lauantai 27. kesäkuuta 2015

Treffi-illan asu


En kai ikinä opi olemaan täysin fiksusti hameran edessä ja hallitsemaan sekä asentoani että naamaani. Onneksi se ei varmaan haittaa. Toissapäivänä käytiin Mikan kanssa treffeillä katsastamassa Jurassic World. Meidän täytyi valita Tampereen leffateattereista Cine Atlas, koska Plevnassa meni kyseistä pätkää vain 3D:nä enkä mä tykkää katsoa ollenkaan sellasia leffoja. Tulee vaan pää kipeeksi, kun silmät menee koko ajan kieroon. 2D:nä leffa oli mun makuuni ihan tarpeeksi jännittävä. Tosin säikähdin vaan kerran ja senkään ei edes pitänyt olla jännä kohta. Lattia vaan tärähti tehosteista. Se oli tosi kiva lisätehoste tohon leffaan! Oikeestaan leffa ei edes mun mielestä ollut kauheen jännittävä vaan ekan tunnin jälkeen olin aika tylsistynyt. Loppua kohti parani, mutta en melkein koskaan tykkää leffojen loppuratkaisuista. Tässäkin homma jäi mielestäni kesken. En viitsi sen enempää avata kyseistä pätkää jos lukemassa on joku, joka ei ole sitä vielä nähnyt ja haluaa sen mennä katsomaan.

Tennarit Converse, Laukku IvanaHelsinki, Villasukat mummun lekemät, Leggarit ja Bleiseri H&M, Toppi VeroModa, College kai Seppälästä (äidin antama), Huivi todella vanha eikä hajuakaan, että mistä.

Asua en kyllä miettinyt pätkääkään ennen lähtöä. Peilistä kurkatessa se näytti yllättävänkin sivistyneeltä, tosin en nähnyt peilistä villasukkiani ja tennareitani. Rakastan edelleen muumilaukun ja noiden tennarien yhdistelmää ja muumilaukku on nyt muutenkin lähiaikoina kieppunut aika paljon mun mukanani. Leffassa tulee aina kylmä niin kaulaan heitin todella vanhan huivin, jonka löysin mun nummikamppeiden joukosta. Se saa luvan taas jäädäkkin käyttöön. Bleiserin otin leffan ajaksi pois päältä. Se oli kyllä aika hyvä suoja, kun popparipurkki vuoti kaikki mausteensa mun syliin. Olis mahtanut mustat farkkuleggarit olla aika valkoset sen maustemäärän jälkeen. Leffateatterin siivooja ei varmaan ole kauheen ilonen sen läjän kohdalla, jonka ravistin leffan päätyttyä takkini vuorin päältä teatterin lattialle. Hups... 

Ekaa kertaa leffassa ei tullut kylmä. Alan suosimaan varmaan jatkossakin salin yläosan penkkejä, kun joskus teatterissa keskivaiheilla istuessa on tuntunut, että ympärillä melkein tuulee.

Ps. Treffien kohokohta oli, kun Mika osti ennen leffaa itselleen kylpytakin. Sellaista on etsittykin jo toista vuotta! (Osti se mullekkin pyyhkeen ja makso popparit ja limunkin. Kiva mies on.)

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Luonnonkukkia sisään

Lissukan piti päästä vähän tuoksuttelemaan ja tassuttamaan kukkia, kun toin ne sisään.

Mulle on nyt viimeaikoina kerrottu hyvin hyvin monesti, että ruohosipulin kukka pitäisi katkaista. En vieläkään ymmärrä miksi, mutta tottelin sitten viimeinkin. Kukkia en kuitenkaan suostunut pois heittämään vaan ne tulivat kaunistuttamaan meidän ruokapöytää. Paljon mitään tuoksua niistä ei tule paitsi lähemmin haisteltuna tuoksuvat tottakai sipulille. 


Säästin muratinoksat kukkakimpusta, joka saatiin tuparilahjaksi yli kuukausi sitten ja ne ovat vieläkin hyvin vahvasti hengissä! Niihin ei varmaan tule juuria, mutta leikkokukkanakin toimivat kyllä todella todella pitkään. Olen yhdistänyt niitä jo monenmoisiin kukka-asetelmiini ja nyt ne näyttävät mielestäni todella kivoilta sipulinkukkien kanssa. Aikaisemmin olen miettinyt minkä vuoksi omistan kaksi tuollaista pientä violettia lasikippoa, kun niitä ei oikeen mihinkään voi käyttääkkään, mutta pienenpieneksi maljakoksi sellainen sopii kuin nenä päähän!


torstai 25. kesäkuuta 2015

Shortsit ja porkkanamaa


Mun porkkananistutus ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisi voinut kuvitella. Pistin koko pussillisen porkkanaa maahan ja ne kaikki taisivat itää. Ihan kiva juttu sinällään, mutta ne itivät niin lähelle toisiaan, että niistä muodostui vaan isoja "nurmikkotupsuja". Eihän yksikään porkkana tollasessa tupsussa olisi mahtunut kasvamaan, joten jouduin tekemään radikaalin liikkeen ja repimään kaikki tupsut irti maasta. Yleensähän porkkanamaa harvennetaan vaan repimällä turhan taajaan kasvaneet kohdat pois, mutta tähän täystuhoon ei pelkkä pieni nyppiminen auttanut.


Irrottelin porkkanatupsukat isoina maasta ja yritin varovasti irrottaa niistä yksittäisiä porkkanoita. Yritin istuttaa porkkanat uudestaan mahdollisimman suoraan maahan, mutta saa nähdä miten sekin onnistui... Tupsukoista jäi sen verran paljon porkkanoita yli, että siitä yhdestä pussista olisi riittänyt porkkanaa varmaan neljäksi vuodeksi. Suosittelen kyllä porkkananauhan käyttöä tai sitten ihan yksittäin siementen istuttamista. Mä törkin nyt porkkanaiset maahan hyvinkin sekalaiseen seurakuntaan enkä riviin niin sain pieneen penkkiin mahtuun enemmän. Toivon mullan olevan riittävän syvää, että ne mahtuvat kasvamaan jokapuolella penkkiä.

Selfietikku hukassa. Asu: Kimono VeroModa, Shortsit Cubus, Toppi GT, Sukat Mummun tekemät, Kengät jotku halpikset

Istutushommiin pistin päälleni uudet parilla eurolla Hämeenkadun Cubuksen avajaisista ostetut shortsit. En olisi koskaan varmaan ostanut noita shortseja jos ne eivät olisi olleet niin halvat, mutta hyvinhän ne tuntuvat istuvan kalmankalpeisiin jalkoihinkin. Ulos lähteminen noi jalassa hävetti aluksi, mutta suuntana oli Tokmanni eikä mikään hienompi paikka niin kyllähän tässä varustuksessa kengät ja sukat vaihtamalla tosin Pirkkalassa kelpaa shoppailemaankin lähteä.

Siinä shortsit vielä vähän "paremmin". Tyylikästä, eikös?

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Juhannuksen selfiet


Saavuttiin Nummirockiin tänävuonna jo keskiviikkona. Yö oli kylmä ja mulla tuli uni silmään ensimmäisenä. Kuvassa olen matkalla kavereiden leiristä omaan leiriin nukkumaan. Kello oli noin kaksi yöllä.


Torstaina oli aika olla pingviini, koska vettäkään ei oikeastaan satanut. Vähän vilpoinen ilma silti oli vielä, mutta sain paljon halauksia asuni vuoksi. Sydänarskojen läpi näkyi kaunis auringonlasku ja kävin kuuntelemassa yllättävän montaa bändiä. Silti en nähnyt Insomniumia, joka oli ainut bändi, jonka olisin halunnut nähdä.


Keikkatarjonta oli perjantainakin hyvä, mutta olin laiskempi kuin edellisenä päivänä. Ilta oli taas viileä, kun päivällä oli satanutkin aika paljon, joten minä viiletin pipo päässä ja fleecepeitto harteilla. Näin muitakin, jotka olivat asustautuneet samoin. Kuva on Forever Onen keikalta, jotka soittavat Sentencedin covereita. 


Lauantaina aamusta oli tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa ikinä Nummirockissa suihkuun. Se jäi yritykseksi, kun jono oli niin pitkä. Päivällä ukkonenkin jyrisi, mutta sää oli silti yllättävän lämmin ja mukava. Aamu alkoi limun jälkeen pullollisella skumppaa ja meno lähti hyvin käyntiin. Tosin kun aikaisin alottaa niin ensimmäisten joukossa taas lopetinkin.


Sunnuntaina meno oli hyvin hyvin väsynyttä. Ekana meidän vaunusta heräsin ja menin ulos virkkaamaan jättimäistä isoäidinneliötäni. Yöllä mitään ei ollut palanut, vaikka sitä pelkäsin ja kannoin illalla kaikkea tavaraa suojaan vaunuun. Aamulla paloi nojatuoli ja jotain pehmusteita. Roskia yritettiin siivota ja kamat kerätä. Puoli kolmen maissa lähdettiin kotiin. Matkalla ei ollut puhallutusta.

Ensi vuonna ainakin mun osalta Nummirockiin osallistuminen voisi jäädä lyhyemmäksi ajaksi.
Tänävuonna näin kai 11 bändin esiintyvän + yhden bändin, joka kiersi traktorin lavalla ympäri leirintäaluetta. Listattuna The Man-Eating Tree, Flesh Roxon, Satanic Warmaster, Suamenleijona, Moonsorrow, Forever One, Santa Cruz, Amaranthe (Nummen paras keikka!), Varmaankin Testament ja myös Carnalation ja tietenkin Diablo, jonka keikka oli myös hyvä. Hukkasin vaan sielä kaverit ja lähdin turhankin aikaisin takaisin leiriin.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Meidän pihan kasvillisuutta kesäkuussa

Saatiin tuparilahjaksi tällänen ihanuus. Harmi, että se ei ole tuosta rehevöitynyt. En kai osaa hoitaa sitä kunnolla.

Syreeni
Pakko kai se on myöntää, että niin paljon, kun olen omasta pihasta ja kukkaloistosta innoissani niin olen silti maailman surkein rikkaruohojen kitkijä. Johtunee ehkä siitä, että rikkaruohoissakin on usein kukkia ja mun mielestä nekin on kauniita. Voikukkien määrää kuitenkin yritin rajoittaa, mutta ei kai siitä ollut mitään hyötyä. Edes sellaisia ei kukallisia rikkaruohoja en ole saanut aikaiseksi kitkettyä ja meidän kivikkokukkamaat ovat ottaneet ehdottomasti eniten rikkaruohoja osakseen. Tarvisin jonkinlaisen kitkemisopastuksen, vai pystyyköhän esimerkiksi juolavehnästä pääseen eroon koskaan?



Joku ruiskaunokin sukulainen

Rikkaruohojen ja muiden sen tapaisten lisäksi meidän pihassa leviää ihan ilmeisesti istutettuja kukkia. Ruiskaunokkia tai jotain sen sukulaista on nyt tupsahdellut ympäri pihaa. Se on selkeästi saanut vapaasti levitä kukkapenkissä, kukkapenkin vieressä ja parissa muussakin paikkaa. Yksi mätäs sitä jo siirrettiin mökillekkin. Liika yhtä kukkaa on liikaa varsinkin jos ne eivät ole yhdessä ja samassa paikassa. Luonnonkukista Mika säästi yhden kohdan kauniita lemmikkejä eikä ajanut ruohoa niiden kohdalta. Harmi vain, että noita kaunokaisia tuntuu olevan äärettömän vaikea kuvata, kun ne heiluvat kokoajan!

Valkoisia lemmikkejä

Sinisiä Lemmikkejä

Täysin tuntemattomia kukkia putkahtelee esiin vadelmapusikosta

Mun runkoruusu ja lopeliat. Lopeliatkin voisivat mun puolesta pian alkaa tekeen kukkia

Istutin ruohosipulin ja vieressä on tänävuonna istutettua ruohosipulia. Ensi vuonna nekin on toivottavasti paksumpia

Lisää jotain rikkaruohokukkaa. Tuli jotenkin kivasti tohon niin en raaskinut repiä pois.

Gladiolus, koristekrassi ja ruiskaunokin sukulainen

Yhden kukkapenkin olen viitsinyt kuopsuttaa, koska se näytti siltä ettei siihen ollut tulossa kuin suikeroalpia. Pistin alpit purkkiin ja vietiin ne mökille. Tilalle tuli kesäkukkamaa, johon istutin äidin kasvattamat köynnöskrassin ja gladiolukset. Vielä niihinkään ei ole kukkia tulossa, mutta ehkä heinäkuussa! Vieressäkin muuten näkyy puska levinnyttä ruiskaunokin sukulaista. Kukkamaan reunalle pistin kiviä ettei multa tule ihan terassin laudoitukseen asti.

Alapuolella olevassa kuvassa on mun murheenkryynini. Mä en pidä siitä ollenkaan, että noi saniaiset ovat levinneet myös meidän terassin alle. Ollaan nyt kuskattu tota saniaistakin mökille, mutta taidan alkaa hävittämään noi loput ja keksiä tohon ensi vuonna jotain uutta ja kivaa joka ei leviä tolla tahdilla ja ei pilaa terassia, joka toivottavasti ensi vuonna uusitaan.


Ihania kieloja

Karviaispensaasta lepäilemässä oli yhtenä päivänä kaksi leppistä ;)
Kesäkuun kukkaloisto on ollut mun mielestä hyvin vähäistä. Toivon heinäkuulta parempaa!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Moomin


Tilasin Divaanilehden oikeastaan täysin tän muumilaukun vuoksi. Itse lehtikin on osoittautunut yllättävän hyväksi, vaikka en sitä tilausta varmaan aijo jatkaakkaan 6kk pidempään. Tilaan lehtiä todella harvoin ja yleensä lehden tilaamiseen on aina syynä joku mahtava tilaajalahja. Edellisestä lehtitilauksesta taitaa olla jo lähemmäs 5-vuotta ja silloin tilasin lehden kellon vuoksi :D

T-Paita H&M, Toppi GT, Farkut Virosta, Tennarit 2ndhand, Laukku IvanaHelsinki

Muumilaukku pääsi peruspäivän asuun mukaan, kun kävin viimeviikolla poikkeamassa katsastusasemalla. Harmi, että itse laukku ja conssit vähän ylivalottu tuohon kuvaan, kun mun mielestä ne sopivat väriensä vuoksi yhteen todella hyvin! Hymyilin koko illan laukkua hypistellen, kun sain sen postissa. Pitäisi ehkä tehdä tälläsiä hyvänmielen ostoksia enemmänkin.

Syreeni on muuten tässä hetken aikaa ollut jo todella kauniissa kukassa. harmi vain, että eilisen kovan sateen jälkeen se on alkanut nuupahtamaan. Toivottavasti se saisi kukinnolleen vielä lisävirtaa, kun ilman sitä etupihasta tulee taas tylsän kokovihreä.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Kasvihuone


Mun kasvihuone on katon tuuletuksen avauskoukkuja vaille valmis! Mika halusi rakentaa itse kasvihuoneen, kun valmiit tuollaiset puolikkaat huoneet maksoivat halvimmillaan 200€. Ei tästäkään silti halpa tullut. Meillä oli terassin katoksen rakentamisesta vähän yli jäänyttä puutavaraa ja loppuja ostettiin sitten ja maalattiin valkoiseksi. Hermothan Mikalla meni muutamaankin otteeseen tuota rakentaessa, mutta nyt alkaa näyttään jo hyvältä. Oikeella paikallaan se ei ole enkä tiedä tuleeko tänä kesänä olemaankaan. Siinä kohdassa minne toi pitäisi sijoittaa meidän pihassa on jo aika korkeaksi kasvanut kukkapenkki. Mulla ei ole edes tietoa mitä kukkaa se on, että aletaanko penkkiä hävittämään kokonaan, osittai vai siirretäänkö se kokonaisuudessaan.


Ovet eivät oikeen tuulisella kelillä pysy auki, pari kertaa olen saanut ne jo päähäni hääräillessäni, että varmaan pitäisi miettiä mitä niille keksisi. Silloin kun kasvihuoneen ovet eivät olleet vielä muovitettu, kun homma jäi tupareiden vuoksi kesken oli tämä häkkyrä yhtenä tuulisena päivänä kaatunut. Tuo kuvassa vasemmalla oleva iso hyvin painava reunuskivi oli kasvihuoneen painona muiden laattojen sun muiden lisäksi ja tietenkin toi iso kivi oli tehnyt takaseinää reiän. Se täytyisi jotenkin peittää. Ollaan harkittu pakkausteippiä, mutta vielä sellaista ei olla ostettu. Vein kasvihuoneeseen myös joskus kauan sitten Ikeasta ostetun tikapuuhyllyn pienemmille kasveille. Tosin ei mulla kauheesti pieniä kasveja ole, mutta harkitsen vielä amppelimansikan ostamista. Se sopisi aika kivasti sinne ylähyllylle!


Tomaateilleni ostin altakastelevat ruukut Hongkongista. Harmikseni kaikki taimet eivät selvinneet, mutta 8 selvisi ainakin ulos asti! Saa nähdä tuleeko niistä herkkutomaatteja. Lisäksi elossa on säilynyt koristekurpitsa ja äidiltä sain toisen, joka nyt tuntuu tekevän kuolemaa. Kissa ilmeisesti istui sen päälle. Lisäksi istutin viimeviikolla pillisipulia ja lehtisalaattia. Toivottavasti ne tykkäävät kasvaa altakasteluruukuissa vaikka ohjeessa lukikin, että pitäisi istuttaa avomaalle. 


Monivartiset auringonkukat, joista myöskin puolet on kuolleet pelastin kasvihuoneesta terassille. Ne tuntuivat kuivuvan tuola lämpimässä vähän turhankin nopeasti. Saa nähdä tuleeko niihinkään kukkia, kun varret vaikuttavat varsin heikoilta. Toivon kovasti etten ole perinyt vihreää peukaloani äidiltä, joka istutti taas perunatkin liian pieneen multaan. Minä kaivoin porkkanoilleni kunnon syvän metrin mittaisen penkin. Ensi kerralla olen fiksumpi niidenkin kanssa ja istutan nauhaporkkanaa. Yllä olevasta kuvasta voi päätellä, että mulla on hetken päästä aika paljon kitkettävää porkkanamaalla, kunhan ne nyt vielä vähän pidemmiksi kasvavat. Onnistuisikohan porkkanan kasvatus ämpärissä...

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Ihania omenankukkia


Mun tädin mökillä Iittalassa on ihana iso koristeomenapuu tai joku sen tapainen. Voihan nää kukat jotain muutakin olla, mutta mun tunnistustaidoilla ne ovat koristeomenapuusta. Äiti oli käynyt yksi päivä kähveltämässä puusta muutaman oksan mukaansa ja toi ne mulle. Me ei olla vielä saatu aikaiseksi omenapuun istuttamista takapihalle, vaikka se olikin meillä haaveena niin nyt ollaan silti saatu nauttia noiden kukkien huumaavasta tuoksusta muutama päivä.



Ei kukaan haluisi ostaa leikkimökkiä?

Ostettiin ulos roskis ja pullokori Ikeasta

Ja voi miten kauniitakin ne on! Melkein on sääli, että kukat joutuu pitämään ulkona, kun sisään ne toisivat ehkä vähän liiankin tuhdin tuoksun. Pistin ne aluksi etupihalle, mutta tuuli oli kaatanut vaasin alta aikayksikön. Vaasi on muuten mun serkun itse tekemä. Sain sen lahjaksi ja olen vaalinut sitäkin ja pelännyt jonkun kaatavan sen. Nyt ainakin kävi selväksi, että se on suhteellisen jämerää lasia eikä ihan heti hajoa. Tykkään tosta vaasista todella paljon. Oon jo kauan kerännyt violettia lasia ja tohon mun serkku oli vielä tehnyt liukuvärjäyksen violetista siniseen. Tosi hieno, vaikka se nyt ei valitettavasti kuvissa näykkään.


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Heikkona kiviin


Olen nyt pitsikivien virkkaamisen innostuksen levittänyt Mikan äitiinkin niin olen voinut itse siirtyä ihan tavallisiin kiviin. (Pitsikiviäkin on kyllä tiputeltu tonne mökin kivikkoonkin, aika hyvin ne sinne piiloutuu!) Näin jopa yksi yö unta kiviaidan teosta ja olin unissani noussut pystyyn ja katsellut ympärilleni sanoen "ei ole kiviä" ja jatkanut uniani. Onkohan niitä nyt pikkuhiljaa tullut kannettua jo vähän liikaakin! Tämä kivistä innostuminen alkoi kyllä jo viimevuonna, kun pakotin äidin mummulan viereiselle pellolle keräilemään kiviä ja kantamaan niitä mökille. Tehtiin yllä olevassa kuvassa oleva kivipuutarha ja samalla pengerrys, kun piha aika jyrkästi laski tuosta kohtaa ettei siitä kävelemäänkään pystynyt. Nyt ei hiekat valu alas. 


Tänävuonna pakotin äidin taas mun kanssa keräileen kiviä pellolta ja tällä kertaa tehtiin samanlainen pengerrys toiselle puolelle pihaa. Ennen mökillä tossa istuskelualueen vieressä oli äidin tekemä aita ja se piti muutaman vuoden ihan hyvin maan toiselta puolelta ylempänä. Viimevuonna rakennelma kuitenkin hajosi ja oli luojan lykky ettei siinä samassa yksi mun kavereistani saanut naulaa jalkaansa. Onni kävi onnettomuudessa. Mä ajattelin, että pihaan voisi jatkaa samanlaista linjaa ja vaikka tämä puoli on vielä vähän jyrkempi niin kyllähän siihenkin ihan hyvän kiviseinämän sai tehtyä. Nyt vain odottelemaan, että miten se tuohon muovaantuu vai lähteekö rankemmilla sateilla pois. Ei kyllä pitäisi, sillä sen verran painavia kiviä sielä on seassa!

Tähän projektiin kuuluu myös pikkuhiljaa kivikkokukkien kerääminen molemmille puolille ja tällä kertaa piilotin myös vanhan kannon maatumaan tuonne kivien keskelle ja sen päälle pitäisi keksiä myös jotain kukkaa. Paria kivikkokukkaa tuohon uuteenkin kivikkoon jo olen istuttanut ja Suikeroalpia otin kotipihasta amppeliin niin sitäkin saa viedä mökille leviämään!

Takana näkyy myös uusi vanhan keinun kohdalle tehty grillauskatos. Siihenkin laitettiin betonilaatoista äidin kanssa tälläviikolla kunnon tasainen alustakin (laattakasa näkyykin kuvassa). Nyt saisi alkaa jo kesä tulemaan, kun hommat alkavat olla siinä pisteessä etten enää jaksaisi tehdä mitään :D

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Ei ihan vielä kesäkuteissa

Alustoppi VeroModa, Sukkahousut, T-paita H&M, Ballerinat Tokmanni, Hame itse tehty

Sen verran kova tuuli on käynyt tässä muutamana päivänä, etten ole ihan kesävaatteita vielä uskaltanut pukea. Sääret paljaina voisi alkaa palella, mutta t-paitakelit on alkanu! Olin jopa niin lahopää kun viikolla lähdin mökille pariksi yöksi niin unohdin takin kotiin. Sitä sitten sielä etsittiin vaikkei se ollut edes mukana. Hyvä minä! Eilen lähdin käymään luovuttamassa verta ja tuollainen asu osui päälle. Jotenkin tuntui ettei mikään mun hameista inspiroinut mua vaikka teki mieli pukea hame. Sama homma sukkahousuissa. Nää viininpunaiset on mun lempparit ja niitä on tullut käytettyä jo aivan liian kauan kesät talvet. Pitäisi alkaa etsimään näille seuraajaa.


Tokmannilta löysin 8€ alelaarista itselleni tämän kesän ballerinat. Vanhat onkin sen verran kuluneet, että ne olis joutaneet roskiin jo ennen viimekesää. Ballerinoilla kävellessä on vaan ärsyttävää, kun joutuu jotenkin aina jännittämään varpaita, että ne pysyvät jalassa. Mulla on jotenkin sen verran leveä jalka, että joudun ostamaan himpun verran liian suuria kokoja. Pitäisi varmaan harkita noihinkin kantapään puolelle jotain pienennyslappusta tai jotain, mutta ei raaski sellasiakaan ostaa kenkiin joita tulee käyttämään vuoden tai maksimissaan kaksi.


Olen viimeaikoina blogeja selaillessani nähnyt paljon violettiin meneviä huulipunien sävyjä. Itse en jotenkin tuolle violetille ole lämmennyt, mutta tänä aamuna tajusin, että viimeksi käyttöön ottamani testihuulipuna on vähän violetin sävyinen punainen. Onneksi se on enemmän violetti purkissa kuin huulilla. En vieläkään lämpene aivan violeteille huulille, mutta en nyt täysin uskalla tyrmätäkkään ettenkö loppukesästä kulkisi huulet violetteina. 

Mitetittiin tässä joku aika sitten kaverin kanssa, että missä vaiheessa meistä tuli aikuisia. On omistusasuntoa, joillakin lapsia ja kaikkea muuta opintolainan maksusuunnitelmista lähtien. Päädyttiin siihen, että se alkoi silloin kun aloimme käyttää huulipunia. Oikeastaan siis silloin, kun tulin Australiasta kotiin vuonna 2011. Tämän blogin alkuaika on myös noilta ajoilta ja sielä olevien tekstien perusteella voin sanoa, että aika varhaisaikuisuuttahan se on ollut. Ehkä aikuisuus ei kuitenkaan ole huulipunan käytöstä riippuvaista?

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Asu häissä

Noniin. Olin muka ajastanut tämän postauksen viimeviikolle, mutta eihän se sitten ollut onnistunut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?


Meinas jopa tulla vähän kiire kirkkoon mennessä. Miten muka 2 tuntia ei ole riittävä aika naiselle valmistautua, kun hiuksetkin oltiin laitettu jo etukäteen! Pakotin kuitenkin äidin ottamaan parit kuvat mökillä ennen lähtöä ja itse jatkoin kuvaamista automatkalla kirkkoon. Mekko on mulla ollut ennenkin häissä ja täälläkin sen olen jokunen vuosi sitten esitellyt. Se mahtui edelleen päälle, vaikka äidillä oli omat epäilyksensä! wuhuu! (kannattaa ostaa trikoomekkoja) Olen ottanut mekon olkapäällä olleen kukan irti, suunnittelin ensin sen hiuksiin laittamista, mutta se tuntui kuitenkin vähän turhan isolta tällä kertaa. Häissä teemaväri oli navy blue, joten sovin sisustukseenkin!


Hiuksiin ostin näitä pirskeitä varten Glitteristä klipsipidennyksen. Noin 30€ verran se verotti rahapussia, mutta ei ainakaan loppunut hiukset kesken lettiä tehdessä. Ongelmitta ei päästy hiustenkaan laitossa aamulla, kun alunperin mä olisin halunnut letin jatkuvan vielä ihan hiusten loppuun saakka. Tein inkkariletin pari kertaa ja joka kerta mun omat lyhyet hiukset puski sieltä niin läpi, että se näytti aivan hirveeltä, joten lopulta meni hermot ja loppuhiukset jäivät auki. Eteen mä tein itse toispuoleisen ranskanletin ja äiti teki takahiuksiin ranskanletin. Ne yhdistettiin sitten ja mukaan törkkäsin vielä mökiltä löytyneen hiuskukan. Olen lopulta kuitenkin ihan tyytyväinen kampaukseen. Siitä tuli aika mukavan rento ja se kesti oikeestaan koko päivän. Parin tunnin reivaamisen jälkeen sain pikkasen korjata lettien kiinnityskohtaa ja kukkaa piti kiinnittää uudestaan pari kertaa.


Toinen asia mikä valmistautumisessa vei aikaa oli huivi. Voi kyllä. Onnistuttiin saamaan siitäkin ongelma, kun halusin huivin jotenkin kiinni. Aluksi kiinnitettiin se vaan mun rintaneulalla, mutta sitten keksittiin, että sitä voisi kiinnittää myös takapuolelta. Siinä sitten säädettiin ja säädettiin ja lopulta ei kiinnitetty sitä takaa. Koko säätäminen oli siis ollut turhaa, mutta ei se mitään. aikaa alle tunti enkä ollut edes alottanut meikkaamista enkä korjannut edellisenä päivänä laittamia kynsilakkojani. Ainut asia koko itsensä laittamisessa missä ei tullut ongelmia oli kengät. Noi on mun luottokorkkarit ja vaikka ne on kerran vahingossa joutuneet varastetuksi Ruotsiinkin niin sain ne takaisin ja kyllä kannatti taas valita ne jalkaan!


Koruiksi valitsin pronssista Kalevalaa. Mulla on ihan kiva määrä niitä ja ne tulevat vain vähän liian harvoin käytetyiksi. Yksi syy siihen on, että ne värjäävät ainakin mulla ihon todella helposti vihreäksi. Tälläkin kertaa seuraavana päivänä huomasin sormuksen ja käsikorun päästäneen vihreetä väriä mun iholleni. Rintakoruna mulla oli Salt- solki, jota ei enää myydä (se on asumaniemen muorin plikkuuden aikainen koru Kihniöstä!). Sormuksena mulla oli sydänsormus ja sen parina sydänkorvikset, jotka ovat tuleet nyt hiljattain takaisin tuotantoon. Käsikoruna oli karhua ja toisina korviksina myös nappikarhut. Niidenkään kanssa ei kommelluksilta vältytty, kun juuri ennen lähtöä aloin koruja pukemaan niin toinen karhu korvis oli kateissa. Luulin jo sen hukkuneen, mutta onneksi se löytyi mökiltä lattialta!



Meikistä ei ole kauheesti sanomista. Koitin pärjätä sen kanssa nopeella sipauksella, mutta kuten aina niin olihan sitä naamaa pakko nyppiä ennen meikkivoiteen laittamista. Siinä sitten tuli jo kiire ja yritin heittää nopeesti jotain luomiväriäkin ja sinistä kajalia. Huuliin pistin Hurrawin kirsikka huulirasvaa, joka antaa vähän väriäkin. Olen rakastunut sen tuoksuun!

Tajusin kun päästiin Kihniöön, että olin unohtanut juhlalaukkuni Tampereelle ja kävin sitten lainaamassa kaverilta laukun. Onneksi sillä oli musta pikkulaukku niin sain vähän tavaroitani mukaan. Tosin mun kännykkä ja kamera ei yhdessä mahtuneet sinne, mutta kamera saikin olla pöydällä niin sitä tuli käytettyäkin. Oli sitten tällä vieraallakin jotain vanhaa, uutta ja sinistä. En muuten huomannutkaan olikohan morsiamella tälläiset perinteet mietitty...