Ketä muuta ärsyttää, kun Facebookissa, joku kommentoi sun vanhaa kuvaa ja yhtäkkiä kaikki alkaa kommentoimaan siihen ja tykkään siitä, niin kuin se olisi uusi? Mä olen valmistunut about kaksi vuotta sitten ja nyt ihmiset on löytäneet facebookin ihmeellisestä maailmasta mun valmistujaiskuvan! Niitä pariakymmentä uutta tykkäystä katsellessani tuli mieleen, et voisin katsella mun muutkin valmistujaiskuvat.
Niitä etsiessäni löysin tekstin, jonka olen kirjottanut Tampereen Ammattiopiston opiskelijayhdistys TaQ:n pääkirjoitukseksi viimeisenä amisvuotenani. Toi teksti jotenkin mun mielestä sopi kuin nenä päähän tähän päivään, kun olen menossa "tutoroimaan" jatko-opintopäiville pääTamkille ja kertomaan toisen asteen opiskelijoille ammattikorkeakoulussa opiskelusta jos ne jotain sattuu kysymään. En selkeesti ole muuttanut vanhoja tapojani, vaikka äidille lupasinkin, etten enään lähtisi opiskelijayhdistystoimintaan. Noh, nyt olen Ikaalisissa Tamkon alaisen ika-klubin varapuheenjohtaja... Mutta lupauksen äidille aijon pitää vielä seuraavalla tavalla: En hanki Tamkon korttia, niin en voi ruveta mihinkään isompaan ja aikaa enemmän vievään hommaan.
Pääkirjoitus TaQ:n lehdestä 2010
Koulun aloitus ja lopetus
Olen ollut fanaattinen opiskelijatoiminta-aktiivi koko toisen asteen opiskelujeni ajan. Ensimmäisenä kouluvuotenani olin innokkaana Santalahdentiellä oppilaskuntatoiminnassa mukana ja joulukuussa 2006, kun TaQ:sta puhuttiin ensimmäistä kertaa olin paikalla suunnittelemassa. Mielessäni ei ollut silloin, että minusta tulisi tulevaisuudessa TaQ:n puheenjohtaja. Tuolloin 16-vuotiaana tunsi itsensä todella nuoreksi uudessa koulumaailmassa, vaikka eihän meillä päiväkoulussa opiskelevilla amiksilla ole kuin kolme tai neljä vuotta ikäeroa. Kuitenkin tämän koulun aikana kasvamme lapsista aikuisiksi. Nyt koulun seniorina olen kateellinen innokkaille ykkösluokkalaisille, jotka jaksavat istua koulussa. Itsellä kun ei ole ollut enää pitkään aikaan ammattipuolen tunteja.
Toivon syvästi, että koulumme yhteisen opiskelijayhdistyksen toiminta jatkuisi vielä monta vuotta. Suurin osa aktiivisista hallituslaisistamme valmistuu keväällä ja meidän tilalle tulee uudet toimijat. Tuntuu kuin antaisi oman lapsen hoitoon ensimmäistä kertaa! Oppilasyhdistyksen tehtävänä on tehdä koulusta parempi paikka opiskelijoille, huolehtia heidän eduistaan ja järjestää mukavaa oheistoimintaa. Valitettavasti pienen hallituksemme ongelmana on ollut, ettei suurin osa opiskelijoistamme tiedä mikä TaQ on. Siksi tarvitsemmekin paljon uusia idearikkaita ihmisiä toimintaan, koska ilman toimintaa emme saa mainostustakaan ja tapahtumissamme ei ole ihmisiä. Minulla opiskelijayhdistyksessä toimimisesta on tullut osa elämäni perusrutiineista, joten en ole jaksanut panostaa asiaan enää tänävuonna tarpeeksi, mikä harmittaa näin jälkikäteen katsottuna. Joskus kuitenkin täytyy vain ajatella, että kyllä kaikki järjestyy ja jättää turha murehtiminen muille!
Sanotaan, että ne nuoret menevät amikseen, jotka tietävät mikä heistä tulee ”isona”. Minä en tiedä vieläkään, vaikka pukuompelijan opinnot ovat käytännössä katsoen takanapäin. Oppilaskuntatoiminnasta on tullut CV:ni luottamustoimet kohta pidemmäksi, kuin itse työpaikkojen kohta ja yhdessä työpaikassa sanottiinkin tästä syystä minun olevan liian pätevä toimistosihteerin sijaiseksi. Tuntuu hullulta, miten olemme jo liian päteviä työhön, vaikka emme ole edes amiksesta valmistuneet ja silti koulutamme itseämme vielä lisää. Tosin innokkaimmat työntekijät saavat varmasti töitä nyt lamankin aikana, kunhan jaksavat etsiä ja olla positiivisia. Työntekijöitä tarvitaan aina! Varsinkin tulevaisuudessa kun suuret ikäluokat eläköityvät. Amiksessa opiskelu on hyvää harjoitusta tulevaa työelämää varten. Meillä on paljon työssäoppimista, jota lukiolaiset eivät saa kokea, joten meillä on myös parhaat mahdollisuudet työllistyä nuorena ja saavuttaa haluttu korkeampi taso elämäämme heti koulun loputtua. Minä ainakin olen ylpeä siitä että olen amis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti