Ennen kuin menen itse asiaan niin eilen tuli tyttöjen kanssa puheeksi, että miten me autetaan hyväntekeväisyydessä. Monien suusta sain kuulla, että he ovat olleet feissauksen kohteita ja luovuttavat nyt kuukausittain rahaa mm. Unicefille tai Amnestylle. Minä itse olen ollut Unicefin feissarina töissä ja sillä tavalla osakseni kantanut korteani kekoon, mutta lahjoitan myös kuukausittain pienen summan heille. Sen lisäksi tein Australiassa töitä Childfundille, vaikkakin en usko sen hirveästi auttaneen lapsia, kun suurinosa rahoista meni mun palkkaan. Toivon kovasti, että edes pari ihmistä, jotka kadulta feissasin olisivat jääneet lahjoittajiksi!
Tämä kuitenkin oli pohjustuksena sille, että lisäsin sivubanneriin bloggaajien nälkäpäiväkeräyslippaan, jonne heittämällä vähän tai enemmänkin rahaa saatte laitettua myös oman kortenne kekoon, jos ette sitä ole millään muulla tavalla jo tehneet. Toki ei pieni extralahjoituskaan pahitteeksi ole :)
Meidän nelihenkinen jengi oli yksi niistä harvoista, jotka saivat olla niitä onnellisia ja osallistua namiapproon tänä vuonna. Lippuja oli myynnissä joku alta kolme sataa ja ne menivät kuin kuumille kiville. Kahviloissa ei oikeastaan ollut edes tungosta niin mun mielestä osallistujamäärä olisi saanut olla isompikin, koska meikäläisistäkin varmaan 20 jäi ilman lippua.
Homma toimii siis niin, että kerätään passiin leimoja (ihan kuin normi approssakin) niin että yhdestä suorituspaikasta voi saada yhden leiman.
5:llä leimalla sait arvonimeksesi NamiKandi
9:llä leimalla HerkkuDI
14:lla leimalla MättöTohtori
Me tietenkin suunnattiin heti tohon mättötohtorin tutkintoon Hennaa lukuunottamatta, joka alunperin aikoi päästä namikandiksi, mutta matkan edetessä siirtyikin herkkuDI:ksi! Voin kyllä kertoa ettei toi ollut mikään maailman helpoin merkki suoritettavaksi! Ensinnäkin rahaa kului jokaisessa paikassa aika paljon. Tapahtumaan osallistuminen maksoi 3€ ja monissa paikoissa myös approherkut olivat sen 3€. Onneksi leiman sai muistakin tuotteista, eli aina ei tarvinnut tyytyä juuri siihen tuotteeseen mitä he tyrkyttivät. Silti tuon paljon havitellun merkin hinnaksi tuli joku 40€!
Viimeisellä rastilla sai kyllä olla ylpeä ainakin siitä 6000 calorin määrästä, joka oltiin vedetty napaamme. Viimeistä jäätelöäkään en enää jaksanut kokonaan, enkä oleen edes tykännyt siitä, joten mitä turhaan, kun kaksi palloa oli halvempi kuin yksi!
Nyt kyllä tajuan miksei opiskelijoilla ole koskaan rahaa, kun ne käyttää rahansa tälläisiin humputuksiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti