Eilen töistä päästessäni palasin aiheeseen, josta oon stressannut jo hetken. Mut on kutsuttu poikaystävän mummun 80-vuotis juhlille enkä tiedä mitä laittaa päälle. Oon kivenkovaa koittanut kerätä vinkkejä pukeutumiseeni ja eilen päädyin vain heittämään kaikki mekot niskaan ja valitsemaan parhaan. Itse juhlat on ens kuun puolella, mutta en saa ajatuksia irti siitä ennen kuin olen varma mitä puen päälleni. Olispa kauheen kiva olla sellanen juhliin pukeutuja joka heittää varttia ennen lähtöö jotain kaapista päälleen...
Ensin oli yksi koralli mekko, sitten päälle tuli toinen ja tuskalla myös kolmas. Olen selkeesti päästäni vialla, kun kerrospukeudun vaatteita testaillessani ja farkutkin pysyi visusti jalassa. En varmaan olisi saanutkaan tota kolmatta pois päältä ilman apua. Kaikista hulluinta tässä oli se, että alimmaisessa mekossa oli kiinni nuppineuloja, koska mun täytyy ommella sen kaula-aukkoa pienemmäksi. Liialliset värit ei kuitenkaan ole ilmeisesti hirveesti suosiossa poikaystävän perheen juhlissa, joten mun oli pakko tyytyä johonkin tylsempään.
Miten voi naisella olla niin paljon mekkoja, mutta niin vähän valinnanvaraa? Päädyin sitten siniseen itse tekemääni mekkoon, jota oon pääosin käyttänyt töissä. Korkkareista en meinaa luopua käytti ne muut naiset mitä kenkiä hyvänsä. Seuraava ongelma onkin sitten korut... (ja tulevaisuuden ongelmaksi jää mekon silitys)
Olen aika varma, että laitan ylioppilaslahjaksi saamani Kalevalakorun Pore kaulakorun, mutta en osaa päättää korviksia. Luultavasti niissä tyydyn niihin, jotka sattuvat oleen aamulla herätessä korvissa, joten joululahjaksi saadut timanttinapit on hyvä vaihtoehto. Kuitenkin roikkuvien kirpparilöytö korvisten helmet sopisivat ton poreen vuorikiteen tyyliin.
Päätöksiä, päätöksiä... Ja kaikella tällä yritän välttää saksan tenttiin lukemisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti