Ammattikorkeasta siivoojaksi

Ei ole tehnyt mieli kirjoittaa tänne uuden työni aloittamisen (22.5) jälkeen. Jotenkin on tuntunut siltä, että olen täysin epäonnistunut elämässäni ja kaikki on kurjaa. Pitäisi toki olla onnellinen, että suhteellisen huonossa työllistymistilanteessa olen saanut vakityön, mutta en ole kauhean onnellinen. Tälläkin hetkellä, juuri töistä kotiin palanneena, lähinnä ärsyttää.

Unelmat eivät selvästi aina käy toteen ja niin on munkin kohdalla. Olisin ensisijaisesti halunnut työllistyä autovuokraamosta, missä kävin työhaastattelussakin, mutta kokemukseni toimistotyöstä on minimaaliset ja minua ei valittu. Siitäkin pitäisi kai olla iloinen, että pääsin kahden parhaan ehdokkaan joukkoon, mutta en osaa iloita toisesta sijasta, jonka vuoksi töitä ei tarjottu. Tämä oli muuten ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa kerta, kun minua ei ole heti haastattelun jälkeen palkattu töihin, joten olenkin kai ollut oman luontaisen charmini pauloissa ja luullut olevani jotenkin erityisen hyvä. No, en ole. Olen ihan tavallinen.

Nykyisessä työssäni kerrossiivoojana minut palkattiin tosiaan vakituiseksi siltä istumalta, kun työpaikkahaastatteluun menin ja seuraavana päivänä heti alkoivatkin työt. Johtuuko tämä siitä charmistani, vai olikohan työntekijöistä noin kova pula? Epäilen jälkimmäistä, koska en ole kyseistä työtä koskaan aikaisemmin tehnyt. Uudessa työssäni olen vakituinen, mutta tarvittaessa töihin kutsuttava työntekijä. Aika mielenkiintoinen yhdistelmä, mutta minulle luvattiin, että syksyllä saan varmasti vakituiset tunnit. Tällä hetkellä työntekijän tarpeesta ilmoitetaan aika viimetinkaan. Päivää tai kahta ennen ja listassa ei minun kohdallani ennen kuin viimetingassa lue kuin toivomani vapaat. Olen kuitenkin hyvin onnellinen, että olen saanut kaikki toivomani päivät vapaaksi, koska varsinkin nyt kesäkuussa minulla on suhteellisen paljon menoja (valmistuminen, juhannus, valmistujaismökkibileet).

Ärsytystä tänäänkin aiheuttaa työssäni enemmän se, että en saanut mitään koulutusta eikä ole kukaan muukaan saanut. Kukaan ei siis tarkasti tiedä miten työ pitäisi tehdä oikeasti. Kaikki ohjeet ovat vain jotain huhuja tai näin se kai pitäisi mennä -ajatuksia. Tällä viikolla asiaan toivottavasti saadaan muutosta, koska tälläisenään en kauaa jaksaisi kyseistä työpaikkaa katsella. Tosin en halua itseäni irtisanoakkaan, jotten menetä mahdollisuutta työttömyyskorvaukseen. Mutkikas juttu!

Muutenkin minusta tuntuu jotenkin, että häpeän hirveästi tätä työtä. Jotenkin ajatukseni siivoushommasta on, että sitä voi tehdä jonkun muun ohella, mutta jos on vakituinen siivooja on selkeästi koulupudokas tai muuten elämässään epäonnistunut ihminen, joka ei muuta osaa, koska kaikkihan osaavat siivota jos vain viitsivät (huomioikaa, että minä olen ihminen, joka yleensä ei viitsi). Nyt kuitenkin mulla on taskussa amiksen paperit, lukion paperit ja lauantaina saan käteeni myös ammattikorkeen paperit ja olen vakituinen siivooja. Aikamoista epäonnistumista.

Toivon koko ajan, että joku vaikka soittaisi mulle ja tarjoaisi ihan mitä vain mun oman alan työtä, jossa ei selkä väärällä tarvitsisi peitellä matalia sänkyjä viimeisen päälle, mutta eihän niitä töitä tulla kotiin tarjoamaan... telkkariohjelmissa aina tullaan, se on epäreilua, että Salkkareissakin Lasse sai pitsanpyörittäjän työn kotona murjottamalla! Harmi ettei normaali elämä ole ihan samanlaista. Mitään fiksumpaa työtä en osaa nyt edes hakea, koska arvostan kuitenkin sitä, että työni on vakituinen. Mistähän saisi samanlaisen diilin, mutta vähän korkeemmalta tasolta.

Ammattikorkeassa meille on opetettu, että matkailualalla täytyy työnteko aloittaa pohjalta, että suoraan pomoksi ei pääse oikein kukaan ja se on nyt ainakin todettu. Mitenköhän siivoojasta voisi päästä hotelliin töihin jos siivoustyö ja hotelli ei ole edes samaa firmaa. Pitää varmaan toivoa taas jotain ihmettä. Siivoojan hommastakin kuitenkin voi edetä ja sitä toivoisinkin. Mulla on kuitenkin koulutus vähän parempaan kuin siihen pelkkään siivoomiseen ja vaikka palveluiden tuottaminen ja johtaminen olisikin ollut parempi restonomimuoto tähän työhön ja siinä etenemiseen niin kyllä me matkailualaltakin valmistuvat monenlaista osataan vaikkei kaikkea ole koulussa opetettukaan. (onhan kaupan alallakin mun työnkuvaan aina kuulunut osaltaan siivous) Tästä työstä ei mun silmissä voi olla suunta kuin ylöspäin, koska mun listalla arvostus on kaupan kassatyöntekijällekin korkeampi.

Pakko muutan avautua myös vähän siitä, että hain myös monenmoiseen kaupalliseen työhön mistä ei työpaikoista edes tullut minkäänlaista vastausta. Kolmen vuoden kokemus on ilmeisesti pahitteeksi ja työntekijöille halutaan maksaa ensimmäisen vuoden palkkaa. Kiitos tästäkin työnantajat.

Omaa työtäänhän pitäisi tietenkin arvostaa ja mun pitäisi arvostaa myös mun työnantajan periaatteita. Jännä vaan, ettei mun periaatteet ole todellakaan samat. Olen tyytyväinen esimerkiksi jatkavana hotelliasiakkaana aika pieneen siivoukseen (en välttämättä kaipaa mitään pyyhe-eläimiä sun muita, vaikka kivoja ne onkin). Toivoisinkin, että kaikki ihmiset alkaisivat löytämään vähän pidempään hotellissa ollessaan niitä ei siivousta lappuja oviinsa. Kuka nyt oikeesti tarvitsee joka päivälle uuden puhtaan pyyhkeen? Eikä ne roskiksetkaan ihan nopeasti yleensä täyty. Ehkä olen itse liiankin vaatimaton enkä kaipaa välisiivouksia enkä vain ymmärrä vaativampia ihmisiä. Toki sen ymmärtää jos hotellissa viipyy oikeasti viikon tai kaksi, että on kiva jos sielä välillä siivotaankin.

Kuulin ennen tämän työn aloittamista mm. yhdessä eri hotellissa siivoojana työskentelevältä, että ei sielä oikeasti siivota vaan vähän huitastaan vaan, mutta meillä asiat on toisin. Päivän päätteeksi tuntuu kuin olisi juossut koko päivän ja samalla vielä nostellut painoja. Eipähän tarvi harrastaa liikuntaa työn lisäksi, muuten kuin venyttelemällä. Selkään ja jalkoihin sattuu, mutta voin sanoa oikeasti siivonneeni kunnolla enkä vain hutasseeni. Tavoiteaikaan huonesiivouksessa en ole päässyt, mutta eipä tunnu muutkaan pääsevän. Ehkä vaatimustaso aikaan nähden on liian korkea tai siivoojissa ja niiden taidoissa on vikaa.

Kiitos ja anteeksi.