keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Seriously
Foster The People - Pumped Up Kicks
Vaikka en ite ees omista telkkaria niin oon silti jäänyt nyt syksyllä ihan koukkuun Salkkareihin, Big Brotheriin ja nyt taas jatkui Gossip Girl. Ei ole kauheen hyvä asia ennen tenttiin lukemista, kun päässä pyörii, että täytyy katsoa tämä, tämä ja tämä ohjelma. Miten ihmeessä oon onnistunut koukuttuun ohjelmiin taas niin paljon, kun lähes vuoteen en tarvinnut telkkaria ollenkaan! Jotenki kummallisesti on myös onnistunut kulumaan lähes puolivuotta siitä kun palasin kotiin. Miten ihmeessä aika on kulunut täällä niin paljon nopeemmin kuin Australiassa? Enkä mä ole edes saanut aikaiseksi hirveesti muuta kertomisen arvoista muuta kuin kouluun pääsyn. Pitäis varmaan alkaa tekeen jotain 100 asiaa, jotka haluan tehdä elämässäni ja täyttään niitä.
Tunnit ei ole aina tuntuneet riittävän päivässä ja tälläkin hetkellä mun tosiaan pitäisi lukea tenttiin. Kameraa en ole kantanut mukanani pitkiin aikoihin ja monet kuvat, jotka olen luokkalaisille sanonut lisääväni facebookkiin ovat lisäämättä. Sentään olen saanut aikaiseksi käytyä salilla aina silloin tällöin ja nyt kun pari kaveriakin osti Fressille kortin, niin tulen varmasti käymään sielä yhä useammin. Ei ole kauheen kiva muutenkaan huomata miten ei enää mahdu farkkuihin, jotka meni vielä Ausseissa hyvin kiinni.Nyt todellakin alkoi se kauan odotettu laihdutuskuuri. Ens kesään mennessä mä mahdun niihin farkkuihin taas. Tosin en aijo rääkätä itteeni millään syömättömyydellä yms vaan lisään runsaasti liikuntaa ja koitan muistaa syödä runsaasti proteiinia.
Alan varmaan silti pitämään jonkin tasoista ruokapäiväkirjaa ja ensi kuun alusta alan myös merkkaamaan menoni ja tuloni exeliin, se on todella hyvää kirjanpitotaitojen ylläpitoa, mutta myös auttaa mua säästämään. Parempihan kun olisi pärjätä ilman opintolainaa tämä koulu, vaikka en näe sen ottamistakaan mitenkään pahana, sehän on kuitenkin halvinta lainaa mitä voi eläessään saada! Toivottavasti en taas vain ole kehittämässä itselleni liikaa tekemistä. Kalenterissa on ainakin tämän kuun loppuun paria poikkeusta lukuun ottamatta jokaiselle päivälle jonkinsortin merkintä enkä pahemmin tykkää harrastaa yksin oloa. Sitä yksin oloa täyttämään tämän bloginkin varmaan alunperin perustin kun kavereita ei heti Suomeen palattua jaloissa pahemmin pyörinyt.
Nyt olen kuitenkin jo onnistunut laiminlyömään todella montaa kaveria ja niidenkin kanssa, jotka sovin tapaavani joudun laittamaan tapaamiset seuraavalle kuukaudelle. Ensi viikolla on itsenäisen opiskelun viikko eli syysloma ja senkin mä olen menossa Itä-Suomessa OSKU:n roadshowlla kertomassa amiksille niiden etu-palvelu- ja harrastejärjestöstä. Olen todella iloinen, että sen myötä saan vielä pitää amiksen puolen opiskelijakorttinikin, eikä mulla sen vuoksi ole edes mahdollisuutta hakea TAMKO:n opiskelijayhdistykeen hallituksen jäseneksi. Liika on liikaa ja mutta koskahan oppisin arvostamaan omaa aikaa ja yksinkin oloa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti