Työetuna Elämysavain

Moro!

Tänään nautittiin Särkänniemestä sateisessa säässä. Onneksi niin kovaa sadetta ei tullut, mitä Forecan mukaan piti olla eikä ukkonenkaan tullut päälle. Pari salamaa näky taivaalla, mutta meitä ne ei häirinneet ollenkaan. Ensimäisenä suunnattiin Koiramäelle ja se nousikin melkeinpä Särkänniemen parhaaksi paikaksi mun listalla. Todella onnistunut konsepti! Harmi vain, että myös vanhemmat, jotka tulevat tonne juoksemaan lastensa perässä joutuvat ostamaan Elämysavaimen päästäkseen koiramäkeen. Hinta on aika kallis, mutta kyllä toi oli kiva paikka.

Koko outfit Namibiasta

 Minä sain nauttia koiramäestä sateenvarjon alla hattara kädessä. Mikalle kerroin heti Särkänniemeen sisään mennessä, että haluan sen ostavan mulle hattaran ja näin tapahtui. Jee <3 Hymyilin sielä kuin pikkulapsi. Meillä ei oikeestaan ollut tarkoituskaan sen enempää kiertää kuin käydä Koiramäellä, delfinaariossa ja akvaariossa, mutta kyllä me sitten lopulta kierrettiin koko aluekkin. Jonoja mihinkään ei pahemmin ollut, varmaan tuon huonon sään ja lomakauden loppumisen vuoksi ja aivan hyvin ehdittiin tekeen vaikka mitä alle neljässä tunnissa, mitä meillä oli aikaa.

Pallokalat on rumia tai oudolla tapaa söpöjä. Akvaario on kyllä hävettävän pieni!

 Ennen tonne kalojen luo menoa käytiin Huvimajassa syömässä. Ruoka tuli nopeasti ja paikka oli melkein tyhjillään, vaikka muuten koko rakennus olikin täynnä ihmisiä vesisateen vuoksi. Hintaa vuohenjuustosalaatilla oli alta 13€. Se oli kyllä todella hyvää ja suuri annos, mutta säälittää kyllä edelleen ne ihmiset, jotka joutuvat tuosta huvista maksamaan sisäänpääsyn jnejne.

Mikan lempparipeili "We are little people"

Metkula on ollut mun lemppari paikkoja lapsesta saakka. Tosin sen jotenkin näin "aikuisena" jostain syystä ohittaa helposti. Oli hauska nähdä, miten jotkut kohdat tosta talosta oli pysyneet täysin samanlaisia, kuin mitä ne lapsuudesta muistan! Särkänniemestä jään kaipaamaan ehdottomasti JetStar vuoristorataa. Se onkin nyt vain mun muistoissani, koska koin karvaan pettymyksen kun tajusin ettei sitä enää ole. En uskonut aluksi, kun kuulin ettei sitä enää ole. En tajua miten olen voinut skipata tollasen uutisen, mutta niin nyt sitten on. Sen paikalla ammottaa tyhjä aukko. Särkänniemessä muutenkin tuntuu olevan paikkoja, jotka aivan hyvin pystyisi täyttämään uusilla laitteilla. Sellaisia odottaessa ja toivoessa Trombi aka aivotärähdyslaitteen katoamista.

Mun lemppari peili "Look at those legs"

Mika häpesi taas silmät päästään, kun minä halusin mennä karkkikaruselliin ja tiedusteltuani laitteen hoitajalta ettei siihen ole mitään painorajaa siirryin muutaman lapsen kanssa hepan selkään. Onneksi yksi mummokin uskaltautui kyytiin, etten ollut ainut peter pan -syndrooman omaava. Heppakyyti oli hauska, se olisi saanut kestää kauemminkin. Musiikki oli ihanaa ja fiilis oli korkeella. Vähän nuhjuinenhan tuokin nykyään alkaa olla, mutta onhan se nyt hieno laite. Aijon mennä siihen seuraavallakin kerralla Särkässä vieraillessani!

Karkkikarusellin jälkeen mentiin Delfinaarioon ja nyt olen keksinyt itselleni unelma-ammatin! Selkeesti musta tulee isona Delfiinien pussailija. Esitys olisi saanut kestää kauemminkin, mutta olihan se nyt viihdyttävä ja ei voi kun nostaa hattua miten kiltisti ne tottelivat kouluttajien käskyjä. 

Sain vielä Mikankin vedettyä pois sen mukavuusalueelta ja istumaan MotoGeen kyytiin. Että rakastan sitä tunnetta siinä alussa, kun tekisi mieli laittaa silmät kiinni ja kiljua, mutta olen joku kumma periaateihminen enkä anna itseni kiljua laitteissa, mutta naureskelen kyllä sen edestä. Ihana kyyti oli ja vaikka Mika sanoi, että se oli hirveetä niin silti sekin nauroi laitteen jälkeen, joten ainakaan ihan mitään pahoja traumoja se ei tainnut saada. Hauska oli myös mennä Audi Racingiin, jossa otin alleni Audi A5 -auton ja mukamas törmäillä ei saa. No, ei siitä pahemmin kiellettykään ja koko ajan oli ihmiset jossan sumpussa jumissa niiden autojensa kanssa. Särkänniemessä vietetty iltapäivä kruunattiin vielä menemällä Näsinneulaan ja sateisesta kelistä huolimatta sielä oli kauniit maisemat ja kauas näki. Oli kyllä taas hauskaa käydä Särkänniemessä! Joskus vielä kasvan aikuiseksi ja menen sielä käymään Sara Hildenin taidemuseossakin, mutta vielä musta ei ole koskaan ollut siihen, kun noi kaikki muut aktiviteetit varastaa mun mielenkiinnon.