Rio de Janeiro: Carnival 2016

Päivän ajatuksena oli, etten voinut näyttää aurinkoa palaneille kohdille ollenkaan. Hups.

Kolmantena päivänä oli koittanut se päivä miksi haluttiin Rioon ja miksi matkustettiin Etelä-Amerikkaan helmikuussa. Oli karnevaalipäivä ja meidän täytyi aamusta lähteä hakemaan meidän lippuja jotka olin tietenkin tosi hyvissä ajoin ostanut netistä. Lippujen ostossa ei voi paljoo mokata, kun niitä myydään vaan yksillä sivuilla ja paikatkin on selitetty aika hyvin. Mä olin valinnut meille istumapaikat karnevaalikujan loppupäästä matalalta osuudelta.

Mun onneksi liput oli tolla alueella myös halvimmat. Hintaa en nyt millään muista, mutta kurkkasin karnevaalien sivuilta tän vuoden hintoja niin ne oli satasen luokkaa per naama. Suomessa en ehkä maksais yhden päivän festareista noin paljoo, mutta kerrankos sitä Brasiliassa! Oikeestihan noi ei ole mitkään yhden illan festarit vaan kulkueita on monia. Me valittiin yksi pää paraatipäivistä eikä voittajien kulkuetta, mikä olis varmasti ollut myös upee show. Karnevaalien kulkueethan on aina samalla paikalla siihen tarkoitukseen rakennetulla alueella eikä suinkaan pitkin katuja missä vaan niin kuin mä ainakin olin joskus ajatellut. Kulkueen menevä matka ei ole kauheen pitkä, mutta se on hitaasti etenevää touhua, joten istumapaikka oli pakko saada. 

Lasten karnevaalitapahtuma, johon vahingossa eksyttiin. Tuola oli hauskaa ja hyvä fiilis!

Lippujen saamisessa ei siis ollut mitään ongelmia. Homma suju ku rasvattu! Meidän hostellista neuvottiin hyvin reitti hotellille, josta liput piti noutaa ja sieläkään ei jouduttu odottaan kauaa. Vähän jännitti, että onko varattu liput oikein yms, mutta näin jälkikäteen kaduttaa ainoastaan vähän se, ettei ostettu karnevaalien musiikki cd:tä. Ei sitäkään varmasti paljon tulis kuunneltua, mutta olishan se nyt ollut hauska!

Kaikki sotki vähän ku vappuna Suomessa, ihme naruja, papereita ja muita oli maa täynnä!

Sain testata yhden tanssijan päähinettä metroa odotellessa, Oli muuten painava! Niin siistiä!!

Päivän pakollinen Jeesus -kuva

Karnevaalit alko vasta 9 illalla. Päivä tuntu tosi pitkältä odotusajalta ja Mika olikin fiksu ja veti päikkärit. Mä en pystynyt vaan luin kirjaa. Lähdettiin kohti Karnevaalialuetta hyvin ajoissa, koska ei haluttu minkäänlaiseen ruuhkaan. Sellasta pelkoo ei siihen kellonaikaan ollut, kun oltiin varattu aikaa, että mentäis vaikka viä ravintolaan. Toi alue ei kuitenkaan ollut sellasta missä olis ravintoloita. Ehkä karnevaalikadun toisella puolella oliskin ollut, mutta meidän paikkaa lähempänä olleen metropysäkin lähellä ei ollut mitään muuta kuin köyhyyttä ja samalla aika kaunistakin. Me vaelleltiin sielä muina turisteina ja otettiin ruokaakin paikallisten perästä yhdestä rappukäytävästä, missä mies väänsi hodareita. Pelättiin ettei karnevaalialueella saisi ruokaa tai se olis sikahintasta, mutta ei nekään pahan hintasia olleet ja oltiin villejä ja juotiin parit drinksutkin sielä! (aika monet oli tosi kännissä)

Hodari kaikilla mausteilla, makso ehkä euron ja oli super hyvää! 

Oltiin paikoillamme karnevaalikadulla 1,5 tuntia ennen kuin bileet alko. Tai piti alkaa. Mä luulen, että ne alko myöhässä tai sitten ainakin karnevaalikulkueen saapuminen tonne kulkueen loppupäähän kesti super kauan. Tanssijat oli osa jo väsähtäneitä tossa kohtaa, eivätkä jaksaneet hetkuttaa ku viimeistä päivää, mutta eipä se meitä maallikkoja haitannut! Fiilisteltiin tota paikkaa täysillä ja niin fiilistelivät muutkin. Meille jaettiin jonkun sambakoulun muoviset liput ja bailattiin muiden mukana. Kahden aikaan yöllä, kulkue oli tunnin myöhässä aikataulusta ja me oltiin väsyneitä. Sambakulkueita piti mennä ohi kai 6 ja niistä me jaksettiin katsoa neljä ja puoli 3 maissa lähdettiin nukkumaan. 

Loppuun laitan vaan fiiliskuvia karnevaalikulkueesta. 

Tavoitteena oli tietty saada brassipyllystä kuva!

Maassa kävellen kulkeneet tanssijat ei oikeen näkyneet meidän paikoille. Vähä harmi, mut vaunut oli upeita!

Mun lempparitanssija!

Eikä siä paikoillaan tosiaan istuttu koko aikaa!

Pari tyytyväistä turistia.

Saatiin riitaki aikaiseksi, ku en menny etsiin Piruja Mikan kans kuvaa, mut homma hoidettii Chiquita tytöllä kotiin!

Mulla loppui kamerasta akkukin kesken bileiden, harmitti hiukan koska sielä oli toinen toistaan hienompia vaunuja ja kun neljäs kulkue tuli olisin halunnut kuvata, koska siinä oli kaikista hienoimpia juttuja. Mikan kännykällä onneks saatiin jotain ikuistettua!

Vahinko Suomi vs. Namibia -teksti?

Moro!

En kykene elään hetkessä blogin puolesta, koska sunnuntaina unohdin kirjoitella edellisestä illasta kun innostuin leipomaan. Lauantai aamun vietin kotona tekemättä oikeestaan mitään järkevää, mutta neljäksi suuntasin keskustaan katsomaan Roseiran Sambakulkuetta. Anniinan kanssa koitettiin saada hyviä kuvia ja se kannusti sukulaisiaan, joka olivat kulkueessa mukana. Aika rankkaa hommaa näytti olevan, mitä kuulin jälkeenpäin tanssijoilta, mutta se ei kyllä näkynyt yleisöön ollenkaan! Varmaan vähän lämpöinen kelikin vaikutti jotain asiaan. 

En muuten tänä kesänä ole ymmärtänyt ollenkaan noita uutisia joissa vouhotetaan jostain hellerajan ylittymisistä. Suomessa kun on helle niin muualla maailmassa kävellään talvitakit päällä. Tai itestä ainaki on tuntunut tänä kesänä Suomessa siltä, että lämpösempikin voisi olla, kun kuuma ei missään nimessä ole tullut. Tosin olis kiva olla jossain muualla myös töissä kuin ilmastoidussa sisätilassa, koska nautin tosissani jos ulkona olis lämmin. Mulle se +25 ei nyt viimetalven jälkeen vastaa hellettä, mutta mukavan lämpöstä se on. Aika hyvä vain, kun Namibiassa viimeisen kuun aikana +21 asteessa sormet jäätyivät, mutta täällä ei oo tullut sellasta syväjäätymistä (vielä).

Mekko Australia, Laukku (joka on kaikissa asuissa) Legit Namibia, kengät Namibia, Hiukset silmillä.

Juoksin kaupungilla yllä olevan näköisenä. Roseiran kulkueen jälkeen unohdin kamerani laukkuuni ja loppuillasta ei ole ollenkaan kuvia, vaikka hyvinkin voisi olla. Siirryttiin keskustasta Anniinan luokse ja käytiin hakemassa Alkosta sidukat. En voinut uskoa silmiäni, kun Anniina vakuutti, että Alkosta saa samaa sidukkaa kuin mitä me aina juotiin Namibiassa. Siitä lähti yksi Savanna Dry matkaan ja mentiin Anniinan luokse syömään. (kiitos vielä pikkupitsasta! ;))

Sieltä meidät tuli pari tylleröä noutamaan ja siirryttiin Iidesrantaan alottelemaan ja meikkaamaan. Illan suunnitelmat vähän periaatteessa muuttu, kun aluksi oltiin innoissamme menossa katsomaan Namibialaista Blossomia, jonka oli määrä esiintyä Klubilla, mutta lauantaina aamulla herättiin siihen todellisuuteen ettei Blossom tulekkaan esiintymään FestAfrikassa ja sen korvasi joku ihan jees ruotsalainen bändi, jonka nimeä en muista. Hyvin afrikkalaista musiikkia ne kuitenkin soittivat.

Ilta hurahti ja juotiin me klubilla myös Springbok shotit, tosin vähän reseptiä muuttaen, koska melkein missään baarissa tms ei täällä tarjoilla Amarulaa. Joten ei kun puolet piparminttulikööriä ja puolet Bailaysiä päälletysten shottilasiin ja huiviin. (Elli mä tarjoon sulle joskus!) Oli kyllä hauskaa ja tanssittiin paljon. Olin aivan hiestä märkä, kun lähdin kahden aikaan käveleen kotiin.

Sanoinkin Kimbelle illan aikana, että olen parempi bilettäjä Tampereella, kuin Windhoekissa ja se pitää tosissaan paikkansa. Nautin kyllä suunnattomasti, kun musiikki ei soinut liian lujaa (Suomessa lujaa soiva musiikki ei ole mitään verrattuna Namibiaan!). Nenä ja sisukalut ei kertaakaan tärisseet basson tahdissa ja se oli hyvä.

Josko nyt pari blogitekstiä peräkanaa julkaistuna voisin mennä nukkumaan ja vieläkään ei väsytä.