Jenni Vartiainen - Toinen
Mulla on todella ristiriitaiset fiilikset viikonlopun tapahtumista, oikeestaan mulla oli todella kivaa ystävieni kanssa ja pidettiin hauskaa (vaikka mä olinkin lauantaina kuskina, battery saa mut vaan sekoamaan), mutta silti asiat ei mennyt ihan niinkuin niiden olisi pitänyt mennä. Aloin ajatteleen mun kaveripiiriä ja sen erinäisiä kaverisuhteita. Paljon on vuosien mittaan annettu anteeksi ja unohdettu ja toisia asioita muistellaan vielä viidenkin vuoden jälkeen. Milloin tulee sellainen aika kun ei enää annetakkaan anteeksi? Missä menee raja?
Mulla itellä alkaa pikkuhiljaa kaikki rajat häilymään, enkä tiedä missä menee ystävyyden, kaveruuden, parhaiden kavereiden ja vihamiesten raja. Kuvia katsellessa ei osaa tuntea vihaakaan, mutta ystävyyskin on kysymysmerkillä. Kuuluisko tälläsessä vaiheessa pitää pientä taukoo ystäviinsä ja miettiä asiat omassa päässään loppuun vai nähdä niitä enemmän ja päättää niiden tulevan käyttäytymisen perusteella. Itse ehkä valitsen ton tauon, kun mulla on muutenkin viikonloput tupaten täynnä toimintaa. Kai ne ystävät pysyvät ennallaan ja asian voi selvittää myöhemminkin jos on enää minkäänlaisia fiiliksiä.
Onko ystävyydessä huonot ja oudot asiat tarkoitettu anteeksi annettaviksi vai unohdettaviksi? Ja jos asian unohtaa unohtuuko silloin myös koko ystävyys? Entä jos unohdetut asiat nouseekin pintaan joskus ystävyyttä jatkettaessa? Ne ovat tämän päivän päällimmäisiä kysymyksiä.
Lopuksi pieni kuvaoksennus viikonlopun saunaillasta poikien kanssa.
Viimene kuva kertoo vähän mun ajatusten syytä. Taisin tipahtaa pilvilinnoistani vähän liian lujaa maahan. Mun haaverit tulivat kuitenkin vain leikistä. Tälläistä sattuu, mutta olen huolestunut siitä kun leikki voi muuttua jossain vaiheessa oikeasti vaaralliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti