Nummirock 2014

Ainut kuva juhannukselta, jossa näytän suhteellisen normaalilta ihmiseltä.

Juhannuksesta on jo pari viikkoa ja vihdoinkin olen selvinnyt (henkisesti) sen verran, että kykenen katsomaan silloin otettuja kuvia ja vähän jopa kertomaan mitä tapahtui. Sen verran ainakin kuin muistinmenetyksiltäni kykenen. Juhannushan oli meillä jo 7. Nummijärvellä vietetty, joten aika kovaa tahtia tämä perinne on jatkunut. Tällä kertaa huonona puolena oli se, että sääennusteet valitettavasti pitivät paikkansa. Yleensä näin ei ole käynyt, vaan ollaan saatu nauttia suhteellisen kauniista säästä. Nyt meinasin jäätyä.

Melkein perillä

Meidän leiri. Aina suunnilleen samassa paikassa. 

Torstai meni nummessa vähän ohi. Lähdettiin mestoille ajeleen kolmelta ja meille oli onneksi vielä omalla vanhalla paikallamme tilaa. Siinä pojat rykäsi katosta muiden leiriläisten katokseen kiinni ja alettiin juomaan. Jossain vaiheessa käytiin myös alueella, mutta illalla soittaneista bändeistä ei ole mitään hajuakaan. Viina toi herkkyyden vaihteeksi esiin ja avauduin elämästäni. Kiitos vain lohduttaneille!

Perjantai aamu alkoi vaunun yläsängystä päänsäryllä ja alkoholilla, siitä onneksi selvittiin.

Wolfheart

Mokoma

Koirapojan häntä meinasi katketa. Parsin sen persreijän umpeen.

Bensaa nuotiossa

Perjantaina kävin katsomassa Wolfheartia, Mokomaa ja Stam1naa. Olis pitänyt mennä katsomaan enemmänkin, mutta taas se vain jäi. Mikähän tuola Nummessa oikein on, että leirintä-alueella on niin kivaa ettei jaksa raahautua muutaman kymmenen metrin päähän katsomaan bändejä. Tosin saldo oli tänävuonna bändien näkemisessä oikein hyvä, kun joskus on käynyt niin, että näen kolme bändiä koko viikonlopun aikana. Päädyin siihen, että kuuntelen Wolfheartia mieluummin levyltä tai sitten pitäisi käydä vielä tsekkaamassa joku klubikeikka, koska tollasessa festariympäristössä kävi niin kuin monesti bändeille käy, että musiikki vain rämisee eikä laulusta kuule mitään. Mokomalla onneksi aina on kuulunut laulukin, mutta Stam1nalla on ollut samaa ongelmaa ettei sanoja kuule. Tänä vuonna kuitenkin sanatkin kuuluivat poikkeuksellisen hyvin, joten miksaajalle pisteet siitä! 

Perjantaina Nummessa näkyi myös hyvin paljon Kihniöläisiä. Melkein niin paljon, että alkoi pelottaan. Toi on ollut jotenkin aina vaan niin meidän porukan juttu eikä sielä ole ketään muita näkynyt, niin oli hyvin outo fiilis. Kaikki tietenkin löysivät myös meidän leiriin ja meidän booliastian. Mä tutustuin booliin vähän liiankin hyvin ja loppuilta menikin hieman huonommin. Onneksi on ystäviä, jotka raahaavat naisen nukkumaan silloin kun alkaa näyttää pahalta.

Eläinystävät katsomassa Ismo Leikolan bändiä

Parasta ruokaa Nummessa, syön tota joka vuosi ja voi että <3 Kana-kasvis nuudelia, nam! 8€/lautanen

Monta vuotta kestänyt tuoli hajosi vihdoin. Muutakin poltettavaa löytyi.

Miksi leiristä tulee aina noin sotkunen loppujuhannuksena?

Anteeksi edessä oleville pussailijoille. Yritin kuvata hullua Santa Cruzin laulajaa, joka oli kuin apina.

Kun bändien katsominen ja juominen kyllästyttää voi rakennella torneja.

Kuuntelin hetken jopa pääesiintyjää Stonea ennen kuin nukkumatti kutsui.

Lauantaina ei enää alkoholi tuntunut uppoavan ja näinkin enemmän bändejä yhden päivän aikana kuin koskaan aikaisemmin Nummessa. Kävin katsomassa Ismo Leikolan bändiä, Poison Blackia, Santa Cruzia, Turmion Kätilöitä, W.A.S.P.ia, Turisasta ja Stonea. Aika hyvä saldo yhdelle päivälle. Juomishommat jätin muille jo Poison Blackin jälkeen ja itse aloin absolutistiksi. Siinä oli hyvä laskea montako tuntia selviän. Harmi, että tämä absolutismi ei kestänyt seuraavaa viikkoa pidemmälle. 

Väsykin alkoi iskemään jo puolenyön aikaan ja näin parhaaksi katsoa pääesiintyjältä vain pari biisiä ja sitten kävelin itsekseni leiriin nukkumaan. Yö oli törkeen kylmä ja stressitaso oli sata, kun pojat teki törkeen ison kokon meidän vaunun viereen ja poltti kaikkea mitä ei olisi pitänyt polttaa. Ei siinä sitten kauheen hyvin nukuttu ennen kun ne natiaiset tajusivat itsekkin tulla nukkumaan joskus kuudelta aamulla. Oli aika selkeetä kuka toimisi kuskina seuraavana päivänä. Aamulla musta tuntuikin siltä, että haluan jo mahdollisimman nopeasti pois ennen kuin väsähdän. Pääsiin joskus 1 jälkeen strarttaamaan pois ja puhallutuksessa tuli tottakai nollat tiskiin. Poliisien puhallutus on muuten nykyään todella nopea tapahtuma, enää ei tarvita pitkää puhallusta.

Juhannuksen jälkeen ihana Ninni antoi mulle kyydin takaisin Tampereelle, mutta sitä ennen saunottiin mökillä. Ensi vuonna pitää varmaan taas mennä uudestaan Nummeen. Saa nähdä koska jätän menemättä, mutta aika kultaa muistot ja joka vuodessa on kuitenkin sitä jotain.