Europe Roadtrip Part 5.

Pahin homma oikeastaan oli valita, mitkä kuvat lataan näihin matkapostauksiin ja varsinkin tähän viimeiseen, koska jotenkin ne kuvat eivät inspiroineet mua yhtään niin paljon kuin alkumatkan kuvat. No, nyt on kuitenkin se homma poissa alta, kun kaikki kuvat (joita taas on paljon) on ladattu. 

Amsterdamista lähdettiin kiertään pois vähän niinkuin maisemareittiä pitkin, kun päädyttiin kiertämään rannikkoa pitkin ja ajamaan tollasta tietä pitkin, joka halkoi merta. Eikä toi ollut mitenkään lyhyt pätkä (n.30km) ja matkalla tuli vastaan niin pyöräilijöitä kuin lampaitakin.

Etsi Waldo

Ajeltiin tuona päivänä saksan puolelle Hampurin ja Bremenin välimaastoon rekkaparkkiin ja jäätiin siihen huoltoaseman pihaan yöksi, aamulla homma jatkui kohti Tanskaa, mutta kuski vaihtui. Tosin sitä ennen käytin hyväkseni rekkaparkin 3€:n 10 minuutin lämmintä suihkua. Topi päätti odotella suihkussa käynnin kanssa, että päästäis seuraavaan päämääräämme eli Ruotsiin sukuloimaan.

Kuvista vois päätellä et mä ajaisin hieman hitaampaa tai jotain.

Me oltiin sovittu ettei mun täydy ajaa Juutinrauman siltaa, koska silloilla ajaminen vähän ahdistaa mua. Hermostuneisuusprosentti nousee tuulen ym. vuoksi 110%. Jotenki ei sitten tajuttu, että ennen Köpistä on myös melkeinpä yhtä isot sillat ja mä sitten olin ajovuorossa juurikin silloin. Kivakiva, mutta hengissä ollaan ja mä tein sen! Sillan päätteeksi jouduttiin maksamaan tiemaksua. Rahasummasta oikeestaan ei ole hajuakaan, mutta arvioisin sen olleen jonku alta 30€.

Köpiksessä ei sitten kauaa kuhnailtukaan vaan tsekattiin perus pieni merenneito patsas ja lähdettiin jatkamaan Ruotsia kohti. Toi päivä oli varmaan meidän pisin ajopäivä ja kilometrejä tulikin aikalailla. Topi tosiaan ajoi sen sillan, joka oltiin sovittu niin mä sain vähän lepuuttaa hermojani. Sillan ylitys maksoi pikkasen yli 40€. Vähän matkaa ajeltiin ja sitten poikettiin Burger Kingiin syömään. Se oli Topin ensimmäinen kerta kyseisessä ruokalaketjusssa, eikä kovin ihmeellistä. Mä olisin koko matkan halunnut mennä syömään maailman parasta kanaa KFC:hen, mutta niitä ei sattunut koskaan sopivasti meidän eteen...

Ajeltiin johonki ilta 10 saakka, kunnes päästiin Topin sukulaisten mökin pihaan. Oltiin aika eteviä, kun osattiin sinne, sillä mitään osoitetta ei ollut naviin laittaa ja Topi oli käynyt sielä viimeksi 10 vuotta sitten. Sielä oli meille iltapala melkein heti katettuna ja 12 jälkeen päästiin nukkumaan vähän paremmin eli lämmitettyyn asuntoautoon.

Seuraavana päivänä oikeastaan vaan lomailtiin. Käytiin kiertelemässä Boråsissa ja kierreltiin kirppareita ja kauppoja. Ilma oli vähän sateisen oloinen, joten ei päästy ihan auringossa lekottelemaan, mutta lämmöstä ei ollut pulaa. Ruokakaupan kautta palattiin mökille, joka oli jonku puolentunnin ajomatkan päässä ja löhöäminen jatkui. Oli tosi kiva viettää yksi tollanen päivä kun kummankaan meistä ei tarvinnut ajaa tai oikeastaan tehdä mitään muutakaan, kun Topin sukulaiset passas meidät piloille.

Torstaina suunnattiinkin sitten jo Tukholmaa kohti. Maisemapaikkoja olis ollut muutamiakin, mutta aika rankan vesisaderintaman vuoksi me ei niihin sitten poikettu. Vähän kävi sääliksi niitä moottoripyöräilijöitä, jotka kastuivat varmasti litimäriksi, kun autollakin joutui välillä hidastamaan vauhdin alle 70km/h. Tukholman lähestyessä alkoi aurinkokin taas paistamaan ja navigaattori ohjasi meitä ihan kivasti mun isän tädin luokse. Vain kerran jouduttiin ajamaan väärää puolta risteyksestä ja kiertämään puomin, mutta niin tekivät muutkin.

Tukholmassa ainakin mua syötettiin kuin pientä porsasta etten voisi sitten valittaa äidille etten saanut ruokaa ja kyllä kelpasi. Illalla meille meinasi tulla pieni ongelma, kun ei tiedetty yhtään että mihin satamaan meidän pitäisi mennä. Mistään ei oikeen meinannut löytyä tietoa Tallink-Siljan terminaalista, mutta tietotoimisto Topin tyttöystävä auttoi meitä tekstiviestillään, jonka avulla saatiin hermomme kuriin ja aamulla osoite naviin.

Sieltähän se satama ilman kummempia kommervenkkejä löytyi. Topi olisi taas omalla suuntavaistollaan lähtenyt aivan väärään suuntaan, mutta onneksi siihen ei tarvinnut luottaa. Jouduttiin siinä satamassa hieman odotteleen ennen kuin päästiin laivaan ja mä olin fiksuna tyttönä taas hommannut kaksi lippua laivaan omalla nimelläni. Eikä sitten tajuttu, että virkailija puhui sujuvaa suomea ja sönkättiin sille aluksi aivan turhaan englantia. No, homma ei taas ollut mikään muutamaa näpyttelyä isompi juttu.

Laivassa me mentiin heti ennakkoon varatulle aamiaiselle ja sen jälkeen kannen 9 peräosaan nukkumaan. Päiväreissulaisille varatut penkit oli aika surkeita, joten mä siirryin heti suosiosta lattialle makaamaan. Yhden maissa oltiin sen verran heräilty, että mentiin uimaan. Se lysti maksoi about 6€ jos oikein muistan ja olikin kivaa. Ainut homma vaan vähä ärsytti, kun miesten saunasta oli merinäköala ja naisilla ei!

Muuten laivamatka sujui alkoholittomien ja holillisten drinksujen parissa (ei kuitenkaan liikaa, koska seuraavana päivänä mulla oli töitä ja Topin piti vielä illalla ajaa). Topi nukkui baarin sohvilla ja mä shoppailin aika paljon. Kuunneltiin hyvin epävireisesti soivaa karaokea ja odotettiin kovasti vaan jo pääsevämme kotiin.

Vihdoinkin autossa odottamassa ulospääsyä ja jäätävää ruuhkaa.

Suomessakin säät suosivat meitä ja välillä Turku-Toijala oli kauheet vesisateet, mutta nähtiin pariinkin otteeseen kokonainen sateenkaari!

Lopullinen mittarilukema ja ei toi öljyvalo oikeesti palanut.

Toijalan ABC oli meidän lopullinen pysäkki ja oltiin hyvin tyytyväisinä kun päästiin toisistamme eroon. Seuraavan kahden viikon aikana ei ollakkaan paljo nähty tai soiteltu, pieni etäisyys tollasen matkan jälkeen varmasti kultaa muistot.