harmittaa tosi paljon, kun juuri kun olen saanut ihanan keittiön missä leipoa niin nyt sitä täytyi heti hurjasti vähentää. Liikuntaa harrastan vähintään puolituntia noin 6 kertaa viikossa, joskin yleensä kauemmin. Olen löytänyt itelleni suhteellisen rankan puolentunnin lenkin, joka pitäis olla talvellakin kierrettävissä sekä sitten pidempiä lenkkipolkuja löytyy vaikka kuinka. Tää uus asuinpaikka kyllä on tosi hyvää seutua lähtee ulos liikkumaan.


Salilla oon taas alkanut myös käymään! Tosin en pumppaamassa laitteissa vaan jumpissa tai höntsäilemäs crosstrainerilla tai kuntopyörällä. Oon nyt ihastunut Ladylinen tarjoamiin puolentunnin jumppiin, koska rakastan myös edelleen istua infrapunasaunassa ja salikäynneistä tulee tuskasen pitkiä jos ensin vetää tunnin jumpan ja sitten vielä istuskelee hikoilemassa 45minuuttia. Tällä puolentunnin jumppa ja 45 min infrapunasaunasysteemillä pystyn käymään salilla puolessatoista tunnissa, vaikka silti yleensä menee silti lähemmäs 2 tuntia jos föönäilen hiuksenikin. Laihduttamisessa kuitenkin ruokailu on se tärkeempi osapuolista, joten tottakai olen siihenkin osa-alueeseen puuttunut. (mm. en enää syö pahemmin niitä leipomiani herkkuja)


Seuraava haaste tässä elämäntapamuutoksessa on säännöllinen syöminen! Olen kyllä jo muuttanut aamupalani puuroksi (niiksi marjoilla maustetuiksi kaupan valmispusseiksi, parempi kai ku ei mitään?) johon lisään pari pikkulusikallista soijalesitiiniä. Puuron teen rasvattomaan maitoon, kun en vesipuurosta oikeen tykkää. Olen nyt viikon verran kirjoittanut ruokapäiväkirjaa, joka ei tosin näytä kauheen hyvältä, kun kävin tällä viikolla laivalla. Annan kuitenkin tollaset erikoistapaukset itselleni täysin anteeksi, kun loppuiäksi tässä ollaan muutosta tekemässä. Ensi viikolla aijon kirjoittaa ruokapäiväkirjaa kellonaikojen kanssa, koska haluaisin myös ruokailuni oikeesti säännölliseksi, mutta en silti hae mitään minuuttiaikataulua! :D 3 tunnin välein pitäisi syödä jotain ja mulla on ongelma onkin etten syö lounaan ja päivällisen välissä välipalaa, joten siihen täytyy opetella!

Voisin tähän aiheeseen palata sitten kun olen käynyt sielä terkalla näyttämässä miten on mennyt. Ehkä sitten saan varmasti tietää kilotkin, mitkä ovat lähteneet!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Hyvää Isänpäivää!

En tiennyt aikaisemmin, että isänpäiväkakun leipominen on kahden päivän homma, mutta nytpä tiedän!

En ole eläessäni tehnyt oikeeta täytekakkua ja kun katsoin miten ne teki MasterCheffissä niin rumia ja lätsähtäneitä kakkuja niin päätin, että mä osaan tehdä paljon paremman kakun. Tosin en ottanut itselleni haasteeksi tehdä kakkuun kuutta kerrosta, kun kolmella pärjää meidän porukalla aivan hyvin. Koska en aikaisemmin ollut kakkua tehnyt niin pakko mun oli ottaa apurikseni myös mun oman elämäni master cheffin eli äidin! Äiti auttoikin aika kivasti eikä sekään ollut koskaan saanut kakun tekoon meneen kahta päivää :D


Minähän tietenkin toimin silti pääkokkina, vaikka äiti onkin edustamassa melkein joka kuvassa! Kakkua lähdettiin tekemään kinuskikissan kinuskikakun ohjeella ja täytteeksi valitsin vaniljakreemin. Käytiin oikeen cittaris ostamassa purkki vaniljakreemijauhettakin, ettei tarvinnut alkaa liivatejuttujen kanssa sotkemaan, koska siinä mä olen todella huono! Sokerikakkupohja tehtiin äidin ohjeella, joka tosin oli aika samanlainen kuin kinuskikissankin ohje. Kaikkee mukiin saman verran. Helppoa kuin mikä!


Äiti sekoitti vatkasi kakkutaikinaa ja mä sain voidella vuoan. pohjalle voipaperia ja sitten margariinia talouspaperin avustuksella ja sitten vehnäjauhoja ympäriinsä. Mun mielestä vehnäjauhot on kivempia käyttää kakussa kuin korppujauhot.


Ongelmia mulle tuli vaniljakiisselinkin teossa niin, että äiti joutui tuleen auttamaan, kun olen ehkä historian surkein vatkaaja. Käsivatkaimella nopeasti vatkaaminen on täyttä tuskaa, joten annoin homman parempiin käsiin. Tota vatkaamistekniikkaa kai pitäis harjoitella, kun äidin mukaan vatkaan jotenki väärinpäin... Vinkkinä muille leipureille ettei kannata koittaa levittää vaniljakreemitäytettä suoraan jääkaapista otettuna kakun väliin. Se ei oikeen meinannut levitä. Eikä sitä vaniljakreemijauhettakaan tarvitse laittaa ainakaan yhtään enempää kuin mitä ohjeessa on. Mieluummin vähemmän.


Mä ehdin kakun leipomisen lomassa ottamaan kuvia uudesta kynttilähässäkästäni ja kukkasista, jotka eilen ostin isänpäivää varten ruokapöytään. Toi PartyLiten kynttiläjuttu oli emännänlahja ja olen niin onnellinen, että sain sen! Kiitokset kuuluvat jatkokutsujen ottajille ;) Seuraavat kutsut on muuten mun kaverin kerhohuoneella 18.11 klo 17, eli jos jotakuta kiinnostaa niin sinne voi tulla mukaan!


Täytteitä jäi yli niin äiti päätti tehdä vielä kääretortun. Sen torttu näytti uunissa enemmänkin pannukakulta kun siihen kasvoi kauhea vuori, mutta kyllä me se saatiin onneksi laskemaan.


Vaniljakreemin kaveriksi valitsin kinuskikissan ohjeista poiketen mansikkaa. Survaisin mansikat pakkasesta pieniksi ja ei kun kakun väliin. Vähän jäi kakun ja kääretortun lisäksi vielä aamupuuron kaveriksikin!


Day 2 kakun teossa. Kerma loppui edellisenä päivänä kesken niin isä isänpäivän kunniaksi sai tuoda meille kermaa. (ja oikeestaan vähä kaikkee muutakin, kun meiltä loppu kaikki värkit kesken) Multa kesti tänää ikuisuus asetella kermat reunoille ja äidin kanssa yhteistyöllä kakkua vinossa pitäen aseteltiin pähkinärouheetkin kakun sivuille. Kinuskia en osannut tietenkään kauniisti sileäksi edellisenä päivänä tehdä, joten ajattelin koristella sitä sydämellä.


Pääsi muuten ensimmäistä kertaa pursotinpussikin käyttöön! Mä en oikeen tykkää paljosta kermavaahdosta, joten laitoin sitä niin vähän kuin vain pystyin. Tosin se oli ennen kuin kermaa jäikin paljon yli ja innostuin koristeleen kakkua vieläkin enemmän. Siitä syntyi meidän tämän päivän I love Isä kakku. Toivottavasti teillä muilla ei ole kestänyt kahta päivää kakun tekoon.