Kastetilaisuus

Toissapäivänä mulla oli taas kauhee vaatekriisi ja koitin varmaan 7 mekkoa, mutta mikään ei tuntunut kelpaavan. Äidiltä sain kuulla, että pitäisi laihduttaa, koska sivuvetoketjujen kiinni vetäminen tuotti tuskaa ja hikipisaroita kirposi itse kunkin otsalle ja alunperin miettimästäni mekkovalinnasta mulle sanottiin, että se on liian synkkä ristiäisiin. Niin kuin aina päätin kuitenkin olla kuuntelematta muiden mielipiteitä ja tungin päälleni sunnuntai aamuna ihan mitä itse tahdoin. 

Eihän mun asuni täydellisyyttä hiponut ja väritkään eivät mätsänneet, mutta joskus voi kai revitellä. Toi mekko on ollut mulla jo yli vuoden kaapin pohjia täyttämässä ja nyt sain sille vihdoinkin "tarkoituksen". Ensin jouduin kuitenkin poistamaan mekon rinnuksesta tukiluut, jotka laittoivat rinnat täysin lyttyyn ja lisäämään mekon sisärakenteeseen rintatoppaukset, koska en ajatellut käyttää sen alla ollenkaan liivejä. Kaiken lisäksi aamulla sain sen jopa itse vedettyä kiinni sivuvetoketjusta huolimatta. Että, kun inhoan surkeita vetoketjuja!!!

Mekko Virosta (en muista mistä), Sukkahousut Seppälä, Kengät Nelly.com

Omatekemät söpöt korvikset ja sormus pääsivät vähän tekemään mun asusta hempeempää etten näyttäisi ihan hautajaisiin olevani menossa (kuten yks mun kavereista edellisenä iltana sanoi tosta asusta) ja käteen pistin normi rannekorujeni lisäksi mustia puuhelmiä. Kynsissä loistaa Seppälästä ostettu maailman ihanin tumman turkoosi/petrooli kynsilakka (alesta osta 2kpl/5€). Tosta tulee varmasti mulla tän syksyn hittikynsilakka!

Vaikka Forget your Boyfriendit eivät sopineet mun asun väritykseen ollenkaan niin ne oli pakko saada jalkaan ulkoilutettaviksi! Noille kengille kun ei turhan paljon ole käyttökertoja tullut, koska ne ovat vähän liian korkeat töissä seisomiseen eikä niillä voi oikeen baariinkaan lähteä niin ne on vain yksinkertaisesti pakko laittaa jalkaan aina jos on jotain tälläisiä tilaisuuksia. Seuraavana mun täytyy ehdottomasti alkaa metsästämään jotain noiden väristä juhlalaukkua. Mieluiten vielä jotain samantyylistä kangasta noiden kaveriksi. Ja kuten kuvasta huomaa niin onnistuin hajottamaan myös sukkahousuni ennen juhlaan lähtöä! Pakko nekin oli silti laittaa jalkaan, koska olivat niin kalliit (alesta 2€). Päällä siis oli tälläinen asu jota ei luultavasti tulla enää koskaan näkemään mun ylläni ainakaan sukkahousujen ja mekon osalta.

Muissa kuvissa se ei oiken näykkään, että kaulakoruna toimi Kalevalan hopeinen Kielo

Tarjoilut olivat todella nannaa! Rakastan voileipäkakkuja!

Itse tilaisuudesta nyt en viitsi pahemmin kuvia tai naamoja vilautella, tässä yllä silti jonkinlaista fiiliskuvaa, josta äidin valkoinen mekko, joka vähän vilkkuu kukkapuskan takaa on ostettu meiltä Leimuskasta ja siihen on jälkikäteen tehty niskalenkki leveästä satiininauhasta. Jälleen kerran mun ompelutaidot pääsivät siis testiin ja silmämääräisesti myös kavensin tuota yksilöä onnelliselle äidille, jonka silmät pyörivät ja suu meni hymyyn useammankin kerran eilisen aikana.

Pitkään aikaan en ole ollut kastetilaisuudessa ja tällä kertaa se sai mut ajattelemaan myöhempään omaa tulevaisuuttani. En ole aivan varma haluanko koskaan kastaa lastani, koska tuola tuli sellanen fiilis, että se on vähän turha vanha tapa. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan, mutta baby showerit häämöttää ainakin vielä hyvin hyvin kaukana tulevaisuudessa.