keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Eilisen aiheena
Taas mulla ei ole käytettävissä mitään kuvitusta, mutta eilen illalla tuli taas aihe esille, jota todellakin inhoon. Tämä ihmisten tapa iskee todella syvälle ja saa mut aika kiukkuseksikin. Keskustelu lähti jostain pienestä maiskutuksesta liikkeelle, mutta jos muutaman kerran tai oikeestaan yhdenkin kerran maiskauttaa esimerkiksi purkkaa syödessä tai muuten niin useimmiten mua alkaa ärsyttää ja kutsun (enkä tosiaan ole ainut) mässytykseksi.
Mun kanssa samassa autossa kouluun kulkevat tytöt on jo oppineet, ettei kannata mässyttää mitään tai saa multa aika nopeesti vihasta kommenttia. Jännä juttu on kuitenkin se, että mulla on paljon miespuolisia ystäviä, jotka mun seurassa mässyttää aivan tahallaan ja ne haluaa saada mut vihaiseksi. Mistä ihmeestä voi tällänen johtua, että halutaan välttämättä ärsyttää toista. Enkä tosiaan nyt mieti sellaisia vastauksia, että rakkaudestakin se hevonenkin potkii. Vaan aivan normaalisti, mikä saa ihmisen tekemään jotain, vaikka tietää sen ärsyttävän toista? Voin kyllä ymmärtää ettei toinen henkilö tajua miksi jokin noinkin yksinkertainen asia voi ärsyttää, mutta jos mieluummin esimerkiksi vaihdan toiseen huoneeseen syömään kuin syön mässyttävän henkilön seurassa niin ei se ole enää ihan pientä ärsytystä.
Pystyn siis kohteliaisuussyistä olemaan samassa ruokapöydässä mässyttävien henkilöiden kanssa, mutta en voi luvata, että jos joudun olemaan viikon sellaisessa tilassa jossa joku mässyttää ettenkö räjähtäisi jo muutamassa päivässä. Tai sitten puran sen kiukkuni johonkin muuhun, mutta jonnekkin sen täytyy mennä.
En ymmärrä miksei ihmiset osaa syödä suu kiinni. Se on mielestäni kohteliasta (ainakin suomalaisessa kulttuurissa) ja kaiken lisäksi nätimpääkin. Kuka haluaa välttämättä päästellä sikamaisia ääniä syödessään. Olen pahoillani, koska varmasti loukkaan joitakin ihmisiä avautumisellani ja myönnän joskus itsekkin mässyttäväni, tosin ehdin tekemään sitä maksimissaan pari kertaa ja alan ärsyttämään itseänikin! Purkan syönti ei siis ole minun suosiossa, vaikka se hampaille hyväksi olisikin.
Olen myös vahingossa onnistunut opettamaan kummityttönikin ilmoittamaan useimmiten, ettei mässytys ole hienojen tyttöjen hommaa. Hups. Toivon, ettei mässytys tule rasittamaan häntä koskaan niin paljon kun mua, koska tälläisistä ärsytyksen kohteista ei ole muuta kuin haittaa. Onnistun aiheuttamaan mielipahaa niin itselleni kuin mässyttäville ihmisillekkin... mutta kaikista päällimmäisenä ongelmana on, että mitä tehdä jos poikaystävän äiti mässyttää?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti