Linkin Park - In The End
Palatakseni vielä Kihniössä käymiseen niin järkytyin tosissaan kun eilen aamulla äiti ilmotti, että pakkasta oli ulkona 35 astetta. Koko talokin oli yön aikana jäähtynyt 17°C, vaikka illalla oli takassakin tuli. Ei ole helppoa asua vanhassa puutalossa maalla, kun kaupungissa huoneiden lämpö tuntuu olevan koko ajan ihan hyvä eikä tarvitse mistään stressata.
Kummallista oli myös, että perjantaina oli Helsingissä kauheat lumimyräkät, mutta meillä Kihniössä ainakin nautittiin täydellisestä pakkasauringonpaisteesta. Mua harmitti, että mun kamerassa on niin huono putki (18-55), etten saanut hyvin kuvattua kun närhet oli kauemmalla lintulaudalla syömässä. Miks ihmeessä sitten toi lähempi lauta oli koko ajan tyhjillään kun yritin bongailla ees jotain lintuja!
Mä heitin heti Kihniöön päästyäni perus maalaisasusteen päälle eli ton ihanan lämpösen haalarin. Mummu ei meinaa enää mua ees tunnistaa ilman sitä kun se on joka kerta päällä sinne mennessä. Muutenkaan en olisi jaksanut kuunnella sitä rutinaa mun liian lyhyestä hameesta, joten olikin parasta vaihtaa hame äkkiä pois. Kehuja sain kuitenkin siitä, että mun sukkahousut nousee napaan asti.
Rakastan tota, että aurinko paistaa ja on pakkasta, mutta kyllä ärsyttää kun ei sielä ulkona viitsi olla. Kavereidenkin piti mennä pilkkimään eiliseksi tohon viereiselle järvelle, mutta eihän sinne uskalla mennä tai nenä jäätyy! Onneksi ensi viikoksi on luvattu lauhempaa säätä, jos vaikka sitten posti kuljettais mullekkin jonkun valmiiksi pilaantuneen lohipaketin pilkkireissuilta. Mä ite pelkään järven jäälle menoa jostain kumman syystä, että vain harvoilla ja valituilla säillä uskallan sinne mennä. Tää -30 ei takaa mulle, että jää kestäis mun painoa, varsinkaan kun meidän järveen laskee luoma ja sen edustalla on todella usein heikot jäät.
Mun henkilökohtainen hovikuvaaja, eli äiti ei kauaa viihtynyt ulkona kuvailemassa ja juoksi sisään heti kun annoin luvan. Äiti on hyvä, kun se ei tajua mun kameran zoomista tai mistään yhtään mitään, niin joudun ite välillä käydä kääntelemässä asetuksia, mutta pääasia onkin, etten joudu ottamaan itse kauheesti teinipeili tai käsi näkyy -kuvia.
Mä jäin vielä hetkeksi kuvailemaan talvisia maisemia. Olis tehnyt mieli lähtee vähän kauemmaski pihapiiristä käveleen ja napsiin kuvia, mutta äite huusi jo oven suusta, että munkin pitää mennä sisään etten vilustu ja äitiähän täytyy aina totella. Nyt kuitenkin on palattu jo kaupungin "kauniisiin" maisemiin. Se hyvä puoli kaupungissa on, ettei kylmyys estä ainakaan sielä jalkasin kulkemasta kun talot suojaa pahimmalta tuulelta ja pakokaasut lämmittää keskikaupungin ilmaa (voikohan tota nyt oikeesti sanoa hyväksi asiaksi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti