Elossa edelleen

LMFAO - Sorry For Party Rocking

Matka alkaa olla pikkuhiljaa puolessa valissa ja tanaan paasin ensimmaista kertaa kaymaan sairaalassa. Mitaan vakavampaa ei onneksi ole sattunut, vaan ma sain korvatulehduksen. Jouduin kaymaan kahdella laakarilla ja hoitajalla, etta ne sai diagnosoitua mun sairauden. Voin sanoa, etta taalla ainakin terveydenhuolto on ylikuormittunutta! Tosin jouduin odottelemaan ensimmaiselle laakarille paasya tosi kauan varmaan vaan sen vuoksi, etta ne koitti metsastaa jostain englantia puhuvaa hoitajaa tulkiksi.

Toisella laakarilla ei sitten ollutkaan tulkkia ja jouduttiin itse toimimaan sellaisina. Onneksi laakari tajusi tarkistaa korvat kun niita osoitin karsiva ilme kasvoillani, mutta laakkeiden annostusten kertominen alko huvittaan mua. Kun laakari ei puhunut englantia enka ma puhunut puolaa niin keksittiin yhteinen kieli eli saksa. ma osaan siita vaan perusteet ja niin tuntui tekevan se laakarikin, kun mikaan lause ei ollut oikea lause vaan se lahinna sanoi yksi tabletti aamu, yksi tabletti ilta. Homma toimi oikein hyvin ja nyt saan vihdoinkin olla tyytyvainen siita, etta valitsin saksan ylimaaraiseksi kieleksi koulussa, vaikka oonkin saanut tapella sen kanssa paljon!

Tanaan illalla meilla jatkuu matka Zakopanesta Krakowan yoelamaan ja huomenna tsekataan keskitysleiria. Ainut mika harmittaa tallasilla reissuilla on se, etta aika kuluu niin nopeesti ja aina kun kay keskustassa taytyy ostaa jotain, mulla on ihan kivasti jo itelleni tuliaisia hankittuna ja kylla ma paria muutakin ihmista aijon muistaa. :) Niista kuvia sitten kun paasen ensi viikolla kotiin rauhoittumaan.

Ps. Onhan kaikki naiset muistaneet jo tehda epavarmoja kosintoja hamenkankaiden ja lahjojen toivossa? Mun kosintaa ei hyvaksytty, kun se kuulemma pitaa tehda kasvotusten ja mulla kuulemma on jo liikaa vaatteita, etten sita hamekangasta tarvitse. Just joo...