Europe Roadtrip part 2.

Sitten matka jatkuu, en viitsi ihan jokapäivä laittaa näitä matkapostauksia ettei mua itseänikin ala kyllästyttään tää liika matkakuvien katseleminen. Se on jännä homma miten myöhemmin viittiikin katsella matkakuvia, mutta heti reissun jälkeen se tuntuu kauheen suurelta hommalta.

Kierrettiin Kaunasia vielä päivän valossa, milloin se näytti paljon paremman puolensa. En vieläkään rakastunut tohon kaupunkiin, mutta onhan mulla sitten puolivuotta aikaa yrittää tehdä se. Olen vain niin tyytyväinen, että ehkä tää pahin kulttuurishokki saatiin nyt pois alta eikä mun tarvitse sitten itkeä tuola ensimmäistä viikkoa.

Kierreltiin vanhaa kaupunkiä, mikä oli kaunis ja käytiin jollain linnoituksella, joka on ihan siinä keskustan kupeessa ja suurimmaksi osaksi uudelleen rakennettu. Sen taakse oltiin pystyttämässä lavaa, joten jotku festarit oli ilmeisesti alkamassa. Meillä ei ollut kuitenkaan aikaa jäädä selvittämään asiaa enempää, koska Puolassa Harnas (paras olut) huusi jo ainakin mun nimeäni.

Hyvä puoli Kaunasissa oli se, että meistä tuntui siltä kuin kaikki pultsarit oltaisiin laitettu päiväksi tekemään jotain hommia. Sielä oli paljon miehiä leikkaamassa nurmikkoa tai muuten vain siistimässä kaupunkia. Toivon tosissaan, että he saavat jotain aikaiseksi ja kaupungin yleisilmettä parannettua, koska ei hirveesti houkuttele asua jossain tämän tekstin alapuolella olevan kuvan tapaisessa sienirakennuksessa. (joka muuten kunnoltaan oli ehkä parasta a-luokkaa)

Puolaan lähtiessä muutettiin matkasuunnitelmiamme niin ettei viitsitäkkään käydä Varsovassa. Lähdettiin taas ajaan pienempiä teitä ja Puolassa nähtiin ensimmäiset tienvarressa olevat vanhimman alan ammattilaiset. Mun mukaani ne odoteli vain kaveria noutamaan niitä johonkin, koska ne asuivat metsässä. Harmi vain, että noita ammattilaisia tuntui asuvan sielä metsässä aina muutama verekkäisten levähdyspaikkojen tai tienvarsien vieressä.

Ylemmästä kuvasta voi bongata huonosti kuvatun haikaranpesän! Jaksaminen ei riittänyt edes tämän kuvan muokkaamisen alottamiseen, joten jaan taattua laatukuvaa.

Käytiin aika monessa paikassa katsomassa kirkkoja ja heti ensimmäisestä kirkosta lähtien meille tuli jotenkin outo tapa kurkata niitä. Näytetään itse myös jättiläisiltä kirkkojen kanssa, jotka olivatkin todella suuria. Moneen näistä ei kuitenkaan edes yritetty mennä sisään ja kirkon löytäminen tarkoitti, että olemme nähneet edes jotan kyseisestä paikasta ja sitä, että olemme lähellä keskustaa.

Puolassa ei oltu käyty pariin yöhön suihkussa, joten autossa asuessa alkoi jo pikkuhiljaa haista pahalle. Koitettiin kauheesti bongailla järviä ja uimarannan merkkejä tien varsista, mutta sellaisia ei hirveemmin ollut. Yhden paikan ohi kuitenkin ajettiin missä huomattiin pari laituria niin käytiin tankkaamassa seuraavalla huoltoasemalla (n. 2km päässä) ja käännyttiin takaisin. Tiedustelin kalastavalta mieheltä, joka ei puhunut englantia, että saako sielä uida ja myöntävän vastauksen saatuani vaihdettiin kuteet ja pulahdettiin aika lämpimään järveen. En muista milloin uiminen olisi tuntunut noin virkistävältä!

Illalla löysimme taas itsemme jonkun huoltoaseman pihasta rekkaparkista ottamassa iltahömpsyjä. Uni tuli autossakin paljon paremmin yhden kaljan jälkeen ja koitettiin kuluttaa myös mukaan ostettuja lonkeroitakin (huonolla menestyksellä).

Aamulla jo suurinpiirtein ysin aikaan oli taas mun vuoro ajaa ja lähdettiin kohti Berliiniä. Puola siis sattui vähän niinkun meidän ohikulkumatkalle vain yhden yön pysäkiksi ja kohti saksaa kuljettiin suurimmaksi osaksi vähän pienempiä isojen puiden reunustamia teitä, joilla ihmiset ohitteli hulluna toisiaan, vaikka näkisi vastaan tulevan auton.

Berliinissä yritettiin aluksi saada hostellia, mutta siitä ei sitten tullut mitään, kun kaikki hotellit ja hostellit olivat täynnä! Meille tarjottiin paikkaa 500€/ ensimmäinen yö, 200€/ toinen yö. EI KIITOS! Onneksi tajusin kysyä ensimmäisestä hostellista, jossa käytiin jotain paikkaa missä saattaisi olla ilmainen parkkeeraus. Mies osoitti kartasta paikan ja se oli n. 2km päässä ydinkeskustasta, joten vietiin sinne kirkon viereen auto parkkiin ja kierrettiin ilta kaupunkia.

Vahingossa löydettiin Berliininmuurin muistomerkki paikka, koska se oli meidän auton parkkipaikan ja ydinkeskustan välissä. Vähän siinä katseltiin, mutta ei kauheen kauaa ja jatkettiin matkaa. Nälkä alkoi jo kurnimaan vatsassa, joten jotain täytyi saada.

Topi oli jo aikaisemmin maistanut currywurstia, mutta mulle tämä kokemus oli ensimmäinen laatuaan. Enkä voi sanoa että olisi ollut pahaa! Suomessa en yleensä niinkään pidä curry ruuista, mutta ulkomailla ne ovat todella hyviä. Makkarat menivät suuhun kuin hujauksessa. Topi rakastui ranskalaisten kanssa syötävään isoon kasaan majoneesia. Se on jännä juttu miten ihmiset tuola ei ole tuon paksumpia, vaikka melkein aina ruuan yhteydessä on tollanen kaloripommi kyljessä.

Mentiin jonokin ravintolaan kaljalle ja aika juteltiin ohi kävelevisistä ihmisistä ja heidän tyyleistään. Topi koitti bongailla koviä äijiä, joilla oli parta ja tietynlaiset hiukset. Vielä seuraavan päivän tarkkailun jälkeen päädyttiin siihen, että Berliinissä on niitä yllättävän paljonkin. Aika pian siinä istuessamme huomasin white trash desease -blogin kirjoittajan poikaystävineen lampsivan viereiseen kauppaan (sieltä voi lukea täysien hotellien syyn) ja ei uskallettu enää puhua yhtä isoon ääneen. Sitten samaan raflaan meidän kanssa tuli seurue suomalaisia tyttöjä. Haluttiin pois.

Oltiin katseltu ihmisiä ja huomattiin monen kantavan kaljapulloa, joten käytiin myös kaupassa ostamassa omamme ja lähdettiin puistoon istumaan. Puistossa oli aika paljonkin väkeä (ei sattumoisin ketään mun takana tolloin vielä) ja meidän vieressä oli aika hullu synttäriseurue bongeineen ja sellanen teinilauma. Teinit pelasivat aika kummallista juomapeliä, joka ei mennyt ollenkaan suomalaisten sääntöjen tyylisesti. Siinä sai juoda, silloin kun Suomessa on pakko juoda. Tätä voisi koittaa joskus kotonakin, mutta Topi keksi silloin jo keinoja että peli muuttuu enemmän meidän tyyliseksi.

Seuraavana aamuna herättiin kirkonkellojen soittoon ja lähdettiin kaupungille. Matkalaisten hajo alkoi taas pahentumaan, mutta ei välitetty siitä, koska oltiin buukattu parinsadan kilometrin päähän hotellin. Taas käytiin Berliininmuurin muistomerkillä ja sitten oikeastaan kierreltiin päämäärätiedottomana kaupunkia.

Topi sanoi jo edellisenä iltana, että haluaisi käydä myös joen toisella puolella, joten se oli meidän ensimmäinen tavoitteemme. Sairaan hyvä asia on myös, että hotelleista ja hostelleista annettiin silti meille ilmainen Berliinin kartta, vaikka ei niihin yöksi päästykään. Berliinistä ostettiin myös ensimmäiset kortit ja mä lähetin korttiin muka palan vanhaa muuria.

Kaikista kuvista ei millään ole kerrottavaa, mutta New Yorkerin löytämisestä olin todella iloinen. Koitetitin jo Riikassa päästä sinne shoppailemaan, mutta sielä ei hyväksytty korttimaksua ollenkaan eikä viitsitty nostaa käteistä muutaman tunnin pysähdyksemme vuoksi.

Ostettiin toisen päivän ruuaksi Dönerkebabit. Olen aina inhonnut kebabbia Suomessa, mutta rakastuin tohon! Miten voikaan olla kebabbi niin hyvää ja noi leivät maksoivat alle 3€!!!

Sitten oltiin jo kävelty aika paljon ja mäkin olin onnistunut polttamaan nahkani. Vähän meinasi auringonpistoskin iskeä, koska ei oltu juotu oikeen kunnolla. Auto siis kutsui ja Topille parinsadan kilometrin ajomatka kohti Wolfsburgia. Sielä olikin iso volkswagenin tehdas ja sen vuoksi varmaan kaupunki onkin kasvanut suhteellisen suureksi.

Berliini oli kiva, eikä sieltä ollut kiva lähteä. Haluan sinne ehdottomasti takaisin ja se olikin melkein meidän reissun paras paikka.

Matkalla jouduttiin ajamaan hiljaa jonossa panssarivaunujen perässä

Ai, että miten onnellinen tämä tyttö oli päästessään vaahtokylpyyn! Hotelli kahdelle maksoi 90€ sisältäen aamupalan ja toi oli vähän turhankin luksusta meille, koska ei osattu odottaa mitään kylpyammetta. Toi hotelli ei tosiaan ollut käyttänyt koko kapasiteettiaan, koska tossakin huoneessa oli tikapuut parvelle ja yksi pienempi ylimääräinen vaate/tietokonehuone. Tosta olisi voinut pyytää niin paljon enemmän, mutta onneksi päästiin halvalla! Käytiin vielä suihkuttelun ja kylpemisen jälkeen hotellin ravintolassa syömässä, jossa tilattiin todella hyvä annos kahdelle. Namskis. Sitten olikin hyvä painua pehkuihin.

Ensimmäinen kunnon etappi siis saavutettiin vielä hengissä. En ymmärrä miksi aina Puolan teitä, koska ne on paljon paremmassa kunnossa kuin Liettuan tiet! Olihan sieläkin raiteita, muttei enää niin pahoja. Saksassa tiet sentään parani taas huomattavasti, sielä alettiinkin ajamaan sitten isompiakin teitä.