perjantai 28. marraskuuta 2014

Pian se toivottavasti selviää.


Kyllä kaikkien tulisi voida edes siviilissä avioitua sitä halutessaan. Kirkon mielipide kyseiseen asiaan ei minua kiinnosta, kun en itse siihen laitokseen kuulu. Kuvan voi tehdä täällä

maanantai 24. marraskuuta 2014

Ylipolven villasukat

Sukkakuvauksien alussa kissa pyörähti salamana paikalle.

Olikohan se joulu 2009 vai 2008. En muista, mutta kauan siitä on. 

Jouluna tein pitkän villasukan, samalla olisi varmaan voinut tehdä villahousut, mutta halusin mieluummin sukat. Mulla jäätyy reidet aika nopeesti aina,  joten koin tarvetta ylipolven villasukille. Tarve ei ollut ilmeisesti kovin suuri, koska toinen sukka valmistui ja toinen jäi kaapin perukoille keskeneräisenä odottelemaan. Näin sattuu mun ymmärtääkseni aika monille sunnuntaineulojille. En ole itse ollut koskaan mikään paras, mutta en ihan huonokaan kyseisessä hommassa, mutta täydellisyyttä tavoittelu on näissä hommissa mulle tärkeetä. Koskaan sitä täydellistä ei ole vielä tullut, mutta aina oon kehittynyt!

Se jäi peseytymään mun varpaiden juureen.

En ole oikein koskaan osannut tehdä mitään lettiä neulomuksiini ja harjoittelin sukkaan letin tekoa serkun opastuksella. Se piirsi mulle kuvankin siitä, mutta kun muutama vuosi myöhemmin löysin vihon, missä ohje oli en ymmärtänyt siitä enää mitään. En ymmärtänyt netistä löytyvistäkään ohjeista mitään ja testasin ja aina meni väärin. Meni taas hermot koko sukkiin ja toisen sukan sääreen ei tullutkaan lettiä.

Tästäkin kului pari vuotta ja nyt löysin taas keskeneräisen sukan kaapin pohjalta, kun pakkailin tavaroitani. Innostuin ja kudoin sen loppuun. Lanka ei riittänyt ihan samanlaisen sukan vääntämiseen kuin ensimmäinen, mutta onhan nämä jo muutenkin letillä ja ilman aivan eriparia.

Kun lähdin pois kuvailemasta Lissu jäi vahtaamaan mua tämän näköisenä.
Mulle nykyinen ongelma näissä sukissa on niiden päätteleminen. Löysin myös toiset mun tekemät sukat, joita ei vaan koskaan ole päätelty. Oikeesti... Ei olis enää kauheen iso homma. Mä teen päättelyn yleensä virkkuukoukulla ja nyt en sattunut löytämään koukkua. Pitäisi varmaan taas ostaa uus tai sitten hankkia jostain parsinneula. Taas Oikeesti...! Ompelija, jolla ei ole parsinneulaa. Ehkä mä seuraavan viiden vuoden aikaa saan sukkani pääteltyä. Sitä ennen päästä roikkuva langan pätkä toimii mainiosti kissan leluna ja silti sukkia voi jo kotioloissa käyttää. (Ei tälläsiä varmaan missään muualla käytettäiskää)

Tajusi se onneksi lopulta vetää kiele takaisin suuhun... Ainakin melkein.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivä


Ohhoh!

Ei ole ainakaan ollut ihan rauhallinen tämä pyhäinpäivä. Kerrankin myös mulle koitui haittaa siitä, että kaupat ovat tosiaan pyhänä kiinni. Olin eilen illalla ompelemassa tekonahkaa ja multa loppui lanka kesken. Tavallinen lanka ei ole tarpeeksi kestävää sen ompeluun eikä edes kuljun kartanossa, jonne soitin, ollut myynnissä nahalle sopivaa lankaa. Hieman ärsytti. Onneksi asiasta ei kuitenkaan tullut sen suurempia ongelmia. Saan ensi viikolla saatettua hommani valmiiksi.

Muutenkaan tämä päivä ei ole ollut rauhallinen, kun puoli kasista asti olen ollut pystyssä ensin leikkomassa tuota tekonahkaa. Sitten päätettiin Mikan kanssa lähteä Ruovedelle vaihtamaan autoon talvirenkaita. Eipähän tarvi niistäkään murehtia. Paljon vielä tuntuu Tampereella ainakin olevan väkeä liikenteessä kesärenkailla, mutta kyllä nyt marraskuussa mun mielestä pitäis olla nastat tai kitkat alla.


Eihän se juokseminen Ruovedelle loppunut vaan ajeltiin vielä kiertoteitse takaisin Tampereelle ja tänään lähdetään vielä äidin kanssa rilluttelemaan! Mä halusin tänne itsestänikin kuvan, ku ostin viimeviikolla niin kivat keltaiset sukkahousut hennesistä, mutta eipä nuo kuvasta erotu ollenkaan. Valkoinen talon seinäkin näyttää keltaiselta. Kuvaaja (Mika) väitti, että kengätkin ovat kokonaan kuvassa, mutta ei ne ole. Onneksi ne on niin mustat ettei ne tuolta hämärästä maasta edes erotu. Olis pitänyt ottaa kuva silloin, kun auringon valoa vielä riitti. Takki on muuten itse joskus koulussa ommeltu. Vieläkin rakastan sitä paljon!

Nyt avaan äidin kanssa viinipullon ja siirryn vapaalle. Liikaa kuitenkaan ei sovi ottaa, kun huomenna meen taas töihin. Nykyään ei ole enää mihinkään koskaan aikaa, kun käy töissä. :D