Mulle on jotenkin onnistunut kasautumaan kauheesti juttuja joista pitäisi postailla, mutta jotenkin ne aina siirtyy. Syytän asiassa noita muutamaa matkapostausta, koska ne ovat aina niin pitkiä etten halua enää postata mitään muuta samana päivänä. Sen vuoksi siirrän nyt viimeistä matkapostausta, koska viimeviikon tapahtumat ansaitsevat myöskin palstatilaa!
Olen ostanut Cubuksen alesta jo aikaa sitten tuon trikoomekon. Hinta oli 5€ enkä voinut jättää sitä sinne hyllylle lojumaan, koska noi selän aukot ja muutenkin leikkaus oli aivan ihanat. Harmi vain ettei oikeen mitään liivejä voi laittaa sinne alle, joten käytän sen kanssa pääasiassa bandeay -liivejä ja ylemmässä kuvassa näkyykin aikaisemmin GT:n alesta löydetty 3€ liivi joka silloin jäi kuvaamatta.
Edestä tosiaan tuon mekon leikkaus on hyvin kaunis ja antava, joten ihan hyväkin että alla käytän vähän litistäviä bandeauita. Käytin myös viimeviikolla mun kaikki kolme luottokenkäparia suutarilla, koska olen kärvistellyt tässä nyt varmaan vuoden verran korkolappujen kuluneisuudesta ja reijistä kengän kärjissä. Olen jo monta vuotta suosinut Tampereen rautatieasemalla olevaa suutaria ja taas hyvää jälkeä tuli. Yksi pohjan korjaus ja kahdet korkolaput maksoivat 25€ enkä voisi olla tyytyväisempi sipsuttaessani luottokorkkareissa joilla voisi vaikka tarpeentullessa lähteä lenkille.
Koska matkalla töihin kävelen oikeestaan aina sorsapuiston viertä tai sen läpi en viitsi siitä liian usein napsia kuvia, mutta tällä kertaa tuntui siltä, että on pakko. Lumpeenkukat olivat täydessä loistossaan ja olen muistellut mun synnyinkodissa ollutta keltaista kukkapensasta, jota löytyy oikeastaan jokapuolelta kaupunkia. Haluan ehdottomasti tollasen ylemmässä kuvassa olevan pensaan joskus myös omaan kotiini. Harmi vain etten tiedä kyseisen kukan nimeä...
Sorsapuistossa tulee kuvattua liikaa sorsia, vaikka ne vaappuukin sielä söpösti eikä pahemmin pelkää jos menee aika lähellekkin kuvaileen niin ei niiden katselu silti jokapäivä kiinnosta. Useimmiten vaan ravaan kaikkien söpöjen elukoiden kuten karvasten kanojen ja riikinkukkojenkin ohi, mutta silloin tällöin kipaisen piristämään itseäni vahtaamalla noita sulosia luontokappaleita.
Päivän parhaat sisäiset naurut tarjosi tämä ankka(?), jonka päässä oli mahtava karvahattu. Se vain pysyi yksin nurkassaan vaakkumassa kun muut pyörivät ryhmänä toisessa aitauksen kulmassa. Kaikki sen lajitoveritkin varmaan nauroivat sille päin nokkaa, kun raukalle oli tuollainen karvakasa kehittynyt päähän. Mulle tuosta mieleen tulee venäläinen turkiksia käyttävä nainen (linkki esimerkkinä vertailukohdasta).
Kävin viimeviikolla myös särkänniemessä ja tänään sinne mennään sitten eri seurassa. (toivottavasti ei ala ukkostaan päivällä tai ainakaan niin pahasti kuin viime yönä paukkui) Särkänniemestä oikeen siis tuplkapostausta tulossa tällä viikolla ja koitan nyt saada aikaiseksi sen viidennen ja viimeisen Eurotrip jutunkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti