Tummaksi taas!

Hihii!

Oon niin onnellinen uudesta hiusväristäni ettei tosikaan! Tuntuu kuin olisin palannut ajassa takaisin ja fiilis on ku kakskymppisellä. Melkein 4 vuotta olinkin jo vaaleammissa väreissä, että eikö nyt ollutkin jo aika palata vanhaan? Mä oon kyllä tätä jo Ninniltä hetken aikaa pyydellyt, mutta nyt päädyinkin kaupan purkkiväriin, koska noi oli Tokmannilla joskus syksyllä todella halpoja niin ostin pari purkkia. Oon Liven värejä käyttänyt aikaisemminkin, mutten koskaan tollasta vaahtoväriä, joten vähän jänskätti, että mitä tästä tulee, mutta onneksi on toinen purkki vielä säästössä, jolla saa tasattua värin.

Lähtötilanne ja väri

Väri näytti kahvilta

Sotkeminen valmiina

Yllä olevassa kuvassa oli väri levitetty (eikö ole ihana toi mun hiustenvärjäyspaita?). Väri laitettiin purkkiin ja sitä piti sekoittaa. Ohjeessa oli 40 sekoitusta, mutta tein enemmän ja suosittelen tekemään vieläkin enemmän. Tiedättekö, kun jotain kaakaoo tai lämminkuppikeittoa tjs sekoittaa veteen ja se jää sellaisiksi paakuiksi? Niin kävi tolle värille. Värijauhe sekoitettiin nesteeseen ja vaikka osa väristä sekoittui sinne niin suurin osa jäi klöntiksi värikipon pohjalle. Sitä väriä oli sitten lattiat ja seinät täynnä sen jälkeen kun olin valmis. Tuon kuvan ottamisen jälkeen aloinkin kuuraamaan lattiaa, mutta mun harmikseni väri ei lähtenytkään ihan kokonaan. Hups. Toivottavasti asiaa ei huomata asunnon jälkitarkistuksessa, kun muutetaan täältä joskus pois. (sitä ennen ehdin värjään hiukset vielä moneen kertaan ja värjäämään koko lattiankin samalla)

Alla olevassa kuvassa olin antanut värin olla päässä 45 min ja alkoi aika paljon pelottamaan. Joistakin kohdista loisti selkeästi vaaleampia kohtia ja suurinosa hiuksista näytti mustilta. En kuitenkaan vaipunut epätoivoon vaan pesin hiukset ja toivoin värin olevan parempi kuivana.

Ilme kertoo kaiken?

Hiuksia lähti aika paljon pesun aikana ja muutenkin hiukset jäivät todella kuivaksi, vaikka käytin pakkauksen hoitoaineenkin koko päähän. Löin sitten vielä hiuksiin jätettävää hoitoainetta päähän ennen föönäystä. Föönätessä hiusten väri vaaleni. (onneksi, sillä en halunnut ihan mustia!) Sisällä valossa nää näyttää yllättävänkin tasaisilta, mutta luonnonvaloon mentäessä näkee koko totuuden eli laikukkaan oranssinruskeanpunaisen pään. Onneksi on vielä se toinen väripaketti, jolla tän saa korjattua! Jännä muutenkin, että toi väri levittyi niin hyvin etten alunperinkin päättänyt laittaa toista purkkia väriä heti päähäni, sillä näin pitkät hiukset yleensä vaativatkin sen 2 purkkia ja niin nytkin.

Anteeksi ompelunurkkauksen sotkuisuus

Lopputulos vessan valossa

Lopputulos luonnonvalossa

Näissä kuvissa kävi nyt niin, että ehdin lykkään naamaani meikkiäkin ennen "jälkeen"-kuvien ottoa, joten ette saa nauttia mun hyvin huonossa kunnossa olevasta ihosta näissä viimeisimmissä kuvissa. Hiukset kuitenkin ovat pääasia ja ne on kivat! Mua ei haittaa värin epätasaisuus. Heitän muutaman viikon päästä sen toisen värin päähän, kun tyvikasvuakin on ilmestynyt. Nyt nautin tummista epätasaisista hiuksistani täysin rinnoin!

Onko teillä jotain mielipiteitä? Punapää, Blodi vai Brunette? Mikä sopii mulle parhaiten?
Itse ainakin voisin ton punaisen heivata listalta. Suhteellisen tumma punarukea voisi olla mun lemppari tai sitten joku luonnollisen vaalea...

Nyt lähden viikonlopunviettoon mökille. Palaan varmaan vasta maanantaina, joten ensi viikollakaan en lupaa postailla joka arkipäivä. :P

Huomenta

Sunnuntaina Indiedaysin Tyyliä metstästämässä -blogin Veera kirjoitti varsin osuvasti blogeihin tulevasta kritiikistä ja siitä miten ihmiset eivät hyväksy bloggaajia meikittömänä. Tyyliä metsästämässä -blogissa haastettiin kaikki varsinkin vähänkään tunnetut bloggarit (mä niin en kuulu tohon ryhmään, mutta ei haittaa!) mukaan naked truth tekstien tekoon ja siitä se ajatus sitten lähti. Siitä levisi hyvinkin laaja aalto, jossa kaikki bloggaajat ovat lisänneet oman meikittömän naamansa blogeihinsa ja eilen myös minä ajattelin, että tuohon haluan osallistua. 

Kuvauksen kuitenkin tein vasta tänä aamuna ja ei siltä peilistä kauheen pirtee tai suoratukkainen tyttö takaisin katsonut. Monesti lähden kouluunkin ihan tuolla samalla lookilla kuin herään, joten mun kanssakulkijat ovat tottuneet jo katsomaan mun meikitöntä naamaani ja pörröisiä hiuksia. Tosin mun kasvojen fiilistä muuttaa aamusta aika paljon silmälasit, jotka "viimeistelee" mun pörröisenkin lookin, minkä vuoksi halusin tarttua tähän haasteeseen ilman niiden tuomaa turvallisuuden tunnetta.

Mielestäni näytän sokealta ilman silmälaseja ja sitä vähän olenkin, joten en tykkää hirveesti käyttää piilolinssejäkään, kun en osaa enää meikata silmälasittomille silmille sopivalla tavalla. Tosin en tiedä onko siihen jotain sääntöjä, mutta mun mielestä lasit vain kuuluvat mun päähän enkä halua niistä eroon. Meikittömyys tosiaan on mulle arkipäivää, mutta niin on myös kuvien muokkaus. Kuvat kulkevat lähes aina picasan läpi jossa vähintään leikkaan kuvaa, mutta yleensä myös muutan valo asetuksia tai maalaan isoimmat finnit piiloon tai silotan punaista nenänpäätäni. Nenänihän kesii oikeastaan joka kuukausi niin aika ajoin se punottaa pahasti. Onneksi tämä onnellinen hetki tapahtui pari päivää sitten eikä tänä aamuna, sillä petteri punakuonon katsominen silmälasittomana olisi varmasti ollut hyvinkin hauskaa. (tosin voisin joskus ottaa siitäkin kuvan ihan vain kiusatakseni teidän näköhermoja)

Muistakaa, että te olette kauniita omina itsenännekin ettekä vain pakkelin tai photoshopin avulla <3