Kateellinen ompelijatar

Lueskelin tossa kesälomani vuoksi lukematta jääneitä blogeja ja tulin heti kateelliseksi, kun huomasin Tarun olleen ahkera ja ommelleen itselleen aivan ihanan tunikan. Minä olen laiskaakin laiskempi pukuompelija enkä ole saanut koko kesän aikana edes lyhennettyä mekkoa, joka mun olisi tarkoitus laittaa lauantaina häihin päälleni. Olen jo melkein päätymässä siihen, että pidän hameeni ylipitkänä ja kompastelen siihen koko illan.

Töissä kuitenkin tajusin, että en mä oikeesti ole aivan laiska ollut. Mun kaikki ompeluinnot menevät jo sielä, kun ompelen osan aikaa lähes joka työpäivä. Eilen huomasin, että olen minäkin saanut luotua jotain kaunista! (ja kuvanlaadusta saamme taas kiittää mun rakasta 2 megapikselin kännykkäkameraani <3)

Mielestäni olen onnistunut tekemään aika kauniita nyörityksiä pariinkin mekkoon tässä hiljattain. Kavennuksista ja vetoketjujen vaihdoista puhumattakaan. Mun mielestä on myös parasta jos mekossa on keskellä takasaumassa vetoketju, koska silloin mekon voi muokata nyörilliseksi, vaikka se olisi kaapissa kutistunutkin. Inhoan sivussa olevia vetoketjuja. Ne hajoavat helpommin ja aina saa pelätä ettei iho jää väliin sitä kiinni vetäessä. Varsinkin, kun nykyään mekkojen täytyy olla suhteellisen tyköistuvia, koska suurinosa niistä on olkaimettomia...