Illi - Hukkaa päivä
Eilen ja toissapäivänä olin siis maalaushommissa veljen talolla ja olen edelleen sitä mieltä että taulujen maalaaminen on helpompaa kuin valkoisten seinien. Eilen pääsin myös toteamaan etten osaa maalata sinistä seinääkään, kun siihen jäi valkoisia pisteitä. Joku päivä siis siirryn auttamaan maalaamaan tuon seinän uudestaan. Olen kuitenkin hieman vahingoniloinen kun oikealle maalarillekkin oli olohuoneessa jäänyt muutama valkoinen piste!
Äiti toimi sunnuntai-iltana virallisena valokuvaajana ja silloin on mustakin kunnon kasa kuvia. Vähän onnistuin myös sotkemaan itseäni maaliin, oikeesti jopa ihan vahingossa kaikki muut paitsi nenänpään maalitahra. Apujakin piti veljeltä kysellä vaikka maalasin vain kaapin sisältöä, velikin ihmetteli eilen kun maalasin lopullista pintaa kaappiin, että koskas tulen sieltä kaapista ulos? Enhän mä edes ollut sielä kun kahtena päivänä! Ja jos vähän puhutaan tossa hommassa hikoomisesta niin kyllä se onnistuu. Mulla oli kylmä ennen kun rupesin hommiin ja 5 minuutin päästä mun reidet vuoti. Onkohan se niin, että ihmiset hikoovat eniten niistä kohdista missä on kunnon läskikerrokset? Kun mun jalat hikoo koko kropasta eniten niin kuin ekan kuvan säihkyreisistä voi huomata.
Olen hyvin kateellinen tolle talon paikalle ja varsinkin mun veljen tytölle, joka näkee hevosia omasta ikkunastaan. Täysin kaupungissa, mutta kuitenkin maalla sijaitseva talo on täydellinen. Hevoset on mun mielestä todella kauniita eläimiä ja entisenä heppatyttöna rakastan niiden kuvaamista. Menen myös joka kerta tylleröisen kanssa silittelemään aidan viereen saapuvia heppoja. Tuo on oikein mukavaa väliäaikapuuhaa maalaamisen keskellä.
Illalla töiden valmistuessa leikin vielä hetken varjokuvilla. Olen totaalisesti unohtanut miten niitä tehdään, mutta ton "koiran" muistan varmaan ikuisesti. Maalausurakan aikana mun pinkit kynnet vaihtoivat väriä kuin huomaamatta, mutta kameran kohdistuksessa mun päivän ateria on saanut pääosan. Herbalifen (linkiksi töräytin veljen vaimon yrityksen sivut) ateriapatukka pelasti taas päivän ja jaksoin vallan mainiosti paiskia hommia sen voimalla. Monet ei usko et tollanen riittää ateriaksi, mutta ton soijaproteiinimäärän ja suositeltavaksi juotavan puolen litran veden kanssa on toi mulle ainakin täyttävämpi kuin joku kauppojen einesateria. Mutta se siitä ilmaisesta mainostuksesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti