sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Peru: Machu Picchu ja muut sen ympärillä

Perun maaperälle ensimmäinen kosketus oli lentokentällä Limassa. Sielä kuitenkin vaan vaihdettiin konetta ja lennettiin suoraan Cuscoon mistä oli tarkotus heti seuraavana päivänä ottaa suunnaksi Aquas Calientes, josta pääsee helposti Machu Picchulle. Cuskossa taksikuski huijas meiltä 40 solesia matkasta hostellille, mutta väliäkös tuolla. Oikee hinta olis ollut kai jotain lähempänä 10 solesia.

Cuscon keskustassa kierrettii pikkunen rinki, kun käytiin syömässä ja apteekissa.

Hostelli oli Imperian Back Packers ja olin sen etukäteen varannut hotels.comin kautta. En kyllä voi millään tasolla suositella paikkaa. Sielä ei kukaan puhunut englantia, joten oli kiva heti ekana päivänä alkaa mun huonolla espanjalla yrittää selittää, että ollaan varattu huone ja hinnan piti olla tämä. Saatiin kuitenkin 4 hengen huone, jossa majoituttiin silti kahdestaan ja huoneessa oli kylppärikin. Patjat oli maailman huonoimmat ja sielä oli kylmä.

Rikki mennyt matkustaja keräämässä voimiaan tulevaa varten.

Muhun iski heti parin tunnin oleskelun jälkeen vuoristotauti oikeen kunnolla. Oli paha olo ja nukutti. Mä sitten missasin oikeestaan sen ekan illan ja heti syömisen jälkeen menin nukkuun. Mika joutui yksin metsästään meille bussia Ollantaytamboon ja sieltä junalippuja Aguas Calientesiin. Se kävi vaan kolme kertaa konsultoimassa mun kanssa asiasta, kun musta ei ollut liikkumaan mihinkään. Onneksi lähin matkatoimisto oli hostellista varmaan n. 100m päässä ja sielä puhuttiin englantakin. Hostellissa ei edes meidän sieltä lähtiessä ymmärretty et oltiin oltu sielä yötä, eikä oltu vielä edes maksettu. Kirjoitin sitten hostellikirjaan, varaustietojani ja annoin rahaa ja kirjoitin senkin varmuudeksi varauskirjaan. Ei onneksi kuultu hostellista enää, ja tosiaan en suosittele!

Bussi haki meidät hostellin edestä aamulla 4.45, edellisenä iltana oltiin onneksi heti ostettu koka karkkeja ja niitä popsiessa mun olo oli parantunut ja vuoristotautikin alko helpottaan. Onneksi kuitenkin siirryttiin vähän matalammalle. Cusco on n. 3,4km korkeudella ja Aguas Calientes vaan 2km korkeudessa, joten perillä pysty taas hengittään paremmin!

Peru Railin juna, tolla me ei menty, vaan siis Inca Raililla. Kattoikkunoita lukuunottamatta ei pahemmin mitään eroa.

Bussikyyti kahdelle oli maksanut 40 ja junaliput Inca Raililla 169$ (sielä oli kaks eri junayhtiöö). Junaliput oli kyllä sikahintaiset, mutta toinen vaihtoehto olis ollu monen päivän patikointi, joka myöskin olis maksanut. Junaa odotellessa päästiin ostaan voileipää ja jotain snäksiä matkalle. Matka Ollantaytamboon kesti n. 1,5h ja junamatka Aguas Calientesiin 1h 40min. Matkalla oli tosi kivoja maisemia ja myös hintaan kuuluva (sai ollakki siihen hintaan!) juomatarjoilu. Join kokateetä, jonka kyllä uskon myös vielä kohentaneen mun oloa. (Nää koka tuotteethan ei sitten ole mitään huumetta!)

Ensimmäisiä raunioita, joita näkyi matkan varrella.

Onnellinen ja väsynyt matkaaja Aguas Calientesissä. 

Koko kylä oli oikeestaan yhtä mäkeä. Meidän hotelli oli ihan kosken rannalla ja se oli kyllä hyvä valinta.

Shoppailumahdollisuudet oli oikeestaan painottunu turistikrääsään. Hinnatki aika korkeet.


Meidän hotellin edestä meni juna. Ei kuitenkaan se joka toi ihmisiä vaan tavarajuna joka kulki harvoin ja tosi hitaasti.

Kaksi yötä vietettiin Aguas Calientesissä. Valitsin hotellin netistä etukäteen ja olin kyllä todella tyytyväinen valintaani. Casa Andina Classic Machu Picchu oli tosi tasokas hotelli ja aivan hintansa arvonen. Sieltä sai teetä koko päivän ilmaisena ja aluksi saatiin huone ilman ikkunoita, mutta toiseksi yöksi me päästiin siirtyyn huoneeseen näköalalla koskelle. Pesulapalveluita ei kuitenkaan hotellilla käytetty vaan kierreltiin kylässä etsimässä sellasia. Jostain löydettiin pesula, jossa maksoi 10solesia per kilo ja pesetettiin kaks satsia pyykkiä sielä. Harmi vaan, että toisella kerralla yks mun mekko jäi sinne ja tajusin sen vasta, kun oltiin tuolta jo lähdetty, olis pitänyt olla tarkempi...

Aguas Calientesissä pääsis myös lilluun kuumissa lähteissä, mutta meidän reissusuunnitelmaan kuulu sellasten koittaminen myöhemmin niin jätettiin väliin. Tutkimuksista päätellen tuola kuumien lähteiden kylpylässä on paljo väkee pienes altaas ja vesi kai haiseekin. En tiedä sitten miten on todellisuus. (voi vinkata jos joku tietää!) Eka päivä siis vaan hengailtiin ja toisena päivänä otettiin bussi ylös kohti Machu Picchua Edestakaiset matkat maksoi 83 solesia ja sanoisin, että ne kannattaa ottaa varsinkin jos meinaa vielä sielä ylempänä lähteä kiipeileen.

Näköala oli hyvin sumuinen. Paljon ei ehtinyt edes katseleen kun kiiruhdettiin kohti porttia josta pääsi jatkaan ylöspäin.


Aamu, kun me lähdettiin ylös oli sateinen ja sumuinen. Just meidän tuuria, mutta eipähä tullu hiki! Meidän oli tarkotus lähteä 6.00 bussilla, mutta jonot oli pitkät ja päädyttiin 6.15 bussiin. Me oltiin hyvissä ajoin etukäteen ostettu netistä liput Machu Picchulle ja Huyana Picchun ekaan ryhmään (täältä). En tosiaan ollut ymmärtänyt mitä oltiin ostettu ennen kuin perillä ja en ihan sieläkään. Meidän lipussa oli tiukka aika 7-8, kun portilla piti olla ja opasteet ei ollu tosiaan hyviä ja koitettii vaan seurata muita, jotka näytti myös kiirehtivän. Se kannatti! Kiipeemään lähdettiin 7.15 ja Wayna Picchulle arvioitu kiipeemisaika oli 2 tuntia. Missään vaiheessa matkaa ei ollut mitään infoa, kuinka pitkällä olet ja Huyana Picchukin muuttui matkalla Wayna Picchuksi, en tiedä mihin meidän piti mennä, mutta Waynalle mentiin ja ylös asti. Nyt kiitän sateista säätä, koska jos olisin nähnyt minne me lähdettiin kipuaan niin en varmasti olisi lähtenyt kun sumussakin jo alkumatkasta aloin epäröimään.

Reitin ainut kunnon opaste.

Tämän alamäen jälkeen epäröin hiukan viitsiikö oikeasti ylös asti lähteä tollaisella kelillä.

Reitti oli hmm... mielenkiintoinen, jyrkkä, epämiellyttävä, uuvuttava, kauhea, pilven sisällä kavutessa.

Maisema. En varmaan olisi tosiaan uskaltanut mennä ylöspäin jos olisin nähnyt jotain tätä enempää.


Olin vahvasti sitä mieltä, kun ylös päästiin, etten halua kiertää koko reittiä. Harmi vain, että kun kiertään lähti niin oli kiellettyä lähteä takaisinpäin. Oltais kai siitä ekalta tasanteelta voitu vielä palatakkin, mutta sielä täytyi yhdessä kohtaa meneen pienen luolan läpi ja siitä ei ainakaan saanut kulkea molempiin suuntiin. Alko vähän jo helpottaan tuossa vaiheessa kiipeemisestä johtunut turhautuminenkin niin kyllä sitä ylhäälläkin hyvin jaksoi kiertää, kun sielä sitä kapuamista ei ollut enää niin pahasti. Mua alko jo ylös kiipeemisen puolessa välissä pissattaan. Mihkää puskaan en kehdannu tai uskaltanut mennä ja alaskin täytyi vielä päästä. Harmittaa vähän etten menny tuola puskaan, olis ollu varmaan ihan hyvä mä oon ainut joka -leikissä.

Ehkä parhaat ja vähiten pelottavat portaat koko paikassa!

Maisemaa

Tässä on polku. Selkeästi. Huomaatteko? Vähä jänskätti, onneksi ei ollut paha tuuli!

Ei kannattanut tippua. Joki pilkisti alhaalta eikä se auttanut yhtään mun pelkotiloihin.

Noi japsi turistit oli hulluja kun ne vaan lampsi noita rappuja pitämättä mistään kiinni. Ne on viä jyrkemmät ku näyttää!

Mä menin alas pyllymäkeä. Enkä onneksi ollut ainut. Pelotti ja pahasti, en koskaan oo ollu mikää rappusten ystävä.

Laseista näkee, et oli myös vähä märkää. Koko ajan ku oltiin tuola ylhäällä sato ihan kivasti. 

Machu Picchun kylä vilkkui välillä pilvien raosta. 

Tässä vaiheessa olin jo super tyytyväinen, et mentiin ylös ja että olin ylittänyt itseni. Vaikka silti pelotti!

Tuli tuolla sellanen tarrautumisentunne, kun joka paikas vaan huimas.

Alas tullessa alkoi maisematkin vähän aukeneen. Tosin eihän ne kuvasta aukene sillä tavalla kuin sielä.

Kun oltiin päästy jo melkein alas alko Machu Picchun kyläkin jo näkymään kunnolla ja pilviverho siirtymään.

Maisemat oli kyllä ilman kiipeemistäkin huikeat!

Perus poseeraus? Otettiin mallia niistä, jotka otti tän kuvan meistä. 

Oli muute aika vaikee yrittää saada ees jotain kuvaa missä ei olis ollut ketään ihmistä!

Täällä ei enää huimannut. Jos olis kaatunut ja tippunut olis menny vaan seuraavalle tasanteelle, johon oli vaan n. 2m.

Minä parin muun turistin joukossa. Ton takia tonne ei pääse ku tietty määrä väkeä päivässä.

En jaksanut enää Machu Picchulla keskittyä niin paljon, että tietäisin esim. että mikä talo tässäkin kuvassa on.

Hyvät polut, tykkäsin!

Consseilla tosiaan kiipesin. Harmittaa ettei Mika kertonu noiden ihmisten ilmestyneen myös kuvaan.

Minä istuskelemassa muiden mummujen kanssa odotuspaikalla poislähtiessä.
Sellaset kokemukset, mutta siis Machu Picchusta tai siis lähinnä Wayna Picchusta, jossa vielä jaksoin keskittyä asioihin. Sieltä alas tuleminenkin verotti voimia aika paljon ja lihaksia alkoi särkemään. En tosiaan ollut ajatellut tekeväni elämäni rankinta urheilusuoritusta tuona päivänä! Machu Picchun korkeus on 2430m ja Wayna Picchun 2720m, niin kyllä me sellanen 300m kavuttiin rinnettä ylöspäinkin. Se pissanhätä oli jo tosi kova, kun päästiin alas ja nälkäkin alkoi vaivaamaan. Me oltiin uskottu sääntöjä eikä oltu viety mitään eväitä. (kokakarkkeja ja vettä lukuunottamatta) mukaamme. Olis pitänyt ottaa jotku sämpylät! Mä jaksoin kierrellä Machu Picchulla vielä sen verran, että löysin exit kyltit ja aloin suuntaan kohti poismenoa. Sekään ei ollut mikään ihan lyhyin reitti, mutta rappuset oli superisti parempia eikä enää pelottanut! Mika kierteli vielä vähän kauemmin ja mä jäin odotteleen sitä muiden huonojalkaisten mummujen kanssa odotuspaikalle.

Seuraavissa kuvissa tosiaan melkein näkee sen kohdan minne kiivettiin. Se tosin on tuola pilvessä vieläkin piilossa. Tohon vuodenaikaan (helmikuu) melkein suosittelisin siis valitseen sen toisen lähdön tonne kiipeemiseen niin vois saada paremmat maisemat. Tosin alas tulevat turistit myös kertovat sulle matkan pituudesta ja se vois tuntua sillai vieläkin pidemmältä. Pelkkä Machu Picchunkin näkeminen on kyllä jo paljon, joten pakkohan kiipeemään ei ole lähteä. Itse en varmaan toista kertaa menisi tai sitten koittaisin Machu Picchu Mountainia tai oikeestaan vain Sun Gatelle menoa, minne ei mun ymmärtääkseni tarvi ostaa edes erillistä lippua!

Tyytyväisenä näihin maisemiin. Koko ajan sää parani!

Hyvin väsyneet turistit ja takana melkein näkyy vuori, joka vallotettiin. HUH!

Alas päästyämme vaihdettiin hotellissa maisemahuoneeseen. Kosken pauhu ei kuulunut pahemmin, kun ikkunan sulki!


Koska kiivettiin vuorelle aamulla niin päivä oikeestaan loikoiltiin ja kerättiin itteemme. Käytiin meidän hotellin raflassa syömässä ja sielä hyvän pihviannoksen sai 50 solesilla. Kaduilla muuten sellanen hamppari-ateria maksoi 15 solesia monessa paikassa. Koska meillä oli vielä illalla aikaa vähän verrytellä lähdettii vielä kylään kävelylle. Lihakset veti kyllä aikamoiseen täysjumiin ja vaikka otettiin kylällä hieronnat (50 solesi/2hlö) niin se ei paljoa auttanut. Tosin mä olin pettynyt ettei hierontaan kuulunut reisien hieromista. Pieni iltakävely oli silti hyväksi kiipeemisen jälkeen ja seuraavat kolme päivää kyllä huomas tehneensä jotain. Kunnon teräspakara treeni! Samalla kävellessämme käytiin ostamassa myös seuraavaksi päiväksi junaliput takaisin Ollantaytamboon ja nyt vertailtiin hintojakin. Peru Rail oli vähän halvempi 83soles/per pää ja ostettiin sieltä liput. 

Tässä kuvassa on kolibri. En enää itsekkään vaan muista, että missä xD Aika heilahtanut epäilen sen kuitenkin olevan.

Parit Pisco Sourit, jotka on nykyään Australian Master Cheffin mukaan muotidrinksuja. Neljä kahden hinnalla!

Junaa-aseman edustalla. Asema oli muuten markkina-alueen keskellä.

Ollantaytambon juna-aseman edustalla oli pikkasen säpinää ja kyydin tyrkyttäjiäkin riitti ihan kivasti.

Ei tiedetty vielä miten päästäis bussilla takasin Cuscoon tai sieltä eteenpäin, mutta mulla oli vahva usko, että vaan sieltä jonku minibussin nappaamalla päästäis paljo halvemmalla takasin, ku mitä makso matkat tullessa. Niinhän se oli, että minibussi takaisin maksoi vaan 10 solesia/ per pää, eli puolet vähemmän kuin tullessa. Vielä enemmän kilpailuttamalla tosin olis voinut saada vieläkin halvemmalla, mutta toi kelpas mulle ja päästiin tosi nopeesti lähteen heti junan saavuttua perille.

Ollantaytambossakin on omat raunionsa, siitä en tiedä maksaako sinne meneminen jotain.

Maisemat matkalla Cuscoon oli uskomattoman kauniita

Kaikki nää kuvathan oon ottanut liikkuvasta autosta, joten tarkkuus on sitä luokkaa.

Värejäkään ei ole muokattu yhtään. Tonne mökkiin olis voinu muuttaa.
Sellainen reissu meillä oli Machu Picchulle. Kyllä kannatti, vaikka aivan rikki olinkin!

lauantai 7. tammikuuta 2017

Rio de Janeiro: Carnival 2016

Päivän ajatuksena oli, etten voinut näyttää aurinkoa palaneille kohdille ollenkaan. Hups.
Kolmantena päivänä oli koittanut se päivä miksi haluttiin Rioon ja miksi matkustettiin Etelä-Amerikkaan helmikuussa. Oli karnevaalipäivä ja meidän täytyi aamusta lähteä hakemaan meidän lippuja jotka olin tietenkin tosi hyvissä ajoin ostanut netistä. Lippujen ostossa ei voi paljoo mokata, kun niitä myydään vaan yksillä sivuilla ja paikatkin on selitetty aika hyvin. Mä olin valinnut meille istumapaikat karnevaalikujan loppupäästä matalalta osuudelta.


Mun onneksi liput oli tolla alueella myös halvimmat. Hintaa en nyt millään muista, mutta kurkkasin karnevaalien sivuilta tän vuoden hintoja niin ne oli satasen luokkaa per naama. Suomessa en ehkä maksais yhden päivän festareista noin paljoo, mutta kerrankos sitä Brasiliassa! Oikeestihan noi ei ole mitkään yhden illan festarit vaan kulkueita on monia. Me valittiin yksi pää paraatipäivistä eikä voittajien kulkuetta, mikä olis varmasti ollut myös upee show. Karnevaalien kulkueethan on aina samalla paikalla siihen tarkoitukseen rakennetulla alueella eikä suinkaan pitkin katuja missä vaan niin kuin mä ainakin olin joskus ajatellut. Kulkueen menevä matka ei ole kauheen pitkä, mutta se on hitaasti etenevää touhua, joten istumapaikka oli pakko saada. 

Lasten karnevaalitapahtuma, johon vahingossa eksyttiin. Tuola oli hauskaa ja hyvä fiilis!

Lippujen saamisessa ei siis ollut mitään ongelmia. Homma suju ku rasvattu! Meidän hostellista neuvottiin hyvin reitti hotellille, josta liput piti noutaa ja sieläkään ei jouduttu odottaan kauaa. Vähän jännitti, että onko varattu liput oikein yms, mutta näin jälkikäteen kaduttaa ainoastaan vähän se, ettei ostettu karnevaalien musiikki cd:tä. Ei sitäkään varmasti paljon tulis kuunneltua, mutta olishan se nyt ollut hauska!

Kaikki sotki vähän ku vappuna Suomessa, ihme naruja, papereita ja muita oli maa täynnä!

Sain testata yhden tanssijan päähinettä metroa odotellessa, Oli muuten painava! Niin siistiä!!

Päivän pakollinen Jeesus -kuva

Karnevaalit alko vasta 9 illalla. Päivä tuntu tosi pitkältä odotusajalta ja Mika olikin fiksu ja veti päikkärit. Mä en pystynyt vaan luin kirjaa. Lähdettiin kohti Karnevaalialuetta hyvin ajoissa, koska ei haluttu minkäänlaiseen ruuhkaan. Sellasta pelkoo ei siihen kellonaikaan ollut, kun oltiin varattu aikaa, että mentäis vaikka viä ravintolaan. Toi alue ei kuitenkaan ollut sellasta missä olis ravintoloita. Ehkä karnevaalikadun toisella puolella oliskin ollut, mutta meidän paikkaa lähempänä olleen metropysäkin lähellä ei ollut mitään muuta kuin köyhyyttä ja samalla aika kaunistakin. Me vaelleltiin sielä muina turisteina ja otettiin ruokaakin paikallisten perästä yhdestä rappukäytävästä, missä mies väänsi hodareita. Pelättiin ettei karnevaalialueella saisi ruokaa tai se olis sikahintasta, mutta ei nekään pahan hintasia olleet ja oltiin villejä ja juotiin parit drinksutkin sielä! (aika monet oli tosi kännissä)

Hodari kaikilla mausteilla, makso ehkä euron ja oli super hyvää! 


Oltiin paikoillamme karnevaalikadulla 1,5 tuntia ennen kuin bileet alko. Tai piti alkaa. Mä luulen, että ne alko myöhässä tai sitten ainakin karnevaalikulkueen saapuminen tonne kulkueen loppupäähän kesti super kauan. Tanssijat oli osa jo väsähtäneitä tossa kohtaa, eivätkä jaksaneet hetkuttaa ku viimeistä päivää, mutta eipä se meitä maallikkoja haitannut! Fiilisteltiin tota paikkaa täysillä ja niin fiilistelivät muutkin. Meille jaettiin jonkun sambakoulun muoviset liput ja bailattiin muiden mukana. Kahden aikaan yöllä, kulkue oli tunnin myöhässä aikataulusta ja me oltiin väsyneitä. Sambakulkueita piti mennä ohi kai 6 ja niistä me jaksettiin katsoa neljä ja puoli 3 maissa lähdettiin nukkumaan. 

Loppuun laitan vaan fiiliskuvia karnevaalikulkueesta. 









Tavoitteena oli tietty saada brassipyllystä kuva!


Maassa kävellen kulkeneet tanssijat ei oikeen näkyneet meidän paikoille. Vähä harmi, mut vaunut oli upeita!

Mun lempparitanssija!




Eikä siä paikoillaan tosiaan istuttu koko aikaa!






Pari tyytyväistä turistia.


Saatiin riitaki aikaiseksi, ku en menny etsiin Piruja Mikan kans kuvaa, mut homma hoidettii Chiquita tytöllä kotiin!

Mulla loppui kamerasta akkukin kesken bileiden, harmitti hiukan koska sielä oli toinen toistaan hienompia vaunuja ja kun neljäs kulkue tuli olisin halunnut kuvata, koska siinä oli kaikista hienoimpia juttuja. Mikan kännykällä onneks saatiin jotain ikuistettua!