Keväällä jään aina miettimään miksi vastaan aina kevään olevan mun lempivuodenaika. Oikeestaan mun pitäisi alkaa tarkentaan vastaustani, sillä kevään muuttuminen kesäiseksi on mun lempivuodenaika. Sitä ei muista miten iloiseksi voi tulla koivussa näkemistään ensimmäisistä lehdensilmuista ja kevään ensimmäisistä kukista. Varsinkin valko- ja sinivuokot saavat hymyn huulille. Keväällä osaa nauttia auringon valosta enemmän ja sitä oikeen yrittää imeä D-vitamiinia itseensä.
Ihanaa keväässä on myös se, että ulkona näkee mun lempikukkia eli tulppaaneja! Ne nyt eivät päässeet kuvassa pääosaan vaan vilahtelevat taustalla, kun narsissit olivat niin kutsuvan keltaisia. Kukkien lisäksi saa nauttia siitä ettei vielä ole hirveästi ötököitä! Muutamia kärpäsiä ja amppareita surrailee sielä täällä, mutta suurin osa ökkimönkiäisistä on vielä piilossa eikä hyttysetkään vaivaa illalla ulkona istuskellessa. Eipä niitä onneksi kaupungissa muutenkaan paljoa ole.
Mullahan alkoi "kesäloma" jo viimeviikon lopulla ja työvuorot näyttää kesän alussa siltä, että saan nauttia ainakin arkiaamuista auringossa. Pitäisi varmaan kehittää joku aamulenkki systeemi tai jotain täyttämään aamuja, kun kuitenkaan en haluisi kaunista päivää nukkuakkaan ohi. Ehtii tekemään niin paljon enemmän kun herää aikaisin. Eilen mut herätettiin ennen kasia ja vaikka aamulla olin ihan unenpöppörössä niin puolentunnin sisään sitä pystyikin alkamaan kiitää ja sain aamulla aikaiseksi paljon enemmän kuin yleensä koko päivän aikana. Ei ihme, että koulukin alkaa yleensä aikaisin, koska iltapäivästä musta ainakin tulee paljon laiskempi ihminen. Tänäänkin heräsin oma-alotteisesti kasilta ja vaikka nutaankin koneella lukemassa blogeja niin varmaan jo vartin päästä alan kapuamaan itseäni keskustaan ja tämän aamun saankin viettää leikkipuistossa rakkaan kummityttöni kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti