tiistai 17. helmikuuta 2015

Leffaa ja flunssaa

Enhän mä sitten muistaut ottaa edes kameraa mukaan, kun menin töihin ja leffaan. Ei se oikeestaan edes haittaa, koska ei ollut sellasta fiilistä, että haluisin itseäni kuvattavan. Kai se on pakko myöntää vihdoinkin, että tää flunssa voitti 100-0.

Sunnuntaina kuitenkin flunssasta ja yskimisestä huolimatta kävin likkojen kanssa sielä leffassa katsomassa 50 shadesin ja ei se nyt niin huono ollut, kuin mitä arvostelijat ovat väittäneet. Vähän pehmompaa oli, kuin mitä kirja ja huumoria oli yritetty sekoittaa joukkoon vähän liikaa mun makuuni. Miehet sielä saivat nauraa. Vieläkin oikeen hävettää sen tytön puolesta, joka oli meidän edessä istuneen miehen kanssa. Mies räkätti lujaa leffan hassunhauskoille pikkujutuille, jotka olivat kirjan lukeneelle aivan selkeetä peruskauraa. Se nauru ei niinkään hävettänyt vaan siis se, että kun leffa loppui niin mies ponkaisi heti pystyyn ja sanoi suureen ääneen Bull Shit.

Älkää rakkaat naiset ottako miehiä mukaan katsomaan tota leffaa!

Ihan siis viihdyttävä pätkä oli. Jossain vaiheessa mua alkoi jo aikapaljon haukotuttamaan ja odotinkin jo leffan loppumista. Oli kyllä hienoa, kun sentään tiesi mihi kohtaukseen leffa loppuisi. Jotkut varmaan odottivat tuon kohtauksen jälkeen tapahtuvan vielä jotain, jotka eivät olleet kirjaa lukeneet, mutta minä huokaisin helpotuksesta, että pian pääsisi kotiin. Taisi toi flunssa jo silloin kertoa, että olisi aika vain levätä.

En olisi halunnut luovuttaa tämän flunssani kanssa vaan mennä vielä eilen töihin. Ajattelin, että hakisin tänään aamulla sitten saikkua, kun olisin eilisen saanut tsempattua. Lääkärihän ei jostain syystä mulle perjantaina saikkua antanut, vaikka sellaista pyysin. Sanoi vain, että tule uudestaan jos olo pahenee. Mikäs siinä jos tulehdusarvot oli 51 ja kuumettakin niin olon pahentumista siinä en ainakaan olisi toivonut. Onneksi sain sentään antibioottikuurin.

 Seuraavaa kappaletta en suosittele heikoimpien lukea, sisältää mahdollisia ällötyksiä mun olotilasta.

Kaiken lisäksi, että olin todella flunssainen perjantaina lääkärissä käydessäni niin mun pissa oli muuttunut punaiseksi. Kusin siis verta enkä saanut edes saikkua! Aluksi mulla epäiltiin munuaislähtöistä virtsatieinfektiota, mutta eilen olivat pissan viljelystä tulleet tulokset ja mulle ilmoitettiin, ettei mitään virtsistä ollut. Sen olisin melkein osannut itsekkin kertoa ja koitinkin kertoa jo perjantaina lääkärissä, kun virtsiksessä yleensä mua sattuu pissaaminen todella paljon. No, kyselin sitten, että mistä toi saattaa johtua, koska eihän se nyt normaalia ole, että nuori ihminen kusee verta. Eivät osanneet sanoa. Käskivät vain syödä antibioottikuurini loppuun ja tulla uudestaan jos vaiva ei parane. Olisihan se syykin ihan kiva silti tietää, jottei tällästä vaikka tapahtuisi uudestaan!

Eilen sitten tosiaan meinasin mennä töihin. Olo oli huono, mutta sisulla yksi 4,5 tuntia menisi. Paikalla oli vielä illalla mun pomonikin, kun saavuin. Yksi työkaveri siinä kysyi, että mikä mulla on ja vastasin vaan et sairaan huono olo. En vaan flunssassa kestä sitä, että mua katsotaan säälien ja kysytään, että pärjäänkö varmasti. Pomo tietenkin teki niin ja aloin itkemään. Siinä meni se sisu, jota olin kerännyt työvuoron tekemistä varten edelliset pari tuntia. Se sitten mulle jankkasi ettei voi mua pakottaa pois, mutta suositteli lääkäriin menemistä. Mä sitten lähdin hoitajalle. Olisi pitänyt luvuttaa jo aiemmin, mutta päivällä ei ollut niin paha olo kun illalla! Hoitaja ihmetteli miksei lääkäri jo perjantaina ollut kirjottanut mulle saikkua. Sain nyt käskyn levätä kolme päivää eikä kyllä mitään muuta tekisikkään mieli tehdä. Eilenkin menin sitten nukkumaan jo ysiltä ja olo on edelleen todella tukkoinen. Kuumettakin eilen illalla taas vähän nousi, vaikka koko viikonloppuna kuumetta ei enää ollut.

Nyt olisi sitten tarkoitus parantua torstaiksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti